sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Lopun alku

Loma Floridassa oli täydellinen pako todellisuudesta. Disney World oli monessa mielessä taianomainen paikka, ei vähiten siksi, että kaikki siellä on niin viimeisen päälle ajateltu. Viihdyn erinomaisesti Belizessä mutta elämä täällä on kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavaa. Koskaan ei tiedä mitä kaupasta tai torilta milloinkin löytyy, ovatko ravintolat tai lääkäriasemat auki ajallaan, tuleeko nurmikonleikkaaja ilmoittamaansa aikaan vai sittenkin vasta ensi viikolla. Näistä oloista tekee hyvää lähteä lomalle jonnekin, jossa asiat toimivat ajallaan ja suunnitelman mukaisesti. Ja on Disney Worldissa toki muutenkin taikaa: hienoja esityksiä ja laitteita, televisiosta ja elokuvista tuttuja kavereita, ja tarttuvan hyvä tunnelma.

Disney Worldin Magic Kingdom illan pimettyä.

Legoland Floridassa oli ihan yhtä mainio paikka kuin Kalifornian Legolandkin ja sielläkin niin järjestelyt kuin henkilökuntakin yllättivät iloisesti. Niin Disney World kuin huomattavasti pienempi Legolandkin viihdyttävät valtavia määriä ihmisiä päivittäin, mutta henkilökunta osaa silti suhtautua ystävälllisesti ja yksilöllisesti jokaiseen vierailijaan. Kennedyn avaruusasema oli sekin ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka ja sielläkin oli kaikki hyvin suunniteltu ja järjestetty ja henkilökunta oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Lapsille avaruusasemalla oli ehkä vähän vähemmän näkemistä mutta hekin viihtyivät kyllä hyvin. Me vanhemmat hiljennyimme Atlantis-avaruussukkulan edessä; jo se yksin olisi riittänyt minulle päivän saldoksi. 

Atlantis-avaruussukkula oli vaikuttava näky.


Neljä päivää vietimme Disney Worldissä, yhden päivän Legolandissa ja yhden Kennedy Space Centerissä. Lisäksi kävimme vaate- ja ruokaostoksilla ja isommat lapset ja Cosimo kävivät elokuvissakin. Ilma oli sen verran kalsa, että talon uima-allasta emme valitettavasti koskaan päässeet koettamaan, mutta vähän viileämpi sää sopi toisaalta huvipuistopäiviin mainiosti. Vain yhtenä päivänä satoi enemmän, mutta sekään ei oikeastaan pilannut iloa. Ostimme sadeviitat ja lapset lampsivat tyytyväisinä lätäköstä toiseen Disneyn Hollywood-studioilla. 

Legolandissa oli Kennedyn avaruusasemasta mainio pienoismalli.


Vauva kulki menossa mukana niin kuin olisi syntynyt huvipuistossa. Meillä ei ollut rattaita käytössä lainkaan vaan Mia kulki Ergo-kantorepussa sylissäni päivät pitkät. Välillä hän sammahti päiväunille ja toisinaan katseli uteliaana ihmisvilinää. Imetin vauvaa esimerkiksi ravintoloissa ja pidempien esitysten aikana. Vauva sai tulla mukanani kaikkiin huvipuistojen esityksiin ja moniin laitteisiinkin. Hyvin sujui loma siis myös vauvan osalta ja kanssa.

*****

Viikko sitten palasimme Belizeen. Minulle tuli lentokoneessa itku kun tajusin, että viimeistä kertaa täytämme kotiosoitteeksi Belmopanin osoitteemme. Muutto on nyt auttamatta edessä. Yritän pysytellä lasten vuoksi mahdollisimman iloisella mielellä mutta istuin paluulentomatkalla vauvan kanssa vähän muusta perheestä erillään, joten saatoin hetkeksi antaa myös negatiivisille tunteille vähän tilaa. Pienen itkun jälkeen olikin taas parempi olla. Tämä lähtemisen suru on aaltoliikettä niin kuin suru tapaa olla. Välillä tuntuu ajatus lähdöstä hyvin tuskaiselta ja surulliselta, mutta suuren osan ajasta ovat ajatukset onneksi arjen touhuissa tai toisaalta jo tulevaisuuden näkymissä. 

En tiedä ovatko nämä suuret siirtymät kenellekään helppoja ja stressittömiä? Minulle on tämä lähtöä edeltävä aika oma prosessinsa, niin kuin on oma prosenssinsa myös asettuminen uuteen maahan. Sopeudun tavallisesti aika hyvin ja verrattain nopeastikin myös haastavampiin olosuhteisiin, mutta kivuttomasti se ei kyllä minulta onnistu. Paljon ristiriitaisia tunteita on käsiteltävänä. Ja tässä muutossa on ensimmäistä kertaa käsiteltävänä omien tunnelmien lisäksi myös lasten sopeutuminen. 

Joka päivälle riittää myös käytännön muuttojärjestelyjä, mutta aika pitkälti olemme kyllä edelleen kiinni ihan tavallisessa tutussa arjessa. Kaikki on monella tapaa niin kuin ennenkin arkipäivien rutiineista viikonloppuhuveihin, mutta toisaalta olen koko ajan jollain tasolla tietoinen siitä, että viimeistä viedään. Osa minusta odottaa, että saisimme jo huonekalut ja kodin muut tavarat pakattua konttiin, mutta toisaalta on vaikea uskoa, että jonkin viikon päästä seisomme tyhjässä talossa lähdön aattona. 

Juuri nyt, tänään, ei onneksi tarvitse tehdä muuta kuin nauttia kiireettömästä sunnuntaipäivästä. Yritän pyhittää kaikki lepohetket ja miettiä muuttojärjestelyjä vain silloin kuin on jotain konkreettista tekemistä. Tällä tavoin minun ei tarvitse ihan koko ajan tehdä lähtöä vaan onnistun nauttimaan ihan tavallisista asioista ja hetkistä ja kykenen myös nukkumaan öisin sen sijaan, että unissanikin olisin koko ajan muuttohommissa. Tälle päivälle ei ole juuri muuta suunnitelmaa kuin DVD-elokuvia ja popcornia lasten kanssa ja koirien hoitoa. Taidanpa suoda itselleni myös ylimääräisen kupillisen aamukahvia sunnuntaiaamun kunniaksi.

11 kommenttia:

  1. En jaksa uskoa että varsinkaan muutokset ovat kellekään ihan helppoja, saati yksioikoisia. Asioilla on aina kaksi puolta, ja varsinkin tuossa tilanteessa jossa olette viihtyneet Belizessä niin hyvin, on varmasti lähteminen verrattain vaikeaa! Kannattaa yrittää olla kiitollinen niistä hyvistä muistoista joita ehti syntyä, sen sijaan että haikailisi niiden perään joita ei ehtinyt tulla. Mutta tottakai on täysin ok olla myös surullinen (kunhan se ei koko elämää käy hallitsemaan...)!

    Heh, mulle tuli mieleen se hetki kun sanottiin teidän kanssa heipat Belize-kuukausien ja Etelä-Eurooppakierroksen jälkeen Helsinki-Vantaalla, kun sä, mä ja Miko itkettiin kuorossa kaikki kolme. Tragikoominen tilanne, joka näin jälkeenpäin tuo jo pienen nostalgiahymyn kasvoille mutta olihan se silloin ihan kamalaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lentokenttäkohtaus on niitä elämän hyviä muistoja näin jälkikäteen ajateltuna, mutta voi miten surullista oli silloin aikoinaan!

      Mulla on kyllä suurimman osan aikaa itse asiassa hyvä mieli muuton suhteen. Eilen mietin, että en osaa kuvitella, että asuisin Belizessä koko ikäni. Ja nyt on hyvä sauma lähteä kun tärkeä ystäväperhekin tekee lähtöä. Mutta välillä suru silti yllättää. Onneksi väistyykin sitten tosin aika nopeasti. Musta tuntuu, että on hyvä voida surra kun ollaan vielä täällä paikan päällä, ja vähän kerrallaan. Jospa suuri osa surusta jäisikin tänne lähtiessä ja voisin pakata matkaan mukaan vain ne hyvät muistot!

      Poista
  2. Voi kuinka ihanaa etta tiella oli mukava irtiotti arjesta Floridassa. Disney World on ihan oma maailmansa omine tunnelmineen. Harmi ettei talon uima-altaasta ollut iloa. Lapset olisivat varmasti pulikoineet siina mielellaan.

    Jaksamista kaikkeen muuttotouhuun. Paljon auttaa ettei tarvitse itse pakata tavaroita vaan se tehdaan teidan puolestanne. Kylla sita tekemista kuitenkin loytyy. Ja nuo myllertavat tunteet on niin tuttuja! Anna niille tilaa (niin kuin tunnut antavankin). Se helpottaa loppupelissa paljon. Kuinka kauan teilla on viela siella Belmopanissa ennen H-hetkea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disney World oli kyllä ihan mahtava paikka meille juuri tähän saumaan, ja loma kokonaisuudessaan teki oikein hyvää. Nyt mennään täyttä vauhtia kohti muuttoa! Aikataulu on vielä aavistuksen auki mutta näillä näkymin lähdemme kuun vaihteessa Belmopanista. Aika tuntuu yhtäkkiä jäävän tosi vähiin, kun tässä on vielä kaikenlaisia juttuja tehtävänä. Tekisi mieli vain nauttia näistä viimeisistä viikoista mutta eihän se onnistu, pakko on myös hoitaa muuttoasioita eteenpäin.

      Mutta eiköhän tämä taas tästä vähän rauhoitu kun saadaan muutama keskeneräinen asia hoidettua nyt toivottavasti lähipäivinä loppuun.

      Kiitos myötäelämisestä! Tämä blogi on kyllä aikamoinen henkireikä taas kerran.

      Poista
  3. Ihana matkatarina Disneylandista! Omasta Disneyn reissustani Floridassa on kulunut jo yli kymmenen vuotta tämä toi kivoja muistoja mieleen. :)

    Sinun blogiasi on todella mukava lukea, mukava seurata elämää sielläpäin maailmaa. Jostain syystä Belize on aina ollut minulle maa jonne haluan käymään, edes lyhyeksi aikaa. Johtunee varmaankin eräästä kirjasta jonka luin joskus 13-vuotiaana... Tsemppiä muuttoon, ei se koskaan helppoa ole varsinkin jos on maahan kiintynyt. Meillä muutto edessä ensi vuonna, tosin onneksi sillä en Lontoosta kovinkaan pidä. Saa nähdä minne päätyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aikoinaan joutunut jättämään kipeät hyvästit Lontoolle - asuin siellä pari vuotta ja siitä kaupungista irtautuminen kesti multa pitkään! Lontoossa oli mulle sitä jotakin, mutta ennen kaikkea jäin sieltä kuitenkin kai kaipaamaan sitä elämänvaihetta jonka sain siellä elää, ja etenkin yhtä läheistä ystävää jonka kanssa jaoin Lontoon-vuosina ilot ja surut ja lopulta asunnonkin. Ihan hyvä muuten tässä vaiheessa muistaa, että pääsin aikoinaan Lontoostakin lopulta irti! Kyllä tästäkin lähdöstä siis ennen pitkää taatusti hyvää tulee.

      Suosittelen vierailua Belizeen. Parasta täällä ovat ihmiset, mutta löytyy täältä myös esimerkiksi kaunista luontoa ja hyvää ruokaa.

      Kiva, että viihdyt lukemassa! Onnea teille tuleviin muuttopohdintoihin ja -järjestelyihin. On jotenkin lohduttavaa - vaikka hämmentävääkin - miten paljon meitä kiertolaisia maailmalla riittää.

      Poista
  4. Heippa, en ole kauhean paljon kommentoinut mutta käyn lukemassa ja katsomassa aina olisiko jotain uutta:)

    Luopuminen on aina vaikeaa, varsinkin jos luopuu jostakin itselle rakkaasta. Onneksi aina on olemassa muistot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä tosiaan aikamoinen prosessi, irti päästäminen. Mutta onneksi päällimmäisinä tunteina on nyt viime päivinä ollut taas ennen kaikkea innostus uutta seikkailua kohtaan!

      Muistot pakataan tosiaan onneksi valokuvien ja rakkaiden esineiden ja huonekalujen muodossa mukaan, ja kai tässä väsyneessä päässäkin jotain kulkee mukana :) Uskon, että tämän elämänvaiheen tärkeät ihmiset pysyvät myös elämässämme muuton jälkeenkin. Se tieto helpottaa lähtemistä. Huimia jälleennäkemisiä on tiedossa ennen pitkää eri puolilla maailmaa.

      Minäkin käyn kurkkimassa sun blogistasi mitä teille kuuluu. Kiirettä pitää vissiin sielläkinpäin maailmaa!

      Poista
  5. Hyvää pääsiäisenaikaa sinne. Kuinka siellä Belizessä pääsiäistä vietetään?
    Ja Kiitos kivasta matkakertomuksesta.
    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itse asiassa tiedä paljoakaan belizeläisistä pääsiäisperinteistä. Minun pitkäperjantaipäivääni kuului helposti särkyvien tavaroiden pakkaamista (vaikka meille tulevat muuttomiehet pakkaamaan tavarat konttiin haluamme aina itse kuitenkin pakata osan tavaroista, erityisesti särkyvät tai meille erityisen tärkeät tavarat) ja toisaalta rentoa aikaa hyvien ystävien luona.

      Lapset ovat tällä viikolla jo kahdesti saaneet etsiä pääsiäismunia nurmikolta ja huomenna on edessä tämän pääsiäisen viimeinen pääsiäismunanmetsästys (Easter egg hunt). Taitaa olla ennemmin amerikkalainen kuin belizeläinen huvitus mutta aika paljon niitä täällä selvästi silti järjestetään!

      Hyvää pääsiäistä myös teillepäin! Nyt alkaa toivottavasti kevät siellä olla jo pitkällä.

      Poista
    2. Pakkausintoa ja kiitos. Täällä tosiaan on keväistä ja pääskyjäkin jo nähneet ihmiset.

      Poista

Kiitos kommentistasi!