sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Joitakin asioita joista pidän tällä hetkellä

Pizzapohja kukkakaalista
Olen nyt useamman kerran testannut kukkakaalipizzapohjaa. Tämä luontaisesti gluteeniton herkku maistuu minulle ja Cosimolle, valitettavasti ei tosin lapsille. Minä olen kuitenkin itse kukkakaalipizzaan niin ihastunut, että teen sitä joka tapauksessa ihan omaksi ilokseni. Raastan kukkakaalin kukkaosaa juustoraastimella riisimäiseksi noin neljän desin verran. Kypsytän raastetun kukkakaalin mikrossa pehmeäksi, viitisen minuuttia. Pehmennettynä kukkakaali vähenee noin puoleen, eli pariksi desiksi. Yhdistän pehmennettyyn kukkakaaliin kaksi desiä raastettua juustoa, kaksi puristettua valkosipulinkynttä ja yhden kananmunan. Sekoitan taikinaksi ja levitän voidellulle pizzapannulle. Paistan pizzapohjaa ilman täytteitä 225 celsiusasteessa 10-15 minuuttia. Annan pohjan jäähtyä hetken, levitän täytteet ja paistan täytteiden kanssa 200-asteisessa uunissa sen verran, että juusto sulaa. Hyvää ja perinteiseen pizzapohjaan verrattuna aika lailla kevyempää!

Uuniparsa
Meillä syödään tällä hetkellä monta kertaa viikossa uunissa paistettua parsaa. Leikkaan yhden parsakaalin kukkaosat ja sekoitan ne kahteen ruokalusikalliseen oliiviöljyä, kahteen puristettuun valkosipulinkynteen, ja ripaukseen suolaa ja pippuria. Levitän kukkakaalit voideltuun uunivuokaan ja paistan 175 celsiusasteessa puolisen tuntia. Niin helppoa ja maistuu aina yhtä herkulliselta. Tämäkään ei varsinaisesti ole meidän lasten herkkua mutta on maistunut erinomaisesti kaikille muille joille olen sitä toistaiseksi ehtinyt tarjota, eli Cosimolle ja muutamalle illallisvieraalle.

Porkkanapunajuurisalaatti
Belmopanissa on äskettäin avannut ovensa kasvis- ja superruokaan erikoistunut pieni ravintola. Ravintola on kätevästi Matildan balettikoulun vieressä joten tulen käyneeksi siellä useamman kerran viikossa Matildaa odotellessani. Välillä juon vain inkivääriteen tai jonkun herkullisista supersmoothieista mutta silloin tällöin nautiskelen myös ravintolan ihanalla porkkanapunajuurisalaatilla. Perjantaina löysin torilta punajuuria ja päätin yrittää miten salaatti onnistuisi kotona. Raastoin kolme pientä raakaa porkkanaa ja yhden raa'an keskikokoisen punajuuren. Olin maistanut ravintolan salaatissa inkivääriä, joten improvisoin inkivääristä salaattikastikkeen: noin yksi teelusikallinen raastettua tuoretta inkivääriä, yksi teelusikallinen balsamietikkaa ja pari teelusikallista oliiviöljyä. Salaatti vastasi erinomaisesti ravintolan salaattia. 

Vaaleanpunaisen ja vaaleanvihreän yhdistelmä
Mia on perinyt kokoelman hailakan vaaleanpunaisia vaatteita Matildalta. Mialla on käytössään myös Mikon ja Matildan vanhoja peittoja, jostain syystä monet niistä vaaleanvihreitä. En tiedä miten en ennen ollut huomannut miten kauniisti vaaleanpunainen sointuu vaaleanvihreään ja tuo vähän lällyyn vaaleanpunaiseen ytyä. Toinen väriyhdistelmä joka tällä hetkellä viehättää silmääni on indigonsininen ja oliivinvihreä. En tiedä miten lähtisin itseäni juuri nyt toteuttamaan näitten väriyhdistelmien osalta. Pistän ne siis toistaiseksi korvan taakse ja pidän mielessä vastaisen varalle. 

Koirat
Koiramme ovat tietysti aina minulle rakkaita, mutta välillä on tuntunut siltä, että ne aiheuttavat minulle enemmän huolta kuin iloa. Mielen taustalla painaa koko ajan vähän ajatus siitä, että ennen pitkää täytyy koiraparat pakata kuljetuskoppeihinsa ja muuttaa vielä toistaiseksi tuntemattomiin olosuhteisiin. Minua huolestuttaa kuinka ne jaksavat pitkän matkan ja kuinka sopeutuvat uuteen ympäristöön. Mutta jotenkin olen osannut viime aikoina pistää sivuun huolet tulevaisuudesta ja elää koirien kanssa tätä hetkeä. Ovathan nuo aikamoisia mutatassuja, mutta ihania ennen kaikkea. On myös hauskaa seurata miten vauva alkaa vihdoin huomata, että meillä asuu kaksijalkaisten ihmisten lisäksi myös karvaisempia kavereita. Koiratkin ovat jotenkin Miasta kiinnostuneempia nyt kun hän on selvästi huomannut ja hahmottanut niiden olemassaolon. 

Kahvi 
En imetyksen vuoksi voi juoda rajattomia määriä kahvia, mutta sitä paremmalta maistuvat ne pari kupillista kahvia jotka itselleni suon päivittäin. Aamulla juon yhden pienen kupin ja iltapäivällä kun väsymys alkaa painaa nautiskelen tavallisesti toisen. Yritän ajoittaa kahvitteluni Mian päiväunien ajaksi, että saan rauhassa keskittyä jokaiseen kulaukseen. Iltapäiväkahvin kaveriksi saatan napata Matildan valikoimista pari gluteenitonta suklaakeksiä, oi onnea. 

Rauhalliset sunnuntaipäivät kotona
On mukavaa, että lasten koulu ja pienet harrastukset tuovat rytmiä ja järjestystä arkeen. Lauantaiaamutkin on tätä nykyä omistettu harrastuksille: vähän vailla yhdeksän jätän vauvan isänsä ja isoveljensä hoiviin ja ajelen Matildan kanssa tanssikoululle Belmopanin ostarille. On ihan hyvä, että lauantai-aamuisin on syy pukea päälle ja lähteä liikkeelle hyvissä ajoin. Balettitunti on Matildan ja minun yhteinen aamuhetki ja antaa hyvän alun viikonlopulle. Mutta vaikka pidän arjesta, aikatauluista ja lauantairutiineista, osa minusta odottaa kuitenkin koko viikon sunnuntaita, jolloin meillä tavallisesti ei ole minkäänlaista ohjelmaa. Tänä aamuna heräsin omia aikojani ja ilman kiirettä ja vaikka kello olikin itse asiassa vain puoli seitsemän kun nousin sängystä tuntui minusta siltä kuin olisin nukkunut pitkälle päivään. Voi olla, että puemme vähitellen kaikki päällemme ja lähdemme ystävien omistamaan ravintolaan sunnuntailounaalle. Tai ehkä taion jääkaapin valikoimista meille aterian ja lounaan jälkeen Cosimo tekee popcornia ja katsomme jonkun lasten DVD-elokuvista. Juuri nyt nautin siitä, että ei ole pakko tehdä mitään, etten vielä tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Lapset leikkivät Cosimon kanssa lastenhuoneessa, minä valvon Mian aamupäiväunia ja nautin hiljaisesta hetkestä. 

9 kommenttia:

  1. Kiitos vnikeista. Tuo kukkakaalipizzapohja pitaa ehdottomasti testata. Samoin meinaan testat tuon parsakaalin ohjeen. Meilla syodaan kanssa paljon uunissa kypsennettyja vihanneksia (ei ihan tuollaisella marinadilla) ja lapset tykkaavat parsakaalista eli voisin kuvitella tun maistuvan mukavasti mukeloillekin. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi parsakaaliresepti on ihan mahtava, nopea ja helppo ja niin hyvää! Ja kukkakaalipizza on hauska keksintö - jostain netistä sen bongasin ja sitten vähän sovelsin omaan käyttöön.

      Hauskaa sunnuntaita myös teillepäin!

      Poista
    2. Piti vielä lisätä, että tosta kukkakaalipizzapohjasta on myös netissä monta eri versiota. Pizzan koosttumus vaihtelee varmasti riippuen siitä minkälaista juustoa käyttää. Juustoa voisi suhteessa laittaa ehkä vähemmänkin. Täytyy vielä tuumailla ja tuunailla tuota ohjetta, mutta joka tapauksessa tuollaisenaan se on mun mielestä herkkua ja yllättävän pizzamaista, vaikkakin toki siis tavallista pizzapohjaa aika paljon pehmeämpää.

      Poista
  2. Samoin kuin Ina, aion testata tuota kukkakaalipohjaa! Tein hiljan ensimmäistä kertaa kukkakaalimuusia perunamuusin sijaiseksi, ja tykkäsin siitäkin. Ihme kaali se kukkakaali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain näin äskettäin artikkelin jonka otsikko sanoi jotain sellaista kuin että kukkakaali on vuoden 2014 suosikkivihannes :) En lukenut itse juttua enkä tiedä onko näin mutta on se vaan aikamoinen kasvis kyllä. Täytyykin koittaa tuota kukkakaalimuussia. Ja toinen juttu mitä haluan kokeilla lähipäivinä on kukkakaalista tehty couscous. Kukkakaalihan vääntyy nähtävästi melkein mihin vaan!

      Poista
  3. Tulipa hyvä mieli tästä. :-) Niin se vain on, että kun pitää nautinnot (kuten tuon kahvin) tarpeeksi pienissä määrissä, niin nautinto on paljon suurempi kuin jos niitä nauttisi ylenmäärin. Suklaalevyssäkin ne pari ensimmäistä palaa ovat ihan taivaallisia, mutta kokonaisen levyn jälkeen onkin jo sitten ähky olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan on että pari palaa suklaata maistuu niin paljon paremmalta kuin kokonainen levyllinen! Ja sama pätee tosiaan kahviin. Kohta on päivän toisen kupin aika ja mua ilahduttaa jo ihan vain se tieto, että kohta on ihana kahvihetki :)

      Poista
  4. I've been drinking a lot of kahvi lately! hihi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I am trying to stick to just two cups per day... That way I don't pass too much on to my nursing baby - and limiting my consumption is also a good way to make the coffee last a bit longer! It is not so easy to find good coffee here as Belizeans mostly just drink instant coffee.

      Poista

Kiitos kommentistasi!