lauantai 22. helmikuuta 2014

Uskonkysymyksiä

Belizessä uskonto elää arjessa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Suomessa. Täällä yhtenään ja luontevasti kiitetään Jumalaa ja toivotetaan Jumalan siunausta; kokoukset aloitetaan Belizessä rukouksella; tuttavaperheen lasten tanssikoulun jouluesitystä edelsi rukous ja koko esitys taisi perustua Raamatun tarinoihin. Busseja ajaa kuskin lisäksi silloin tällöin Jeesus (Jesus is my copilot lukee joissain busseissa), autoissa on Jeesukseen viittaavia kala-kuvioita ja niiden rinnalla tarroja joissa kehotetaan suojelemaan kohdussa olevia lapsia (protect the children that are in the womb). Apteekin seinässä lukee This is the Lord's Territory Covered by His Blood (tämä on Herran reviiriä, Hänen verensä peittämä) eikä se tunnu hätkähdyttävän ketään muuta kuin minua. Tosin samaisen apteekin toisella seinällä lukee myös, että apteekilla on lupa myydä lääkkeitä ja myrkkyjä, mikä kuulostaa minuun korviini vähän erikoiselta sekin. 

Belizestä löytyy useampia eri kristinuskon lahkoja, ja lisäksi jonkun verran myös muita uskontoja. Meidän tuttavapiiristämme täältä löytyy kristittyjä mormoneista katolisiin, jehovantodistajista mennoniittoihin, ja lisäksi muun muassa ainakin muutamia muslimeja ja sikhejä. Ateismi tai uskonnottomuus on sen sijaan täällä aika harvinaista. Uskonto ja uskonnollisuus, ja erityisesti kristillisyys, on Belizessä niin tavallinen asia, ettei kenellekään tule tavallisesti oikein edes mieleen se vaihtoehto, että joku ei olisi uskonnollinen. Uskonnottomuus tuntuukin monelle olevan melkeinpä pelottava ilmiö. Ehkäpä siksi, että se on niin harvinaista. Tai ehkä siksi, että moraali ja moraalisuus yhdistetään niin helposti uskonnollisuuteen. Meiltä uskonnottomilta on täällä ihan suoraan kysytty miten määritämme mikä on hyvää ja mikä pahaa kun meitä ei ohjaa mikään jumala tai uskonto. 

Toissailtana kuului etäältä laulua. Vähitellen se tuli lähemmäksi. Koirat heräsivät pedeistään haukkumaan talomme ohi kulkevaa kristittyjen kulkuetta. En tiedä miksi pieni ryhmä ihmisiä kulki illan pimeydessä Belmopanin teitä ja katuja laulamassa Jeesuksesta. Se ei sinänsä ollut yllättävää, koska uskonto on todellakin täällä aina tavalla tai toisella niin läsnä, mutta koskaan ennen en kuitenkaan samanlaista kulkuetta ole täällä nähnyt. Suurempia kristittyjen kulkueita järjestetään muutaman kerran vuodessa mutta tällaiset pienemmät, spontaanimmat kulkueet ovat harvinaisia. 

Kulkue herätti mielessäni erilaisia ajatuksia. Koiramme ovat tottuneet siihen, että pimeän aikaan kukaan ei vartijoita lukuunottamatta kulje kotimme lähellä. Uskon koirien asettuvan lopulta hyvin ympäristöön kuin ympäristöön kunhan me heidän ihmisemme olemme lähellä. Mutta sitä en ollut tullut ajatelleeksi, että melkein missä tahansa on enemmän elämää kuin täällä Belmopanin laitamilla pimeän jälkeen. Tulevassa kotimaassamme koirat arvatenkin alkuun tuntevat tarvetta haukkua öisin kaikkia ohikulkijoita. Eli levottomia öitä on taatusti muuton jälkeen edessä, suuntautui muutto sitten minne hyvänsä.

Toinen ajatus joka tuli mieleeni kun kuuntelin kulkueen etääntyvää laulua oli se, etten taida osata oikein kuvitellakaan miltä tuntuisi elää ympäristössä jossa valtauskonto on jokin muu kuin kristinusko. Vaikken kristitty itse olekaan ja vaikka olen kyllä tutustunut muihinkin uskontoihin, kristinusko on silti uskonnoista minulle ehdottomasti tutuin. Toistaiseksi olen elämässäni asunut vain maissa joissa kristityt ovat selkeästi suurin uskonnollinen ryhmä. Jos suhteessa kristinuskoon tunnen itseni usein ulkopuoliseksi niin miltäköhän mahtaisi minusta tuntua maassa jossa valtauskonto onkin islam tai vaikkapa buddhalaisuus? 

En tiedä mikä kulkueen perimmäinen tarkoitus oli, mutta minut se siis ainakin herätti ajattelemaan. Ei tosin suinkaan kristinuskon perimmäisiä kysymyksiä vaan muuttoa, koirien sopeutumista, uskontoa ylipäätään ja kulttuurishokin olemusta. 

4 kommenttia:

  1. Taalla on samanlainen suhtautuminen, uskonnollisuus on yhdistettavissa moraaliin ja uskonnoton ihminen on monelle ( ei nuorille ja moderneille) pelottava ajatus, sellaiseen ihmiseen on monen vaikea luottaa. En arjessa monesti edes ajattele etta ymparöiva uskonto on Islam, olen niin tottunut siihen ja joissakin asioissa on vaikea erottaa raja uskonnon ja kulttuurin valilla, en kylla tunne ketaan kovin vahvasti uskovaista ihmista mutta erilaiset uskontoon liittyvat toivotukset ja asiat ovat niin jokapaivaisia etten edes ajattele sita. Jannityksella olen taas alkanut odottamaan mika on tuleva kotimaanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se on ympäröivän uskonnon suhteen, niin kuin kaiken muunkin, että kaikkeen tottuu, kaikesta tulee ennen pitkää arkipäiväistä.

      Mielenkiinnolla itsekin odottelen, että minne tästä päädytään - onhan tätä muuttoa nyt jo useampi vuosi enemmän tai vähemmän odoteltu! Nyt tuntuu siltä, että menossa ollaan, mutta hassusti osaan tällä kertaa aika rauhassa odotella mitä tuleman pitää. Mietin tulevaa mutten siitä kuitenkaan ihan kamalasti stressaa. Hyvä niin! :)

      Poista
  2. Islamilaisuuden keskellä elämisestä en osaa sanoa, mutta jotenkin minusta tuntuu, että idän uskonnot (esim. hindulaisuus) ovat hyvin suvaitsevaisia ja sillä tavalla avomielisiä, että jonkun uskonnottomuus ei korostu niinkään selvästi kuin se ehkä korostuu kristittyjen keskuudessa. Itse olen joutunut selittelemään omaa uskonnottomuuttani Intiassa useastikin - anoppi on esimerkiksi neuvonut minua joskus edes rukoilemaan ja sytyttämään kynttilän - mutta en ole koskaan kokenut, että muut olisivat kokeneet uskonnottomuuteni pelottavana asiana. Ennemminkin on kyse ollut ehkä hyväätarkoittavista neuvoista.

    Mutta mielenkiintoista miettiä ihan omalla kohdallanikin tuota kysymystä, miten määritän hyvän ja pahan, kun ei ole mitään jumalaa tai uskontoa ohjaamassa toimintaa. Loppujen lopuksi aika vaikea vastata tuohon - ainakaan kovin lyhyesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on jotenkin pöyristyttävää miten monet uskonnolliset ihmiset tuntuvat ajattelevan moraalisuuden liittyvän uskontoon. Varsinkin jos ja kun kyseessä on ihmiset jotka ovat tunteneet meidät jo pitemmän aikaa ja hyvin tietävät, että pyrimme olemaan hyviä ihmisiä siinä kuin hekin.

      Mutta tosiaan ihan lyhyesti ei ehkä pysty ateistin moraalia selittämään. Tai se kai koostuu itse kullakin eri elementeistä. Vaikken kristitty olekaan allekirjoitan kyllä itse monet Jeesuksen ajatukset ja opetukset. Välillä tuntuu, että enemmän ja vakavammin kuin jotkut kristityt tuttuni!

      Poista

Kiitos kommentistasi!