maanantai 19. toukokuuta 2014

Uusi kotimaa

Kun aikoinaan teimme lähtöä Belgiasta maailmalle, oli meidän määrä lähteä ensiksi Afganistaniin. Tilanne oli maassa silloin eri kuin nyt, Afganistanissa oli niihin aikoihin suhteellisen rauhallista ja melko turvallistakin. Hyvä ystäväni oli asunut ja tehnyt töitä eri puolilla maata jo useamman vuoden ajan ja mieheni oli käynyt työn puolesta itsekin siellä kertaalleen. Afganistan vaihtui kuitenkin meistä riippumattomista syistä lopulta Jamaikaan. Ja Jamaikaa seurasi Belize. 

Olemme miettineet muuttoa Belizestä jo useamman vuoden ajan enemmän tai vähemmän tosissamme. Vuosien varrella vastaan on tullut erilaisia maita ja mahdollisuuksia. Mieheni työnkuvan ja sopimustyypin vuoksi meillä ei ole suinkaan valittavanamme kaikkia maailman maita, vaan kokoelma pääasiassa vähemmän kehittyneitä maita ja niitten rinnalla muutama keskituloinen maa kuten esimerkiksi juuri Belize. Sopivia paikkoja aukeaa milloin minnekin, ja muutaman kerran on käynyt niin, että emme ole voineet edes harkita jotakin sinänsä kiinnostavaa maata koska ajoitus ei ole ollut meille sopiva. 

Nyt meidän oli kuitenkin aika lähteä. Mieheni oli valmis vaihtamaan työympäristöä ja minäkin tunsin vihdoin itseni valmiiksi lähtemään rakkaasta Belizestä. Syksymmällä joutuvat monet mieheni kollegat näillä näkymin joka tapauksessa vaihtamaan asemamaata ja siinä vaiheessa ei käsittääksemme ole enää samalla tapaa varaa valita tulevaa kotimaata vaan on mentävä minne työnantaja lähettää. Se ei kuulostanut meistä lainkaan hyvältä. Maan valinta on meille aikamoinen yhtälö selvitettäväksi: täytyy löytyä maa jossa lapsillemme löytyy hyvä ja kiva koulu, jonne koiramme pääsevät ilman karanteenia, jossa on mahdollisimman turvallista ja jossa sairaanhoito pelaa edes jollain tasolla, ja josta uskomme löytävämme oman paikkamme. Halusimme siis mieluusti itse valita uuden kotimaamme.

Tänä keväänä tutkimme vapaina olevia paikkoja, joista ei aina edes ole ihan yksinkertaista saada tietoa. Teimme taustatyötä eri maiden suhteen, laskimme etäisyyksiä ja tutkimme koulumahdollisuuksia. Minä hermoilin malariasta ja turvallisuudesta. Mies haki muutamaa paikkaa, teki yhden puhelinhaastattelun, mutta kumpikaan paikka ei lopulta napannut. Aloimme jo miettiä ihan toisenlaisen tulevaisuuden mahdollisuutta kun silmiin osui työpaikka ja maa joka jostain syystä kiinnitti meidän molempien huomion. Esikoisen luokalla Belizessä oli tänä kouluvuonna pieni poika, joka on kotoisin kyseisestä maasta. Mieheni toimi isyyslomansa ajan epävirallisena koulubussina esikoiselle ja muutamalle tämän kaverille, myös pienelle afrikkalaispojalle. Poika oli puhelias kuin mikä ja kertoi koulumatkoilla kotimaastaan innostuneesti ja laajasti. Esikoisen luokkakaveri herättikin kiinnostuksen meissä kotimaataan kohtaan jo ennen kuin tiesimme maata edes harkita tulevaksi asemamaaksemme. 

Joku eilen arveli, että perhesyiden vuoksi emme olisi suuntaamassa Sudaniin, mutta sinne juuri olemme kuin olemmekin muuttamassa. Maassa on taatusti omat haasteensa, mutta meidän perheemme omalaatuiseen yhtälöön Sudanin pääkaupunki Khartoum tuntuu kuitenkin sopivan. Khartoum on joidenkin arvioiden mukaan Afrikan turvallisin pääkaupunki. Sikäläiset ystävämme joihin tutustuimme Belmopanissa - esikoisen pieni luokkakaveri perheineen - osasivat myös kertoa, että vaikka malaria on Sudanissa ongelma, pääkaupungissa malariariski on kuitenkin verrattain pieni; he eivät itse ole koskaan malariaa sairastaneet, vaikka ovat eläneet Khartoumissa lähes koko elämänsä. Khartoumissa on useampi hyvä kansainvälinen koulu joista yhteen lapsemme ovat syksyllä menossa. Koirien matkustamiseen ei pitäisi löytyä mitään erityisiä esteitä, kunhan nyt vain selvitämme mitä kautta niiden on parasta maahan matkustaa. Sairaanhoidon taso on huomattavasti Belizeä korkeampi, eli ainakin siltä osin elämämme hieman helpottuu. 

Haluan korostaa, että valitsimme tulevan kotimaamme vapaaehtoisesti ja tietoisesti. Olemme innoissamme uudesta todellisuudestamme ja toiveissamme on, että voisimme asettua perille useammaksi vuodeksi. Kulttuurishokki odottaa minua taatusti perillä koska kyseessä on kuitenkin ihan uusi maa, uskonto, kulttuuri ja ympäristö, mutta toisaalta tajusin tänään potevani kulttuurishokkia myös täällä koti-Suomessa. Näistä suurista muutoista ei taida selvitä ilman aikamoista tunnemyrskyä oli kohde sitten mikä hyvänsä. Suomessa minua hämmentävät muun muassa ruokakauppojen käsittämättömän laajat valikoimat. Jonkun kuukauden päästä nähdään mikä kaikki Khartoumissa ensialkuun tuntuu erityisen oudolta ja vieraalta. 

46 kommenttia:

  1. Wow! Varmasti mielenkiintoinen maa ja hieno kokemus. Onnea tulevaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Innostuneena ja uteliaana odotan, että pääsen itsekin paikan päälle.

      Poista
    2. Vaude!

      Minulle Sudan edustaa maata, josta neljä lasta olivat kotoisin osallistuessani kuukauden mittaiselle kansainväliselle lastenleirille ollessani 11-vuotias. Mutta kääk, nyt huomaan unohtaneeni heidän nimet, vaan hyvin sujui leirillä viittomakielinen yhteiselo ja kerrossaängyssä nukkuminen! Khartumista olivat, sen muistan.

      Aikaero ainakin Eurooppaan nähden vähenee! Helpompaa skypettää sukulaisten kanssa jos haluaa.

      Blogisi lukijana olen tietysti ihan täpinöissäni. Mieletöntä päästä kurkistamaan leirikavereideni kotimaahan kauttasi!

      Poista
    3. Hassua miten maailma on todellakin niin pieni, että yhteyksiä löytyy kaikkialta! Alkuun ajattelin ettei minulla ole Sudaniin minkäänlaista suhdetta mutta sitten muistin aikakausia menneisyydestä joiden aikana minulla oli kuin olikin ollut jonkinlainen yhteys maahan.

      Sudanissa on kesäaikaan tarkalleen sama aika kuin Suomessa, talviaikaankin vain tunnin ero. Se on tosiaan yhteyksien pitämisen kannalta erittäin kätevää!

      Ps. Sinä olet ollut reipas 11-vuotias kun olet ollut kuukauden verran kansainvälisellä leirillä. Minusta ei olisi ollut samaan. Liekö olisi vieläkään!

      Poista
    4. Olen aina ollut vähän Soitellen sotaan -tyyppiä, koti-ikävä on vieras käsite. Samaa tuntuu olevan ainakin osalla lapsistani.

      Maailma on oikeastaan aika pieni. Ja lisäksi uskon kaikella olevan tarkoitus. Afrikka asuinmaana antaa minun osaltani edelleen odottaa itseään, mutta jonain hetkenä tiedän sieltä itseni löytäväni, kuvataideopettajana luullakseni. Ja nyt olen niin onnellinen puolestanne sekä samalla iloinen kun saan lukea Afrikka-kokoemuksianne.

      Poista
    5. Minustakin jotenkin tuntuu, että kaikella on tarkoituksensa - sellainen vahva tunnelma tuli kun Sudan pisti maalistalta silmään. Vaikea sitä on selittää mutta jotenkin maa tuntuu meidän paikalta vaikkei se meille olekaan kovin tuttu. Samalla tapaa tuntui Belize hyvältä ja omalta jo ennen kuin olin siellä koskaan ehtinyt käymään.

      Poista
  2. Onpa jännittävää! Odotan innolla päivityksiäsi Sudanista. Oletteko aiemmin asuneet islamilaisessa maassa? Miten koet sen vaikuttavan arkeenne? Olette pystyneet ilmeisen vapaasti liikkumaan Belizessä naapurimaineen, mutta luuletko, että nyt tulee enemmän rajoituksia? Tämä on todellakin mielenkiintoista kulttuurieroineen. Seuraan myös toista blogia, jonka kirjoittaja asuu Etiopiassa. Onkohan näillä mailla mitään muuta yhteistä kuin raja...? Tsemppiä uuteen kuvioon ja muuttoon.

    Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on uutta edessä ja arvatenkin uskonto kuin myös sanktiot vaikuttavat arkeen, nähtäväksi jää millä tavoin. En halua vielä lähteä kovin arvailemaan minkälaista arki perillä tulee olemaan koska kokemuksesta tiedän, että etukäteen on vaikea realistisesti kuvitella tulevaa vierasta todellisuutta.

      Kiva, että olet mukana seuraamassa menoa Ansku!

      Poista
  3. Oho! Rohkea oot - ma en varmaan uskaltais :D Mutta hieno homma ja kivaa, etta ootte innostuneita Khartoumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei pelota Sudan että rohkeudesta ei taida olla kyse :) Meillähän on tukena ja turvana diplomaattistatus ja Euroopan unioni, eli oman onnemme tai sharia-lain varaan emme ole lähdössä.

      Poista
  4. Voi miten jännittävää! Mä en tiedä Sudanista yhtään mitään, joten näin lukijana odotan kovasti, että pääsen näkemään sen sinun silmin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti onnistun hyvin kuvailemaan uutta todellisuutta! Uteliaana odotan itsekin tulevaa.

      Poista
  5. Voi miten jännää! Innolla odottelen minäkin uutisia uudesta kotimaastanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei pitkästä aikaa. Kiva kuulla äänesi :)

      Jännää on kyllä tosiaankin! Ihan uudenlainen seikkailu edessä mutta ennen kaikkea toivon ja odotan, että saadaan rakennettua perille oma koti ja elämä.

      Poista
  6. WAU! Varmasti upea kokemus teilla edessa. Kovasti mielenkiinnolla minakin jaan odottelemaan sitten kuulumisia uudestan kotimaasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Ina, että pysyt mukana menossa edelleen! Kovasti odotan, että päästään koko porukka uuden elämän alkuun uudessa ympäristössä. Mutta nyt pitäisi vielä osata ensin rauhoittua lomailemaan koti-Suomessa :)

      Poista
  7. Itse asiassa ma ajattelin Sudanin kohdalla Etela-Sudania, en tajunnut, etta Sudan on samaa aikavyohyketta. En ma sita sellaista rohkeutta ajatellut, vaan ennemmin ma ajattelin jonkun sortin eristaytyneisyytta ja esim. ruokatarvikkeiden saatavuutta. Tosin Khartoumhan on iso kaupunki (vertaisin siis mielessani Lilongween...) ja sielta on vissiin suoria lentoja ainakin Kopikseen (tai oli ennen), joten siina mielessa kyseessa on huomattavan edistynyt paikka :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu - vaikka ihan varmasti en kyllä vielä tiedä kun mieskään ei ole ehtinyt vielä kovin kaupunkiin tutustumaan - että Khartumista itse asiassa löytyy enemmän kaikenlaista kuin Belmopanista, siis noin ruoka-aineita yms ajatellen. Kaupunki on tosiaan suuri. Kulttuurishokki tosin sekin tietysti, että siirrytään 15 000 asukkaan kylästä kaupunkiin jonka väkiluku on enemmän kuin koko Suomen!

      Enää ei taida kulkea Khartumista yhtään lentoa suoraan tänne lähemmäs, mutta esim Istanbulin kautta pääsee aika kätevästi kulkemaan. Mm Dubaihin kulkee myös suoria lentoja.

      Sanktiot varmasti tuovat elämään oman hankaluutensa, vähän ollaan siitä jo saatu kuvaa etukäteenkin, mutta toisaalta sen tyyppiset haasteet ovat juttuja joitten kanssa uskon meidän perheen pärjäävän. Toivotaan, että olen oikeassa! :)

      Poista
  8. Enpä osannut yhtään arvata maatanne. Mutta mielenkiinnolla jään odottamaan millaisia tarinoita elämänne Sudanissa tänne tuokaan, kun sinne asetutte. Minä luulen, että sielläkin pärjäätte oikein hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olisi itsekään osannut vielä vaikkapa vuosi sitten aavistaa, että seuraavaksi suuntana onkin Sudan. Elämä yllättää! Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. Kyllä minulla ainakin hyvät tunnelmat on tosiaan muuton suhteen.

      Poista
  9. Jaan myos seuraamaan mielenkiinnolla elamaanne Sudanissa. Itsella on myos Sudanilaisia ystavia, jotka tapasin yliopistossa Yhdysvalloissa ja arkeologin silmin se on tietysti todella mielenkiintoinen paikka. Sinne kun joskus paasisi tutkimaan ja kartoittamaan, olisi kylla aivan huikeaa. Onnea muuttoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten multa oli mennyt ohi, että opiskelet arkeologiksi! Sudanissa on tosiaan historiaa vaikka kuinka, esikoinen on innoissaan lähdössä katsomaan pyramideja ja itsekin toivon oppivani Sudanissa ihan elämän kautta paljon niin alueen historiasta kuin nykyisyydestäkin.

      Poista
    2. Voin kuvitella kuinka innoissaan lapset ovat kun nakevat muinaista historiaa niin lahelta! Olen itseasiassa valmistunut egyptologiksi aikoinaan, joten Sudan olisi minulle(kin) asuinpaikkana oikea aarre :)

      Poista
    3. Kylläpä sattuikin! Ja kyllä maailma on tosiaan pieni, tämä blogimaailmakin :)

      Poista
  10. Wau ja oikein paljon onnea tulevaan! :) Ja kyllä, Suomessa ikäni asuneena se ruokakauppojen yltäkylläisyys hämmentää minuakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia!

      Mä olen suomalaisissa ruokakaupoissa päästäni pyörällä ja tuntuu, että ostan joka kerta samoja juttuja. Etenkin jugurtti- ja leikkelevalikoimat hämmentää mua. Miksi jugurtteja on monessa kaupassa kahdessa eri paikassa? Ja miten kukaan osaa päättää mitä leikkelettä ostaa kun niitä on niin paljon? Jospa mä tässä seuraavien viikkojen aikana keksin vastaukset näihin mun mieltä painaviin kysymyksiin! :)

      Poista
    2. Älä huoli, mä olen miettinyt samoja juttuja... Ja ostan samoja tuotteita lähes aina, koska en ole keksinyt vastausta. Enkä vain tarvitse sen seitsemää sorttia jugurtteja ja leikkeleitä :D Jugurttimakuja on satoja, joten olen ratkaissut asian yksinkertaisesti: syön maustamatonta, jonka sekaan laitan fiiliksen mukaan kaikkea hyvää: marjoja, mysliä, pähkinöitä... Kätevää! :)

      Poista
    3. Vähän pähkäilinkin, että noin taitavat lopulta monet lähestyä ruokaostoksia (muutkin kuin vain minä siis): hyllystä haetaan se toimivaksi huomattu juttu ja jätetään muut. Jotenkin on vain vähän sääli ja tuhlausta, että tarjolla on niin paljon kaikkea... Vaikka ehkä se on vaan niin, että eri ihmisillä on eri suosikkileikkeleet tms.

      Poista
  11. Huh, jännittävää! Sitten raportoit kaiken siellä blogiin, eiks joo? Mua ainakin kiinnostaa ihan kauheesti!
    Häpeäkseni voin myöntää, etten ollut kyllä moisesta kaupungista tietoinenkaan... Täällä Koreassa välillä tulee sellainen "ou nou"-olo, kun korealaiset eivät tiedä, missä Suomi on, tai eivät ole koskaan kuulletkaan Virosta jne, mutta kylläpä osuu taas omaan nilkkaan ihan samalla tavalla, kun tuollaisista (miljoona-)kaupungeista ollut kuullukaan. No mutta, blogielämä onneksi sivistää! :D
    Tsemppiä teille ja hyvää muuton valmistelua (tai kaipa te elätte jo muuton keskellä, että ei ihan valmistelua enää...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista maailman kaupungeista ei mitenkään voi tietää. Tai se on mun puolustus :) En ollut muuten oikeastaan koskaan oikein kuullut Belizestä ennen kuin mies alkoi Jamaikalta käydä siellä työmatkoilla. Eikä Sudankaan mulle mitenkään erityisen tuttu paikka ollut - myönnettävä on etten esimerkiksi tiennyt englannin olevan siellä toinen virallinen kieli ennen kuin mieheni mua asiasta valisti... Arabia on maan toinen virallinen kieli ja mekin toivottavasti opimme sitä nyt sitten edes jonkun verran tulevien vuosien aikana.

      Mä tapaan puhua Suomesta maailmalla siihen sävyyn etten odotakaan kenenkään maata tuntevan. Kun itse tiedän miten huonosti hallitsen muitten mantereiden maantiedon en kehtaa odottaa, että kukaan Suomeakaan tuntisi :) Tosin tällä asenteella tulee nolojakin hetkiä vastaan; tässä muutama viikko sitten kerroin Belizessä Suomesta hyvin simppelisti ("Suomi on kaukana, siellä on kylmä") ihmiselle joka paljastuikin sitten ranskalaiseksi ja tiesi toki Suomen. Tunsin itseni vähän typeräksi siinä tilanteessa!

      Täällä elellään muuton keskellä mutta toisaalta ollaan kesälomalla. On jotenkin vaikea rauhoittua olemaan kun on koko ajan ikäänkuin matkalla. Mutta tässäpä sitä on nyt kerrakseen päivä kerrallaan -harjoituksia elettäväksi!

      Poista
  12. Voi kun mielenkiintoista, odotan jannityksella juttujasi Sudanista, en tieda Sudanista oikeastaan mitaan mutta nainhan sita oppii kaikkea uutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän sitä oppii tosiaankin, tämä blogimaailma on kyllä mahtava siitä, että blogien kautta pääsee vierailemaan erilaisissa paikoissa itse kukin!

      Poista
  13. Mahtavaa ja mielenkiintoista! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samanlaisissa tunnelmissa ollaan siis ruudun molemmin puolin :)

      Poista
  14. Onnea Kata! Mielenkiintoista ja olen ihan varma että te siellä hyvin pärjäätte!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia! Toivotaan, että olet oikeassa, vaikka kyllä minustakin tosiaan hyvältä tuntuu.

      Poista
  15. Kommentoin aiemmin, mutta ainakaan vielä niitä ei näy täällä... No mutta kuitenkin :) onnea uudesta kotimaasta! Enpä olisi arvannut, kun veikkailin teidän menevän Etelä-Afrikkaan. Oletteko aiemmin asuneet islamilaisessa maassa? Miten luulet sen vaikuttavan arkeenne? Belizessä lienee helpompaa liikkua itsenäisesti ympäriinsä, mutta miten lie Sudanissa? Maasta kun ei kuule kovinkaan mairittelevia juttuja, jos joskus uutisissa jotain on. Mielenkiinnolla odotan juttujasi sieltä. Seuraan myös erästä blogia, jonka kirjoittaja asuu Etiopiassa, lienevätköhän yhtään samanlaisia... :) Olen kovasti tykästynyt näihin ulkosuomalaisten blogeihin, kun olen itsekin asunut ulkomailla jonkin verran, mutta enpä tiedä olisiko minusta ollut Sudaniin. Rohkea valinta ja innolla odotan juttujasi sieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kommenttisi tuolla yllä, ja eilinen kommentti löytyy kyllä eilisen tekstin alta. Pahoittelen, että olen julkaissut näitä kommentteja osin vähän hassussa järjestyksessä, kun vasta opettelen miten kommentteja valvotaan. Tekniset taitoni jättävät selkeästi toivomisen varaa :)

      Vastailinkin tuolla yllä jo vähän kysymyksiisi, mutta sen verran voisin vielä lisätä, että varmastikaan emme voi ajella Sudanista naapurimaihin samalla tapaa kuin Belizessä asuessamme, ja tietoni mukaan Sudanin sisällä laajemmin liikkumiseen tarvitaan lupa. Tämäntyyppiset haasteet eivät kuitenkaan minua hirvitä. Elän aika pitkälti elämääni sillä asenteella, että kaikkeen tottuu. Ja oma kokemukseni on toistaiseksi ollut se, että vähän haastavammista olosuhteista löytyy myös ihan omanlaisensa hohto ja ilo.

      Poista
  16. Hei Kata,

    Mahtava valinta, ainakin näin blogisi lukijalle :-). Minulle tuli heti mieleen muutama vuosi sitten telkkarissa ollut aivan ihana minisarja Joanna Lumley's Nile, jossa hän seuraili Niiliä Kairosta etelään ja vieraili myös Sudanissa ja Khartoumissa. Sen saa Amazonilta, ostin kerran lahjaksi egyptologiystävälleni.

    Anna Lontoosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä Anna! En ole tuollaisesta sarjasta kuullutkaan, täytyy yrittää hankkia se meillekin.

      Ja kiva, että uusi kotimaamme kiinnostaa!

      Poista
  17. Hurjan mielenkiintoiselta kuulostaa, Sudanista en oikeastaan tieda mitaan joten innolla jaan odottamaan postauksia elamasta Sudanissa! Nauttikaa suomen kesasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä kesä tulikin nyt äkkiä, täällä ihmetellään suomalaista hellesäätä.

      Kiva että Sudan kiinnostaa. Itsekin odottelen mielenkiinnolla miltä elämä perillä tulee näyttämään.

      Poista
  18. Hui, kuulostaa jännältä! Yksi suomalainen ystäväni on ollut Sudanissa työhommissa useampaankin kertaan (vaikka lähinnä Darfurissa), joten olen kuullut maasta paljon. Jokin siinä maassa (ja konfliktissa) kiehtoo, sillä olen lukenut useammankin Sudanista kertovan (tai sinne sijoittuvan) kirjan. Eivät ehkä anna kaikkein kauneinta kuvaa maasta, mutta olivat erittäin mielenkiintoisia silti. Mende Nazer- Orja, Emmanuel Jal - A child soldier's story, Lubna Ahmad al-Husein - 40 raipaniskua, Brian Steidle - The Devil Came on a Horseback.

    Rentouttavaa Suomi-lomaa ja tsemppiä uuteen maahan, täälläkin seurataan innolla teidän uuteen kulttuuriin sukeltamista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja lukuvinkeistä! Muutaman Sudaniin sijoittuvan tai liittyvän kirjan jo hankinkin mutta mielenkiinnolla lukisin muitakin.

      Minuakin maa kiehtoo kovasti vaikken siitä toistaiseksi niin paljon tiedäkään.

      Poista
  19. Olipa mukava kuulla tuleva asuinmaanne ja innolla jäänkin odottamaan blogikertomuksiasi uudesta maasta ja kulttuurista. Ihanan avoimin ja odottavaisin mielin suhtaudut muuttoon ja uuteen maahan. Kulttuurishokki on edessä joka tapauksessa, mihin tahansa sitä meneekin, joten avoin ja innostunut suhtautuminen on varmasti omiaan helpottamaan muutosta. Afrikkalainen musiikki ja kulttuuri muutenkin on aina kiehtonut minua ja useita vuosia sitten unelmani toteutuikin, kun pääsin parin viikon reissulle Tansaniaan. Sinne jäi minusta kyllä pieni palanen ja unelmoin pääseväni sinne joskus uudelleen. Luonto on jotain niin erilaista, että sitä ei voi kuin ihmetellen ihailla. Muutos on aina myös mahdollisuus. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Vaikka tämä muutto onkin toki hurja mullistus ja ikävä entiseen elämään painaa mielessä niin kyllä silti ennen kaikkea hyvillä mielin olemme uuden edessä. Se jo itsessään auttaa pitämään tunnelman korkealla; olisi voinut käydä niinkin, että meidän olisi täytynyt lähteä Belizestä ennen kuin olin siihen valmis, ja voisimme olla menossa jonnekin sellaiseen maahan, joka ei yhtä lailla innostaisi kuin Sudan. Olen kiitollinen, että elämä kannattelee meitä näin hyvin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!