torstai 4. heinäkuuta 2013

Kesä kuivaa minkä kastelee

Eilen juhlistettiin Yhdysvaltain suurlähetystöllä maan itsenäisyyttä päivän etuajassa. Lastenhoitaja vahti lapsia aamun sijaan iltapäivällä, että pääsin Cosimon seuraksi iltapäivän juhlallisuuksiin. Pitkään en ehtinyt tosin viipyä, koska Mikon toinen urheilukerhotunti osui aika lailla samaan saumaan. Onneksi asumme tässä ihan suurlähetystön kulmilla. Kuuman auringon alla kävelin ensin kotoa Cosimon toimistolle, sitten sieltä yhdessä suurlähetystöön ja jonkun ajan kuluttua taas omia aikojani takaisin kotiin. Cosimo jäi vielä hetkeksi minun lähtöni jälkeen edustamaan ja nauttimaan lähetystön rennosta picnic-henkisestä itsenäisyyspäivänjuhlasta.

Kotona pakkasin lapset autoon ja ajelimme lyhyen matkan kylän tenniskentälle. Ehdimme juuri parahiksi kentän reunalle istumaan kun alkoi sataa. Osa urheilukerholaisista meni sateelta suojaan opettajan autoon, osa tenniskentän tuomarinistuinten alle. Minä jäin muutaman muun aikuisen kanssa Mikon ja Matildan kanssa penkille sateeseen. Olisimme kastuneet ihan yhtä lailla vaikka olisimme juosseet autoon: vettä tuli kerralla sen verran paljon. Ja sade oli ihanaa lämmintä kesäsadetta, mitä siltä suojautumaan. 

Sade loppui melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Urheilukerhon opettajat vetivät suuremmat lätäköt kentältä tavallisilla lattiaharjoilla kentän reunoille ja aurinko kuivasi hetkessä loput. Tunti pääsi alkamaan myöhässä, mutta lapset saivat kuitenkin urheiluharjoituksensa. Helle ja kirkas auringonpaiste jatkuivat heti sateen loputtua yhtä armottomana kuin ennen sadettakin. Melko kuivat olivat meidän sateessa kastuneet vaatteemme tunnin päätteeksi.

Koko viime yön satoi ja ukosti. Saa nähdä päästäänkö tänään kentälle lainkaan vai kirkastuuko päivä tästä vielä. Tänään ei onneksi ole iltapäivällä muuta ohjelmaa. Tällä kertaa ei minun siis tarvitse mennä ainakaan kentän reunalle kastumaan ripsivärit silmissä ja paremmissa pukeissa niin kuin eilen, vaan voin varustautua epävakaaseen säähän vähän paremmin.

Matilda ehti hetken leikkiä auringossa ennen kuin sade alkoi. 
Lippalakki ja paita läpimärkinä, mutta sateen jälkeen paistaa taas ja Mikoa hymyilyttää.
Hetki täytyi istua ja odottaa, että kenttä saatiin taas pelikuntoon.

4 kommenttia:

  1. Kertakaikkiaan suloisia ovat teidan tenavat! Kesasateet ja ukkoset ovat ihania, toivotaan etta paasette kuitenkin harrastuksiin tanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! Somia ovat lapset ja turhan harvoin tulee heistä otettua kuvia. Olen nyt ruvennut tuolla urheilukerhossa vähän kuvaamaan lapsia puhelimen kameralla, että olisi tästäkin elämänvaiheesta muistoja kuvina.

      Sateet ja ukkoset jatkuvat mutta onneksi väliin on mahtunut aurinkoisempiakin hetkiä, että ollaan päästy kerhoilemaan.

      Poista
  2. Onpa teillä kauniit lapset. Ihania kuvia heistä.

    Minä pelkään ukkosta ihan hysteerisenä. Siksi onkin tosi kummallista, että lapseni taas nauttii salamoiden katselusta. Ei ole onneksi pelko häneen tarttunut. ja täällä nyt ukkoset eivät tietenkään ole lähelläkään mitään hirmumyrskyjä. Ovat kuitenkin jonkin verran tuhojaan tänä kesänä Suomessakin tehneet.

    Venla



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset tykkäävät vielä toistaiseksi kun otan heistä kuvia, ja onnistuvat kyllä onnenpekat kuvissa melkein aina! Kivaa on ollut räpsiä vähän kuvia tenniskentän reunalla - siinähän se aika kuluu äidiltäkin :)

      Minä vähän jännitän täällä ukkosella, että lyökö salama taloon... Mutta pidän kyllä toisaalta salamoinnista ja ukonilmasta yleensä. Lapset pelkäävät vähän kovempia jyrähdyksiä mutta heitä enemmän pelkää yksi kolmesta koirastamme. Onneksi sekin on nyt alkanut vähän tottua jyrinään tosin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!