tiistai 5. elokuuta 2014

Omannäköinen outo elämä

Välillä olisi kiusaus syyttää miestäni tästä kiertolaiselämästämme koska miehen töitten perässähän me maailmalla kuljemme. Tosiasia kuitenkin on se, että olin elänyt ulkomailla jo monta vuotta ennen kuin tutustuin mieheeni ja olen itse asiassa asunut elämäni aikana useammassa maassa kuin hän. Jokin voima tai ajatus vei minut aikoinaan maailmalle ja sillä tiellä olen edelleen - välillä vähemmän innostuneena tästä kiertolaisen elämästä ja toisinaan sitten taas enemmän. Jo ennen kuin lähdin alunperin maailmalle minulle oli joka tapauksessa jotenkin selvää, että mieluummin asetun pitemmäksi aikaa yhteen paikkaan kuin vierailen lyhyesti siellä täällä. En esimerkiksi halunnut lähteä vaihto-oppilaaksi lukioaikana vaan odotin mieluummin, että pääsen tekemään yliopisto-opintoni kokonaisuudessaan muilla mailla. 

Pidemmän aikaa olen nyt toistaiseksi elämäni aikana asunut Helsingissä, Bristolissa, Washington DC:ssä, Lontoossa, New Yorkissa, Brysselissä, Kingstonissa ja Belmopanissa. Muutaman päivän päästä alkaa uusi elämä Khartumissa. Vain kolme viimeistä muuttoa, Sudan mukaanlukien, liittyvät mieheni työhön. Meidän elämäämme määrittää tällä hetkellä aika tavalla mieheni työ, mutta minulla on kyllä silti myös vahvasti tämän elämämme ohjakset käsissä. Kaikki päätökset näistä viimeisimmistä muutoista olemme tehneet yhdessä ja yhteisymmärryksessä. Tämä kiertolaisen elämämme on siis mitä suurimmassa määrin yhteinen projektimme. 

Mutta vaikka miten omasta tahdostani olenkin nyt taas tekemässä lähtöä, kyllä se silti aina kirpaisee. Oli vaikea lähteä Belizestä ja vaikeaa on lähteä Suomestakin. Lueskelin äsken paikallisen kansalaisopiston esitettä ja haikeana mietin sitä minkälaista elämä voisi olla jos asuisimme täällä kotipesässämme pysyvästi. Isommat lapset olisivat kai päiväkodissa ja esikoulussa, pienimmän kanssa kulkisin muskareissa ja muissa vauvojen harrastuksissa. Viikonloppuisin viettäisimme aikaa kotona tai kyläilisimme ystävien tai isovanhempien luona. Kaupoista löytyisi aina helposti hyvää gluteenitonta ruokaa ja mitä tahansa muuta ikinä tarvitsisimme tai kaipaisimmekaan, ja korkealaatuisia ja luotettavia terveydenhoitopalveluita olisi helposti saatavilla vaivaan kuin vaivaan. 

Mutta kyllästyisinkö jos elämä olisi helppoa ja leppoisaa? Pidän ennen kaikkea ihan tavallisesta elämästä, mutta onko osa arjen hohtoa minulle se, että pyöritän rutiineja tavallisesti aika eksoottisissa ja vaativissakin kuvioissa? En oikeasti tiedä. Eikä sillä niin väliäkään, koska nyt sitä taas kuitenkin mennään. 

Olen joka tapauksessa hyvin onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan tämän elämäntapamme vuoksi olla lastemme kanssa kotona niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä. Minulla ei ole ulkoista painetta palata takaisin töihin, koska se on näissä kuvioissa usein vähintäänkin hankalaa ellei ihan mahdotontakin; esimerkiksi Jamaikalla kaltaisilleni puolisoille ei maan huonon työtilanteen vuoksi annettu lainkaan työlupaa. Sisäinen ääneni myös sanoo, että mikään ei ole juuri nyt niin tärkeää kuin viettää aikaa pienten lastemme kanssa.

Eli vaikka tämä elämäni tuntuu välillä oudolta ja vieraalta minulle itsellenikin, on siinä tarkemmin ajatellen oikeasti paljonkin järkeä ja logiikkaa; elämäni on monessa mielessä hyvin omannäköiseni. Sitä täytyy yrittää pitää tulevat sekavat viikot mielessä. Kaikki järjestynee parhain päin niin kuin on järjestynyt tähänkin asti.

15 kommenttia:

  1. Se etta elama on omannaköista on minusta suuri saavutus, itsekin ajattelen nyt niin. Minua suututtaa toisinaan ihmisten kommentit, jotka koskevat toisten valintoja, meille on ihmetelty miksemme muuta Suomeen tytön kouluiassa viimeistaan. En oikeastaan edes viitsi vastata mitaan kovin ihmeellista silla tama on meidan naköista elamaa taalla, me elamme nain ja toiset toisaalla taas omallalaillaan. Odotan intona milta teidan elama nayttaa pian Sudanissa, hyvaa matkaa uuteen seikkailuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muut saattavat hyvinkin pyöritellä silmiään meidänkin valinnoille mutta eipä sillä väliä kun itse tiedetään missä mennään. Luulen, että kun itse elää omannäköistä elämää tajuaa selvemmin, että muutkin saattavat tahollaan elää elämäänsä juuri niin kuin parhaaksi näkevät vaikka valinnat ehkä ulospäin vaikuttaisikin oudolta.

      Kiitos Petra taas kerran, toivotaan, että pian pääsen Khartumissa linjoille raportoimaan miltä elämä siellä tuntuu!

      Poista
  2. Löysin blogisi muutama päivä ditten ja lukaisin sen läpi :) nyt olen lukijana ja innolla odotan kertomuksia Sudanista. Tsemppiä koko perheelle muuttoon ja uuteen sopeutumiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Anna, kiva että löysit perille! Kiitos tsempeistä. Hurjaa ja hienoa, että olet jaksanut lukaista blogin läpi, onhan tuossa muutaman vuoden verran postauksia :) Tosin tässä viime vuosina olen kirjoitellut vähän vähemmän, saa nähdä tuleeko uusista kuvioista kirjoitettua enemmän.

      Poista
  3. Mä olenkin sanonut miehelle useasti, että sitten kun hankit sellaisen työn, että huoletta pystyt koko perheesi elättämään niin mielelläni lähtisin joksikin aikaa ulkomaille. Juurikin niin, että saisi olla lasten kanssa kotona eikä tarvitsisi ihmetellä itse työkuvioita... No, niin nyt tuskin tulee tapahtumaan, joten nautitaan kotielämästä tutussa ja turvallisessa Suomessa vielä vuoden verran ennen töihin paluuta. Pienillä reissuilla höystettynä :)

    Tsemppiä asettumisen uuteen kotikaupunkiin! Mielenkiinnolla täällä odottelen kuinka kaikki sujuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun onneni on se, etten ole ollenkaan kunnianhimoinen, ainakaan siis työelämän suhteen. Siksi oli aika helppo alunperin asettua tähän kodinhengettären rooliin, ja lasten myötä oli sitten vieläkin selvempää, että omin paikkani on juuri nyt tällä hetkellä kotona, milloin missäkin maailmankolkassa. Mutta kyllä tuo elämä tutussa ja turvallisessa Suomessa kuulostaa kaikkinensa oikein hyvältä myös! Ihana lukea blogistasi, että teillä on ollut hyvä kesä.

      Poista
  4. Tuossa ns. helpossa elämässä on puolensa ja puolensa. Toisaalta on kiva, kun Suomessa ei tarvitse taistella päivittäin erilaisten arkisten asioiden kanssa, mutta toisaalta voi alkaa ihan huomaamattaan elää omassa kuplassaan. Itsestä tulee joustamaton, kun alkaa olettaa, että kaikki menee aina omien piirustusten mukaan, ja helpon elämän "helppouskin" unohtuu, kun siitä helppoudesta tulee arkipäivää. Tällaisia ajatuksia on herännyt taas tässä viime aikoina, kun olen ollut Suomessa nyt yli vuoden. :-/ Että pieni harppaus jonnekin muualle ei olisi yhtään pahitteeksi, jotta ymmärtäisin taas tämän kaiken arvon!

    Minusta tuntuu, että sinulla on juuri oikeanlainen asenne, jonka ansiosta pystyt asumaan missä tahansa - ja sen(kin) takia kaikki järjestyy aina. :-) Mukavia viimeisiä Suomi-päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella, että helppouteen vähitellen turtuu eikä sitä osaa sitten oikein aina arvostaakaan. Perspektiivi pysyy kyllä aika kohdallaan kun elää vähän hankalammissa olosuhteissa.

      Voi, toivon todella, että olet oikeassa minun sopeutumiskyvystäni! Juuri nyt tuntuu, etten varmaan osaa enkä jaksa taas asettua uuteen ympäristöön... Mutta niin kai se sitten taas vie mennessään koko prosessi ja lapsille täytyy kuitenkin näyttää hyvää esimerkkiä eli oikein muutakaan vaihtoehtoa ei ole kuin taas sopeutua ja tehdä olo kotoisaksi.

      Tänään on viimeinen rauhallisempi päivä ennen lähtöä. Ajattelin omistaa sen osin kierrätykselle, siitä ei ehkä niin pääse Sudanissa nauttimaan? Että sellaiset lomahuvit :)

      Poista
  5. Hyvä kuulla, että on muitakin, jotka välillä kuvittelevat minkälaista elämä ja päivien kulku olisi muussa ympäristössä. Onkohan se tavallistakin tällaisille kiertolaisille? Minulla on nyt Suomen loman jälkeen pyörinyt kuvitelmat elämästä Suomessa ja jonkinlainen koti-ikävä ehkä jäi päälle. Mutta ajattelen, että itsehän ajatuksillaan elämästään saa omanlaisen kai monessa ympäristössä.kun sanotaan, ettei tyytyväisyys ja onnellisuus arjessa riipu niinkään paljon olosuhteista kuin omasta asenteestaan ja kyvystä nähdä kussakin paikassa ja elämässä ne hyvät puolet. Sitä harjoitellessa toivotan teille hyvää ja rauhallista matkaa uuteen elämänvaiheeseen! Sinulla on kyllä minusta ihana kyky ensinnäkin pukea ajatuksesi sanoiksi ja toiseksi tuo kyky nähdä olennainen elämässä. Odotan innolla minäkin kuulumisia Khartumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielestäni kiehtovaa ajatella sitä miten toisenlaiset valinnat johtaisivat ihan toisennäköiseen elämään. Ehkä se tosiaan liittyy tähän kiertolaisuuteen? On helppo huomata ja oivaltaa, että elämässä mahdollisuuksia on monia kun on ehtinyt muutaman vuoden sisään elää monta erilaista elämää hyvin erilaisissa ympäristöissä. Ja kyllähän tässä tuntuu myös niin kuin valitsisi yhden ja useamman välillä kun tekee päätöksiä siitä mihin tällä erää päädytään. Suomi elää yhtenä vaihtoehtona rinnalla ainakin teorian tasolla ja siksi tulee mieleen miettiä sitäkin miltä elämä täällä näyttäisi ja tuntuisi.

      Uskon paljon tuohon minäkin, että asenne on sopeutumisessa ja elämässä yleensä se tärkein juttu. Ympäristöllä ei lopulta ole niin väliä; jotkut eivät ole tyytyväisiä missään, toiset taas kaikkialla. Tuota jälkimmäistä minäkin yritän harjoitella.

      Kiitos Edith taas kerran kannustuksesta ja kauniista sanoista! Sähköpostia en ole vieläkään saanut aikaiseksi, mutta ajatuksissa olet ollut ja olen saanut heikkoina hetkinä paljon voimaa siitä, että tiedän sinun jakavan ajatukseni monista näistä sopeutumiseen liittyvistä kysymyksistä.

      Poista
    2. Voi kiitos samoin sanoistasi! Olen iloinen, että ajatusten jakaminen antaa voimaa puolin ja toisin.

      Poista
  6. Vaikka itse en olekkaan asunut kuin vaivaiset kolme kuukautta Lontoossa opiskeluaikana, niin olen sitä mieltä, että kaikkien suomalaisten pitäisi asua jonkin aikaa ulkomailla. Häviäisi pikkusieluisuus ja tulisi ehkä hieman enemmän ymmärrystä elämään. Uskon, että sopeudutte hyvin Sudaniin. Jalat maassa ja järki käteen, niin hyvin menee ja pitää muistaa olla armollinen itselleen, jos jotain mokia sattuu. Kaikkea ei voi heti tietää ja osata, kyllä elämä opettaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tekee tosiaan hyvää nähdä muutakin kuin omat kuviot. Osaa arvostaa sitä mistä on lähtenyt ihan eri tavalla ja toisaalta näkee myös, että toisellakin tapaa voi tehdä asioita eri lailla mutta oikeastaan ihan yhtä hyvin.

      Täytyy muistaa antaa itselleni armoa... Kiitos kannustuksesta ja viisaista sanoista!

      Poista
  7. Me mieheni työn vuoksi ympäri maapalloa matkanneet haaveilimme asumisesta kotimaassa. Unelmissa ainakin kaikki työväen opintopiirit ja liikuntaharrastukset.
    Nyt eläkkeellä vietämme talvet Etelä-Euroopassa. Kokeilimme yhden talven komaassa asumista, mutta alun innostuksen jälkeen se oli aika arkisen tylsää.
    Nyt poimimme molemmista ne parhaat osat, kesät kotimaassa ja talvet muuttolintujen lailla etelässä.
    Onneksi on valinnan mahdollisuus elää juuri sitä elämää, minkä katsoo itselle sopivaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Meillä on vähän samanlaisia suunnitelmia eläkepäivien varalle, milloin ne nyt sitten koittavatkaan. Tosin mielenkiintoista olisi pitkästä aikaa jossain vaiheessa kyllä viettää ihan kokonainen vuosi Suomessakin, nähdä kaikki vuodenajat ja sesonkijugurtit.

      Ihan vakavasti puhuen, onneksi on tosiaan mahdollisuus elää haluamaansa elämää. Paljon mietin sitä ennen kuin lähdimme Belizestä, että kovin en voi tästä vapaaehtoisen kiertolaisen osastani valittaa. Niin loputtoman paljon on ihmisiä jotka eivät voi elämäntilannettaan valita vaan elävät joko koko elämänsä pakon edessä yhdessä ja samassa paikassa tai joutuvat elinkeinonsa eteen kiertämään maailmaa, monet erossa perheistään ja muista läheisistä. On suuri etuoikeus voida valita se miten tämän yhden elämänsä elää.

      Poista

Kiitos kommentistasi!