sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kontti

Päivittäin sanomme monta kertaa "se on siellä kontissa". Konttiin viitataan niin harmistuneesti (kaivatut lelut tai vaatekappaleet ovatkin kontissa eivätkä tässä käden ulottuvilla), pahoitellen (voi että konttiin menivätkin niin esikoisen ensimmäiset irronneet hampaat kuin myös muun muassa lasten vauvakirjat), mutta myös innostuneesti (onpa jännittävää ennen pitkää kaivaa laatikosta kuukausien eron jälkeen kaikki omat romut ja aarteet). Kontti on tällä hetkellä jossakin Belizen ja Sudanin välimailla, en tiedä tarkalleen missä. Kontissa kulkevat mantereelta toiselle huonekalumme, vaatteemme, kirjamme, astiat, lasten lelut, kaikki mitä emme onnistuneet matkalaukuissa kantamaan Belizestä Suomeen. 

Emme olleet paikalla kun konttia pakattiin. En suosittele sellaista ratkaisua kellekään mutta koirien hankalien muuttojärjestelyiden vuoksi meidän oli lähdettävä ennen kuin muuttajat ehtivät meille pakkaushommiin. Muuttoa jäi puolestamme vahtimaan luottoystävä, jonka kanssa olimme pakkauspäivinä tekstiviestien ja sähköpostin välityksellä yhteydessä. Toivon, että kontissa on mukana kaikki se tavara mikä sinne kuuluikin. Toivon, että omaisuutemme on pakattu niin hyvin kuin mahdollista. Toivon, etteivät vuokraisännän ruokapöytä ja tuolit vahingossa tulleet pakatuksi mukaan. 

Tämä kontti kuljetti aikoinaan tavaramme Jamaikalta Belizeen, yhtä suuri kontti on nyt matkalla kohti Sudania. (Kiitokset kuvasta S!)


Joka muuton yhteydessä sanon mielessäni hyvästit kaikelle sille tavaralle jota en kykene itse kantamaan matkalaukussa mukanani perille. Aina on vaarana, että konttiin tulee kosteusvaurio, että tavaroita menee rikki tai ne katoavat. Aina on mahdollista, vaikkakin kai sentään aika epätodennäköistä, että kontti tippuu laivan kyydistä ja uppoaa jonnekin valtameren pohjaan. Olen muuttanut maasta toiseen monta monituista kertaa. Alkuun tavarani kulkivat matkalaukussa, sittemmin osin myös muuttolaatikoissa. Tämä on nyt jo neljäs muuttomme, jossa tavaramme pakataan konttiin ja niille täytyy sanoa hyvästit viikoiksi tai jopa kuukausiksi. Olenkin oppinut näitten monien muuttojen myötä päästämään tavaroista aika hyvin irti. Tärkeintä on että me ihmiset ja koirat olemme yhtenä kappaleena, kaikki muu on lopulta korvattavissa.

Mutta kyllä minulle silti ovat kovin tärkeitä vanhat kirjani, jotkut astiat, monet huonekalutkin. Kun ajattelen konttia nousee ihan päällimmäiseksi mieleeni ihana guatemalalainen sängynpeittomme ja pieni tilkkutäkki, jonka hyvän ystäväni äiti teki vauvallemme lahjaksi. Yksittäiset muut romppeet nousevat mieleen silloin tällöin, mutta sängynpeitto ja vauvantäkki edustavat mielessäni laajemmalti koko sitä tavaramäärää joka juuri nyt kulkee jossain, ehkäpä Atlantilla, kohti uutta kotia. Lasten lelut ovat tietysti myös mielen päällä. Kaikkein tärkeimmät lelut kulkevat aina mukana, ja ihan käsimatkatavaroissa, etteivät varmasti menisi hukkaan. Mutta paljon oli tietysti pakko pakata myös konttiin. Kuluneiden kuukausien aikana on jo ehditty kaivata Belle-prinsessaa, isopäistä pet shop -peuraa, legoja ja mitä lie kaikkea muuta. 

Toivon, että jonkun viikon päästä kontti pääsee turvallisesti perille Sudaniin; toivon, että ennen pitkää pääsen taas kerran purkamaan tavaramme laatikoista ja pakkauspaperista. Toisaalta ajatus muuttokuormasta hirvittääkin. Viimeksi kesti useamman vuoden, että kuorma oli kokonaisuudessaan purettu ja omalla paikallaan. Edessä on ihan valtavasti työtä. Vähän kerrallaan muuttolaatikot tyhjenevät ja tavarat löytävät paikkansa. Ja vähän kerrallaan minä asetun uuteen todellisuuteen ja toivottavasti löydän minäkin paikkani. Sen enempää laatikkojen tyhjentämiseen kuin sopeutumiseenkaan ei ole mitään kiertotietä. Haluaisin alkaa jo hommiin: kaivamaan huonekaluja paperista, laittamaan tavaroita paikoilleen, totuttelemaan uuteen todellisuuteen. Nyt ollaan kuitenkin vielä matkalla, niin kontti kuin minäkin. 

13 kommenttia:

  1. Kun oma kontti oli aikanaan merillä 10 viikkoa, niin siinä ajassa tottui tulemaan toimeen aika vähällä (lue: kahdella matkalaukulla). Toki kontin saapumista odotettiin kuin kuuta nousevaa, muun muassa toppatakkeja ja villasukkia, verhoja, lakanoita jne, mutta ainakin puolet kontista olisi kyllä myöhemmän tarkastelun perusteella saanut upota / hukkua / tulla varastetuksi. Jotenkin tuntuu ihan absurdilta, että todennäköisesti ne samat ei-toivotut / turhat kamat tulee vielä jonain päivänä kontissa myös takaisin Suomeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin, osaa tavaramäärästä ei ole kyllä yhtään ikävä eikä varmasti koskaan tulekaan! Aika reippaasti kyllä yritettiin muuttoa ennen antaa ja heittää tavaraa pois mutta kyllä sitä ihan järjettömät määrät silti on ja ainakin puolet vähemmän riittäisi mainiosti. Toisaalta jos meille on nyt tulossa entistä isompi talo, niin kuin vähän vaikuttaa, niin ehkä on hyvä jos on ylimääräistäkin rompetta millä tilaa täyttää :)

      Poista
  2. Minä opin Intiassa pääsemään aika hyvin eroon siitä tunteesta, että tavarat ovat minulle hirveän tärkeitä. Siellä huomasin, miten perusasioilla sitä oikeastaan tulee toimeen, ja suorastaan hämmästyin, kun en edes kaivannut Suomen-rojuista mitään. Tulipahan todistettua, että turhia ovat. :-)

    Minulle tuli tästä postauksesta hirveä halu muuttaa johonkin. Olisi ihana päästä aloittamaan kodin rakentaminen ihan alusta. Vaikka onhan se myös kyllä aika työlästä! Jännittävää ajatella, että siellä se kontti nyt jossain menee, Belizen ja Sudanin välissä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun saisin minäkin kiinni tuosta jännityksen tunteesta! Tiedän kyllä hyvin miltä se tuntuu, mutta jotenkin nyt juuri ajatus koko tästä hulabaloosta lähinnä väsyttää :)

      Sitä todellakin pärjää oikeasti aika vähällä mutta jotenkin tavaraa tulee aina vaan hankkineesi enemmän. Arvaan, että kiroan meidän tavarakasat vielä moneen kertaan kunhan nyt vaan pääsen kontin sisältöä vihdoin purkamaan!

      Poista
  3. voimia Sudaniin, terv uskollinen lukija Jukka



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jukka! Kun nyt päästäisiinkin vihdoin sinne asti ja kiinni uuteen elämään. Vielä täytyy jokunen viikko odotella.

      Poista
  4. Me muutettiin 14 vuotta sitten ihan vaan Helsingistä Espooseen ja vieläkin on ulkovarastossa tavaroita "muuttolaatikoissa". Olisi varmaan syytää laittaa kiertoon tai poistoon, kun en ole niitä kaivannut :). On varmaan mielenkiintoista asettua ihan uuteen maahan ja kulttuuriin. Nyt vaan siis nautitte kauniista Suomen kesästä ennen matkustamista Sudania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että muittenkin muutto on vienyt vuosia :) Meillä eivät ehdi laatikot ihan neljääntoista vuotta odotella avaamattomina kun väliin tulee aina uusia muuttoja. Kertaalleen täytyy aina tavarat sentään purkaa ennen kuin ne taas pakataan uuteen konttiin!

      Yritetään nauttia Suomen-ajasta vaikka vähän ollaan kyllä yksi jalka edellisessä kotimaassa ja toinen tulevassa. Pää sekaisin tässä välissä ;)

      Poista
  5. Kivan kokoinen kontti. Meilla tais olla kanssa noin iso. Tuo tavaramaara on janna juttu. Vaikka kuinka valilla yrittaa paasta siita eroon niin jotenkin sita aina vaan on ja on. Jotkut aisiat oli vaan niin tarkeita ja rakkaita mulle etten uskaltanut niita konttii pakata taalta lahtiessamme vaan taalla aidin luona varastossa kokottaa upeat vanhat kristallit ja kasinmaalattu unkarilaisastiasto.
    Joko teilla on uusi koti Sudanissa vai vielako sita haetaan ja missa vaiheessa paaset itse lasten ja koirien kanssa matkustamaan uuteen kotimaahan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alunperin lähdimme maailmalle puolta pienemmän kontin kanssa mutta melkein kahdeksan vuotta (ja kolme lasta ja kolme koiraa) myöhemmin tavaraa on kauheaa kyllä entistäkin enemmän. Meillä ei ollut Brysselistä lähtiessä mahdollisuutta jättää mitään suurempaa varastoon eli lähdimme silloin aika lailla kaikkine kimpsuinemme. Toisaalta olen siitä iloinen, että olemme saaneet pitää kaikki tavarat matkassa kuluneiden vuosien aikana. Toisaalta tietysti joka kerta kirpaisee ajatus siitä, että jos niille muuton aikana tapahtuukin jotain.

      Meille on löytynyt kivanoloinen talo, nyt vain odotetaan lopullista päätöstä siitä tuleeko siitä uusi kotimme. Osin talosta ja osin viisumeista riippuu se millä aikataululla lapset, koirat ja minä ollaan Sudaniin kotiutumassa. Toistaiseksi aikataulu on vielä aika auki. Odotellaan :)

      Ps. Täytynee jättää myönteisyysharjoitukset myöhempään ajankohtaan. Tuntuu, että nyt juuri täytyy yrittää purkaa mielestä näitä muuttoprosessin herättämiä ajatuksia.

      Poista
    2. Ala ota Kata mitaan paineita siita haasteesta. Jatat vaikka kokonaan valiin. :) En pahastu.

      Poista
  6. Voi, en osaa varmasti kuvitellakaan miltä "välitilassa" eläminen tuntuu. Suurta vastuuta kannat harteilla siitä, että elämänne kuitenkin kulkee mahdollisimman tasaista arkea. Olet kyllä vahva nainen. Facebookissa painaisin tykkään :)

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla <3 Aikamoista räpistelyä ovat nämä viime viikot olleet, ja olen suuren osan ajasta tuntenut itseni ennemminkin pieneksi ja pöllöksi kuin vahvaksi :) Mutta nyt alkaa sentään onneksi tuntua, että alan minäkin vihdoin asettua tänne Suomeen lomailemaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!