perjantai 21. maaliskuuta 2014

Hyvillä mielin

Kuten sanottu olemme siirtymässä pienemmistä kuvioista paljon suurempiin. Muutama muukin asia muuttuu muuton myötä. Vaikka olemmekin olleet täällä Karibian alueella juuri kehitysyhteistyön nimissä nämä viimeiset seitsemisen vuotta, Belize ja edellinen asemamaamme Jamaika eivät kirjaimellisesti ole kehitysmaita, vaan molemmat lasketaan itse asiassa ylemmän keskitulon maiksi (upper middle income country). Tuleva kotimaamme kuuluu puolestaan maailman vähiten kehittyneisiin maihin. 

Selkeästi vähemmän kehittyneessä maassa on takuulla omat haasteensa joista kaikkia en toistaiseksi varmaankaan osaa edes kuvitella. Uskon meidän kuitenkin kyllä pärjäävän haastavammissakin oloissa. Tiedän myös, ettei kehitys itsessään vielä millään tavalla takaa tyytyväisyyttä tai viihtymistä tai hyvää elämää. Eikä kehitysmaastatus toisaalta välttämättä myöskään itsestäänselvästi tarkoita nykyistä suurempia vaikeuksia ja haasteita. Valitettavan useinhan vähiten kehittyneissä maissa eletään kahden ääripään todellisuutta: rikkaat saavat rahalla mitä tarvitsevat ja haluavat kun samaan aikaan suurella osalla kansalaisista ei ole varaa edes ihan perustavanlaatuisiin tarpeisiin kuten ruokaan.

Tosiasia on myös se, että missä olemmekin maailmassa, me elämme aina varsin hyvissä ja turvallisissa oloissa, ainakin verrattuna suureen osaan asemamaittemme valtaväestöstä. Täällä Belizessä asumme täkäläisittäin erinomaisen hyvin: suuressa talossa hyvällä asuinalueella. Meitä auttavat arjessa niin kotiapulainen kuin esimerkiksi pesukone, tiskikone, mikro ja aggregaattikin. Lapsemme käyvät yksityiskoulua ja elämme muutenkin kaikin puolin hyvää elämää. Näiltä osin paljon ei arvatenkaan tule muuttumaan. 

Toisaalta olemme täällä Belizessä tottuneet siihen, että ystäväpiiriimme kuuluu niin diplomaatteja kuin autonkuljettajiakin, köyhiä ja paremmintoimeentulevia; paikallisia kaikista Belizen etnisistä ryhmistä. Tällainen laajamittainen yhteisöllisyys ei kaikkialla ole todellakaan mikään itsestäänselvyys ja sitä jään varmasti täältä ikävöimään. Hyväosaisten kuplassa eläminen ei ole aina niin mukavaa.

Meidän laajaan ja monikulttuuriseen tuttavapiiriimme täällä Belmopanissa kuuluu sattumalta myös perhe, joka on kotoisin tulevasta kotimaastamme. He tulivat eilen meille kyläilemään ja vastasivat vierailun aikana moneen mieliämme vaivanneeseen kysymykseen. Tuttavamme puhuivat kotimaastaan osin kriittisesti, mutta kaikin puolin realistisen oloisesti, ja sain heidän puheistaan sellaisen kuvan, että tulemme viihtymään perillä. Ennen kaikkea minä huolehdin tällä hetkellä lasten ja koirien sopeutumisesta, ja molempien osalta ystävämme saivat mieleni rauhoittumaan. 

Luulin aikaisemmin, että kun lähdöstä tulisi ajankohtaista minusta tuntuisi yksiselitteisen kauhealta, kuin juureni olisi revitty maasta. Ja kyllä onkin surullista ajatella, että joudun pian eroamaan monista tärkeistä ihmisistä joista on kuluneiden vuosien aikana tullut tärkeitä ystäviä ja tästä rakkaasta tutusta ympäristöstä. Samaan aikaan surettaa ja toisaalta ilahduttaa se, että tiedän, että meitä jäädään täällä myös kaipaamaan. Huolestuttaa se kuinka saamme kaikki asiat hoitumaan ennen muuttoa ja muuton jälkeen ja mietityttää kuinka kauan aloilleen asettuminen tällä kertaa kestääkään. Mutta ennen kaikkea oloni on kuitenkin kevyt ja luottavainen. Kyllä tästä hyvä tulee.

16 kommenttia:

  1. Hengessa mukana, hiljaa hyvaa tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra. Kiva että olet siellä ruudun toisella puolella mukana.

      Hiljaa hyvä tulee tosiaankin. Yritän muistaa pitää mielessä isäni antamaa elämänohjeita siitä miten norsu syödään: pala kerrallaan :) Kaikkea ei onneksi tarvitse eikä pidäkään järjestää samalla kertaa.

      Poista
  2. Täälläkin hengessä mukana! Ymmärrän hyvin mietteesi. Mutta juuri noin hiljalleen hyvä siitä tulee, ihan varmasti. Minä olen luottavainen teidän puolestanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä todennäköisesti osaat minua paremmin arvailla vähän minkälainen elämä meitä perillä odottaa. Luottavaisuutesi on siis sitäkin arvokkaampaa! Kiitos Edith!

      Poista
  3. Kehitysmaassa on ihan kivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe :) Uskon. Jonkun ajan päästä voidaan vertailla kokemuksia! :)

      Poista
  4. Täältäkin virtuaaliset päännyökyttelyt - hyvä siitä tulee! Hyvä toi sun isän antama elämänohje. Pitäis melkein näin lopputyöurakan kynnyksellä kirjoittaa se kissankokoisilla kirjaimilla johonkin näkösälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava on tuo elämänohje ja sopii tosiaan jos jonkinlaisiin tilanteisiin. Onnea lopputyöprosessiin! Laitan kyllä tässä vielä sähköpostiakin kunhan kerkeän... :)

      Poista
  5. Jännityksellä elämme täällä ruudun takana mukana, luottavaisin mielin. Asioilla kun on tapana aina lutviutua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina. Hassua miten on alkanut tuntua siltä, että asiat tosiaan aina järjestyvät ja lopulta vielä ihan parhain päin! Ja jos muutkin kuin minä uskoo niin, se on ehkä tottakin ;)

      Poista
  6. Ettehän te vain ole johonkin päin Afrikkaa menossa? ;)

    VastaaPoista
  7. Pitkästä aikaa visiitillä. Hiljaa hyvä tulee - sen kun itsekin muistaisi. Sopeutuminen tänne synnyinmaahan tuntuu ainakin olevan kovin tiukassa. Maailmalla tottui niin paljon nopeatempoisempaan touhuun. Enkä puhu nyt yhteiskunnan toimista tai työpaikoisa, vaan uusien ihmisten vastaanottamisesta, tutustumisesta, ystävystymisestä, uudelle (erilaisellekin) mahdollisuuden tarjoamisesta, siitä kaikesta mistä viihtyvyys syntyy. Tämä maa tappaa myös luovuuden miljooonilla säännöillään. Toki juuri sääntöjen vuoksi voi (melkein) luottaa esim. ruoan puhtauteen ja julkisen liikenteen toimivuuteen, mutta kaikki omat ideat näyttelyistä, lapsien iltapäiväkerhoista jne. tuntuu kaatuvan byrokratiaan ja jäykkyyteen. Sillä minä varmaan taas intouduin kiertelemään teitä vanhoja blogituttuja ympäri maailman. Jospa muutaman vuoden päästä taas olisin tuossa sinun huikeassa "uuden kynnyksellä" tilassa. Nauti! Hyvä siitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäistä kertaa muutin ulkomaille opiskelemaan parikymppisenä. Jatkosta ei ollut silloin mitään varsinaista suunnitelmaa - en ajatellut välttämättä jäädä tälle tielleni kun alunperin lähdin - mutta jo ekojen Suomenlomien aikana tajusin, että paluu Suomeen tulisi todennäköisesti olemaan hankalampaa kuin sopeutuminen ihan vieraaseen maahan. Ja todeksi ovat tunnelmani osoittautuneet kun olen jonkun kerran asettua Suomeen vähän pitemmäksi aikaa. Osaan siis vähän arvailla noita paluumuuttajan haasteita ja tunnelmia. Kyllä tämä ihan uuden äärellä oleminen on tosiaan jännittävää ja täynnä toivoa ja innostusta uusista seikkailuista. Mutta ihan helppoa ei tämäkään ole. Iltaisin tulee nykyään väistämättä haikea olo ja ihmetys tätä elämäntapaamme kohtaan. Tsemppiä siis itse kullekin! Hiljaa hyvä tulee todellakin.

      Poista
  8. Expatin muuttamiseen liittyvä haikeus sisältää lopullisuutta. Sillä vaikka joskus palaisikin ei juuri siihen mistä lähti voi palaa, koska suurin osa silloisista ystävistä on siirtyneet uusiin seikkailuihin. Minulle edelleen nousee pala kurkkuun ajatellessani Pariisia, mutta sitä minun Pariisiani ei ole ollut enää seitsemään vuoteen olemassa. Se on hajaantunut Ruotsiin, Amerikkaan, Saksaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on... Toisaalta ystäväpiirit ja elämäntilanteet muuttuvat vaikka itse pysyisikin paikallaan. Sitä olen yrittänyt pitää itse mielessä. Että aikaa en voisi sen enempää pysäyttää asuisimme sitten missä hyvänsä. Kaiken väliaikaisuus on helppo huomata kun elää kiertolaisen elämää mutta ei mikään jatku ikuisesti missäänpäin maailmaa eikä millään elämäntavalla. On jotenkin helpottavaakin rohjeta päästää kerta kaikkiaan irti ja katsoa mitä elämällä on seuraavaksi tarjota. Mutta haikeaa totisesti myös.

      Poista

Kiitos kommentistasi!