keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Viimeinen viikko

Juuri silloin kun tapahtuu ja tunteet ovat huipussaan minulla ei yhtäkkiä olekaan sanoja. Mielessäni vilisevät irtonaiset ajatukset, muistot ja mielikuvat. Tiedän tarkalleen miltä minusta tuntuu, mutta jotenkin en silti oikein saa tyydyttävästi tunteitani sanoitettua. 

Belizen vuodet ovat olleet mahtavia täysiä vuosia: muistoni ovat täynnä lapsia, koiria, ystäviä, uusia kokemuksia ja oivalluksia. Belize on meille kaikille rakas ja olemme rakentaneet tänne kokonaisen elämän, täydemmän elämän kuin mitä olen missään muualla koskaan elänyt. Olemme osa yhteisöä, tunnemme jokatoisen vastaantulijan, tukeudumme täällä yhteen jos toiseenkin ihmiseen, ja he toisaalta puolestaan meihin. Belize on harvinainen paikka maailmassa. Tällaisesta yhteisöllisyydestä tuskin saamme koskaan toiste nauttia. 

Tuntuu melkein mahdottomalta uskoa, että olemme todella lähdössä. Mutta uskottava se on. Makuuhuone on täynnä täysiä matkalaukkuja, eteinen pullottaa jos jonkinlaisia laatikoita, toistaiseksi tyhjillään mutta pian täynnä ja matkalla muualle. Minun autoni on jo myyty, Cosimon auto toivottavasti huomenna. Siitä huolimatta, että muutto on jo hyvässä vauhdissa ja olemme alkaneet pakata, kaikki on toisaalta vielä hetken aika lailla ennallaan. Isommat lapset katsovat televisiosta lastenohjelmaa, koirat leikkivät pihalla. Cosimo laittaa ruokaa. Minä istun sohvalla, vauva nukkuu sylissäni. Ilta pimenee niin kuin se on pimentynyt lukemattomia kertoja kuluneiden vuosien aikana. Kaikki ympärillä on tuttua, pimenevän illan värit ja äänet, rutiinit ja aikataulut.

Vaikka suru lähdöstä kulkee nyt koko ajan mukana, ajatus muutosta toisaalta kutkuttaa ja tuntuu edelleen hyvältä. Olen kuitenkin viime viikkojen aikana oivaltanut, että täällä tutussa ympäristössä on helppo asennoitua myönteisesti tulevaan. On ihan toinen juttu seistä ensimmäistä kertaa uuden maan kamaralla, ihan uudessa ympäristössä jossa ei ole mitään eikä yhtään tuttua. Keskellä kulttuurishokkia ja loputtomalta tuntuvaa sopeutumista uuteen täytyy kerta toisensa jälkeen tehdä päätös suhtautua avoimin mielin ja innolla kaikkeen vastaantulevaan uuteen. 

Mutta nyt ei ole vielä aika murehtia tulevaa. Yritämme nauttia näistä viimeisistä päivistä täysin siemauksin. Joka päivälle on varattu aikaa rakkaiden ystävien kanssa, läksiäisjuhliakin on edessä kaksin kappalein. En ole hyvä hyvästeissä, mutta täältä emme voi vain liueta, kadota hyvästejä jättämättä. Minua on todella koskettanut se tapa miten niin monet tärkeät ihmiset täällä ovat osanneet kertoa miten paljon tulevat meitä ikävöimään. Haluan oppia itsekin hyvästelemään niin ettei mitään jää sanomatta. Belize on opettanut minulle paljon, ehkä vielä senkin? Vaikka hyvästithän nämä eivät oikeastaan lopulta ole. Tänne tulemme kyllä vielä, kuljemme pitkästä aikaa tuttuja teitä, istumme vastapäätä rakkaita tuttuja kasvoja tuttujen pöytien ääressä. Ja osan rakkaista ystävistä kohtaamme toisaalla. Ensimmäinen jälleennäkeminen on itse asiassa jo suunnitteilla. Reitti uudesta kotimaasta ystävien tulevaan kotimaahan on tarkistettu ja todettu hyväksi, matkan hintakin kohtuulliseksi. Ei siis hyvästi vaan näkemiin. Mutta helppoa ei lähteminen silti tule olemaan.

17 kommenttia:

  1. Lahdössa on puolensa mutta helppoa se ei ole ikina, sinne jaa kokonainen elama, onneksi ne tarkeimmat eli oma perhe lahtee kuitenkin mukaan. Voimia ja tsemppia uuteen sopeutumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi todellakin perhe kaikkineen kulkee aina mukana! Se on ollutkin lasten suurin huoli: tuleehan koirat mukaan? Ja vauva? :)

      Kiitos tsempeistä! Niitä kyllä tarvitaan. Vaikka muuttoasiat ovat sinänsä onneksi aika lailla järjestyksessä alkaa muuttostressi kyllä painaa. Keskellä yötä heräilen miettimään matkaa ja tulevaa, niin tänäkin yönä.

      Poista
  2. Teilla alkaa teidan kirjassa nyt uusi luku. Edellinen on viimeisia sanoja ja pistetta vailla valmis. Muutto on siis osa suurta kokonaisuutta. Muutto on sen uuden luvun alku, edellisen loppu. Hirmuisesti tsemppia ja jaksamista viimeisten paivien ja ensimmaisten paivien kanssa sitten siella uudessa maassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ina tsempeistä ja kauniista kommentista! Jotenkin tämä alkaa omassa päässäkin asettua omaksi luvukseen ja oikeastaan jo vähän odottelen, että miltäköhän tuntuu katsella tätä elämänvaihetta taaksepäin. Innolla odotan ainakin sitä hetkeä kun tämä kaikki muuttohässäkkä on takanapäin, kaikki tavarat järjestyksessä uudessa kodissa, ja uusi elämänvaihe pääsee todenteolla käyntiin. Tässä välissä on vielä kuitenkin useampi viikko limboa. Siitä myöhemmin lisää.

      Poista
  3. Voi että, ihan kuin olisi itsekin lähtemässä. Täällä kyynelsilmin istun. Mutta kuitenkin mielenkiinnolla odotan, missä maassa uusi luku pääsee alkamaan. Siispä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että elät Pia mukana! Tämä lähteminen on kyllä aikamoinen prosessi. Ja niin on sitten toisaalta se saapuminenkin. Hirvittää ajatella miten kauan tässä vielä menee ennen kuin elämä taas tuntuu omalta. Päivä kerrallaan, sitä opettelen...

      Toivottavasti sielläpäin on kaikki hyvin!

      Poista
  4. Onhan se lähtö surullista ja haikeaa, mutta sitten on se saapuminen! Uudet ystävät, uudet jutut, jotka pian varmasti tuntuvat jo omille. Kuinka hurjan jännää, jännäilen minäkin mukana täällä ruudun takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuttojärjestelyt ja lähtemisen vaikeus on väsyttäneet mut niin, että ajatus uusista kuvioista tuntuu juuri nyt melkein ylivoimaiselta. Mutta niinhän se on, että se saapuminen on kuitenkin jännää ja kaikki uusi ja ihmeellinen antaa voimaa ja virtaa.

      Tosi kiva, että jännäät menossa mukana Turnip!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Venla! Onnea ja pitkää pinnaa varmasti matkalla tarvitaan.

      Poista
  6. Hei, blogissani on haaste sinulle, mikäli et ole aiemmin vastannut siihen. http://currykaneli.blogspot.fi/2014/04/haastettu-11-asiaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tartun tähän kunhan elämä tästä vähän tasaantuu... Nyt juuri elellään lopun aikoja ja blogiaika on kortilla.

      Poista
    2. Piti siis tähän kohtaan kirjoitta. Aivan rauhassa, muutto on iso asia ja sittenkun olette asettuneet, niin varmasti sieltä uudesta paikasta löytyy mielenkiintoista kerrottavaa. Hyvää muuttomatkaa teidän koko perheelle.

      Poista
    3. Kiitos! Kiva, että on jotain millä ajatuksia jäsentää kun ne arvatenkin ovat vielä hyvän aikaa sotkussa. Ajatuksia pieninä palasina ja vastauksia kysymyksiin tuntuu hyvältä tavalta lähteä liikkeelle :)

      Poista
  7. Niin eläydyin lähtötunnelmointiisi minäkin täällä, että kahvimaidot kiehuivat lattialle saakka :) Maasta ja kulttuurista toiseen muutossa on jotain valtavan hienoa, koska tunteet vellovat suuntaan ja toiseen, on utelias ja avoin ja samanaikaisesti pelottaa ja väsyttää jo valmiiksi kaikki uusi. Ja sitten lähdön haikeus. On teillä jännät päivät menossa. Hyvästien jättämisen opettelu kuulostaa hyvältä, sitä minäkin tietoisesti Kiinasta lähteissä yritin. Kaikkea hyvää teille tuleviin päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunteet ovat totisesti pinnassa. Viime yönä heräsin suremaan viimeistä yötä rakkaassa kodissa jossa kaksi vauvaa on kasvanut vastasyntyneestä, kolmas ja vanhinkin aika pienestä asti. Mutta jotenkin surusta ja sisäisestä vastustuksesta huolimatta tuntuu kuitenkin siltä, että nyt on aika. Vielä yksi yö Belizessä mutta tänään siirrytään myöhemmin muuton jaloista ystävien luo. Kerään voimia nyt siihen, että osaisin auttaa lapsia nyt aamulla sanomaan kodille hyvästit - keveästi ja iloisesti mutta toisaalta riittävän vakavasti niin ettei kukaan jälkeenpäin jäisi suremaan puutteellisia hyvästejä!

      Ihanaa, että elät hengessä mukana. Pahoittelut kahvimaidoista! :)

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!