perjantai 11. lokakuuta 2013

Hämmentävää

Muutama viikko sitten luin uutisista, että vasta ilmestyneen viihdepelin uusimman version kehittämiseen käytettiin viiden vuoden aikana 200 miljoonaa euroa. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että elämme maailmassa, jossa niin hurjasti aikaa ja rahaa käytetään pelien kehittelyyn. Kukaan ei kuitenkaan tarvitse viihdepelejä elääkseen, mutta 200 miljoonalla voitaisiin tehdä paljon sellaistakin millä olisi todellista merkitystä. 

Uuden viihdepelin naishahmoista on esitetty kritiikkiä. Pelin tekijät myöntäneet, että pelin naiskuvaa oltaisiin voitu viedä toisenlaiseenkin suuntaan jos se olisi tullut ajoissa mieleen. Pelissä ei ole kuulemma lainkaan pelattavia naishahmoja, vaan naisia pelissä on ainoastaan taustalla, usein vähissä vaatteissa esimerkiksi stripparin roolissa. 200 miljoonaa ja viisi vuotta, mutta kellekään ei ehtinyt tulla mieleen, että naiset voisivat olla muutakin kuin rekvisiittaa miesten rällästykselle. Hämmentävää.

*****

Kun olimme asuneet Jamaikalla muutaman kuukauden ja tulimme ensimmäistä kertaa takaisin Eurooppaan lomalle tuntui länsimainen kulutuskulttuuri minusta yhtäkkiä vieraalta. Kauppojen valtavat valikoimat hämmensivät enkä voinut ymmärtää mihin kaikkea tavaraa oikein tarvittiin. Olimme lyhyessä ajassa oppineet tulemaan toimeen vähemmällä ja se tuntui siinä vaiheessa vain hyvältä. Vähitellen Jamaikan-vuosien aikana tunnelmani asettuivat. Kävimme välissä läpi myös sen vaiheen jossa länsimaiden laaja tarjonta tuntui taivaalliselta ja me hamstrasimme lomilta takaisin Jamaikalle jos jotakin pienempää ja suurempaa turhaketta. 

Belizessä olemme tottuneet elämään vieläkin vähemmällä ja nyt minua taas hämmentävät ostoskeskukset, alennusmyynnit, ruokakauppojen loputtomat valikoimat. En kykene hahmottamaan kaikkea mitä kaupoissa on tarjolla. En tietenkään. Mutta se tuntuu oudolta siksi, että Belmopanissa tiedän aika hyvin mitä kylän kaupoista löytyy tai ei löydy. Belmopanissa on helppo käydä ostoksilla kun tietää tarkalleen mistä kaupasta hakea mitäkin, ja toisaalta mitä ei kannata lähteä kylältä edes etsimään. Silloin tällöin käyn Belmopanissa kiertämässä eri kauppoja ja panen merkille mitä mistäkin löytyy. Valikoimat ovat sen verran rajalliset, että on aika helppo painaa mieleen kylän muutaman kaupan tarjonta.

Nyt en tiedä miten suhtautua suomalaisten ostoskeskusten ja kauppojen runsaudenpulaan. Tulisiko minun yrittää lähteä täälläkin tutkimaan kauppojen hyllyjä siltä varalta, että niistä löytyisi jotain mitä tietämättäni tarvitsen? Kun kaikkea on tarjolla, pitäisikö ostaa kaikkea, vai odottaa siihen asti, että ostoksille tulee oikeaa tarvetta? Mitä oikeastaan on oikea tarve? Olisiko hyvä ja tarpeellista ostaa lapsille useammaksi vuodeksi eteenpäin vaikkapa kenkiä, jos niitä alennusmyynnissä osuu kohdalle? Puuttuuko meiltä oikeasti jotain ja jos puuttuu niin mitä? Tarvitseeko kukaan sitä kaikkea mitä kauppojen hyllyiltä löytyy tai puoltakaan siitä?

On tietysti mukavaa voida kierrellä kirjakauppoja ja istua kahviloissa, ja kätevää kun kaupasta voi luottaa löytävänsä viikosta toiseen samoja tuotteita. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että helpompaa ja vähemmän hämmentävää on lopulta ehkä kuitenkin olla ja elää kun ei ole niin paljon valinnanvaraa. 

12 kommenttia:

  1. Profiilikuva on vaihtunut. Kaunis kuva. :-)

    MInä olen tullut siihen tulokseen, että aika monta ihmistä vaivaa nykyään jonkinlainen ostomania. Ihmiset tuntuvat hakevan elämäänsä tyydytystä ostamisesta ja tavarasta - pitää panostaa kotiin, ruokaan, ulkonäköön, autoon ja mihin vielä. Ihan kuin elämältä olisi sisältö kadonnut, ja sitä yritetään kompensoida tuomalla sisältöä ulkoapäin, kaupoista.

    Itse olen Intiassa asuessani huomannut, miten vähällä tavaramäärällä oikeastaan tulen toimeen, ja tavara on alkanut ahdistaa minua yhä vain enemmän. Tekisi mieli luopua melkein kaikesta ja jättää jäljelle vain ne, joita ihan ehdottomasti tarvitsen. Olen jo pitkän aikaa ollut ostamatta oikeastaan mitään muuta kuin ihan päivittäistavaroita, koska ajatus uudesta roinasta ahdistaa minua niin kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tavaran ja ostamisen suhteen tätä nykyä ennen kaikkea hämmentynyt. Katselen mainoksia ja mietin tekisikö esimerkiksi oma espressokone ehkä kuitenkin elämästä helpompaa ja/tai nautinnollisempaa. En jotenkin enää hahmota mikä on tarpeellista tai toisaalta sitten ihan vain elämänlaadun kannalta tärkeää. Käytännössä en ole lähtenyt kovasti kuluttamaan (lastenvaatteita ja -tavaroita lukuunottamatta) mutta huomaan miettiväni täällä Suomessa tätä kulutusasiaa aika usein.

      Kuten sanottu jotenkin on helpompi olla väliamerikkalaisessa kylässä jossa omaa kulutusta ei juuri tarvitse pohtia!

      Mutta kyllä minäkin ihmettelen yleistä kulutusta länsimaissa ja sitä miten huonekaluja ja elektroniikkaa ja vaatekaapin sisältöäkin täytyisi koko ajan olla uusimassa ja vaihtamassa parempaan ja kehittyneempään. En osaa hommaan itse kaikesta sydämestäni lähteä mukaan - tai oikeastaan juuri ollenkaan - mutta välillä mietin, että onko minulta vain jäänyt jotain oivaltamatta. Hämmentynyt olen siis kerta kaikkiaan! :)

      Poista
  2. Sinulla on kyllä ihailtava asenne materiaan. Onko se tullut maailmalla asuessasi, vai oletko aina ollut kaltaisesi. Hienoa :)

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla :) Tosin minusta tuntuu tällä hetkellä, etten oikein enää tiedä miten materiaan suhtautua. Toisaalta tavarat ihmetyttävät ja kiehtovat ja toisaalta koko ajatus kuluttamisesta väsyttää.

      Joka tapauksessa tähän nykyiseen asenteeseeni vaikuttavat köyhemmissä maissa vietetyt vuodet varmasti paljonkin. Ja toisaalta on ehkä kyse myös iästä ja elämäntilanteesta? Ostin äskettäin ensimmäisen huulipunan vuosikausiin - enkä tullut punaa edes itse alunperin ajatelleeksi vaan kävin sen hankkimassa lähinnä siksi kun lapset ihmettelivät miksei minulla ikinä ole huulipunaa :) Niin helposti tulee ostettua lapsille vaatteita ja tavaraa mutta itselle ei juuri mitään. Haluankin yrittää muistaa jatkossa keskittyä välillä vähän itseeni kuluttajana koska esim uudesta huulipunastahan tulee oikeasti hyvä mieli! Materiassa ja kuluttamisessa on siis omat hyvät puolensa kun vaan löytäisi jonkun sopivan tasapainon...

      Poista
  3. Joo, tää on kyllä hämmentävää, mihin maailmassa käytetään rahaa. Tietysti on niin, että koko talous olisi ihan toisennäköinen jos sitä käytettäisiin vain oikeasti tärkeisiin asioihin, ja mun mielikuvitus ja talousymmärrys ei riitä miettimään, millainen se sitten olisi, olisiko rahaa ja hyvinvointia sitten ylipäätään vähemmän vai olisiko se oikeasti jakautunut tasaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiedä minäkään mitä sitten tapahtuisi jos rahaa ja aikaa käytettäisiin ihan toisenlaisin perustein ja toisenlaisiin asioihin. Ja ehkäpä esim viihdepelien kehittämiseen kuluneissa rahoissa ja ajassakin on hyviä puolia joista en vain ymmärrä mitään.

      Jotenkin tällä hetkellä mun yleinen tunnelma kuluttamisen ja maailmantalouden yms suhteen on yleinen hämmennys. Monet asiat hämmästyttävät mutta en tiedä olenko vaan jotenkin laajamittaisesti tipahtanut kärryiltä vai onko tässä hämmennyksessäni jotain mieltä. On vähän ikävä niitä aikoja kun mulla oli varmoja mielipiteitä jos jostakin! :)

      Poista
  4. No toden totta on hämmentävää monikin asia tuossa peliuutisessa. Isot rahat ainakin pyörii noissa jutuissa eikä oikein voi ymmärtää kun ei kosketa omaa elämää tuollainen pelaaminen yhtään. Mulla on alkanut kans mietityttään tämä, erityisesti joissain muotiblogeissa oleva kulutusjuhla vaatteiden ja muun hankinnan ympärillä. Miten joillain ihmisillä voi olla tarve ostaa uutta ihan koko ajan? Meillä joka ikinen tavara josta kotona aikoo luopua, menee jollekin tarvitsevalle ympärillä..... ei tee mieli shoppailla järjettömästi,koska järkevämpiäkin rahankäyttökohteita löytyy ihan läheltä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muotiblogeja olen minäkin ihmetellyt oikeastaan siitä asti kun niitten olemassaolo minulle selvisi. Tuntuu jotenkin hurjalta, että nuoret ihmiset ostavat esim jopa tuhansia euroja maksavia laukkuja - ja nuoria ovat monet ainakin suosituimpien suomalaisten muotiblogien kirjoittajat. Voin toisaalta ymmärtää sen tunteen, että todella haluaa jonkun mielestään kauniin tavaran omakseen, mutta että niitä kauniita tavaroita ja vaatteita tarvitaan koko ajan lisää ja ne vielä usein maksavatkin niin paljon; en tajua miten aina löytyy niin lisää ostettavaa kuin sitten toisaalta rahaa maksaa kalliista ostoksista.

      Mutta sitä olen jäänyt toisaalta myös miettimään, että ehkä minulta on jäänyt jotain ymmärtämättä ja että ehkäpä onkin niin, että innostuneemmat kuluttajat ovat oivaltaneet jotain mitä minä en itse ymmärrä... Sepä se kun esimerkiksi tuo viihdepelien maailma on minulle oikeastaan ihan vieras, etten voi kuin vain ulkopuolelta ihmetellä kuinka paljon peleihin panostetaan niin rahaa kuin aikaakin. Jos olisin tuossa pelikuviossa paremmin sisällä ei asia minua ehkä niin hämmentäisi?

      Poista
  5. Heipä Hei
    Kuinka sinä voit?

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Venla! Nyt vasta huomasin tämän viestisi. Hyvää kuuluu niin kuin tuolta seuraavasta päivityksestä jo näitkin :) Kiva, että kävit kuulostelemassa vointia! Alkaa olla todellakin aika palata tänne blogiaalloille.

      Poista
  6. Hei!

    Minulla on outo (ja hämmentävä?) tapa kysyä omaa ja maailman tilaa heittämällä Googlen hakukenttään mitä lauseita milloinkin. Nyt kirjoitin "mua hämmentää monikin asia". Ja vastaukseksi Googlen nettiaivot heittivät minulle sinun blogisi. Hieno juttu! Arvostan päivityksessäsi sitä, että ilmaiset tunnetta eli hämmennystä. Etkä suinkaan opeta, asetu yläpuolella tai käy jonkinlaista väittelyä kuviteltujen lukijoiden kanssa. Tämä hämmennyksen tunteesi maailman tavarapaljouden äärellä on asia, jonka kommentoinnin määrästä päätellen monikin jakaa. Älli ei siinä auta, sillä usein aikuisellakin on olo kuin Liisalla Ihmemaassa. Koko ajan täytyy kysyä, että oletko sinä kissa, vai Irvikissa ja oliko se totta, että kissat ovat yleensä ottaen näkyviä vai ei. Ja mitkä murot marketin hyllyllä on niitä parhaita, kun niitä on helposti yli kolkyt eri laatua ja sitten tajuaakin, ettei muroja tarvitse syödä ollenkaan, kun parasta olisi leipoa leipä itse. Jos siis olisi aikaa, siinä välin kun käy töissä ja eksyy megamarkettien hyllyrivikköihin =) Sirpa K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sirpa ja kiitos mainiosta kommentista.

      Olin nähtävästi pari vuotta sitten aika lailla yhtä hämmentynyt kuin nytkin. Eli hämmennys taitaa olla minulle aika pysyvä tila! Juuri tänään hämmentää vielä tavarapaljouttakin isompi asia: se miksi joillakin ihmisillä on niin paljon kun toisilla ei ole mitään. Tästä hiljakseen toivottavasti valmistuu blogiin seuraava kirjoitus. Jos satut siis pysymään linjoilla :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!