keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kaikki

Pohjois-Amerikassa puhutaan paljon siitä onko naisten mahdollista saada "kaikki": voiko onnistuneesti yhdistää perhe-elämän ja työn. Jotkut naiset antavat ymmärtää, että heillä on kuin onkin kaikki; he ovat osanneet tuoda kaikki elämänsä elementit yhteen ilman sen kummempia ongelmia. Toiset toteavat että vaikka heillä onkin niin perhe kuin antoisa työkin, ei heillä ole kaikkea, vaan elämä on jatkuvaa tasapainottelua; he joutuvat joustamaan perhe-elämästä työn vuoksi ja töistä perhe-elämän vaatimusten vuoksi. 

En tiedä käydäänkö muuallakin tätä keskustelua yhtä lailla? Minä olen joka tapauksessa viime päivinä huomannut ajatelevani useampaan kertaan, että minulla todellakin on tässä elämänvaiheessa kaikki mitä olisin ikinä osannut elämältä toivoa. En haikaile töihin. Minusta ei vähääkään tunnu siltä, että elämä kulkisi ohitseni sillä välin kun minä olen lasten kanssa kotona. Päinvastoin. Elämä on juuri tässä ja nyt; pienissä ja vähän suuremmissakin hetkissä lasten, Cosimon, koirien ja muiden läheisten kanssa. 

En mitenkään erityisesti hakeutunut kotiäidiksi. Tosin en tiedä suunnittelinko nuorempana muutenkaan elämääni kovin yksityiskohtaisesti suuntaan tai toiseen. Mutta sen tiedän etten ainakaan mitenkään erityisesti suuntautunut jäämään kotiin lasten kanssa pitemmäksi aikaa. Vaikka tiesin jo nuoresta asti haluavani lapsia ja äitiys tuntui aina minulle luonnolliselta niin ajatuksen tasolla kuin käytännössäkin, en silti osannut kuvitella, että lasten kotona oleminen tuntuisi näin selkeästi minun jutultani. 

Ennen pitkää, kun lapset tästä kasvavat, palaan varmasti vielä työelämään. Mutta arvelen, että missään työssä en tule koskaan tuntevani olevani yhtä lailla tarpeellinen ja tarvittu kuin kotona pienten lasteni kanssa. Kotona on tällä hetkellä kaikki mitä tarvitsen. 

*****

Olemme olleet nyt muutaman päivän suomalaisessa kotipesässämme. Talossa on vielä parempi asustaa kuin mitä olisin osannut kuvitella ja ympäristö on kesällä vähintäänkin yhtä kaunis kuin talvisten hankien keskellä. 

Vaikka saavuimme Suomeen vasta elokuun alussa, kun melkein kaikki muut ulkosuomalaiset ovat jo palanneet asuinmaihinsa ja monet paikalliset ovat siirtyneet lomalta taas takaisin töihin, ehdimme onneksi kuitenkin perille vielä hyvän sään aikaan. Olemme saaneet nauttia kauniista aurinkoisista päivistä, tuoreista marjoista niin omista pensaista kuin toriltakin, paljaista jaloista nurmikolla. Illat ovat edelleen meidän näkökulmastamme valoisia vaikka päivä ennen pitkää yöksi pimeneekin. 

Lomailemme ja laitamme kotia järjestykseen. On huimaa pestä pitkästä aikaa pyykkiä toimivalla pesukoneella; suorastaan mahtavaa täyttää ja tyhjentää astianpesukonetta joka todella pesee astiat puhtaaksi. Ruokakaupat ja ravintolat jaksavat myös ihastuttaa meitä hyvin paljon vähempään tottuneita. Mikä onni on löytää maaseutumarketista salviaa ja saada kuukausien tauon jälkeen syödä pastaa voi ja salvia -kastikkeella. Puhumattakaan siitä mikä elämys olivat ne täydelliset gluteenittomat suklaakakkupalat, jotka muutama päivä sitten löysimme suklaapuodista Fiskarsista. Pienimmissäkin ruokakaupoissa on niin kattavat valikoimat, että menemme kauppareissuilla koko porukka vähän päästämme pyörälle.

Koiria on ikävä. Mietin monta kertaa päivässä mitä koirat nyt puuhailisivat jos olisivat täällä mukanamme, mitä ne ajattelisivat suomalaisesta maaseutumaisemasta. Iltaisin ja öisin huomaan kuinka paljon turvaa nelijalkaiset henkivartijamme minulle tuovat. On helppo vaipua syvään uneen kun tietää, että koirat kyllä vahtivat taloa läpi yön. Ja puolensa on myös siinä miten koirat noukkivat kaiken lapsilta maahan tippuneen ruuan. Mutta koiria lukuunottamatta meillä on täällä juuri nyt kaikki mitä kaipaamme ja tarvitsemme ja enemmänkin. 

23 kommenttia:

  1. Varmasti se meneekin niin, että muualla asuneena sitä näkee ne hienot asiat mitä täällä on paljon paremmin ja osaa arvostaa niitä eri tavalla.

    Olisi myös mielenkiintoista kuulla, mitkä asiat sinusta täällä kaipaisivat parannusta.

    Toivotaan, että kesä näyttää teille vielä täällä lisääkin parhaita puoliaan ja oikein hyviä vointeja sinulle.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivittäin taitaa tulla vastaan myös sellaisia asioita jotka saavat minut itsekseni pudistelemaan päätäni, mutta tässä loman ensihurmassa ne eivät tunnu jotenkin jäävän mieleen :) Mutta täytyypä yrittää pistää niitä harmituksenaiheitakin korvan taakse.

      Kiitos Venla - hyvää vointia myös sinulle!

      Poista
  2. Taas olen samaa mieltä kanssasi!

    Ihanaa että pystytte nauttimaan Suomen lomasta!

    Aina pitää jostain luopua, käyn vain pari päivää viikossa töissä ja palkka on tietenkin sen mukainen, mutta....minulla on aikaa kodille,lapsille, omille harrastuksille ja vapaa-aikaa on myös kivasti. En minä edes kaikkea halua, haluan vain elää tasapainossa.

    Halauksin, Sofia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on myös tasapaino kaikkein tärkeintä. Siinä se oma kaikkeni taitaakin tulla täytetyksi.

      On ihanaa voida olla Suomessa kaikessa rauhassa. Joku päivä ollaan muuten aikeissa käydä Hangossa katselemassa miltä siellä elokuu näyttää - sinähän taidat olla siltä kulmilta kotoisin?

      Haleja myös sinnepäin!

      Poista
  3. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, että saa "kaiken"? Luulen, että ihminen on perusluonteeltaan sellainen otus, joka kuitenkin aina havittelee vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolelta - en silti tarkoita, etteikö voisi olla onnellinen ja tyytyväinen siihen, mitä on. Mutta jos saa "kaiken", niin eikö silloin kuitenkin aina halua jotain lisää? Vapaa-aikaa, rahaa, enemmän vastuuta töistä, enemmän aikaa lasten kanssa, enemmän jotain... Itse kamppailen vähän eri tilanteen kanssa vielä toistaiseksi, kun tuntuu, että saan omalla mittapuullani paljon tekemättä oikeastaan mitään. Sekin tuntuu turhauttavalta :D Olisi mukava saada taas se fiilis, että "tämän eteen paiskin töitä, tämän olen ansainnut". Vaikka tokihan opiskelen kieltä, teen kotityöt ja elän täällä perheen ja ystävien ulottumattomissa. Mutta olen kyllä vallan onnellinen ja tyytyväinen siihen, mitä olen saanut!

    Toivottelen teille ihanaa lomaa siellä Suomessa, toivottavasti saatte nauttia lämpimästä elokuusta, marjapensaista ja paljaista jaloista vielä pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi! Täällä nautiskellaan ihanasta Suomen loppukesästä!

      En jotenkin tunnista itsessäni tuota halua aina enempään, vaikka olen sitä yrittänyt useampaankin kertaan mielessäni pyöritellä ja maistella. En ole kovin kunnianhimoinen enkä kaipaa elämääni mitään erikoisia seikkailuja tai haasteita. Minulle oikeasti maistuu hyvin ihan vain mahdollisimman tavallinen elämä. Vähän hämmästyneenä katselen tähänastista elämääni taaksepäin ja ihmettelen kaikkia niitä suurkaupunkeja joissa olen jo asunut ja ihmisiä joihin olen eri vaiheissa tutustunut ja erilaisia kokemuksia ja elämänvaiheita jotka olen käynyt läpi. Näin jälkeenpäin ajatellen vähempi olisi tällä minun persoonallisuudellani ehkä ollut parempi. Minusta tuntuu, että minulla on juuri nyt kaikki mitä haluan, enkä kaipaa mitään enempää. Vai onko sekin sitten toisaalta enemmän odotusta, että toivoo kaiken säilyvän mahdollisimman pitkään juuri näin? En tiedä :)

      Poista
  4. Minua kovasti kiehtoo tama "kaikki"-keskustelu. Satunnaisotantani perusteella sita kaydaan ainakin Isossa-Britanniassa. Se ei koskaan tuntunut ajankohtaiselta Suomessa asuessa, mutta taalta kasin se nayttaytyy tietenkin eri valossa.

    Olen sita mielta, etta kenenkaan ei ole koskaan mahdollista saada "kaikkea", mutta on oireellista, etta tama kysymys jatkuvasti pulpahtaa pinnalle. Ja kuinka kauan menee ennen kuin kysytaan, onko miehen koskaan mahdollista saada "kaikkea". USA:n surkeassa jamassa olevaa ja tata nykya taantuvaa sukupuolten valista tasa-arvoa ei ainakaan edista, etta mainstream/julkinen keskustelu miettii naisen elamankaarta lahinna tallaisesta nakokulmasta. Vaan jostain sita kai on aloitettava maassa, jossa raskaus ja lapsen saanti (puhumattakaan >3 kk lapsen kanssa kotiin jaamisesta) voi tuhota tai pysayttaa tyouran.

    Ihanaa Suomi-lomaa koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin mielenkiintoista, että vain naisten kohdalla huolehditaan "kaikesta". Oletusarvo kai on, etteivät miehet voi tai haluakaan saada kaikkea? Kun päästäisiinkin keskustelussa siihen vaiheeseen missä työn ja muun elämän tasapainottelua lähestyttäisiin laajemmassa mittakaavassa ja ihan kaikkien osalta, eikä vain siitä kulmasta, että miehet kuuluvat töihin ja naiset häilymään jonnekin kodin ja työpaikan rajamaille...

      Kiitos Pilvi toivotuksista! Ihanaa on olla Suomessa.

      Poista
    2. Jälleen amerikkalaisesta näkökulmasta katsottuna, miesten kohdalla se on itse asiassa juuri toisin päin. Miesten kohdalla ei ole huolta "kaiken" saamisesta, sillä mies saa "kaiken" kuin automaattisesti. Miehen urakehitys ei hidastu vaimon ja lasten myötä, itse asiassa päin vastoin, eli mies ei joudu tekemään uhrauksia yhden suhteen saadakseen toisen. Oletusarvoisesti mies ei Amerikassa ota muutamaa päivää enempää vapaata lapsen syntyessä, eikä vähennä vauvan myötä ylityötuntejaan. On naisen tehtävä huolehtia lapsesta - tai hankkia hoitaja ja tasapainoilla urakehityksen ja perhe-elämän sekä syyllisyydentunteiden, pomoa ja perhettä kohtaan, kanssa. Kolikon kääntöpuolella miehiltä ei kysytä haluaisivatko he osallistua enemmän, mutta koska oletusarvoisesti mainstream ei ole hoksannut sellaisen mahdollisuuden olemassaoloa ollenkaan, miesten kohdalla ei tarvitse kysellä, saavatko he kaiken. Surkeaa, ja tosiaan laajempaa mittakaavaa tarkasteluun tarvitaan.

      Poista
    3. Taitaa tosiaan olla amerikkalaisesta näkökulmasta niin, että miehet tällä hetkellä ikäänkuin saavat kaiken kun saavat tehdä kaikessa rauhassa töitä perheestä huolimatta. Minun näkökulmastani miehet jäävät kuitenkin paljon enemmästä paitsi verrattuina naisiin joitten elettäväksi sentään jää monipuolisempi - vaikka ehkä myös kiireisempi ja hajottavampi - elämä.

      On aika järkyttävää, että "kaikki" on amerikkalaisessa keskustelussa lopulta ennen kaikkea yhtä kuin "työ". Kaiken saaminen tarkoittaa siis lopulta sitä, että onnistuu painamaan töitä täysin voimin lapsista huolimatta, että perhe ei ole päässyt häiritsemään naisen etenemistä uralla. Työn ja elämän tasapaino (work-life balance) on siinä kyllä kaikkea muuta kuin balanssissa...

      Poista
    4. Todellisuudessa sentään kaikki tuntemani isät ovat aktiivisia lastensa hoidossa ja kasvatuksessa, ei mitään kauhukuvia isistä joita lapset hädin tuskin tuntee. En siis edes sanoisi että ainakin naisilla on monipuolisempi elämä, sanoisin vain että naisilla on rankempi ja epäreilumpi elämä. Miehet edelleen saavat perhe-elämän pullasta rusinat. Toisaalta siinä määrin kun miehet uhrauksia perheen takia tekevät, se on lähinnä rahan tienaamista perheen tarpeisiin. Täysin samaa mieltä olen, että parempi olisi jos työn ja perheen tasapaino olisi täällä erilainen. Syyt tähän järjestykseen kuitenkin ovat alkeelliset lapsiperheiden tuet etenkin terveydenhuollon ja lastenhoidon osalta sekä pian keskiluokan ulottumattomissa olevat hyvän koulutuksen kustannukset, joten noidankehän lailla monelle järkky työnteko on turvatun ja eräällä tavalla tasapainoisen perhe-elämän edellytys.

      Poista
  5. Ai te olettekin jo täällä? Voi miten kiva!! Nauttikaa näistä suomalaisistakin helteistä!! Meidän lapset eivät enää tykkää kuumasta ja kosteasta, vaan valittavat, että on kuuma ja pitää päästä sisälle! :)
    Kauanko mahdatte viipyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille sopivat toistaiseksi nämä suomalaiset säät oikein hyvin. Saa sitten nähdä mitä sitten käy kun ilma tästä vähän viilenee... Lapset ja minä olemme nimittäin yhtä soittoa Suomessa nyt näillä näkymin marraskuun loppuun saakka. Cosimo palaa kyllä vielä välissä Belizeen lämmittelemään (niin ja tekemään töitä). Pidän kovasti itse Suomen syksystä, mutta saa nähdä mitä nämä meidän tropiikissa kasvaneet lapsemme ajattelevat viilentyvästä säästä!

      Poista
  6. Myös minä mietin tuota käsiteparia "saada kaikki". Mielestäni silloin on saanut kaiken, kun itse tuntee, että elämä on tasapainossa ja olo tuntuu onnelliselta. erikoista on se, että "kaikki" määritellään siten, että se tarkoittaa ihan kaikkea, kirjaimellisesti. Jollekin kaikki on sitä, että tekee yli 12-tuntista työpäivää. Jollekin se on sitä, että nauttii lasten kanssa kotonaolosta.

    Silloin, kun lapset olivat pieniä ja olin heidän kanssaan kotona, tuntui minusta, että jotain puuttui. Elämä tasapainottui (minun näkökulmastani siis), kun menin takaisin töihin. Ja nyt, kun jaan arkeni työn, opiskelun, sekä omien ja lasten harrastusten välillä, voin sanoa elämäni olevan sekä tasapainoista ja onnellista.

    Kiireellistä? Ei, en koe sen olevan sellaista. tässä näkee, että meille jokaiselle "kaikki" merkitsee hieman eri asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota ihan samaa mietin minäkin tätä kirjoittaessani, että "kaikki" on lopulta hyvin yksilöllistä. Siksi minua vähän ehkä ärsyttääkin kun luen kaiken saavuttamisesta sellaisia pohdintoja, joissa annetaan ymmärtävän minun jäävän nyt pahasti paitsi jostain hyvin keskeisestä, kun työ ei tähän yhtälööni toistaiseksi ollenkaan kuulu. Kun kuitenkin itse tunnen elämäni omalta osaltani juuri nyt täydempää elämää kuin koskaan aikaisemmin. On erikoista miten meidän ihmisten halutaankin kaikkien niin mielellään mahtuvan samaan muottiin vaikka meitä on niin moneen lähtöön!

      Poista
  7. Tuo on varmasti niin totta, että harvassa työssä lopulta voi tuntea itsensä yhtä tarpeelliseksi kuin kotona lapsilleen. Minäkään en usko että olisin missään työssä niin korvaamaton kuin mitä lapselleni olen nyt kotona. Kuitenkin koen jonkunlaista levottomuutta tai ehkä olen vain edellisistä elämänvaiheistani ehdollistunut lähtemään aamulla kotoa ja palaamaan sinne ennen pitkää takaisin, että kaipaan "jotain" kotonaolemisen lisäksi. Luulen että kyse on juuri jostain tasapainoon pyrkimisestä, joka tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Minullakaan ei ole kummoista kunnianhimoa, eikä varsinkaan mitään "uran luomisen" tarvetta, mutta jotain työtä haluaisin vielä päästä tekemään - luulen että joku osa-aikatyö pari päivää viikossa olisi ihanteellinen tässä elämäntilanteessani..koska tasapaino olisi mennyttä jos työ veisi kaiken ajan lapseltani. Keski-Euroopassa kai naisten(?) osa-aikatyö onkin melko tavallista, mutta Suomessa jostain syystä ei niinkään.
    Toivotan teille oikein mukavia ja nautinnollisia Suomen loppukesän päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua on tainnut auttaa asettumaan tänne kotiin niin hyvin se(kin), että olin kotirouvana ennen kotiäitiyttä. En siis ollut ennen lapsia tottunut lähtemään aamulla töihin vaan olin jo puolisentoista vuotta elänyt hiljaiseloa kotona työssäkäynnin sijaan, siitä asti kun muutimme Brysselistä Jamaikalle. Jamaikalla oli ulkomaalaisen työntekijän puolisona lähes mahdotonta saada työlupaa ja jopa vapaaehtoistyön tekeminen oli ulkomaalaiselta hankalaa. Minulla ei myöskään ollut ajokorttia, Kingstonissa ei juuri voinut kävellä eikä mielellään käyttää julkista liikennettä, enkä siis päässyt helposti liikkumaan kotoa. Elämäni oli aika hiljaista. Mikon synnyttyä elämäni täyttyi pienestä mielestäni mielekkäästä puuhasta, Belizeen muuton ja Matildan syntymän myötä tekemistä tuli tietysti vielä enemmänkin.

      Osa-aikatyö sopisi varmasti monillekin ihmisille, en tiedä miksi sitä on niin heikosti Suomessa tarjolla.

      Poista
    2. Ihana on Suomen loppukesä! Linnut laulavat ja ulkona tarkenee hyvin istuskella ja ihmetellä. Tänä aamuna aamupalaa laittaessani näin keittiön ikkunasta jäniksen joka mussutti pihapiirin mustikkapensaista marjoja (vai lehtiä, en tiedä?).

      Poista
  8. En tiedä, meneekö jo aiheen ohi, mutta aika useasti olen myös miettinyt sitä, miksi koti ja työ asetetaan aina vastakkain. Tarkoitan juurikin tätä "kotiäiti vs. uraäiti" -asetelmaa.

    En itse ymmärrä, miksi näin on. Suurin osa äideistä (täällä Suomessa siis) käy työssä, muttei kuitenkaan ole mitenkään "uraorientautunut". En minäkään ole, vaikka olen hyvä työssäni ja suhtaudun siihen innolla ja mielenkiinnolla. Mielestäni se ei ole perheeltäni pois. päinvastoin. saan siitä hyvää energiaa, jota riittää sitten jaettavaksi asti.

    Mitään uraa en kuitenkaan ole rakentamassa. Siksi en ymmärrä tätä vastakkainasettelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä minäkin ihmettelen, että miksi "kaikki" on määritelmän mukaan koti sekä työ - ja miksi toisaalta yhden tai toisen näistä valitseminen johtaa siihen, että saa joko kotiäidin tai uraäidin leiman otsaansa.

      En tunne itseäni osaksi kotiäiti vastaan uraäiti -asetelmaa, se on ihan muitten ihmisten kiista. En siis mitenkään puolusta kotiäitiyttä millään yleisellä tasolla (tai toisaalta vastusta äitien työssäkäyntiä), enkä suoraan sanottuna ajattele itseäni kotiäitinä - minä olen Kata, näitten lasteni äiti ja olen juuri nyt heidän kanssaan kotona. Olen vain onnekseni ja tosiaan vähän yllätykseksenikin huomannut, että minulle sopii tämä kotona pyöriminen enkä jostain syystä ainakaan juuri nyt kaipaa muuta. Tällä hetkellä minulla ei muita vaihtoehtoja olisikaan vaikken olisikaan raskaana - Belmopanissa on aika heikosti töitä tarjolla - joten on aikamoinen onni se, että niin mielelläni elelen tätä kotielämää.

      Kunnianhimonkin puute on onni sinänsä, koska olen törmännyt näissä kiertolaiskuvioissa niihinkin perheisiin joissa molemmille puolisoille olisi tärkeää edetä urallaan. Se on aika hankalaa kun muutaman vuoden välein muutetaan maasta toiseen, tavallisesti jommankumman työn perässä.

      Poista
  9. Vanha keskustelu, mutta olen lukemisessa niin pahasti jäljessä....

    Osa-aikatyötä ei Suomessa ehkä aina uskalleta kysyä? Ainakin minä ja ystäväni olemme voineet hoitovapaalta palata töihin kolmipäiväisesti. Toki kyse on ollut asiantuntijatehtävistä ja isoista yrityksistä joissa tällainen on varmaan helpompi järjestää. Mutta mitään vastustusta emme kokeneet, minä sain jopa kannustusta ja toiveen että tämä toimisi esimerkkinä muillekin. Ja 80% työaikahan on pienten lasten vanhempien oikeus jo lähes kaikkialla.

    VastaaPoista
  10. Toki taloudellisesti osa-aikatyö näkyy selvästi tuloissa eikä ehkä siksi ole mahdollista kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa taitaa tosiaan osa-aikatyö olla sen verran vieras asia, ettei se tule kaikille edes vaihtoehtona mieleen? Ja toisaalta ei varmasti todella ole kaikille mahdollistakaan ihan noin tuloja ajatellen. Osa-aikaisesti työhön paluu hoitovapaalta kuulostaa joka tapauksessa oikein hyvältä kaikkia osapuolia ajatellen. Mahtavaa, että työnantaja näkee tilanteen samoin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!