torstai 8. toukokuuta 2014

Välietappi

Jätimme viikko sitten Belizelle hyvästit. Meidät saattoi Belize Cityn lentokentälle kaksi lava-autoa ja kolme ystävää. Lava-auton kyydissä kolme koirankuljetuslaatikkoa koirineen, kaksi suurta matkalaukkua ja kokoelma pienempiä kasseja ja pussukoita. Ystävät odottivat Belize Cityn kentällä kanssamme, että saimme koirat pakattua kuljetuslaatikoissaan matkaan ja varmistivat vielä, että pääsimme kaikessa järjestyksessä itsekin turvatarkastuksen läpi. Tuntui epätodelliselta ja haikealta tehdä lähtöä. Minne me oikein olemme lähdössä? Miten niin meidän kotimme ei enää ole Belmopanissa, hiljaisen kadun varrella, viiden minuutin päässä kaikkialta?

Lasten ja minun matkatavarat. Miehellä oli vielä lisäksi toinen matkalaukku ja pari reppua.
Toisaalta olin lähdön hetkellä täynnä riemua siitä, että koirien matka oli lähtenyt hyvin käyntiin. Viime hetkeen asti jännitimme olisiko joko Belize Cityssä tai ensimmäisessä välipysähdyspaikassamme Miamissa liian kuuma. Jos lämpötila olisi noussut liian korkeaksi joko lähtö- tai saapumiskentällä, eivät koirat olisi päässeet matkaan. Tarkistimme ennen matkaa useamman kerran päivässä niin Belize Cityn kuin Miaminkin säätiedot ja pelkäsimme pahinta. Mutta kaikeksi onneksi lähtöpäivänä kaikki sujui hyvin. 

Nyt olemme Suomessa koko porukka. Mies lähtee jonkun päivän päästä edeltä uuteen kotimaahan tekemään töitä, etsimään meille sopivaa kotia ja odottamaan, että kontti kaikkine huonekaluinemme ja tavaroinemme saapuu kaikessa järjestyksessä Belizestä perille. Me muut odotamme sen aikaa Suomessa, nautimme perheen ja ystävien seurasta, valoisista öistä, ja kauppojen ja ravintoloiden gluteenittomasta tarjonnasta. Lasten ja koirien kanssa emme halua lähteä asumaan pitkiksi ajoiksi väliaikaisasumukseen tai hotelliin. Onneksi meillä on Suomessa tämä oma koti ja mahdollisuus viettää täällä aikaa.

Miamissa lentokentällä odottamassa eläintenmuuttofirman pakettiautoa.
Valmistelimme koirien matkaa Suomeen noin vuoden verran. Belizessä rabiesriski on määritelty korkeaksi ja siksi koirien tuominen Belizestä EU:n alueelle vaatii erityisiä toimenpiteitä. Ei riitä, että lemmikeille laitetaan mikrosiru ja niille annetaan rabiesrokotuksia säännöllisin väliajoin, vaan on lisäksi varmistettava, että rabiesrokotukset ovat varmasti tehonneet ja koirilla on riittävästi rabiesvasta-ainetta veressään. (On sinänsä vähän erikoista, että Belize on korkean rabiesriskin maa, kun esimerkiksi naapurimaa Meksiko ei sitä toisaalta ole; eläimiä arvatenkin kulkee rajan yli puolin ja toisin jatkuvasti. Mutta kysymys ei välttämättä Belizessä olekaan siitä, että maassa todella olisi erityisen paljon rabiesta vaan siitä, että vaatii rahaa ja resursseja tarkistaa ja rekisteröidä maan todellinen rabiesriskitilanne. Oli miten oli, on tietysti kaikkien parhaaksi, että maasta toiseen matkustavat lemmikit tutkitaan tarkasti ja todetaan terveiksi.)

Eläinlääkäri otti siis vähän yli vuosi sitten koiriltamme Belizessä verinäytteet. Verinäytteet käsiteltiin laboratoriossa seerumiksi ja lähetettiin kuriiripalvelun välityksellä Suomeen tarkastettavaksi. Jos mielii tuoda lemmikkejä korkean rabiesriskin maasta johonkin EU-maahan, rabiesvasta-aineita ei nimittäin voi testauttaa missä tahansa vaan ne on testattava EU:n hyväksymässä laboratoriossa. Koska Belizeä lähimmät EU:n hyväksymät laboratoriot ovat Meksikossa ja Yhdysvalloissa, eli aika matkan päässä, tuntui fiksuimmalta lähettää näytteet saman tien Suomeen tarkastettavaksi. Kuriiripalvelulta kesti viikko kuljettaa näytteet Belizestä Suomeen. Näytteet matkustivat Guatemalan, Panaman, Venezuelan, Barbadoksen, Iso-Britannian ja Saksan kautta, ja minä ehdin jo melkein menettää toivoni, että ne olisivat perille päästyään vielä testattavassa kunnossa. Mutta onneksi seerumi ei ollut ehtinyt pitkästä matkasta huolimatta pilaantua vaan siitä saatiin otettua vasta-aineet koetta varten. Tulos oli toivotunlainen: koirillamme on kaikilla veressään riittävästi rabiesvasta-ainetta. 

Tropiikista Suomen kevääseen.
Emme vielä vuosi sitten tienneet lähdöstä mitään, mutta halusimme ajoissa hoitaa koirien osalta hyvissä ajoin kaiken niin valmiiksi kuin mahdollista. Rabiesvasta-ainetestistä täytyy kulua kolme kuukautta ennen kuin lemmikkien kanssa voi tulla EU:n alueelle, eli jo siksikin testi on hyvä tehdä jo ennen kuin muutto on edes suunnitteilla. Rabiesvasta-ainetesti on pätevä koirien koko loppuelämän kunhan pidämme huolen siitä, että ne saavat säännöllisesti rabiesrokotuksensa. 

Matkalle Belizestä Yhdysvaltoihin tarvitsimme koirien viimeisimmät rabiesrokotustodistukset ja eläinlääkärintodistukset, joissa koiramme todettiin kaikinpuolin terveiksi. Koirat matkustivat kanssamme samalla koneella Belize Citystä Miamiin, koneen alla omassa osastossaan. Miamissa selvitimme koirat maahan ja toimitimme ne sitten eläintenmuuttofirman hoiviin. Yhdysvalloista Suomeen koirien muuton hoiti nimittäin lemmikkieläinten matkoihin erikoistunut firma. Se osoittautui lopulta parhaaksi ratkaisuksi; ihan helppoa ei ole muuttaa kolmea verrattain suurta koiraa maailman äärestä toiseen, varsinkin kun muutto piti järjestää niinkin nopeasti. Lemmikkimuuttofirma varasi koirien matkat Miamista eteenpäin, valmisteli koiria Miamissa muutaman päivän ajan matkaan, hoiti Yhdysvalloissa koirien eläinlääkärintarkastukset ja heisimatomadotuksen ja virkaeläinlääkärintodistuksen. Lemmikkimuuttofirma järjesti suuren osan koirien muuttoon liittyvästä monimutkaisesta paperityöstä ja toimitti koirat oikeaan aikaan oikealle lennolle. Meille jäi tehtäväksi selvittää koirat Suomen tullissa sisälle maahan.

Ihanat kaverit väsyneinä perillä. Koirat totuttelevat aikaeroon ja kylmään säähän.
Koirien muutto vei kirjaimellisesti minulta yöunet useammaksi viikoksi ja moneen kertaan ehdin todeta, että tällaiseen elämäntapaan eivät lemmikkieläimet kuulu, sen verran hankalaa oli muuton järjestäminen. Halvalla ei koirien kanssa matkustamisesta myöskään selviä, etenkään jos päätyy tukeutumaan ammattiapuun. Missään vaiheessa emme kuitenkaan miettineet koirien antamista pois. Ne ovat meidän perheenjäseniämme ja niiden paikka on meidän kanssamme. Tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä, että nämä rakkaat lemmikkimme ovat nyt täällä, koleassa Suomessa trooppisen Belizen sijaan. Sateisesta säästä huolimatta olemme niin ihmiset kuin koiratkin tyytyväisiä ja onnellisia, että olemme kaikki yhdessä. Nyt nautitaan hetki suomalaisesta elämästä. Jonkun ajan päästä ollaan koko porukka ihan toisenlaisessa ympäristössä. Siitä lisää myöhemmin.

19 kommenttia:

  1. Hienoa, että koirien muutto välietappiin onnistui hyvin! Aikamoista järjestelyä se on kyllä vaatinut, ei tuollaista tule ajatelleeksi ilman omia lemmikki-eläimiä. Ihanaa, että saatte olla omassa Suomen kodissanne ja valmistautua rauhassa seuraavaan etappiin. Elän hengessä mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirien muutto on toistaiseksi ollut tämän siirtymän kovin koitos vaikka lähtö oli muutenkin kaikin puolin vaikeaa. Ihan hyväkin toisaalta omalla tavallaan, että oli huoli koirien matkasta eikä koko aika ja energia mennyt vain lähdön suremiseen.

      Olen Edith mielessäni kirjoittanut sulle jo monta sähköpostia. Jospa pian saisin ihan oikeasti mustaa valkoiselle!

      Poista
    2. Kiitos ajatuksistasi, ehtiihän sitä, sulla on varmaan kaikenlaista muutakin mielessä!

      Poista
  2. Kuullostaa tosi hurjan monimutkaiselle tuo koirien muuttorumba, itsekin tuolla tavaranliikkumisalalla olen, niin voin vain kuvitella papereiden määrää... Onneksi ovat kaikki mukana, vaikka varmasti aikamoinen shokki tämä Suomen "kevät" :) Ajatella, nyt olette täällä samassa sateessa, kohta tosin taas jossain ihan ihmeellisessä ja eksoottisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon rumban jälkeen olemme koirien Eurooppaan tuonnin osalta niin hyvin asioista selvillä, että voitaisi varmaan kohta ruveta alan hommiin, vähintäänkin konsulteiksi :)

      Papereita ei onneksi ollut monta mutta sen yhden moniosaisen paperin täyttäminen olikin sitten sen vaikeampaa! Paperi tuntui melkein tarkoituksenomaisen hankalalta; ikäänkuin ajatus olisi, että sitä täyttäessään heikkohermoisimmat jo luopuvat ajatuksesta tuoda lemmikki EU:n ulkopuolelta EU:n sisälle! Paperiin mm pitää ilmoittaa eläinlajin tieteellinen nimi. Pelkkä "koira" jollain EU-kielellä ei suinkaan riitä. Ja paljon oli paperissa sellaista johon en osannut alkuun vastata kun en ymmärtänyt lainkaan kysymystä. Onneksi paperisotaan saatiin lopulta ammattilaiset avuksi.

      Täällä samassa sateessa ollaan tosiaan! Vähän arasti suhtautuvat koirat kylmään sateeseen mutta ihan innolla kuitenkin ovat lähteneet lenkille nuuskimaan naapurustoa. Ja mahtavaa on koirien kanssa ulkoilla sateesta huolimatta. Eka kerta kun mulla on ihan oma koira Suomessa - ja nyt niitä onkin kokonaista kolme :)

      Poista
  3. Hei,
    Mielenkiintoinen postaus, kiitti. Jos vain ehdit ja jaksat, olisi ihana lukea miten koirat sopeutuvat Suomeen ja miten käyttäytyvät uusissa oloissa, kunhan ovat toipuneet matkan rasituksista. Nauttikaa nyt Suomen kodista ja vietä kotimaan lomaa lasten ja koirien kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tii! Kiva, että tämä kiinnosti. Ajattelin, että moni ei varmaan tiedä minkälainen työ on tuoda lemmikkejä Suomeen EU:n ulkopuolelta. Ja toisaalta halusin myös korostaa, että muualta maailmasta Suomeen tai muualle EU:hun tuodut lemmikit ovat ainakin periaatteessa varsin viimeisen päälle terveeksi todettuja ja tarkistettuja.

      Kerron kyllä varmasti koirien sopeutumisesta lisää kunhan päästään elämästä kiinni täällä. Toistaiseksi koiriin näyttäisi aika hyvin pätevän kuvaus "väsynyt mutta onnellinen" :)

      Poista
  4. Tervetuloa Suomeen!

    Lemmikkien kanssa onkin muutossa säätöä. Toki varmasti palvelut maksavat, mutta toisaalta hyvä kun niitä on olemassa! Muutossa riittää itselle hommia ihan tarpeeksi muutenkin. Muistan ikuisesti kuinka suomalaiset muutomiehet meinasivat jättää Kiinasta tulleen muuttokuorman minun purettavakseni, pahvilaatikot huoneenkorkuisiin pinoihin kasattuna."Yleensä" ihmiset kuulemman haluavat purkaa ne itse. No, luin äkkiä palvelusopimuksen ja luin pojille ääneen, että tehtäviin kuuluu a) purkaminen b) pahvilaatikoiden välitön poisvieminen ... Siksihän palveluita ostetaan, jotta niitä saadaan ja päästäisiin itse keskittymään oleelliseen toimistoissa ravaamisen tai pahvilaatikoiden taittelun sijaan. Melkein meni asian vierestä. Mutta koirillekin pääasia on olla turvallisesti ja terveinä oman lauman kanssa.

    Suomalainen kevät tässä näyttää parhaat puolensa. Alkaakohan koirille kasvaa talviturkki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut palvelut ovat tosiaankin hintansa väärtejä. Koirien matka maksoi aika paljon mutta sujui lopulta niin kivuttomasti (niin koirien omaisten näkökulmasta kuin nähtävästi koiristakin), että suosittelisin kyllä ammattimuuttajia muillekin lemmikkien muuttoon maasta toiseen, jos siihen vain on mahdollisuus. Kuin myös tosiaan pakkaus- ja purkuhommiinkin!

      Eiköhän koirille ala kasvaa talviturkki... Täällä on vielä kesäkuussakin kuitenkin sen verran kylmä, että koirien trooppinen karvoitus ei taida riittää. Mutta kyllä ne alkavat selvästi jo tottua kylmempään säähän. Kolmas ilta Suomessa nyt menossa ja yksi koirista halusi tänään makailla pihalla märällä ja kylmällä nurmikolla hyvän aikaa luutaan jäystäen. "Kaikkeen tottuu" pätee siis nähtävästi ja toivottavasti myös koiriin!

      Poista
  5. Kiva kuulla etta olette paasseet turvallisesti valietappiin huokaisemaan hiukan ennen eteenpain siirtymista. Nuo tavarkuvat on niin tuttuja. Tosin meilla oli vaan yksi koiraboxi tanne tultaessa. :) Yleensa koirat ja lapset sopeutuu nopeasti uusiin paikkoihin ja juttuihin. Musta tuntuu etta mun sopeutuminen tanne koiran kanssa on kestanyt paljon kauemmin siina suhteessa etta mina en punkkikammoisena suostu menemaan metsaan koiran kanssa (mehan siis ollaan USAn pahimmalla punkkialueella) ja ma rakastan koiran kanssa metsassa lenkkeilya. Eli ei ole metsalenkkeilya ollut. :( Nauttikaa Suomessa olosta, ystavista ja perheesta. Huilaa muuttorumban jalkeen. Purkaminen sitten toisessa paassa sujuu pikkuhiljaa. Kuinka kauan te saatte olla "kotona" ennen uuteen kotimaahan siirtymista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähitellen aletaan rauhoittua tänne muuttohässäkän jälkeen. Aikaeroväsymys alkaa hellittää ja väsymyksen takaa löytyy jos jonkinlaisia tunnelmia. Yritän keskittyä hyviin tunnelmiin ja tosiaan nauttimaan tästä ajasta täällä Suomessa.

      Täällä meilläkin on vaarana kehittää punkkikammo: punkkeja riittää valitettavasti näissäkin maisemissa. Viime kesänä jouduin täällä syömään punkinpureman vuoksi varalta antibioottikuurin ja tänään nappasin ensimmäisen punkin yhdestä koirastamme... Mutta metsälenkeiltä ei voi välttyä kun olemme sen verran maaseudulla. Yritän siis tehokkaasti tarkistaa niin koirat kuin lapset ja itsenikin punkkien varalta päivittäin. Punkinhan pitää tavallisesti olla kiinni jonkun aikaa ennen kuin se ehtii levittämään mitään tauteja. Sitä yritän pitää mielessä, ettei punkkikammo veisi mennessään!

      Koirien uskon kyllä asettuvan tänne hyvin kunhan sää tästä vähän lämpenee. Täällä ovat olosuhteet niille sinänsä kohdillaan, talo valittiin aikanaan myös koiria ajatellen, pihalla on tilaa temmeltää ja toisaalta rauhallista eli koko ajan ei tarvitse koirien olla vahtihommissa. Toivon, että lapsetkin sopeutuvat hyvin niin tähän lomatodellisuuteen kuin tietysti sitten ennen kaikkea uuteen kotimaahan. Nyt ovat vielä tunteet välillä kovastikin pinnassa... Mutta toisaalta on varmasti hyvä surra surut pois silloin kun surtavaa on. Suurimmaksi osaksi ovat lapset onneksi tavallisen hyvällä mielellä kuitenkin.

      Lapset, koirat ja minä pysymme Suomessa useamman kuukauden, mutta parin viikon päästä saadaan jo kuulla miehen ensivaikutteita uudesta kotimaasta. Jännittävää!

      Poista
  6. Huh, hienoa että selvisitte muutosta! Tuo viimeinen koirakuva on kyllä mainio. On varmasti ihmettelemistä heilläkin tuossa maiseman- ja ilmastonvaihoksessa :) kivaa Suomikevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen pätkä muutosta takanapäin, hämmästyttävää mutta totta! Ainakin siis ihmisten ja eläinten osalta. Sitä en juuri nyt tiedä onko meidän taloamme vieläkään ehditty pakata pakettiin... Siitä ehkä lisää tuonnempana.

      Koirat alkavat tottua kylmempään säähän ja ympäristöön vähitellen. Mutta onhan tässä itse kullakin kyllä ihmettelemistä. Tänään kuului pihalle jostain kun lehmä ammui - vai olisiko se ollut joku villimpi eläin? Päätään pyöritellen ihmeteltiin niin koirat kuin ihmisetkin. Kukothan meillä Belizessä kiekui mutta mitään ammujia ei sentään ollut lähietäisyydellä.

      Poista
  7. Olipas mielenkiintoinen postaus! Ja todella ihanaa kuulla, että matkan ensimmäinen etappi meni hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Pia, että elät edelleen hengessä mukana! Ja kiva, että kirjoitus kiinnosti!

      Matka sujui tosiaan ihan mainiosti. Jännitin lähtöä ja matkaa Belizestä Suomeen niin intensiivisesti loppua kohti erityisesti koirien osalta, että nyt olen jotenkin kuin puulla päähän lyöty kun mikään monista huolistani ja peloistani ei tullutkaan toteen! Tässä sitä nyt todellakin ollaan Suomen keväässä yhden jamaikalaisen ja kahden belizeläisen koiran kanssa. Ihmeellistä.

      Poista
  8. Ensinnäkin, ihana kuulla teistä. Monesti olen miettinyt, kuinka teidän muuttonne on edennyt. Hassua sinänsä, enhän teitä tunne, vaikka sitten kuitenkin tunnutte ihan tutuilta :)
    Eipä kyllä ikimaailmass voisi aavistaa, kuinka kovan työn takana voi koirien mukaan saaminen olla. Iloista äitienpäivää ja mukavia kevätpäiviä teille.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla myös sinusta Venla!

      Todellakin on työn takana tuoda koiria EU:n ulkopuolelta sisäpuolelle. Tuosta tarinastani jäi muuten vielä pois se mikä ruljanssi oli saada koirilta otettua verta. Yksi koirista suostui hommaan ilman rauhoituspiikkiä mutta ei sitten toisaalta meinannut antaa meidän koskea itseään pariin päivään verenoton jälkeen, niin hämmentynyt se oli tapahtuneesta :( Ja kaksi muuta täytyi lopulta rauhoittaa kevyesti, että toimenpide saatiin yleensä tehtyä. Rauhoitetut koirat olivat sitten rauhoituksesta tokkurassa hyvän aikaa ja toinen raukka mm oksensi sänkyynsä. Ja sitten piti saada veri vielä tosiaan lähetettyä kunnossa perille. Nyt jälkikäteen melkein naurattaa kun muistelen noita vaiheita mutta kun asia oli ajankohtainen olo oli kyllä lähinnä hermostunut.

      Vaan tässä sitä nyt ollaan! Jotenkin on epätodellinen olo nyt kun koko porukka on koossa mutta täällä toisessa ympäristössä. Kai sitä vähitellen mieli saa kiinni tästä uudesta todellisuudesta ja tämä alkaa tuntua arkipäiväiseltä. Seuraavaan muutokseen asti ainakin.

      Hyvää äitienpäivää myös sinulle! Toivotaan, että kevätpäivät tästä pian alkavat lämmetä kesäksi!

      Poista
  9. Hei,
    Lueskelen tässä blogiasi helmikuu-15 alkaen taaksepäin ja näin koiraihmisenä tosi mielenkiintoista nämä muuttojutut ja koirien elämä erilaisissa olosuhteissa!

    Itse olemma harkitsemassa muuttoa työn perässä Suomesta Jenkkeihin ja eniten minua huolettaa koirien muuttaminen ja uusien päivittäisrutiinien ja treenimahdollisuuksien onnistuminen uudessa maassa... Mutta asia on vasta alkutekijöissään, joten ehtii tässä varmasti vielä. ;)

    Postaustoiveena olisikin koirien rutiinit ja elämä Khartumissa! Onko siellä epätavallista omistaa seurakoiria? Voiko niitä lenkittää normaalisti kaduilla ja ulkoilualueilla, jos sellaisia edes on?? Useissa ei-länsimaisissa kulttuureissahan koirat ovat lähinnä saastetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Maija!

      Koirien muuttaminen maasta ja jopa maanosasta toiseen, ja vielä kolmanteenkin, selvästikin onnistuu niin kuin meidän kokemuksistamme näkee, mutta eihän se ihan helppoa ole eikä varmasti koirille mitään erityistä lystiä. Hyvin koirat kyllä aina matkoista toipuivat ja sopeutuvat nähtävästi ihan minne vain, mutta varmasti olivat matkan päällä aika järkyttyneitä. Ja käytännön järjestelyt olivat aika hankalia, meillä tietysti osin ihan siksi, että kyseessä oli kaksi aika erikoista maata, Belize ja Sudan. Eikä Suomikaan koirien matkailun kannalta ole niitä helpoimpia paikkoja saati kovin kätevässä paikassa maapallolla. Koirien muuttaminen on myös aika kallista hommaa, niitten matka Belizestä Suomeen maksoi paljon enemmän kuin meidän ihmisten. Näistä kaikista varauksista huolimatta olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että eläinperheenjäsenten paikka on perheensä luona, eli ei niitten muuttamiselle juuri mitään vaihtoehtoja ole. Tosi onnellinen olen siitä, että olemme täällä Sudanissa nyt koko porukka.

      Kyllä täällä Khartumissa on ihmisillä koiria aika paljonkin. Ulkomaalaisilla ja länsimaistuneilla paikallisilla tietysti muita enemmän. Aika vähän koiria täällä ulkoilutetaan mutta ei se mitenkään mahdotonta ole; myönnettävä on, että omat koiramme ulkoilevat tällä hetkellä pääasiassa pihallamme mutta kyllä heitä myös säännöllisen epäsäännöllisesti viemme ulos lenkille. Kuuma sää on suurin este ulkoilulle täällä. Koirat eivät kovin pitkään ulkona helteessä viihdy. Paikallisten kanssa ei sen sijaan ole ollut ongelmia. Kaikki koirien kanssa kohtaamamme ihmiset ovat toistaiseksi suhtautuneet koiriin uteliaan innostuneesti. Eivät ehkä niitä omaan kotiinsa ottaisi mutteivät mitenkään tunnu ihmettelevän tai paheksuvan sitä, että meillä koiria on enemmänkin.

      Kiitos kommentista ja hyvistä kysymyksistä! Täytyy yrittää kirjoittaa koirista tässä taas ennen pitkää vähän pitemmältikin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!