perjantai 13. joulukuuta 2013

Vielä piparkakuista - ja muista leipomuksista

Viime päivät on satanut niin, että takapihamme tulvii. Aurinkoa ei ole alkuviikon jälkeen juuri näkynyt. Siitä huolimatta olen täynnä energiaa. Eilen tein muitten puuhien ohessa kaksi pellillistä piparkakkuja ja pellillisen piparkakkumuffinsseja. Illalla väänsin vielä kaksinkertaisen satsin banaanileipämuffinssejakin kun olin päässyt leipomisen vauhtiin ja huomasin, että hedelmäkorin banaanit vetelivät viimeisiään. Gluteenittomia olivat toki niin muffinssit kuin piparkakutkin. Meillä ei enää ole vehnäjauhoja kaapissa ollutkaan siitä lähtien kun palasimme Belizeen Matildan diagnoosin jälkeen puolisentoista vuotta sitten. 

Piparkakut onnistuivat ihan hyvin, mutta ne ovat kyllä tosiaan väriltään piparkakuiksi aika vaaleita ja piparimausteet saisivat valmiissa piparkakuissa mielestäni maistua enemmänkin. En kuitenkaan taida olla kovin kunnianhimoinen leipuri ja olen siis tyytyväinen lopputulokseen vaikkei se täydellisesti esikuvaansa vastaakaan. Ennen Matildan keliakiaa en leiponut juuri ollenkaan ja gluteeniton leipominen olikin minulle alkuun aika haasteellista hommaa. Riemastuin siis itse jo ihan siitä, että piparkakkutaikinasta muodostui piparkakun oloisia keksejä ja että keksit maistuvat ihan hyviltä ainakin kahvikupposen kanssa. 

Piparkakkumuffinsseista tuli puolestaan vähän kuivanlaisia mutta muuten ihan maistuvia. Arvelen, että kuivuudesta on syyttäminen kermaa. Meillä on täällä vain harvoin kaupassa kunnollista kermaa myynnissä ja tälläkin kertaa löysin kaupan hyllyltä vain iskukuumennettua kermaa metallitölkissä. Kerma oli aika paksunoloista eikä siis ehkä antanut taikinaan tarpeeksi kosteutta? Gluteenittomien piparkakkumuffinssien ohjeen lainasin joka tapauksessa tällaisesta blogista, josta löytyy gluteenittomia leivontaohjeita enemmänkin. Aion yrittää vielä kehitellä tuota taikinaa näihin paikallisiin oloihin sopivaksi koska sen verran ihana on mielestäni tuo ajatus piparkakkumuffinsseista. Niitten päällä maistuisi myös varmaan hyvältä joku jouluinen kuorrutus. 

Taas kerran tuli muuten eilen todettua se, että oman lapsuuden herkut eivät välttämättä lapsille maistukaan. Täälläpäin maailmaa syödään jouluna tosiaan lähinnä niin sanottuja sokerikeksejä eikä niinkään piparkakkuja. Piparkakkumausteet eivät siis olekaan meidän lapsille tuttu maku eivätkä piparit tai niitten pohjalta tehdyt muffinssit automaattisesti heidän mieleensä. Miko maistoi piparkakkumuffinsseja ihan mielellään mutta Matilda ei innostunut niistä ollenkaan.

Varsinaisia piparkakkuja en toistaiseksi edes antanut lapsille maistiaisiksi. Ne säästyivät lopulta kotona koristeltavaksi sillä ihana koulu olikin järjestänyt Matildalle tämän viimeisen koulupäivän varalle omat gluteenittomat keksit ja kuorrutusmateriaalitkin olivat sattumalta gluteenittomia. Piste iin päällä oli se, että kaakao jota lapset saivat keksien kanssa juotavaksi oli sekin gluteenitonta (en tiedä onko missään kaakaojauheessa tosi asiassa gluteenia mutta mieltä rauhoittaa joka tapauksessa kun paketissa lukee "gluteeniton"). Oli hienoa, että koulu oli varta vasten ottanut Matildan ruokavalion huomioon ja että hän sai nauttia viimeisen koulupäivän hulinasta ja herkuista ihan siinä missä muutkin.

Olemme viime päivinä saaneet niin monta kivaa joulukuusen koristetta ja lapset ovat niin kauniisti toivoneet joulukuusta, että taivuimme Cosimo ja minä harkitsemaan pientä muovikuusta. Joululoman ohjelmassa taitaa siis olla edessä vielä ainakin kuusen valintaa ja koristelua ja pipareiden koristamista. Kuulostaa aika tavanomaiselta hommalta joulukuulle mutta ihan oudolta minulle... En todella ole mikään jouluihminen mutta olen kuitenkin jotenkin innoissani kaikista näistä joulupuuhista!

7 kommenttia:

  1. Kyllä se joulun taika vaan tarttuu ;)
    Hienosti ajateltu koululta, että keksit olivat gluteenittomia. Se on varmaan M:llekin mukavampaa, että saa koristella samat keksit kuin muutkin, ja säästyivätpä sinun leipomat sitten kotiin.

    Meillä on tänään edessä se piparkakkutalohomma, saa nähdä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kai se minunkin on alkaa uskoa joulun taikaan :)

      Onnea piparkakkutalon tekoon! Ehkäpä minäkin vielä joku joulu rohkenen yrittää...

      Poista
  2. Mulla on viimeisen kk aikana ollu kamala leipomisvimma, yleensa en ole touhusta kamalasti valittanyt silla inhoan sita mittailun tarkkuutta ja etta kakku tai keksit lassahtaa pienesta mittavirheesta tms. mutta nyt leipominen on ollutkin mukavaa. Meilla ei ole koskaan ollut pipareita, en tieda tykkaisikö tyttö niista, itse en juuri valita kun siita taikinasta. Olipa kiva etta Matildalle oli gluteenittomat keksit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin ärsyttää leipomisessa juuri se tarkkuus. Ennen näitä gluteenittomia aikoja leivoin säännöllisesti vain leipää - se ei ollut niin turhan tarkkaa. Mutta jotenkin olen nyt tullut leipomisen kanssa sinuiksi ja alan ehkä vähän paremmin ymmärtää missä näissä leivontahommissa voi olla vähemmän tarkka ilman että lopputulos menee kokonaan pilalle.

      Olin ihan liikuttunut eilen kun Matildan gluteenittomuus oli koululla niin hyvin otettu huomioon. Keliaakikon tai keliaakikon perheenjäsenen voi tehdä helposti tosi iloiseksi kun järjestää sopivaa syömistä! Sama pätee varmasti kaikkiin joilla on jotain ruokavaliorajoituksia.

      Poista
  3. Ihanasta huomioivat Matildan koulun puolesta :) Antaa varmasti huikeasti luottamusta koulua kohtaan kun ottavat näin hienosti Matildan huomioon :)
    Jos yhtään lohduttaa, niin meilläkin on muovikuusi :D Onhan se vähän tylyä kaivaa se kellarin kätköistä jätesäkistä esille ja vääntää oksat suoriksi sekä koota koko hökötys paikalleen, mutta yllättävän kivan näköinen se on. Mä niin inhoan sitä oikeiden kuusten sotkua -toisaalta rakastan oikean kuusen tuoksua. Tuoksu puuttuu tästä muovisesta versiosta, mutta ihan kiitettävästä tästäkin putoaa "neulasia" -eli jotain vihreätä roskaa pitkin lattiaa :D

    Sä olet kyllä niin super noiden leipomusten kanssa!! Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihansta = ihanasti... vois tietysti oikolukea tekstinsä ennenkuin painaa enteriä...

      Poista
    2. Olen kyllä tosiaan tyytyväinen siihen miten koulu on osannut ottaa Matildan erikoistarpeet huomioon. Ihan huippukoulu kaikin puolin!

      Hankittiin nyt sitten todellakin pieni muovikuusi. Se on mun mielestä suorastaan soma. Mikäköhän jouluhulluus muhun oikein on tullut?! Meillä ei mies olisi varmaan koskaan oikeaan kuuseen suostunutkaan kun sitä surettaa jo leikkokukkienkin puolesta... Että siinä mielessä muovinen taisi olla ainut vaihtoehto. Saapa nähdä varistaako tuo meidän pahasti muovisia neulasiaan.

      Tuli mieleen, että kuusen tuoksua saa varmaan jostain purkissa :) Meillä kuusi tuoksui selvästikin varsin mielenkiintoiselta koska koirat olivat siitä hyvin kiinnostuneita.

      Poista

Kiitos kommentistasi!