torstai 6. maaliskuuta 2014

Belizestä tuntemattomaan


Poikani teki koulussa kauniin aurinkosiepparin. Ripustimme sen meidän vanhempien makuuhuoneen ikkunaan. Kun avaan aamulla silmäni näen kuinka päivän ensimmäiset auringonsäteet heijastuvat siepparin läpi. Jossain etäällä kiekuu kukko, pikkulinnut laulavat pihapuissa ja banaaninlehdet havisevat hiljaa ikkunan alla. Jos elämä olisi elokuva ja minä sen ohjaaja, kuvaisin aurinkosiepparia Belmopanin ikkunassamme ja siirtyisin sitten aurinkosiepparin kautta uuteen kohtaukseen, jossa saman auringon säteet taittuvat samasta aurinkosiepparista ja heijastuvat seinään uudessa ympäristössä, toisella puolella maailmaa. Mutta koska elämä ei ole elokuva, ehtii tapahtua jos jonkinlaista ennen kuin pääsen ripustamaan aurinkosiepparin makuuhuoneeni ikkunaan uudessa kotimaassamme.

Lähtölaskenta on kuitenkin nyt alkanut. Meillä on uusi kotikaupunki, jonka nimeä maistelen mielessäni. Jokin kaupungin nimessä miellyttää minua. Se tuntuu oudolla tavalla tutulta, kuin vanha kellastunut valokuva tai muisto vuosien takaa. Minulla on hyvä olo muuton suhteen. On surullista ja haikeaa lähteä Belizestä, mutta olen kuin olenkin toisaalta valmis uuteen seikkailuun, uusiin haasteisiin. Mikään ei vie minulta Belizen muistoja, tämä aika tulee elämään mielessäni aina, niin kuin mielessäni elää nykyhetken rinnalla kaikki muukin tähän asti kokemani. Tuntuu jännittävältä saada tutustua uuteen maahan, ja saada tutustua uuden ympäristön ja uusien haasteiden myötä uusiin puoliin itsessäni. Omalta osaltani olen valmis lähtöön; nyt on aika valmistella lähtöön lapset ja koirat.

En halua liikaa etukäteen tutustua tulevaan kotimaahamme. En nyt kun odottelemme vielä tarkkaa tietoa päivämääristä ja muista muuton yksityiskohdista, mutta en myöskään siinä vaiheessa kun tavaroitamme jo pakataan konttiin ja teemme lähtöä lentokentälle ja kohti uutta kotia. Haluan kyllä toki pääpiirteissään ymmärtää minne olemme menossa ja jotkut yksityiskohdat ovat minulle olleet erityisen tärkeitä kun olemme tehneet päätöstä siitä minne olemme valmiita muuttamaan. Mutta en oikeastaan halua kuulla erilaisten ihmisten kokemuksia maasta ja siellä olemisesta ja elämisestä ennen kuin olen itse saanut paikan päällä muodostaa oman ensivaikutelmani.

Meidän kaikkien kokemukset erilaisista olosuhteista ovat omanlaisensa, riippuen siitä mistä olemme lähtöisin, mitä olemme kokeneet ja mitä elämältä haemme ja odotamme. Joku saattaa pärjätä erinomaisen hyvin olosuhteissa jotka minulle olisivat ihan liikaa - ja toisaalta minun näkökulmastani helppo elämä voisi jollekulle muulle olla hyvin vaikea kestää. Olisikin hyvä tietää ihmisten taustasta ja persoonallisuudesta ennen kuin antaa heidän kokemustensa ja näkemystensä vaikuttaa omiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Tämä taitaa itse asiassa päteä ihan kaikkeen, mutta kansainvälisiin muuttoihin ainakin.

Uuteen maahan asettuminen on nimittäin herkkää hommaa, ainakin minun kokemukseni mukaan, ja ainakin jos on kyseessä vähän vieraampi ja haastavampi kaupunki tai maa. Olen viime vuosina seurannut useamman ihmisen ja perheen asettumista tänne Belmopaniin. On ollut mielenkiintoista huomata miten paljon vaikuttaa uusien tulokkaiden kokemuksiin ja näkemyksiin Belmopanista ja Belizestä kenen kanssa he ensi alkuun tulevat juttuun. Joskus uudet tulokkaat ajautuvat heti alkuun keskelle muista ulkomaalaisista koostuvaa valittajaporukkaa, jonka mielestä Belmopan on yhtäältä kuolettavan tylsä ja toisaalta vaarallisen arvaamaton. Olen huomannut, että silloin on huomattavasti todennäköisempää, että uusista tulokkaistakin muodostuu valittajia, jotka eivät osaa nähdä Belizessä mitään hyvää ja joitten mielestä vaarat vaanivat jokaisen kulman takana. Jos maahanmuuttajat toisaalta alkuun ajautuvat joko paikallisten seuraan tai siihen ulkomaalaisseurueeseen, jolle Belmopanista on tullut rakas koti, hekin alkavat tavallisesti suhtautua lämmöllä ja mielenkiinnolla uuteen ympäristöönsä. 

Luin aika valikoiden Jamaikasta ja elämästä siellä ennen kuin muutimme. Maa oli minulle etukäteen verrattain vieras. En ole reggae-ihmisiä enkä muutenkaan erityisesti orientoitunut kohti Karibiaa ennen kuin tähän maailmankolkkaan itse muutin. Kun saavuimme perille Jamaikalle, näin Kingstonin ja koko Jamaikan siis ennen kaikkea omasta näkökulmastani eivätkä mielikuviani juuri värittäneet muiden näkemykset tai kokemukset. Belizeen tutustuin aika lailla samalla tapaa, omista lähtökohdistani paikan päällä, ilman sen kummempia ennakkoluuloja tai -odotuksia. Tämä on tuntunut toimivalta ratkaisulta tähän asti joten toivon, että saan samalla tavalla omassa rauhassa tutustua myös tulevaan kotimaahamme. En halua, että alun kulttuurishokkiin ja tunnelmiini liiaksi pääsevät vaikuttamaan muiden ajatukset, näkemykset tai kokemukset. Haluan muodostaa oman suhteeni uuteen ympäristöömme. 

Siksipä aionkin pitää toistaiseksi salaisuutena uuden kotimaamme ja kertoa blogissa maasta myöhemmin, ehkäpä vasta sitten kun olemme uuteen kotiin asti ehtineet. Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan olemme perillä uudessa kotimaassamme kesän alussa. 

25 kommenttia:

  1. Onpas jännittävää, mihin maahan päädytte! Hei, sellainen toive muuten, että kun olette noin eksoottisessa paikassa ja kohta ehkä toisessakin, olisi kivaa jos blogissasi olisi enemmän kuvia ihan arjesta ja siitä, miten arki on erilaista toisessa maassa. Olis kiva enemmän myös nähdä, miltä lapsiperheen arki siellä näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Meri! Kiitos kommentista.

      Blogissa on alkupuolella enemmän kuvia elämästä täällä (Belmopan-tunnisteen alta vuosilta 2011 ja 2012 löytyy katukuvaa ja kuvia torilta yms, sisustus-tunnisteen alta puolestaan löytyy jonkun verran kuvia meidän kodista). Belmopan on niin pieni, ettei näistä samoista kulmista viitsi kovin montaa kertaa käydä kuvia ottamassa; vuodesta toiseen palmut havisee tuulessa ja aurinko porottaa :) Ainakin omiin silmiin täällä näyttää ihan samalta edelleen kuin noissa vähän vanhemmissa kuvissa.

      Varmasti alkuun uudessa maassa pyrin kuvaamaan elämää siellä niin sanoin kuin kuvinkin. Sormia syyhyttää päästä sisustamaan uutta kotia, joten niiltä tiimoilta voisin kuvitella myös kirjoittavani jonkun kirjoituksen verran. En ole kuitenkaan mikään erityisen hyvä valokuvaaja vaan ennen kaikkea kirjoittaja, joten kovin kuvapainotteista ei tästä blogista varmaankaan koskaan tule.

      Poista
  2. Hurjan jännittävää :) Musta tuntuu jo niin hurjan jännittävältä lähteä vauvan kanssa Teneriffalle, että mitenköhän selviäisin muutosta uuteen ja arvatenkin hieman eksoottisempaan paikkaan.

    Mutta se tosiaan vaikuttaa kovasti, millaiseen ihmisryhmään ensiksi tutustuu, kuinka uuteen ympäristöön alkaa tutustua ja mitä asioita yleensäkin huomaa ihan alkuun. Sama pätee jo ihan vaikka työyhteisöön. Tai mammapiireihin :) Parempi onkin yrittää tehdä omat johtopäätöksensä ja luoda omat mielipiteensä ensi alkuun ainakin. Toivottavasti muuttoon valmistautuminen sujuu teiltä mukavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti selviäisit! Näissä muutoissa on se hyvä puoli, että on aikaa totutella erilaisiin kuvioihin ihan eri tavalla kuin lomalla. Ja kyllä mäkin muuten mietin ja jännitän muuton lisäksi myös meidän tulevaa Floridanreissua :)

      Jamaikalle muuttaessa sain jos jonkinlaisia kommentteja tutuilta jotka kauhisteli minne olimme menossa. Kun paljastui, että kommentoijilla ei useimmiten itsellään ollut minkäänlaista kosketusta maahan harmitti, että olin ehtinyt antaa kommenttien ollenkaan vaikuttaa itseeni ja omiin tunnelmiini. Uskon, että saamme nytkin kuulla jos jonkinlaista, mutta tosiaan haluan yrittää pitää pääni kylmänä ja luoda ensin itse oman mielipiteeni uudesta kotimaasta.

      Kiitos - toivotaan, että muuttojärjestelyt sujuu ongelmitta. On tosi kätevää ja mahtavaa, että mies on edelleen isyyslomalla, käytännössä ihan tuonne muuttoon asti, koska hänelle jäävät nyt hoidettavaksi monet käytännön järjestelyt. Häneltä ne hoituu vähemmällä hösäyksellä ja huolehtimisella kuin minulta!

      Poista
  3. Voi kuinka janskaa! Hienoa etta alkaa kuviot olemaan selvilla. Ja hirveasti tekisi mieli tietaa minne suuntaatte seuraavaksi. Tosin tottakai kunnioitan paatostasi ettei kohdetta viela julkaista. Mutta kutkuttaa kovasti saada tietaa. :) Mielenkiinnolla jaan odottelemaan seuraavia kuulumisia. Tsemppia valmisteluihin jos jonkinmoisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vielä paljastuu :) Ja luulen, ettei odotus ehdi tuntua edes kovin pitkältä. Aika tuntuu nykyään kulkevan niin nopeasti, että ihan hetkessä onkin jo taas kesä! Ihan hullua ajatella, että kohta vaihdetaan jo kellot taas kesäaikaan.

      Poista
  4. Jännityksellä odotin, että mikä se tuleva maa on, mutta enpä sitten saanutkaan tietää. :-) Ymmärrän kyllä hyvin, että et halua keneltäkään mitään ennakkoasenteita, vaan haluat muodostaa ihan oman käsityksesi paikasta. Olisi mielenkiintoista tehdä joskus noin uuteen paikkaan mennessään, kun minulla on yleensä ihan päinvastainen tapa ottaa selville etukäteen kaikki mahdollinen ja mahdoton. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän sellainen etukäteen jännääjä ja huolehtija vaikka sitten vaikean paikan tullen pärjäänkin itse asiassa ihan hyvin. Siksi yritän nyt entistäkin enemmän elellä ihan vain tässä hetkessä ja käsitellä ongelmat ja huolet sitten vasta kun ne tulevat oikeasti vastaan - etten turhaan käyttäisi aikaa huolehtimiseen ennen kuin edes tiedän onko huolenaihetta. Mies suodattaa mulle tietoa turvallisen filtterin läpi, eli kertoo sellaisia yksityiskohtia joitten pohjalta voin rakentaa mahdollisimman neutraalia kuvaa tulevasta todellisuudesta. Hän kun haluaa itse ottaa selvää kaikesta mahdollisesta etukäteen joten tietää jo nyt jos jonkinmoista vaikkei itse ole koskaan kyseisessä maassa käynyt hänkään.

      Poista
  5. Toi on kyllä vaikea tasapaino löytää sen välillä, että olisi se tarvittava ennakkotieto, mutta ei saisi turhan värittynyttä kuvaa. Pätee varmaan kaikkiin isoihin elämänmuutoksiin. Mä tykkään ottaa aina asioista mahdollisimman paljon selvää etukäteen, ja yleensä jos tietolähteitä on riittävästi erilaisia, niin pystyn päättelemään, mitkä sieltä "sopii" mulle.

    Osuuko muutto yksiin lasten koulun loppumisen kanssa? Tosi hyvä ainakin, että saatte sen hoidettua isyysloman turvin, aika paljon hommaa varmasti on. Musta kolmen lapsen kanssa muuttaminen jo naapurikaupunginosaan oli lähes ylivoimaista, puhumattakaan toisesta maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin myös hyvä tapa tutustua uusiin asioihin, että lukee niin paljon, että osaa itse valita lopulta ne itselle keskeisimmät tiedot. Niin mäkin taidan lähestyä elämän haasteita noin muuten; esimerkiksi Matildan keliakiaan tutustuin juuri lukemalla kaiken mitä aiheesta tuli vastaan. Pelkään kuitenkin tässä tilanteessa, että mun mieleen jää kummittelemaan joku uutta kotikaupunkia koskeva satunnainen asia joka sitten kasvaa kohtuuttoman suureksi huoleksi ihan huomaamatta ja syyttä. Jostain syystä mun mielikuvat on toistaiseksi nyt hyviä enkä turhaan halua lähteä niitä faktoilla pilaamaan :)

      Lasten kouluvuosi jää vähän kesken mutta uuden kouluvuoden he saavat aloittaa uudessa maassa kaikessa rauhassa. Se on ollut mulle itselleni tavoitteena, ettei lasten tarvitsisi aloittaa missään kesken kouluvuotta. Kansainvälisessä koulussa onneksi aloittanee muitakin uusia kouluvuoden alusta mikä toivottavasti tekee sopeutumisesta vähän helpompaa.

      Poista
  6. Muakin jannittaa jo tuleva uusi kotimaanne mutta kestan kylla odottaa ja ymmarran hyvin ettet halua asiaa viela reposteltavaksi. Olen vahan samanlainen muuttaja ja uusiin asioihin lahtija, omat mielikuvat on parempi luoda itse paikan paalla kun tutkia kaikenlaista tietoa, joista suurin osa perustuu mutuun. Kv.muutto on kylla varmasti monilta osin vaativa kun on lapsia ja koiria ja puhti meneenkin varmasti jo ihan niita perusasioita ja tarkeita juttuja suunnitellessa. Maahanmuuttajien sopeutuminen menee Suomeenkin varmasti monesti pieleen samasta syysta, kun tulija ajautuu vaaraan, usein kotimaan kansalaisten, porukkaan, joilla on enemmin mutu-tietoa kuin oikeaa tietoa maasta, menee homma monesti pieleen. Kaikkea hyvaa ja nauttikaa muuton kynnyksella uuden alusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! Paljon on mietittävää ja järjesteltävää tosiaankin. Koirien muutto jo yksin vaatii jos jonkinlaista valmistelua. Onneksi hoidimme osan valmisteluista jo hyvissä ajoin etukäteen koirien osalta joten ihan nollasta ei tarvitse nyt lähteä.

      On mukava tietää, että olet mukana jännäämässä meidän uutta kotimaata. Kyllä se suhteellisen pian varmasti jo paljastuu, jos muutto sujuu aikataulun mukaan.

      Poista
  7. Voi kuinka jännittävää ja samalla haikeaa!

    Jännittävää sikäli, että muutatte sinne suht nopealla aikataululla. Ja haikeaa, kun minä sinun lukijanasi jätän myös hyvästit Belizelle... Ymmärrän päätöstäsi olla vielä paljastamatta uutta kotimaata. Tideä, vaikka joskus teen sinnekin lyhyen visiitin, kute 1,5 vuotta sitten Belizeen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävältä ja haikealta tuntuu minustakin, siinä ne tunnelmat taitavat olla pähkinänkuoressa :) Mielenkiintoista kuulla ennen pitkää mitä ajattelet meidän uudesta kotimaasta, onko se sellainen paikka mikä turistikohteena sinua kiinnostaisi!

      Poista
  8. Puhuit niin mukavasti tuosta uudesta kaupungistanne, että alkoi heti tehdä mieli etsiä kaupunkeja, jotka määritelmäsi täyttävät. Olet niin lämpimästi puhunut Belizestä, että tunnen ihan haikeutta puolestanne muutosta. Mutta myös innolla odotan kuulumisia uudesta paikastanne. Olen iloinen, että tämän blogin olen löytänyt (täältä taisin löytää tuon Petran bloginkin, josta myös pidän kovasti)

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä järjestän vielä jonkun pienen tietokilpailun kunhan pääsemme perille asti :) Jokin tuossa kaupungin nimessä viehättää minua ja tuntuu tosiaan jotenkin tutulta - missäköhän elokuvassa tai edellisessä elämässä se on tullut vastaan?

      Lämmittää mieltä, että sinäkin jännität meidän mukana muuttoa!

      Poista
  9. Voih niin haikeaa toisaalta, mutta toisaalta suhtaudut todella kypsästi ja "oikein" muuttoonne. Sinulle jää rakkaat muistosi Belizestä ja suhtaudut uuteen asuinmaahanne avoimesti ja kunnioittavasti. Tuollaisella asenteella kulttuurishokkikin on varmasti lievempi. Omalla kohdallani on ollut jännää huomata miten alun hankaluudet sitten lopulta haalistuvat ja uusi asuinmaa alkaa tuntua arkisen tavalliselta ja miten vanha arki jää rakkaaksi muistoksi ja vaiheeksi omassa elämäntarinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Edith, onpa helpottavaa kuulla, että sinun kokemuksesi on, että kipeät tunnelmat ennen pitkää helpottuvat ja elämä normalisoituu! Laitoin itse asiassa jokin aika sitten sinulle postiakin ja kun tuli mieleeni, että mitenköhän teillä nyt menee :)

      Minulla on muuton suhteen nyt hyvä mieli, mutta uskon, että muuton jälkeen tulee alkuun usein ikävä tänne rakkaisiin ja tuttuihin kuvioihin. On kyllä auttanut paljon kun tajusin, että olenhan ennenkin elänyt mahtavia elämänvaiheita eivätkä ne ole kadonneet minnekään vaan elävät tässä nykyhetken rinnalla aina jollain tavalla mukana. Parhaat muistot pysyvät aina niin kuin myös ne kaikkein tärkeimmät kaverit.

      Poista
    2. Ai kiitos ja kiitos tiedosta, en niin usein katso ko. postilaatikkoani, mutta käyn heti katsomassa ja vastaamassa kun ehdin :)

      Hyvä oivallus tuo, että aikaisemmat elämänvaiheet elävät nykyhetken rinnalla. Niinhän se on. Onneksi.

      Poista
  10. Kivaa, etta uusi kohdemaa on nyt selvinnyt!! Tsemppia muuttojarjestelyihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emppa! On kyllä helpotus, että kuviot alkaa vähitellen selvitä eikä enää tarvitse ihmetellä minnepäin tästä ollaan lähdössä ja milloin.

      Poista
  11. Pieni arvauskilpailu kun olette perillä voisi olla ihan hauska juttu! Kuvia ja muutama fakta aluksi.

    Tuosta alimmaisesta aurinkosiepparista tulee muuten mieleen maapallo...

    -emilie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen jo mietiskelin enemmän tuota tietokilpailua - taidan tosiaan yrittää sellaisen järjestää. Tulisi sitten leikin kautta itsekin tutustuttua paremmin uuteen kotimaahan ja -kaupunkiin!

      Mä huomasin muuten saman, että tuo kuvassa alimmaisena näkyvä siepparin osa on vähän kuin maapallo. Hauska sattuma :)

      Poista
  12. Ensinnakin tsemppia muuttoon ja muuttojarjestelyihin taalta Israelista. Blogiasi olen jo tovin seurannut mutta en ilmeisesti tarpeeksi kauan etta tietaisin miksi muutatte miehesi tyon perassa, toisin sanoen mita han tekee tyokseen?

    Heti tuli mieleen tuosta uuden kaupungin kuvauksesta Havanna tai Casablanca mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Hommaa riittää järjestelyissä...

      Mieheni on töissä Euroopan komissiossa, kehitysyhteistyöhommissa. Tätä ennen olimme Jamaikalla ja nyt siis Belizessä.

      Hyviä arvauksia muuten, mutta eivät osuneet tällä kertaa oikeaan :) Nuo olisivat kyllä mielenkiintoisia ja kiehtovia paikkoja molemmat myös!

      Poista

Kiitos kommentistasi!