maanantai 27. tammikuuta 2014

Taas kerran

Taas kerran ollaan siinä tilanteessa, että minulla on edessäni lista toinen toistaan haastavampia maita ja yritän miettiä minkälaisessa todellisuudessa osaisin ja haluaisin perheineni elää. Tasapainottelen mielessäni erilaisten vähemmän kehittyneiden maiden puutteita ja hyviä puolia: malaria vastaan terrorismiuhka ja sitä rataa. Kun yritän kuvitella meidät uuteen vieraaseen ympäristöön on minun välillä vaikea pysyä rauhallisena. Istun hiljaa sohvannurkassa ja yritän muistaa hengittää. On vaikea ymmärtää miten minun elämääni voi kuulua suunnitelma muutosta haastaviin ja arvaamattomiin olosuhteisiin. Minun suurin onneni on tavallinen arki ja tutut rutiinit, enkä ole vähääkään seikkailunhaluinen. Kuinka elämä järjesti juuri minulle näitä seikkailuja jotka kuljettavat perhettäni maailman äärestä toiseen?

Onhan tässä tilanteessa toki oma huumorinsakin. Osassa listan maissa on vakavia ongelmia merirosvouksen kanssa ja mietin, että Mikon näkökulmasta merirosvojen uhka taitaisi ennemminkin olla syy lisätä maa listalle kuin hylätä se. Hänelle kun merirosvot ovat vain entisaikojen koukkukätisiä ja luurankohattuisia antisankareita, jännittäviä tuttavuuksia, eivätkä suinkaan mikään huolenaihe. Enkä minäkään itse asiassa pidä merirosvoja suurena huolena siinä mielessä, että merelle meidän tuskin on pakko lähteä seikkailemaan asuimme sitten missä tahansa. Minua ei sinänsä huolestuta myöskään ajatus asumisesta huomattavasti vähemmän kehittyneessä maassa. Olemmehan jo tottuneet hyvin paljon vaatimattomampiin oloihin, puutteellisiin terveydenhuoltopalveluihin ja muihin vähemmän kehittyneiden maiden haasteisiin. Vaaralliset tarttuvat sairaudet sen sijaan huolestuttavat minua, niin kuin myös yleinen turvattomuus. Sisällissota tai muut vakavat levottomuudet ovat syy vetää viiva maan yli listallamme, eli niitten kanssa ei minun onneksi ole pakko oppia elämään edes ajatuksen tasolla. Nyt kun vielä omistaisi kristillipallon josta tarkistaa ovatko tällä hetkellä jokseenkin rauhalliset maat rauhallisia myös muutaman vuoden päästä…

Toisaalta olen kuitenkin eri asenteella liikkeellä kuin vielä kesällä. Omaksi yllätyksekseni tunnen itseni vähitellen valmiiksi uusiin seikkailuihin. Mieluusti jäisin tänne aloilleni elämään tätä mukavaa Belizen arkeani, mutta ajatus muutosta ei kuitenkaan onneksi ole enää ihan kamala mörkö mielessäni. Ikävä tulee lähtiessä varmasti tätä ihanaa maata ja tänne jääviä ystäviä, siitä ei pääse mihinkään. Mutta toisaalta tiedän kyllä vuosien kokemuksella, että ystävyyden ei missään määrin tarvitse päättyä muuttoon, ja että kaikkialle pääsee aina takaisin kyläilemään. Eron ei ole pakko olla lopullinen.

On hyvin mahdollista, että käy taas niin, että se maa jonne lopulta päädymme ei ole yksikään niistä jonka terveys- ja turvallisuustilannetta olen tutkinut ja pähkäillyt nyt eri puolilta. Aikoinaanhan Cosimoa itse asiassa haastateltiin Afganistanissa olevaa paikkaa varten, mutta lopulta me päädyimme kuitenkin Jamaikalle. Ja hyvä niin, koska Afganistanin silloinen vähän rauhallisempi tilanne muuttui suhteellisen pian taas huonompaan suuntaan. Eikä siitä kuitenkaan varmasti mitään haittaa ole, että tutustun vähän lähemmin minulle jokseenkin vieraisiin maihin, vaikkemme lopulta niistä yhteenkään päätyisikään. Menköön yleissivistyksen piikkiin. Maat alkavat elää kartalla ihan eri tavalla kun tietää esimerkiksi mitkä niitten viralliset kielet ovat ja miten laajalle vaikkapa malaria on niissä levinnyt.  

15 kommenttia:

  1. Hitsi kun voisi kommentoida keskelle tekstiä, nauratti tuo kohta merirosvoista -täällä juuri parhaillaan tulostan Veeralle kuvia erinäiköisistä merirosvoista ja lipuista :) Äsken olohuoneen oli vallannut sohvatyynyistä tehty merirosvolaiva -samat leikit ja kiinnostuksen kohteet siis täälläkin! :)

    Mutta kylläpä taas on pohdittavaa, mietittävää, tutkailtavaa... Lasten tullessa mukaan kuvioihin sitä varmasti katsoo paikkoja vähän eri vinkkelistä kuin jos ihan vain kahdestaan lähtisitte ihmettelemään uutta maata ja kulttuuria.

    Leppoisia päiviä sinne! :) (on pitänyt kommentoida niin monta kertaa aikaisemminkin, mutta aina se sitten jää :/ Nyt on Emppu leffassa entisen hoitajansa kanssa ja muut katsoo pikku kakkosta -ihan omaa data- aikaa hetken ;D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merirosvot on äärimmäisen mielenkiintoisia! Taitaa kuulua näihin vuosiin nämä merirosvojutut. Lapsilla on koulussa perjantaina sellainen päivä, että pitää esitellä joku kirja ja saa pukeutua itse kirjan henkilöksi. Miko halusi olla merirosvo, se asuhan meiltä toki löytyisi, vaan meillä ei jotenkin kuitenkaan ole täällä yhtään merirosvoaiheista kirjaa! Joten nyt mä pääsenkin sitten tekemään Mikolle Tatu-asun perjantaiksi. Viime vuonna Miko oli Patu, mutta samaa asua ei tietenkään tänä vuonna voi laittaa. Tatu ja Patu -kirjoja meillä riittää, eli sinänsä ihan hyvät ovat nuo veljekset kirjapäivän aiheeksi. Yritän tässä juuri pähkäillä miten ihmeessä teen Mikolle ne Tatun vaaleanpunaiset suuret lasit...

      Ja sitten on tosiaan pähkäiltävänä nuo tulevaisuuden suunnitelmatkin. Kyllä musta on todellakin tullut entistä arempi ja varovaisempi lasten myötä. En halua itsekään mieluusti esim malariaa sairastaa, mutta vielä kamalammalta tuntuisi jos lapset sen saisivat tai muuten sairastuisivat tai joutuisivat muuten johonkin vaaraan, meidän vanhempien valintojen vuoksi.

      Leppoisia päiviä sinnekinpäin! Ja terveisiä!

      Poista
  2. On teilla siella pohdinnat kaynnissa. HUH! Aikamoista varmaan tuollainen. Ensin kun paasee siita muuttokynnyksesta yli ja nyt sitten viela pitaisi tuollaisia miettia. Ei ole helppoa ei. Tsemppia vaan. En ole yhtaan kateellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taida osata oikein enää kuvitellakaan miltä tuntuisi ihan vain muuttaa - jos siis huolenaiheena olisi vain se siirtyminen paikasta toiseen eikä tarvitsisi päälle pähkäillä näitä turvallisuus- ja terveyskysymyksiä ja sitten vielä kieliasioita päälle. Tähän hommaan on nyt kuitenkin onneksi tullut jo jonkinlaista rutiiniakin. Muutimme alunperin Belgiasta Jamaikalle ja sieltä tänne Belizeen, mutta harkinnassa ovat tosiaan olleet eri vaiheissa niin Afganistan kuin esimerkiksi Azerbaijankin, eli tätä maapähkäilyä olen harrastanut jo useampaan kertaan vaikka se ei aina olekaan sitten konkretisoitunut lopulta muuttoon.

      Ja on tässä tilanteessa omasta näkökulmastani haasteiden lisäksi paljon hyvääkin. Muutto on aina tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ja tutustua ihan uudenlaisiin kuvioihin. Huomaan katselevani meidän huonekaluja ja miettiväni ja mallaavani niitä mielessäni uuteen ympäristöön. Ja vaikken niin kovin seikkailunhaluinen olekaan olen kuitenkin jälkeenpäin aina iloinen ja kiitollinen melkein kaikista uusista kokemuksista. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta, ja monia mahtavia ystävyysuhteita solmimatta, jos olisin nämä viime vuodet elänyt tiukasti vain omalla mukavuusalueellani.

      Poista
  3. Täältä tutusta ja turvallisesta Suomesta kuullostaa niin jännittävälle seikkailulle tuo koko teidän elämä! Ja minä taas toisaalta olen seikkailunhaluinen ja tuntuisi mahtavalle saada katsoa maapalloa tuosta vinkkelistä ;) Vaan täytyy nyt myöntää että ikä ja lapset on tehneet sen, että seikkailuksi taitaa nykyään meidän perheelle riittää lomamatka kanarian saarille.

    Olette rohkeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seikkailujahan on onneksi vastassa kaikkialla! Tukholmanreissukin voi olla jo aika ihana seikkailu :)

      Täytyy sanoa, etten tunne itseäni kovin reippaaksi tai rohkeaksi... Aina vähän ihmettelen niitä ihmisiä ja perheitä, jotka elävät tätä samaa elämää, mutta ainakaan päällepäin eivät ollenkaan tunnu oireilevan näitä siirtymiä todellisuudesta toiseen. Minulle tämä pähkäilyvaihe on varmaankin se vaikein, tässä on niin monia epävarmuustekijöitä. Ei voi konkreettisesti tehdä mitään kun ei tiedä mihin tai milloin ollaan menossa. Mutta kyllä siinä varsinaisesa muutossa on sitten onneksi se oma hyvä jännityksensä ja riemunsakin. Ja tuntuu kyllä kieltämättä hyvältä kun huomaa sopeutuneensa uuteen ympäristöön!

      Poista
  4. Mukavaa, että tunnut olevan ihan myönteisellä mielellä mahdollisen muuton suhteen. Onhan se varmasti taas iso muutos, mutta ehkä elämä järjestyy aina parhain päin?

    Kylläpä nauratti tuo merirosvojuttu. Niinhän se on, että jokainen katsoo asioita vähän eri kantilta, ja mikä on yhdelle pelote, voi toiselle olla houkute. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme juttu miten sitä tunnelmat kehittyy ja muuttuu. Toivotaan, etteivät käänny tästä nyt ihan hetkessä sitten taas toiseen suuntaan!

      Meillä käydään usein kotona keskustelua siitä mitkä kaikki ihmiset ja eläimet ovat todellisia ja edelleen olemassa: dinosaurukset ja lohikäärmeet, merirosvot ja joulupukki ja niin edelleen. Siinä onkin vähän selittämistä, että vähän kirjojen ja elokuvien merirosvojen oloisia rosvoja on joskus ihan oikeasti ollut olemassa ja että itse asiassa edelleen merillä liikkuu merirosvoja mutta ei enää sellaisilla vanhanaikaisilla laivoilla kuitenkaan eikä (arvaan minä) röyhelöpaidat päällä :)

      Poista
  5. Onpa jännää! Ja pahintahan se tietysti on etukäteen pohtia ja arvailla, kun ei kuitenkaan voi tietää, miltä se elämä sitten oikeasti rupeaa näyttämään. Musta tuntuu tällä hetkellä, etten ikinä halua muuttaa edes Helsingin sisällä, mutta aika näyttää, ja ainahan se muutto tosiaan tuo myös hyviä uusia asioita. Onko teillä jo aikataulua tiedossa, milloin kohde selviää? Ja oletteko jo lapsille puhuneet muutosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi vaan ei ole aikataulua eikä oikein mitään muutakaan tietoa toistaiseksi... Ja noita vapaita paikkojakin voi hyvin olla ihan muissakin maissa kuin mistä meillä on tieto. Yhtä mysteeriä toistaiseksi koko homma! Osa EU:n väestä on näillämain saanut tiedon siitä minne ovat nyt kesällä muuttamassa. Ikävä kyllä sillä porukalla jolla on samanlainen sopimus kuin Cosimolla ei kuitenkaan käytännössä ole minkäänlaista systeemiä näitten muuttojen varalle. Muuttaa periaatteessa täytyy 3-4 vuoden välein mutta miten ja minne ja milloin on vuodesta toiseen yhtä mystistä.

      Lasten kanssa muutto elää jonkun verran ajatuksissa ja puheissa. Heillä on ystäviä Yhdysvaltain suurlähetystössä joten sitä kautta ovat nämä muutot tulleet jo tutuksi; ystäviä tulee ja menee. Koska me voidaan joutua muuttamaan suht lyhyelläkin varoitusajalla on mun mielestä ollut parempi käsitellä myös meidän omaa muuttoa etukäteen ettei se tule sitten yhtäkkiä yllätyksenä. Ollaan siis jo kauan puhuttu siitä, että me ei tulla aina asumaan tässä talossa ja tässä maassa. Lapset välillä tarkistelee, että otetaanhan me kaikki tavarat mukaan kun mennään ja että tuleehan koiratkin. Ja Miko kyllä suree jonkun verran jo näin etukäteen lähtöä. Mutta luulen, että se on toisaalta hyväkin, käsitellä niitä tunnelmia vähän kerrallaan. Pitkälti näitten suurten muutosten vuoksi me haluttiin myös hankkia Suomesta se oma kotipesämme. Yritetään muuttoon liittyvien surujen yhteydessä korostaa, että meillä on myös se ihan oma ihana pysyvä kotikin jonne aina palataan.

      Poista
    2. Toi on kyllä varmasti tärkeä juttu lapsille, että on tosiaan yksi paikka joka pysyy. Ja ne omat tavarat tietysti myös. :)

      Poista
  6. Toivotaan etta maa ja muuttoaika selkenee, sitten on helpompi alkaa asennoitumaan muutoksiin. Te olette jo kokeneita ja selviatte varmasti, miten paljon maailma ja uudet ihmiset ja tilanteet ovatkaan opettaneet lapsia, minusta se on suuri rikkaus. Tsemppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ovat lapset toistaiseksi asuneet oikeastaan vain täällä Belizessä; Miko oli puolitoista kun muutettiin tänne Jamaikalta eli ei muista niitä aikoja. Mutta kyllä he ovat tästä elämäntavasta paljon saaneet, se on totta - osaavat liikkua niin erilaisten todellisuuksien väliä luontevasti eivätkä ihan vähästä hätkähdä :) Mutta onhan nuo muutot silti aina omanlaisiaan koitoksia. Kiitos tsempeistä ja rohkaisusta Petra!

      Poista
  7. Kiitos mielenkiintoisesta blogista! En ole aiemmin kommentoinut, sillä olen aika hiljattain alkanut vasta lukijaksi. On mukavaa kuulla elämästä toisella puolella maailmaa. Toisaalta lapsiin liittyvät asiat tuntuvat olevan samanlaisia maasta riippumatta :) On koulua ja harrastuksia, uuden perheenjäsenen vastaanotto jne. Näistä on mukavaa lukea, kun nämä asiat ovat täälläkin ajankohtaisia. Jään mielenkiinnolla odottamaan lisää tekstejä muutostanne ja minne päädyttekään. Nauttikaahan kuitenkin vielä olostanne siellä ja toivon mukaan seuraava maa on selvillä pian!

    Bella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Bella ja kiitos kivasta kommentista! Lopulta lapsiperheen elämä on tosiaan varmasti aika samanlaista kaikkialla. Olosuhteet ja ympäristö vaihtelee mutta lasten kanssa pyöritään samojen asioiden parissa. On rauhoittavaa kuulla muiden miettivän samanlaisia juttuja ympäri maailman! Toivottavasti törmätään siis toistekin täällä blogissa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!