lauantai 4. tammikuuta 2014

Tervetuloa arki

Onpa mukavaa olla taas kerran tällä puolen joulun ja uuden vuoden juhlallisuuksia! Joulu sujui kaikin puolin mukavasti, mutta joulun- ja uudenvuodenpyhät tuntuivat silti tuskastuttavan pitkiltä. Lapsuudessa ja nuoruudessa Suomessa minua ahdisti kun aattoiltapäivänä raitiovaunut ja bussit lakkasivat kulkemasta ja elämä pysähtyi useammaksi päiväksi. Belmopan ei onneksi sentään hiljentynyt ihan samalla tapaa joulun ajaksi. Joulupäivänä vastapäisessä talossa tehtiin muuttoa, ja tapaninpäivänä oli meille tulossa korjausmies korjaamaan rännejä. Ränninkorjaaja tuli lopulta itse asiassa vasta uudenvuodenaattona, mutta minua riemastutti jo ajatus siitä, että tapaninpäivänä tehtäisiin töitä ihan tavalliseen malliin.

Jouluaattona kuuseen paistoi jonkun hetken ihana tropiikin aurinko. Aurinkoa ei ole täällä viime viikkoina liiaksi asti näkynyt.
Vuodenvaihde ei ollut minulle tänäkään vuonna mikään erityinen käännekohta. Emme jaksaneet uutta vuotta mitenkään erityisesti juhlistaa vaan ilta sujui täällä kotosalla ihan ihan tavalliseen tapaan. Uudenvuodenaattoyö tietysti erosi tavallisesta siltä osin, että raketit paukkuivat auringonlaskusta pitkälle aamuyöhön. Cosimo istui pahimman paukkeen ajan alakerrassa koirien seurana lukemassa; minä päivystin yläkerrassa siltä varalta, että lapset heräisivät paukkeeseen. Paukkupelkoinen Pongo-parka läähätti hermostuksissaan muutaman tunnin verran uudenvuodenaattoyönä niin kovaa, että se kuului yläkertaan asti.

Jonkun verran on paukkunut vielä vuoden ensimmäisinäkin iltoina ja öinä. Täytyy toivoa, että raketit alkavat vihdoin olla lopussa eikä niitä olisi enää liiemmin tuleville illoille ja öille jemmassa. 

Lomapäiviin on kuulunut lasten pienten ystävien vierailuja ja leppoisaa lepäilyä kotona jouluelokuvia katsellen, mutta ikävä kyllä myös vähän sairastelua. Lapset ovat onneksi pysyneet terveinä, mutta minä en ole ollut ihan yhtä onnekas. Minun vastustuskykyni ei taida olla parhaimmillaan sillä tuntuu siltä kuin olisin koko ajan joko tulossa sairaaksi tai juuri paranemassa edellisestä vaivasta.

Yksi loma-aamu kului paikallisen klinikan odotushuoneessa.

Loputtomista sateista huolimatta, tai ehkä niiden vuoksi, meidän banaanipuumme ovat vihdoin alkaneet kantaa hedelmää. Meillä on puutarhassa tavallisten banaanien lisäksi kasvamassa myös ruokabanaaneja ja pikkubanaaneja. Ensimmäisenä kypsyivät pikkubanaanit, joita täällä usein kutsutaan lady finger -banaaneiksi eli hienon naisen sormiksi. Ne ovat pituudeltaan noin puolet tavallisesta banaanista mutta aika lailla yhtä paksuja. Maultaan ne ovat tavallisia banaaneja makeampia ja minun mielestäni niissä maistuu sivumakuna mustikan maku. Pikkubanaanit ovat suurta herkkuani ja on mahtavaa, että meillä on niitä nyt kokonainen oksallinen nautittavana. 

Banaanit kypsyvät vähän kerrallaan.


Lasten joululomaa kestää vielä tämän viikon loppuun ja sitten saadaankin taas tavallisesta arjesta kiinni. Minusta on aina ihanaa kun olemme koko porukka kotosalla, mutta toisaalta lasten koulu rytmittää arkea ja tuo siihen omat rutiininsa. Minä alan olla valmis arjen alkamiseen. Mehän olemme oikeastaan lomailleet nyt enemmän tai vähemmän heinäkuusta asti. Vähän uteliaana odotan miten tämä vähän uudenlainen arki nyt lähteekään käyntiin, Miko ja Matilda koulussa, Cosimo ja minä molemmat kotosalla vauvan kanssa. 

2 kommenttia:

  1. Pikkubanaanit on ihania! Muista banaaneista en yhtaan valita, mutta noita pienia syon mielellani.

    Hyvaa uutta vuotta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä syön banaaneita muutenkin ihan mielelläni mutta nämä pienet ovat kyllä ihan parasta herkkua.

      Hyvää uutta vuotta teille sinne toiselle puolelle palloa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!