tiistai 13. elokuuta 2013

Uusia tuulia

Cosimo hoitaa erinomaisesti työnsä vaikeissa olosuhteissa. Enkä tarkoita vaikeilla olosuhteilla niinkään Belizeä vaan itse asiassa Euroopan komissiota. Mutta vaikka olen aidosti ylpeä Cosimon tekemästä työstä ja etenkin hänen työetiikastaan, vielä ylpeämpi olen siitä, että Cosimo osaa jättää työt työpaikalle eikä suinkaan elä vain tehdäkseen töitä. Hän saattaa tehdä pitkiä päiviä ja välillä töitä tarpeen vaatiessa myös viikonloppuisin, mutta kun hän on kotona iltaisin, viikonloppuisin tai lomilla hän ei lue työposteja eikä muutenkaan aktiivisesti mieti työasioita. Hän tekee töissä töitä ja vapaalla on vapaalla.

Erityisen ylpeä ja iloinen olen juuri nyt siitä, että Cosimo äskettäin haki kuuden kuukauden palkatonta isyyslomaa voidakseen olla kotona perheen kanssa ja saadakseen samalla hengähdystauon töistä. Isyysloman on määrä alkaa vauvan syntymän jälkeen. Sitä ennen Cosimo kyllä vielä palaa kesälomalta joksikin viikoksi Belizeen töihin.

Uskon, että muutos kaksilapsisesta perheestä kolmilapsiseksi tulee olemaan huomattavasti helpompi ja leppoisampi kun me molemmat saamme olla alkuun kaikessa rauhassa yhdessä kotona totuttelemassa uuteen arkeen. Enkä usko, että seinät ehtivät kaatua päällemme vaikka olemmekin pitemmän aikaa yhdessä kotona. Olemme nimittäin aikeissa palata Belizeen mahdollisimman pian vauvan syntymän jälkeen. Miko ja Matilda tulevat molemmat käymään samaa koulua mutta eri aikataululla; Matilda täytyy hakea koulusta useampaa tuntia ennen Mikoa. Uusi vauva ja kaksi pientä koululaista joita täytyy viedä ja hakea koulusta, ja lisäksi kolme koiraa - siinä riittää meille molemmille kyllä arkipäiviksi tekemistä. 

Kun palaamme viisihenkisenä perheenä Belizeen elämä jatkuu monessa mielessä pitkälti ennallaan. Tosin muutamia muitakin muutoksia on edessä kuin se, että Cosimo jää töistä pitemmäksi aikaa kotiin ja Matilda aloittaa koulutiensä. Lastenhoitajamme odottaa hänkin vauvaa ja jää vuoden lopussa äitiyslomalle. Lastenhoitajahan on käynyt meillä pari tuntia arkipäivisin hoitamassa Matildaa, mutta nyt kun Matilda loppuvuodesta lähtien viettääkin arkiaamut koulussa ja Cosimo on toisaalta kotona, ei lastenhoitajalle olisi ollut tarvetta. Vauvaa en halua kenenkään perheen ulkopuolisen hoitoon jättää hyvään aikaan. Olinkin ollut etukäteen huolissani siitä mitä lastenhoitajan kanssa tehtäisiin. Hänen raskautensa tuli parhaaseen mahdolliseen saumaan. Vauvansa syntymän jälkeen lastenhoitaja saa jonkun verran sosiaaliturva-avustusta ja me pyrimme myös auttamaan häntä ja hänen perhettään taloudellisesti ja muutenkin. 

Kotiapulainen saa puolestaan mieluusti edelleen jatkaa vaikka olemmekin Cosimo ja minä molemmat kotona. Olen kiitollinen siitä, että voimme vuodesta toiseen tarjota ihanalle kotiapulaiselle töitä ja hän puolestaan meille arvokasta kodinhoitoapua. Kotiapulainenkin tulee tosin tästä lähtien tekemään vähän lyhyempää päivää, sillä hänen pieni poikansa aloittaa nyt syksyllä myös koulutiensä ja äidin täytyy viedä ja hakea lapsi puolipäiväisestä esikoulusta. Uusia tuulia siis itse kullakin.

Tuntuu hyvältä lomailla kun loman jälkeenkin on odotettavissa hyviä aikoja. Ei ole niin kiirettä tehdä lomalla nyt kaikkea mahdollista yhdessä kun tiedossa on enemmänkin aikaa rauhassa koko perheen kesken. Vaikka tiiviisti yhdessä ovat lomapäivät toistaiseksi kyllä silti sujuneet. Aamuisin ihmettelemme ikkunan äärellä jäniksiä, jotka käyvät syömässä aamupalakseen pensaita ja ruohoja ihan talomme edustalla. Päivisin puuhailemme milloin mitäkin, hoidamme asioita ja tutustumme uuteen kotiseutuumme. Illat ovat toistaiseksi vielä pitkiä: emme ole vieläkään ihan asettuneet suomalaiseen aikaan vaan kukumme koko porukka usein hereillä vielä kymmenen maissa. Asiaa ei tietysti yhtään auta se, että illat pimenevät toistaiseksi vielä aika myöhään. On vaikea uskotella lapsille, että on todella ilta, kun ulkona on vielä täysi päivä. Hehän ovat tottuneet siihen, että ilta pimenee mustaksi yöksi jo viimeistään seitsemän maissa. 

Vaan mikäpä tässä on toisaalta valvoessa. Aamuisin on aikaa nukkua vähän pitempään ja ehtiä silti hyvissä ajoin ihmettelemään marjapensaita mutustelevia jäniksiä. 

16 kommenttia:

  1. Mahtava kyky kyetä jättämään työt mielestä vapaa-ajalla, sekä itsen että perheen kannalta! Siinä taidossa olisikin opettelemista itse kullakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ollut ollenkaan yhtä hyvä jättämään töitä työpaikalla kun vielä töissä kävin... Saatoin hyvinkin stressata työasioita läpi illan ja yönkin pahimmillaan. Eli todellakin opettelemista itse kullakin!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Hienoa, että saatte noin pitkän yhteisen ajan uuden tulokkaan syntymän jälkeen! Itseäni kiinnostaa, miten isyyslomaan suhtauduttiin Cosimon työnantajan puolesta? Olen kuullut huhua, että joskus suhtautuminen saattaisi pomojen puolelta olla nihkeää, vaikka periaatteessa lomaan onkin oikeus, koska Belgiassa ja Luxemburgissa pidemmät isyyslomat eivät ole niin yleisiä. Mutta ymmärrän hyvin, jos et halua tällaiseen kysymykseen täällä blogissa vastata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai vanhempainlomahakemus erityisesti lähimpiä pomoja ilahduttanut vaikkei kukaan minun tietääkseni ole mitään varsinaista poikkipuolista sanaa sinänsä siitä sanonutkaan. Äitiys- ja isyyslomat ovat tietysti työnantajalle aina sinänsä hankalia paikkoja, että työt jäävät jonkun muun tehtäväksi lomien ajaksi. Toistaiseksi olemme siinä vaiheessa, että lomaa on joku aika sitten haettu. Koska siihen tosiaan on periaatteessa oikeus, täytyy vain tosiaan toivoa, ettei mitään mutkia tule matkaan ja lomahakemus myös hyväksytään kaikessa järjestyksessä. Päätökset vanhempainlomista tehdään käsittääkseni keskitetysti Brysselissä, eli kenenkään lähin työnantaja ei niistä sinänsä ole päättämässä, eli pomojen mielipiteiden ei sinänsä suuntaan tai toiseen pitäisi niihin kai vaikuttaa.

      Poista
  3. Minäkin ihastelen miehesi kykyä sulkea työpaikan ovi mielestäkin kotiin tullessa. Itsellä käy liian usein niin, että 'mä teen nyt äkkiä vielä tän jutun, niin ei huomenna sitten töissä tarvi...'

    Oikein kivaa Suomi-aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut tosiaan minäkään hyvä jättämään töitä työpaikalle aikoinaan. Ja on kai siinä ollut Cosimollakin harjoittelemista.

      Täällä nautiskellaan kaikesta mitä Suomella on tarjota :)

      Poista
  4. "...vielä kymmenen maissa." :) :) Olen näköjään ollut jo tosi kauan poissa Suomesta kun tuo lause piti lukea kahdesti! Suomalaiset ovat tässäkin asiassa kunnollisia ja terveellisiä ja nukkuvat pitkät yöunet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä menevät lapset Belizessä nukkumaan aika tarkalleen kahdeksan maissa eli minulle tuo kymmenen tuntuu aika myöhältä. Belizessä aurinko nousee kello puoli kuuden maissa ja paistaa heti aika lailla täydeltä teholta ja siinä main meillä sitten herätään - ihan viimeistään kuudelta. Jos ei mene ajoissa nukkumaan jäävät yöt tosi lyhyiksi. En tiedä onko kyse suomalaisuudesta vai mistä, mutta meidän lapset eivät jaksa jos eivät nuku kunnon yöunia. Ovat kuitenkin vasta viiden ja kolmen vanhoja... Kumpikaan ei ole enää aikoihin nukkunut päiväunia muuten kuin ihan silloin tällöin, eli yöuniin täytyy jo siksikin panostaa. Täällä Suomessa on helpompi kukkua illalla hereillä kun aamulla ei aurinko herätä turhan varhain eli aamulla voi ottaa kiinni myöhemmistä illoista ihan eri tavalla kuin Belizessä.

      Poista
    2. Se piti vielä lisätä, että itse mieluusti olen jonkun tunnin hereillä lasten nukkumaanmenon jälkeen ja nautin vähän omasta ajastani. Nyt kun lapsetkin valvovat helposti yli kymmenen, ja olen itsekin vielä aikaerosta (ja raskaudestakin toki) väsynyt, en jaksa kovin pitkään heidän nukkumaanmenonsa jälkeen enää itsekään olla valveilla. Jäävät vähän vähiksi päivän omat hetket tällä tämänhetkisellä aikataululla... Toivottavasti siis pian Suomen pimenevät illat kerjäävät satonsa ja lapset tottuvat nukahtamaan vähän varhemmin :)

      Poista
    3. Nyt kun luin tarkemmin, kyllähän tuo ihan loogista onkin. Aluksi jotenkin kuvittelin että teillä myös vanhemmille tuo kymmenen olisi hyvin myöhäinen nukkumaanmenoaika. Itse nukun säännöllisesti viisi-kuusi tuntia yössä (12 - 5.30), ja vaikka tällä tavalla pystyy elämään, kyllä tekisi hyvää nukkua pitempään. Ei vaan ole aikaa :)

      Poista
    4. Käyn tällä hetkellä aika usein tuossa kymmenen maissa nukkumaan, mutta ei se tosiaan mikään kovin myöhäinen hetki minunkaan näkökulmastani ole. Minä vain olen kiukkuinen kuin talviunilta herätetty karhu jos en saa tarpeeksi unta, joten yleisen viihtyvyyden vuoksi yritän nukkua öisin vähintäänkin sen seitsemän tuntia. Saadakseni riittävästi unta on pakko yrittää nukkua silloin kun lapsetkin nukkuvat. Saa nähdä miten tämä uniasia sitten järjestyy kun kolmas lapsi lisätään tähän yhtälöön... Täytynee taas suosiolla tottua vähempiin uniin ainakin joksikin aikaa.

      Poista
  5. Hienoa, että miehelläsi on noin arvot kohdallaan. Toisaalta, kun tekstejäsi olen lukenut niin on se näkynyt aikaisemminkin. Ja taas ihailen teitä työnantajina.Varmasti ovat teillä töissä olevatkin kiitelleet onnea, tai Luojaa tai mitä nyt ovatkin siitä, että ovat teille työllistyneet. Joko muuten sanoin, että tuo uusi kuvasi on pirtsakka ja kiva:)

    Toivottavasti lapset pian tottuvat iltarytmiin uudestaan, se pieni oma aika on kuitenkin kullanarvoista, vaikka kuinka lapsiaan rakastaa.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos Cosimon hyvät puolet ovat ilmenneet täältä riveiltä ja rivien väleistä! Hän on kyllä tosi hyvä tyyppi monessakin mielessä. Kiva myös, että pidät tuosta kuvasta; kiitos! Itsekin siitä pidin alunperin mutta jotenkin näytän siinä nyt mielestäni vähän sekopäiseltä. Vaan ehkä se on hyvinkin kuvaavaa ;)

      Uskon, että lastenhoitaja ja kotiapulainen ovat kyllä tyytyväisiä työpaikkaansa. Meillä on ollut toisaalta omalta puoleltamme suuri onni löytää niin hyviä työntekijöitä: tosi mukavia, luotettavia ja äärimmäisen vastuuntuntoisia. Olen tosi kiitollinen siitä, että he löytyivät meille töihin. Vaikea siis sanoa kumpi on voittanut suuremman potin, me vai työntekijämme.

      Lapset ovat elämäni valo, mutta yöksi saavat valot mielellään sammua :) Uskon kyllä, että ihan luonnostaan nukkumaanmenoaika tästä vähän aikaistuu kun illatkin vähän kerrallaan pimenevät aikaisemmin.

      Poista
  6. Hei.
    Kiva kun viihdytte Suomessa. Joka maassa on hyviä ja huonoja puolia. Meidän perhe asui muutaman vuoden Aasiassa. Viihdyimme, mutta oli kiva palata Suomeen. Sen siellä oppi, ettei välttämättä ole oikeaa tai väärää tapaa toimia, on vain erilaisia tapoja.
    En tiedä missä päin asutte Suomessa, mutta syksyn tullen on varmaan kiva , jos on jotain toimintaa. Suomessa on hieno kirjasto-toiminta. Lapset voisivat varmaan osallistua esim srk -kerhoon muutaman kerran viikossa. Yleensä ei tarvitse olla srk jäsen, vaikka lapset ovat kerhossa ja uskonnon osuus on pienehkö. Samoin on avoimia päiväkoteja. Et tällaisesta kysellyt, mutta tuli vain mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentista ja vinkeistä! Ihan samaa mieltä olen siitä, että parhaimmillaan maailmalla asumisesta oppii sen, että on monia erilaisia tapoja olla ja elää, eikä yksi ole välttämättä parempi tai huonompi. Täällä Suomessa on mahtavaa se miten hyvin monet asiat toimivat ja miten esimerkiksi ruuan laatuun voi luottaa, mutta ikävöin täällä kyllä Belizeäkin toisaalta ja sen hyviä puolia. Mutta sekin liittyy tähän kiertolaisen elämään minun kokemukseni mukaan, että aina on vähän ikävä jonnekin!

      Kirjastoon ollaan aikeissa suunnata lueskelemaan, kunhan lasten isä lähtee joksikin viikoksi takaisin töihin Belizeen ja me muut aloitamme ikäänkuin väliaikaisen arjen täällä. Leikkipuistotarjontaan ja -toimintaan aiotaan myös tutustua. Avoimet päiväkodit kuulostavat mahtavalta idealta - sellaisista en ole ennen kuullutkaan - ja itsekin olen lapsena ollut srk:n kerhoissa, vaikken kirkkoon olekaan koskaan kuulunut, että ne olisivat tosiaan myös periaatteessa varmasti pätevä vaihtoehto. Tässä vaiheessa tuntuu kuitenkin silti, etten taida haluta jättää lapsia täällä Suomessa kenenkään muun kuin oman perheen hoiviin. Ovat molemmat hyvin sopeutuvaisia mutta toisaalta kyllä selkeästi enemmän kiinni tutuissa ihmisissä täällä omien kuvioiden ulkopuolella. Toivotaan, etteivät viikot tunnu kovin pitkiltä ilman kovin kummoista ohjelmaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!