sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kiireestä ja kiireettömyydestä

Niin jamaikalaisia kuin belizeläisiäkin haukutaan usein laiskoiksi. Tosiasiassa en ole koskaan nähnyt missään ihmisten tekevän niin paljon töitä kuin täällä Karibialla*. Niin Jamaikalla kuin täällä Belizessäkin monet heräävät auringon noustessa ja painavat töitä auringonlaskuun, helteestä ja polttavasta auringosta huolimatta. Ruumiillisen työn tekijöillä on vain harvoin käytössään parhaat mahdolliset välineet. Esimerkiksi ruohoa täällä Belizessä leikataan harvoin ajettavalla tai edes työnnettävällä ruohonleikkurilla. Suuretkin niityt leikataan ruohonleikkurin sijaan usein pienellä trimmerillä. Se on aikaavievää ja tuskallisen kuumaa hommaa, mutta niin vain trimmerit hurisevat tunnista toiseen ilman sen kummempia taukoja. Eikä siinä vielä kaikki: trimmerit kannetaan töihin ja takasin pyörän selässä tasapainoillen monien kilometrien matkat. En usko, että monesta länsimaan kasvatista olisi samaan.

Minä en kehdannut Kingstonissa koskaan jäädä aamulla sänkyyn vellomaan tai heilua pyjamassa pitkälle aamupäivään, koska asuinalueemme pihamaalla oli täysi elämä käynnissä jo kuuden-seitsemän maissa. Asuinalueen vartija siivoili pihaa tai pesi autoja, kotiapulaiset puuhasivat milloin mitäkin. Ihan tavallista oli, että jo varhain aamulla vartija toi päivän postin. Oli noloa avata ovi pyjamassa, tukka pystyssä, kun toinen oli arvatenkin ollut hereillä ja liikkeellä jo useamman tunnin ajan. Täällä Belizessä olemme vähän enemmän omissa oloissamme oman porttimme sisäpuolella, joten olen tullut viime vuosina taas vähän laiskemmaksi. Mutta täälläkin on täysi päivä käynnissä kello kuudelta, kun vartijat vaihtavat vahtivuoroa. Aurinko on silloin jo korkealla taivaalla. 

Toki laiskojakin ihmisiä löytyy niin Jamaikalta kuin Belizestäkin, mutta niinpä heitä löytyy myös Suomessa ja ihan kaikkialta muualtakin maailmassa. Kehnot palkat ja epäasiallinen kohtelu eivät missäänpäin maailmaa motivoi ihmisiä tekemään töitä.

Ei siis ole minun kokemukseni mukaan kyse laiskuudesta, etteivät asiat täälläpäin maailmaa aina hoidu ihan ajallaan. Täällä Karibian alueella on vain yksinkertaisesti erilainen käsitys ajasta. Länsimaissa tuntuu kiire usein olevan täyden ja hyvän elämän merkki, mutta täällä Karibialla kiireettömyys on kiirettä huomattavasti tärkeämpää. Hommat kyllä hoituvat vaikkei koko ajan olisikaan menossa pää kolmantena jalkana. Kun töitä tehdään, niitä tehdään, mutta jos työmatkalla törmää tuttavaan kuuluu asiaan vaihtaa rauhassa kuulumiset. Työt saadaan kyllä valmiiksi ja tehtyä, vaikkei niitä aloitettaisikaan ihan tarkalleen kello kahdeksalta vaan vasta vähän myöhemmin. Ihmiset osaavat elää hetkessä ihan eri tavalla täällä missä kaikkea ei tehdä kellon mukaan.

Näiden kuluneiden Karibianvuosien aikana olen itsekin oppinut ennen kaikkea arvostamaan kiirettömyyttä kiireen sijaan ja rauhallisuutta äärimmäisen tehokkuuden sijaan. Olen oppinut, että ollakseen hyvin kaiken ei aina tarvitse tapahtua tarkalleen ajallaan ja olla niin viimeisen päälle. 

Ensi alkuun Jamaikalla oli vaikea päästää irti eurooppalaisista odotuksista. Kun minulle sanottiin, että puhelinfirman teknikko tulee tiettyyn kellonaikaan tiettynä päivänä yhdistämään puhelinlinjan, odotin häntä aika tarkalleen niillämain ja hermostuin kun miestä ei lupauksista huolimatta näkynyt, ei sovittuun kellonaikaan eikä edes sovittuna päivänä. Vasta muutaman kuukauden jälkeen ymmärsin olla kysymättä teknikon saapumisen arvioitua ajankohtaa. Luvatuista ajoista ei kuitenkaan pidetty kiinni, oli parempi kun minäkään en niitä päähäni tallentanut. Teknikko ei kulkenut talosta toiseen kellon mukaan vaan riippuen siitä miten edelliseltä keikaltaan ehti. Kun en tiennyt tarkkaan milloin hän oli tulossa en turhaan järjestänyt elämääni teknikon menojen ja tulojen ympärille enkä siis hermostunut omien muuttuneiden suunnitelmieni vuoksi. Teknikkokaan ei hermostunut jos olin puolestani poissa kun hän vihdoin ehti paikalle. Se kuului sikäläiseen elämäntapaan ja -rytmiin.

Vähitellen opin höllentyneiden odotuksieni myötä itsekin aidosti rennommaksi. Jamaika ja jamaikalaiset antoivat minulle suuren lahjan kun opettivat minut katsomaan aikaa eri näkökulmasta, ja täällä Belizessä olen saanut näiltä tiimoilta arvokasta lisäoppia. Onko oikeasti niin päivän päälle milloin jokin asia saadaan hoidettua, jos se ennen pitkää kuitenkin hoituu? Ovatko televisiokanavat ja internetyhteydet todella elämän ja kuoleman kysymyksiä? Onko tarpeen ja hyödyllistä ärtyillä venyneestä aikataulusta vai olisiko aika pysähtyä ja miettiä mikä elämässä todella on keskeistä ja tärkeää?

Tilasimme Matildalle jokin viikko sitten uuden sängyn. Matildan on aika vihdoin siirtyä pinnasängystään tavalliseen sänkyyn, jotta pinnasänky voidaan valmistella uutta tulokasta varten. Uuden sängyn piti olla valmis noin kahden viikon sisään. Ensin sen piti tulla viime keskiviikkona; seuraava arvioitu saapumisaika on huomenna, maanantaina. En osaa hermostua joustavasta aikakäsitteestä vaikka kaikki jo innolla odotammekin sänkyä tulevaksi. Sänky tulee sitten kun se on valmis. Meillä ei ole mitään syytä valittaa: taitava puuseppä tekee meidän piirrostemme mukaan lapsellemme sängyn hyvistä raaka-aineista. Sama puuseppä teki aikoinaan myös Mikolle sängyn ja jos Matildan sänky on yhtään yhtä hieno kuin Mikon sänky voimme olla vain kiitollisia siitä, että olemme saaneet lapsillemme niin kauniit ja hyvät sängyt eurooppalaisittain hyvin edulliseen hintaan. 

Näin mahtavan autosängyn suunnittelimme ja teetimme Mikolle pari vuotta sitten. Autoa esittelemässä kolmevuotias Miko ja vuoden ikäinen Matilda. Nyt kaksi vuotta myöhemmin odotellaan siis Matildalle omaa sänkyä - prinsessa-sellaista, totta kai.


Ja sitä paitsi aikakäsite on täällä suhteellinen usein myös toiseen suuntaan. Teetimme Matildan sänkyä varten hänelle myös sopivankokoisen patjan. Soitin ja tilasin patjan eräänä arkiaamuna. Patjan oli määrä olla seuraavana iltapäivänä valmis, mutta itse asiassa sainkin jo muutaman tunnin päästä tilauksestani tiedon, että valmis patja odottaa noutajaa. Hyvin harvoin minulle on Euroopassa käynyt niin, että olisin saanut palvelua nopeammin kuin mitä on alunperin luvattu; aikatauluista ei lipsuta suuntaan eikä toiseen. 

Minulla on usein täällä Belizessä hyvin levollinen olo. Tähän tilaan harvoin pääsen Euroopassa. Ikävä kyllä Euroopassa Karibian opit nopeasti katoavat päästäni ja joka puolelta ympäröivä kiire ja aikataulut löytävät minut taas. Euroopassa katselen kelloa päätäni puistellen kun bussi on minuutin aikataulusta myöhässä, ja puhisen hiljaa itsekseni, kun kaupan kassajono matelee. Onneksi on ihana Belize, jossa osaan oikeasti rauhoittua, elää hetkessä ja keskittyä olennaiseen. 


*Belize, joka siis itse asiassa sijaitsee Väli-Amerikassa, luetaan usein mukaan Karibianmaihin siksi, että se on Karibianmeren rannalla ja on Väli-Amerikan ainoa maa, jossa englanti on virallinen kieli. Belizellä on paljon yhteistä väliamerikkalaisten naapureidensa kanssa, mutta se jakaa niin sijaintinsa kuin historiansa ja virallisen kielensä vuoksi myös osan Karibian kulttuuriperintöä.

2 kommenttia:

  1. Tuo erilainen aikakäsitys on kyllä sellainen asia, jota pitäisi enemmän korostaa eri kansojen välisiä kulttuurieroja opeteltaessa. Se varmasti tuo eniten yllätyksiä verrattuna muihin kulttuurieroavaisuuksiin.

    Varmasti on niin, että ihminen on sen oman yhteiskuntansa tuote. Jos ympärillä oleva yhgteiskunta on aikataulutettu (niinkuin esimerkiksi Suomessa), on ihmisen oma elämäkin täynnäaikatauluja. Poikkeaminen aiheutaisi liian suuria ristiriitoja ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

    Kuulun itse siihen ryhmään, joka alkaa aika nopeasti hermostumaan aikataulujen venymisistä ja paukkumisista. Pidän huonona käytöksenä sitä, jos joku tulee tapaamiseen myöhässä. Vedän heti johtopäätökset, että tämä ihminen ei ollenkaan arvosta minun aikaani, kun kerran on valmis sitä tuhlaamaankin.

    Tilanne olisi ehkä toinen, jos eläisin kulttuurissa, jossa aikakäsitys olisi erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä maailmalla asuminen auttaa kyllä tosiaan ymmärtämään, että toisenlaisiakin tapoja on elää ja olla, eikä se meidän olekaan välttämättä se paras.

      Minäkin ennen hermostuin pahanpäiväisesti jos joku oli vähänkään myöhässä. Viisitoista minuuttia odottelin vaikkapa Stockan kello alla ja sitten saatoin pahimmillaan jopa suorastaan lähteä pois. Täällä vasta noin viisitoista minuuttia sovitun ajan jälkeen kannattaa alkaa edes odotella kaveria. Vaikka on tästäkin poikkeuksia. Ihana lastenhoitajamme esimerkiksi tulee aina hyvissä ajoin.

      Nykyisin olen kaikin puolin joustavampi ajan suhteen, mutta tosiaan kyllä minuakin Suomessa edelleen vähän ärsyttää jos joku on pahasti myöhässä tai bussi ei kuljekaan ajallaan. Kuuluu kuitenkin siellä normaaleihin toimintatapoihin, että asiat hoituvat sovitussa ajassa, enkä osaa sitä niissä kuvioissa olla odottamatta.

      Mutta sen olen huomannut, että helpompi ja rennompi olo minulla on täällä Belizessä ja myös esimerkiksi Italiassa (jossa aikakäsite on myös joustavampi) kuin Suomessa. Muistaa hengittää ja rauhoittua itsekin kun ympärillä ihmiset eivät juokse hulluna kellon perässä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!