perjantai 11. lokakuuta 2013

Hämmentävää

Muutama viikko sitten luin uutisista, että vasta ilmestyneen viihdepelin uusimman version kehittämiseen käytettiin viiden vuoden aikana 200 miljoonaa euroa. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että elämme maailmassa, jossa niin hurjasti aikaa ja rahaa käytetään pelien kehittelyyn. Kukaan ei kuitenkaan tarvitse viihdepelejä elääkseen, mutta 200 miljoonalla voitaisiin tehdä paljon sellaistakin millä olisi todellista merkitystä. 

Uuden viihdepelin naishahmoista on esitetty kritiikkiä. Pelin tekijät myöntäneet, että pelin naiskuvaa oltaisiin voitu viedä toisenlaiseenkin suuntaan jos se olisi tullut ajoissa mieleen. Pelissä ei ole kuulemma lainkaan pelattavia naishahmoja, vaan naisia pelissä on ainoastaan taustalla, usein vähissä vaatteissa esimerkiksi stripparin roolissa. 200 miljoonaa ja viisi vuotta, mutta kellekään ei ehtinyt tulla mieleen, että naiset voisivat olla muutakin kuin rekvisiittaa miesten rällästykselle. Hämmentävää.

*****

Kun olimme asuneet Jamaikalla muutaman kuukauden ja tulimme ensimmäistä kertaa takaisin Eurooppaan lomalle tuntui länsimainen kulutuskulttuuri minusta yhtäkkiä vieraalta. Kauppojen valtavat valikoimat hämmensivät enkä voinut ymmärtää mihin kaikkea tavaraa oikein tarvittiin. Olimme lyhyessä ajassa oppineet tulemaan toimeen vähemmällä ja se tuntui siinä vaiheessa vain hyvältä. Vähitellen Jamaikan-vuosien aikana tunnelmani asettuivat. Kävimme välissä läpi myös sen vaiheen jossa länsimaiden laaja tarjonta tuntui taivaalliselta ja me hamstrasimme lomilta takaisin Jamaikalle jos jotakin pienempää ja suurempaa turhaketta. 

Belizessä olemme tottuneet elämään vieläkin vähemmällä ja nyt minua taas hämmentävät ostoskeskukset, alennusmyynnit, ruokakauppojen loputtomat valikoimat. En kykene hahmottamaan kaikkea mitä kaupoissa on tarjolla. En tietenkään. Mutta se tuntuu oudolta siksi, että Belmopanissa tiedän aika hyvin mitä kylän kaupoista löytyy tai ei löydy. Belmopanissa on helppo käydä ostoksilla kun tietää tarkalleen mistä kaupasta hakea mitäkin, ja toisaalta mitä ei kannata lähteä kylältä edes etsimään. Silloin tällöin käyn Belmopanissa kiertämässä eri kauppoja ja panen merkille mitä mistäkin löytyy. Valikoimat ovat sen verran rajalliset, että on aika helppo painaa mieleen kylän muutaman kaupan tarjonta.

Nyt en tiedä miten suhtautua suomalaisten ostoskeskusten ja kauppojen runsaudenpulaan. Tulisiko minun yrittää lähteä täälläkin tutkimaan kauppojen hyllyjä siltä varalta, että niistä löytyisi jotain mitä tietämättäni tarvitsen? Kun kaikkea on tarjolla, pitäisikö ostaa kaikkea, vai odottaa siihen asti, että ostoksille tulee oikeaa tarvetta? Mitä oikeastaan on oikea tarve? Olisiko hyvä ja tarpeellista ostaa lapsille useammaksi vuodeksi eteenpäin vaikkapa kenkiä, jos niitä alennusmyynnissä osuu kohdalle? Puuttuuko meiltä oikeasti jotain ja jos puuttuu niin mitä? Tarvitseeko kukaan sitä kaikkea mitä kauppojen hyllyiltä löytyy tai puoltakaan siitä?

On tietysti mukavaa voida kierrellä kirjakauppoja ja istua kahviloissa, ja kätevää kun kaupasta voi luottaa löytävänsä viikosta toiseen samoja tuotteita. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että helpompaa ja vähemmän hämmentävää on lopulta ehkä kuitenkin olla ja elää kun ei ole niin paljon valinnanvaraa.