perjantai 12. heinäkuuta 2013

Viikonlopun tunnelmissa

Varhainen perjantaiaamu. Tuntuu lauantailta paitsi että Cosimo on jo ehtinyt lähteä töihin. Jossain kaukana haukkuu koira ja välillä laulaa lintu, mutta muuten on hiljaista. Jääkaappi hurisee. Takapihan mangopuussa viimeiset mangot ovat kypsyneet kauniin punaisiksi. Keittiössä on mangoja kypsymässä tusina. Matilda nukkuu vielä. Koirat päivystävät valppaina pihalla. Miko ja minä syömme juustoleipää. Ihana pysähtynyt hetki. 

Eilen söimme lapset ja minä djiboutilaisen tuttavan luona isommalla porukalla myöhäistä lounasta - tai minä söin ja kotona jo etukäteen lounastaneet lapset leikkivät. Tuttavan luota kiirehdimme urheilukerhoon, jossa olivat vuorossa pesäpalloharjoitukset. Kenttä oli viime päivien sateitten jäljiltä märkä. Lapset toivat kengissään urheilukentältä kotiin tavattomasti mutaa. Pesin kerhon jälkeen kotona kengänpohjia ja kylpyhuonetta paksusta mustasta möhkästä ja kirosin hiljaa sadekautta. Hetkeä myöhemmin pukeuduin parhaimpiini ja Cosimo ja minä lähdimme juhlistamaan Englannin kuningattaren syntymäpäiviä Britannian korkeimman edustajan kotona. Arkinen elämä ja edustaminen tuntuvat usein lomittuvan minulla juuri näin: lähden kapisen koiran luota edustusillalliselle tai mutaisesta talosta kohottamaan lasini Englannin kuningattaren kunniaksi. Kiireessä yritän suihkussa ennen tilaisuutta pestä itsestäni pois niin tarttuvat sairaudet kuin sitkeän mudan. 

Kyseessä oli arvatenkin minun viimeinen edustustilaisuuteni pitkään aikaan. Oli mukava nähdä tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin, mutta aika nopeasti väsyin seisomaan korkokengissä ja kannattelemaan kasvavaa mahaani. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että seisomistakin raskaampaa voi olla istua alas: voi jäädä pahemman kerran kiinni johonkin unettavaan tai muuten epämiellyttävään keskusteluun, josta on huomattavasti vaikeampi huomaamatta ajelehtia pois kuin seisomasta. 

Onneksi kotimatka ei illan päätteeksi ollut pitkä. Teki hyvää kävellä pitkään seisomisen jälkeen. Ilma oli sateesta raikas, mutta kotimatkamme aikana ei sentään satanut. Menin liian myöhään nukkumaan, mutta havahduin tänään vasta viiden jälkeen ja edessä on suhteellisen helppo päivä. Oleilua ystävän luona lasten kanssa, urheilukerho jonne Cosimokin pääsee vaihteeksi mukaan seuraamaan peliä, ja rauhallinen ilta kotona. Viikonlopun aatto. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!