torstai 25. heinäkuuta 2013

Ruokaostoksilla

Autoni on ollut viimeisen parin viikon aikana enemmän korjaamolla kuin kotona, joten minulla on ollut aikaa ja aihetta miettiä sitä miten vähemmälläkin pärjää. Eilen sain auton vihdoin takaisin käyttööni ja se tuntui onneksi tämän aamun kauppakierroksen perusteella toimivan taas ihan hyvin. Kauppareissulle alkoikin olla jo tarvetta, sillä tänä aamuna jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Ilman autoa en ollut kohta viikkoon päässyt kunnolla ostoksille tai muutenkaan vaivatta liikkeelle. Ihan mukavaa oli siis päästä katsomaan mitä kylälle kuului.

Kävin ensiksi yhdessä kylän kiinalaisista kaupoista. Hyllyt olivat ilokseni täynnä tavaraa. Maitopurkin päiväys oli kerrankin niin kaukana tulevaisuudessa, että tällä kertaa en ehkä joudu heittämään puolta tölkillistä pilaantuneena pois. Maustamatonta jugurttia ja juustoa löytyi myös kaupan kylmäkaapista riittämiin. Belizeläisellä mozzarellalla ei ole mitään tekemistä mozzarellan kanssa - ei maun eikä varsinkaan rakenteen puolesta - mutta jos jättää juuston nimen omaan arvoonsa, se maistuu kyllä ihan hyvältä. Myönteistä on sekin, että juusto kuten maitokin on todellakin belizeläistä, paikallisten mennoniittojen tuottamaa. 


Juuri kun olin ehtinyt pahoitella mielessäni sitä, ettei kylän kaupoissa tunnu olevan tarjolla sellaista maapähkinävoita, johon ei olisi lisätty soijaöljyä, osui silmiini rivi mantelivoipurkkeja. Olen alkanut epäillä, että Matilda on soijalle yliherkkä, joten yritän nyt gluteenin lisäksi varoa myös soijaa hänen ruokavaliossaan. Molemmat lapset ovat päässeet täällä pähkinävoin makuun, se kun kuuluu heidän pienten amerikkalaisten ystäviensä ruokavalioon. Minä pidän pähkinävoista siksi, että lapset saavat siitä proteiinia ja toisaalta myös kaipaamaansa rasvaa - Miko ja Matilda kun ovat molemmat laihanpuoleisia. 


Kiinalaisen kaupan hyllyllä ei edes seisonut mikä tahansa mantelivoi, vaan lasipurkki jossa luki selvästi "gluteeniton". Ainut mikä purkista tuntui puuttuvan oli viimeinen myyntipäivä. Sitä ei löytynyt vaikka miten kaupassa purkkia kääntelin, mutta otin kuitenkin riskin ja ostin purkillisen mantelivoita. Kotona löytyi vihdoin myyntipäiväkin hintalapun alta.

Tuntuvat täällä ihan järjestelmällisesti laittavan hintalaput viimeisten myyntipäivien päälle. Uskon, ettei se ole tahallista, vaan kertoo ennemminkin siitä, ettei kauppojen henkilökunta itse pidä myyntipäiviä niin kovin keskeisenä asiana. Minä olen kuitenkin jo Jamaikan ajoista lähtien tottunut tarkastamaan päivämäärän jokaisen ostoksen kohdalla. Jamaikalla myytiin paljon jo vanhaksi menneitä tuotteita ja sama meno jatkuu täälläkin. Vanhentuneita tuotteita huolestuttavampaa on kuitenkin se, että ajoittain täälläpäin maailmaa tulee myyntiin tuotteita, jotka on Yhdysvalloissa tai esimerkiksi Iso-Britanniassa poistettu myynnistä jonkin puutteen tai epäilyn vuoksi. Ostosreissuilla täytyy siis olla tarkkana ja valppaana.


Riemastuin kun mantelivoin lisäksi löysin sardiineja tomaattikastikkeessa ja niitten vierestä vielä anjovista oliiviöljyssä. Syön mielelläni sardiineja välipalaksi ja anjovis maistuu pizzan päällä, ja molemmat ovat hyviä omega-3-rasvahappojen lähteitä. Tonnikalaakin otin varalta jonkun purkillisen, samoin kuin papuja tomaattikastikkeessa ja kananrintaa purkissa. Aika paljon purkkiruokaa kaiken kaikkiaan tuli ostettua tällä kertaa, kun kerrankin osui kaupassa silmään sopivia purkkeja, joita aina ei löydy.

Päivän gluteenilliset ostokset olivat kaksi pussillista täysjyväpaahtoleipää ja muropaketti - lähinnä perheen miespuolisia jäseniä varten.

Soijasuklaamaidosta on oikeastaan tullut kiellettyä tavaraa taloudessamme Matildan epäillyn soija-allergian vuoksi, mutta ostin sitä kuitenkin itselleni tölkillisen kahvinhimoa hillitsemään. Lapsille ostin poikkeuksellisesti pillimehut pientä herkuttelua varten, kun kerran otin itselleni suklaamaitoa. Purkillisen kuivattuja luumuja ostin myös makeaksi herkuksi. Kuka edes kaipaa karkkeja kun tarjolla on ihania makeita luumuja?

Päivän koko ostossaalis.
Ruokakaupasta lähdin vielä hedelmä- ja vihanneskauppaan. Cosimo osti viime viikonloppuna torilta kiitettävän kokoelman hedelmiä ja vihanneksia joten niistä ei meillä ollut itse asiassa vielä niin pulaa. Lähdinkin ostamaan hedelmä- ja vihanneskaupasta lähinnä banaaneita smoothieita varten, mutta mukaan lähti samalla myös muutama pitaija (englanniksi dragonfruit tai pitaya), pari kiiwiä, porkkanoita, kurkkuja ja omenoita.

Vähän pöllöltä tuntuu ostaa amerikkalaisia tai meksikolaisia omenoita ja kiiwejä Belizessä missä tarjolla olisi niin paljon paikallisiakin hedelmiä, mutta joskus täytyy antaa myöten mielihaluille. Omenat ja kiiwit maksavat paikallisiin hedelmiin verrattuina aika lailla ja ne myydään kappalehintaan paunahinnan sijaan. Vertailun vuoksi esimerkiksi pitaijat, joita kasvaa täällä Belizessä mielinmäärin, myydään painon perusteella ja ovat huomattavasti halvempia. 

Kaikki päivän ostokset maksoivat yhteensä 210 Belizen dollaria, eli 105 US dollaria; noin 80 euroa. Aika paljon yhden päivän ostoksiksi mutta näillä pärjätään toisaalta aika pitkään. Lihaa on jo jääkaapissa ja pakastimessa odottamassa, eli kaupassa ei tarvitse nyt toivottavasti käydä moneen päivään.

6 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista lukea tätä. Myydäänkö siellä kiinalaisissa kaupoissa siis muitakin kuin kiinalaisia elintarvikkeita? Kun ainakin näissä Helsingin kiinalaisissa kaupoissa taidetaan myydä aika pitkälti kiinalaiseen ruoanlaittoon tarkoitettuja tuotteita. En edes uskaltaisi ostaa sieltä maitoa, vaikka sitä siellä myytäisiinkin. :-)

    Tekemäsi löydöt ilahduttivat kovin. Tiedän, millaista on löytää onnenkantamoisella jotain sellaista, jota on kaipaillut jo pitkään. Minä löysin keväällä yhdestä kaupasta Hyderabadista rahkaa, tai lähinnä "rahkaa", ja olipa ihanaa, kun saattoi tehdä juustokakun (tai lähinnä "juustokakun"). :-)

    Olet vaihtanut profiilikuvan! Tosi kiva kesäinen kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Belmopanin ruokakaupoista kai kaikki yhtä lukuunottamatta ovat kiinalaisten (tai oikeastaan taiwanilaisten) omistuksessa. Tai belizeläisiähän he oikeastaan jo varmasti suurin osa ovat mutta alunperin Taiwanista. Kiinalaisten omistamia kauppoja kutsutaan täällä ihan yleisesti kiinalaisiksi kaupoiksi (Chinese supermarket) mutta ihan tavallisia ruoka-aineita ja käyttötavaroita niissä myydään. Jonkun verran tietysti myös kiinalaisiakin tuotteita paikallista suurta yhteisöä varten. Kylän ainut alkuperäisessä belizeläisessä omistuksessa oleva ruokakauppa on kiinalaisia kauppoja kalliimpi ja muutenkin jotenkin vähän ankea, vaikka virallisesti onkin olevinaan jotenkin parempi puoti.

      Voin kuvitella tuon "rahkan" ja "juustokakun" tuottaman riemun!

      Ja kiitos joo, vaihdoin profiilikuvan! Jotenkin vähän sekopäiseltä näytän omiin silmiini tuossa uudessa kuvassa... Mutta olkoot nyt siihen asti kun parempi onnistuu :)

      Poista
  2. Naita ruokaostosjuttuja on niin kiva lukea eri maista, osaan kuvitella millaista on tehda löytöja, sihen tottuu tosiaan etta kaikkea ei ole saatavilla, en juuri kaipaa enaa eurooppalaisia juustoja tai sellaisia tuotteita joita taalla on harvassa tai ovat verotuksen takia kamalan hintaisia. Siella taitaa olla myös hyva vihannes- ja erityisesti hedelmatarjonta, noita lohikaarmehedelmia tuli popsittua paljon Vietnamissa, missa niita kasvatetaan myös joka paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on täällä oikein hyvin asiat hedelmien suhteen eikä vihanneksissakaan niin valittamista - pitäisi vaan vielä enemmän opetella käyttämään näitä paikallisia vihanneksia ruuanlaitossa.

      Nuo pitaijat (joita me kutsutaan perheen kesken englanniksi dragonfruiteiksi koska onpahan ihan nimi hedelmälle!) ovat Mikon suurta herkkua, kuten mangotkin. Meidän lapsista varsinkin Mikon hedelmämausta huomaa, että poika on kasvanut ikänsä täällä tropiikissa! :) Vaikka pitää hän kyllä onneksi omenoista ja esim päärynöistäkin.

      Poista
  3. Hei Kata,
    Onko sinulla blogillesi sahkopostiosoitetta? Olen nyt lukenut blogisi alusta loppuun asti ja haluaisin lahettaa lampimat kiitokseni siita sahkopostilla. Haluaisin kiittaa sinua vertaistuesta, mutta arkailen kirjoittaa pidemmin taalla kommenteissa. Jos sinulle sopii, niin minulle voi laittaa viestia sahkopostiosoitteeseeni: edith.ininternet (at) gmail.com.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Edith! Kiitos kommentistasi. Laitoin sinulle sähköpostia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!