lauantai 21. joulukuuta 2013

Hallinnassa

Suhtautumiseni keliakiaan on muuttunut aika lailla sitten viime kesän. Gluteenittomuudesta on tullut arkipäiväinen asia, joka kyllä toki määrittää arkeamme jonkin verran, mutta ei enää oikeastaan ahdista tai sureta minua. 

Teki hyvää saada viettää useampi kuukausi Suomessa missä gluteenittomuus on varsin helppoa. Gluteenitonta ruokaa on suomalaisissa ruokakaupoissa tarjolla yllin kyllin. Ravintoloissa ja kahviloissa oli myös meidän kokemuksemme mukaan poikkeuksetta ainakin yksittäisiä gluteenittomia vaihtoehtoja. Voisi kuvitella, että olisi ollut vaikeaa palata suomalaisesta yltäkylläisyydestä Belizen todellisuuteen. Pelkäsinkin etukäteen, että olisi vaikeaa tottua taas näihin rajallisempiin valikoimiin, mutta itse asiassa paluu on siltäkin osin sujunut hyvin. Tieto siitä, että Suomessa voimme jatkossakin viettää rentoa gluteenitonta aikaa auttaa pitkälle. Ja toisaalta tiedän täällä kylällä nyt jo vanhastaan mistä löytyy mitäkin, mikä Matildalle maistuu ja mikä ei. Iloinen yllätys on myös ollut se, että Belmopanissakin on nykyään tarjolla jonkin verran gluteenittomia vaihtoehtoja jauhoista kekseihin. 

Matildan paino nousi Suomessa muutamassa viikossa vihdoin normaalin kolmevuotiaan tasolle kun gluteenittomia ruokia ja herkkuja oli helposti saatavilla. Ruokavalion toimiminen ja se, että lapsen vointi näkyvästi vihdoin parani vaikutti paljon minun suhtautumiseeni keliakiaan ja gluteenittomuuteen. Gluteenittomuudesta tuli haasteen sijaan toimiva apuväline.

Matilda itse alkoi syksyn aikana ymmärtää oman ruokavalionsa rajoitukset ja osa huolesta haihtui mielestäni koska tiedän hänen nyt myös itse jonkin verran pitävän huolta siitä, ettei vahingossa syö gluteenia. Ensimmäiset pari kouluviikkoa myös sujuivat kaikin puolin hyvin ja sekin rauhoitti kovasti mieltäni.

Viimeisillä raskausviikoilla todettu raskausdiabetes antoi myös osaltaan perspektiiviä. Diabetekseni pysyi onneksi ruokavaliolla hallinnassa, mutta minun oli oltava ruokavalion ja aterioitten välien suhteen hyvin tarkka tai sokerit heittivät heti. Ehdin viimeisten raskausviikkojen aikana ajatella moneen kertaan, että keliakia on kyllä diabetekseen verrattuna aika helppo sairaus: keliakia ei vaadi lääkehoitoa eikä edellytä samanlaista tasapainottelua ruoka-aikojen ja eri ruoka-aineiden suhteen kuin diabetes. Teki kuitenkin hyvää huomata, ettei raskausdiabeteskaan lopulta ollut mitenkään ylivoimainen asia. Vaikka oli helpotus saada synnytyksen jälkeen syödä taas vähän huolettomammin, raskausdiabeteksen ruokavalio ja ruoka-ajat ovat itse asiassa aika pitkälti jääneet osaksi elämääni raskauden jälkeenkin. 

Aika on kai myös vähitellen tehnyt tehtävänsä. Matildan diagnoosista on nyt kohta kulunut jo puolitoista vuotta. Keliakia on nykyään minulle jo niin tuttu asia, etten enää meinaa oikein muistaakaan alkuaikojen epätoivoa ja surua ja hämmennystä. Vielä kesällä ajattelin, etten ehkä koskaan täysin opi hyväksymään Matildan sairautta. Nyt se tuntuu suorastaan vähän koomiselta. Toki edessä on epäilemättä vielä haasteita ja vaikeampiakin aikoja, mutta varmalta tuntuu nyt se, että tämä me kyllä hallitaan.  

11 kommenttia:

  1. Tässä sen taas huomaa, että aika tuntuu auttavan haavaan kuin haavaan ja kaikenlaiseen ihminen sopeutuu kun vaan on pakko. Kiva että teillä voidaan nyt hyvin!

    Mulla kävi tuon raskausajan ruokavalion kanssa vähän erilailla… Seurasin ihan hysteerisesti syömisiäni raskausaikana, niin nyt olen kyllä ottanut kaksin käsin takasin, suklaa maistuu. ;) No uusi vuosi, uudet kujeet, eiköhän taas joulun jälkeen oteta itseä niskasta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen todella tottuu, se on ollut jotenkin hämmentävää huomata viime vuosien aikana omien kokemusten kautta. Ja rohkaisevaa on ollut seurata sivusta sitä miten myös suuren surun kanssa oppii elämään kun on pakko - se on osaltaan myös antanut roppakaupalla perspektiiviä.

      Kyllä minullakin on rennompi linja syömisissä nyt kuin raskauden aikana mutta jotenkin sokerin välttäminen kuitenkin jäi päälle ja huomaan että liiasta makeansyömisestä tulee nykyään suorastaan huono olo. Se on vähän harmiton kyllä koska välillä tekisi mieli vähän herkutellakin!

      Poista
    2. Niin siis tarkoitin tietysti sanoa, että paha olo makean syömisen jälkeen on vähän harmikin... ei harmiton :)

      Poista
  2. Kuulostaa hyvalta, niin se on etta asiat aina ajan kanssa asettuvat mittakaavaansa ja niiden kanssa oppii elamaan, onneksi olette paasseet nyt yli sen vaikeimman vaiheen Matildan keliakian kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi mukavaa olla nyt tässä vaiheessa! Viime vuodet tuskaisen tunnelmat tuntuvat hyvin kaukaisilta.

      Poista
  3. Isälläni todettiin keliakia 30 vuotta sitten. Muistan miten hämmentynyt äiti oli aluksi, että mitä ruokaa laittaa ja pitääkö tehdä erikseen ruuat isälle ja muulle perheelle. No pikku hiljaa asiaan totuttiin ja äiti huomasi, että paljon reseptejä pystyy muokkaamaan gluteenittomaksi. Onneksi nykyisin kaupoissa ja ravintoloissa todella on vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmekymmentä vuotta sitten gluteenittomuus oli tosiaan Suomessakin ihan eri juttu! Sopeutuminen kesti silloin varmaan kauemmin kun niin paljon piti kehitellä itse alusta lähtien. Voimme olla tosi kiitollisia siitä, että Matilda sai diagnoosin niin nuorena ja vähillä oireilla ja tässä todellisuudessa missä gluteenittomuus ei lopulta ole niin mahdottoman hankalaa.

      Poista
  4. Täällä ilmoittautuu uusi lukija :)

    VastaaPoista
  5. Mukavia joulunajan päiviä teille sinne. Yksi arjen piristyksiäni on tämän blogisi seuraaminen, kiitos siitä.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla! Sinun kommenttisi piristävät ja ilahduttavat aina, eli kiitos itsellesi, että jaksat käydä lukemassa ja kommentoimassa!

      Hyvää joulunodotusta sinnekin! Tosi kivasti on sujunut joululoma tähän asti. Meillä on tänään vihdoin koristeltu hailakoita piparkakkuja. Nyt odotellaan ystäväperhettä kylään tapaamaan vauvaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!