tiistai 12. elokuuta 2014

Perillä

Istun väliaikaisen asuntomme makuuhuoneessa. Ilmastointilaite hurisee, liikenne vyöryy monikaistaisena virtana ohi talon molempiin suuntiin, viereisestä lastenhuoneesta kuuluu leikkien ääntä. Vauva nukkuu päiväunia vieressäni. Kotiapulainen puuhailee keittiössä. 

Pääsimme Khartumiin yhtenä kappaleena ja kaikki matkatavaratkin löysivät samalla kertaa perille. Matkasimme Suomesta Sudaniin Istanbulin kautta. Lentomatkat piirsivät kartalle melko suoran viivan pohjoisesta etelään. Matka ei oikeastaan ole kovin pitkä, kolmen tunnin lento Istanbuliin ja sieltä nelisen tuntia Khartumiin, mutta useamman tunnin odottelu Istanbulin lentokentällä venyttää matkan kentältä kentälle noin kahteentoista tuntiin. 

Mies oli meitä kentällä vastassa ja kahden maissa yöllä olimme vihdoin vuokra-autossa matkalla kentältä kotiin. Khartumin lentokenttä on keskellä kaupunkia niin kuin väliaikainen asuntommekin, joten kovin pitkään emme ehtineet ihmetellä pimeää kaupunkia. Pakkauduimme pieneen hissiin ja tulimme asuntoomme, joka sijaitsee neljännessä kerroksessa. Talossa on yhteensä kahdeksan kerrosta ja se on paikallisessa mittakaavassa aika korkea. Moskeijoiden minareetit näkyvät matalassa kaupungissa kauas. 

Seuraavana päivänä näimme ruokakauppareissun aikana kaupunkia myös päivänvalossa. Pääkadut ovat leveitä, kolme kaistaa molempiin suuntiin, mutta talojen välissä kulkevat kadut ovat kapeita ja pitkälti päällystämättömiä. Kaupungin pääväri on ruskea, mutta siellä täällä on onneksi kuitenkin palmuja ja muuta vehreää raikastamassa ruskeaa yleisvaikutelmaa. Vielä emme ole kokeneet hiekkamyrskyä, mutta joka paikassa tuntuu silti olevan hiekkaa. Ruokakaupassa työntekijät lakaisivat hyllyjen välejä lakkaamatta, mutta silti minusta kaupassa tuntui olevan pölyistä. 

Jos meidän ruokaostoksiamme ei rajoittaisi gluteenittomuus olisi kaupasta melko helppo löytää kaikenlaista. Kyllä gluteenitontakin toki löytyy: lihaa, kanaa, riisiä, perunoita, vähän nuutuneen oloisia vihanneksia ja hedelmiä, paljon erilaisia linssejä ja papuja. Mieleni porisee tänään ideoita siitä mitä voisin eri raaka-aineista meille jatkossa kehittää aterioiksi ja välipaloiksi. Tänään kävimme kaupungin parhaassa ruokakaupassa jossa oli vähän lähikauppaa laajempi valikoima. Ruokapuolelta ei löytynyt mitään erityisen mielenkiintoista mutta kaupan kodinkoneosasto oli hyvin kattava ja vaatteita ja kenkiäkin näytti kaupassa olevan hyvin tarjolla. 

Kaikkia ostoksia täällä rajoittaa Yhdysvaltojen kauppasaarto. Sudanissa ei kauppasaarron vuoksi voi käyttää luottokorttia lainkaan vaan kaikki ostokset tehdään käteisellä. Se tarkoittaa tietysti sitä, että pitää joko aina kantaa suurta summaa rahaa kerralla mukana tai tietää jo etukäteen kuinka paljon on aikeissa kaupassa käyttää ostoksiin. Emme myöskään voi nostaa täällä rahaa mistään eli varoja täytyy osata kerralla tuoda aina Euroopasta mukana riittävästi tulevien kuukausien varalle. Tämän kaiken tiesin jo ennen tänne tuloani, mutta vasta nyt perillä oikein ymmärrän miten paljon rahaan liittyvät rajoitukset vaikuttavat ostoskäyttäytymiseen. Ei tule tehtyä mitään hätäisiä päätöksiä ostosten suhteen eikä ostettua ylimääräistä. Se ei ole ainoastaan huono asia, mutta tuntuu kieltämättä silti vähän hankalalta.

Viime päivät ovat kuulemma olleet epätavallisen viileitä mutta minun mielestäni täällä on kuuma. Tällä hetkellä on myös harvinaisen kosteaa sillä viime viikkoina Sudanissa on satanut vettä oikein olan takaa. On selvää, ettei kaupunkia ole rakennettu missään määrin sadetta ajatellen. Teitten varsilla ei ole ojia ja varsinkin sivuteille onkin nyt kerääntynyt valtavia lätäköitä. Lätäköt ovat ikävä kyllä tuoneet tullessaan myös hyttysiä laajemmalle alueelle kuin tavallista. Jo lentokentällä meitä oli vastassa hyttysiä ja kotonakin niitä on pyörinyt ainakin yksi. Vaikka etukäteen huolehdin malariasta en osaa sitä kuitenkaan kamalasti täällä paikan päällä pelätä. Olen jotenkin muutenkin kumman rauhallinen; elämä ei juuri nyt ole ihan helppoa mutta minulla on vahva usko siihen, että kaikki kyllä vähitellen järjestyy. Tänään työnantaja hyväksyi toivomamme talon uudeksi kodiksemme ja kunhan vuokrasopimus saadaan allekirjoitettua olemme taas askelen lähempänä tavallista elämää. Konttimme on puolestaan jo satamassa Port Sudanissa, päivän matkan päässä Khartumista. 

Tänään kävimme lasten tulevassa koulussa joka teki meihin kaikkiin vaikutuksen. Uskon, että lapset tulevat viihtymään koulussa hyvin ja olen iloinen, että he saavat ensi sunnuntaista eteenpäin viettää päivänsä niin miellyttävässä ympäristössä. Mies viihtyy omalta osaltaan työpaikallaan ja tuntuu pitkästä aikaa todella nauttivan työstään. Muutot ovat minun kokemukseni mukaan helpompia silloin kun saa mennä mukaan valmiiseen yhteisöön; töihin, kouluun tai opiskelemaan. Kaltaiseni kotiäidin täytyy kehittää itse oma rutiininsa ja rakentaa oma yhteisö. Se vie aikaa ja tuntuu usein alkuun mahdottomalta tehtävältä. En kuitenkaan tunne mitään kiirettä soluttautua osaksi Khartumia. Osaan olla yksin, ja ihan yksinhän en ole silloinkaan kun isommat lapset ovat koulussa ja mies töissä. Minulla on koko ajan seuranani iloinen vauva ja pian myös koirat. Koirat ovat toistaiseksi Suomessa, missä isäni hoitaa niitä meidän kotonamme. Tänne huoneistoon emme halunneet koiria tuoda, koska ne eivät ole tottuneet elämään ilman pihaa, eikä täällä suuren tien varrella olisi ollut oikein mitään paikkaa missä niitä ulkoiluttaakaan. 

Talo, kontti, koirat - siinä tämän hetken prioriteetit. Uskon, että asiat järjestyvät ja tiedän, että aika kuluu ja että melkein huomaamatta asetumme vähän kerrallaan aloillemme. 

31 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että olette päässeet perille uuteen maahan. Mielenkiinnolla myös odotan tulevia postauksiasi. Tulee tunne, että blogisi kautta pääsee itsekin tutustumaan kokonaan uuteen maahan ja kulttuuriin. Se on aina niin mielenkiintoista.

    Uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutuminen vie aina oman aikansa. Kuherruskuukaden aikana kaikki uusi tuntuu mielenkiintoiselta, mutta tuon ajan mentyä ohitse arki alkaa rullaamaan omalla painollaan. Teille tuo kaikki on jo tuttua ja varmasti sopeutumisessa auttaa se, että tiedostaa nuo kaikki vaiheet ja sen mitä on tulossa. Kaikkea hyvää teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Toivotaan, että osaan blogin kautta avata vähän ikkunaa Sudaniin sinulle ja muille kiinnostuneille!

      Luulen, että tuo innostunut kuherruskuukausivaihe kuuluu toisenlaisiin muuttoihin kuin mitä nämä kehitysmaasta toiseen siirtymiset ovat... Tai sitten olen vain itse niin paatunut toistuviin muuttoihin, etten osaa enää niinkään innostua uusista kuvioista kuin yrittää jotenkin vain löytää haastavasta uudesta ympäristöstä kaiken sen hyvän mitä vain onnistun. Mutta tosiaan edelliset muutot auttavat kyllä käsittelemään näitä erilaisia vaiheita; sitä tietää, että on ollut vähän hukassa ennenkin ja lopulta kuitenkin asettunut aloilleen.

      Poista
  2. Kiva kuulla etta olette vihdoin perilla! Erilaiset rajoitukset tekevat elaman varmaan alussa uudenlaiseksi, joutuu miettimaan asioita ihan uudelta kantilta. Mielenkiintoiselta kuulostaa ja on todella kivaa kuulla millaista on elama Sudanissa. Onnea uuteen ja jannittavaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! Tosiaan täytyy miettiä uudestaan kaikki ja järjestää koko elämä uuden todellisuuden realiteettien mukaiseksi. Ei ihan pikkujuttu! Mutta kyllä se tästä. Kotiapulainen toi kaupasta ihania hedelmiä ja se riemastutti minua kovin.

      Poista
  3. Kiva oli lukea kuulumisianne!

    Kuulostaa aika hurjalta tuo käteisen rahan mukana pitäminen ja se, että raha pitää jopa tuoda maahan käteisenä. Missä ihmeessä ne rahat sitten säilytetään, kotonako?

    Kuulostaa ihan siltä, että sopeutumisenne on käynnistynyt oikein hyvin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellisen hyvin ollaan tosiaan onnistuttu jo asettumaan aloillemme ja hoidettavat asiatkin joka päivä tuntuvat etenevän. Tänään menoa tosin vähän hidasti takkuisesti toiminut internet ja muutaman tunnin sähkökatko joka kosketti vain tätä meidän taloa - jotain sähkötöitä vissiinkin tekivät. Mutta yksi päivä taas paketissa yhtä kaikki :)

      Poista
  4. Ihana kuulla, että olet siellä valoisalla mielllä kaiken suhteen. Ihailen kovasti taas kerran kykyäsi suhtautua noin tyynesti asioihin, jotka kuulostavat minusta tänne niin uskomattomilta. Mutta varmasti se, että sinulla on noin tyyni mieli, on yksi avain siihen, että kaikki sujuukin hyvin.

    Ja miellyttävää kuulla se, että lasten koulu on hyvä. Siitä kuulisinjoskus, sitten, kun arki siellä on lähtenyt rullaamaan omaa tahtiaan, mielelelläni enemmänkin. Ja mukavaa sekin, että miehelläsi on mieleinen työ. Toivon taas teille hyvää vointia ja onnistuneita päiviä.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä tai ymmärrä itsekään miten olenkin nyt niin tyyni. Kai tässä nyt vähän tuntuu ja näkyy se, että näitä muuttoja on takana jo useampia - osasin ehkä asennoitua hiljaisten Suomi-viikkojen aikana tähän todellisuuteen?

      Kerron kyllä lasten koulusta lisää mahdollisimman pian. Olen tosi iloinen, että koulu vaikuttaa niin hyvältä ja että molemmat lapset pääsivät oikealle luokalle ikäistensä kanssa. Vähän jännitin, että mennäänkö täällä samassa kuin Belizessä, mutta selvästi lasten aikaisempi koulu loi heille hyvän pohjan tulevaan.

      Poista
  5. Hienoa olette nnellisesti perillä, arki saa alkaa ja se on parasta! Onnea uuteen kotimaahan ja kotiin. Innolla odotan uusia postauksia, kaikki jutut kiinnostaa; koti, koulu, arki, koirien matka/kotiutuminen, kulttuuri, uudet ystävät jne.
    Pysykää terveinä ja iloisina yhdessä olosta!

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Yritän kertoilla elämästä täällä mahdollisimman monipuolisesti kunhan aikaa vain löytyy ja netti jaksaa toimia. Hyvää tekee jäsentää ajatuksiani blogin avulla ja toisaalta myös kirjata muistiin näitä ensivaikutelmia itsellenikin. Kiva, että olet lukemassa!

      Poista
  6. Onnea uuteen kotiin! Toivottavasti pian pääsette sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan hyvältä näyttää nyt aikataulun puolesta. Huomenna olemme menossa käymään talolla, lapset ja minä näemme sen nyt ensimmäistä kertaa muuallakin kuin kuvissa. Toivottavasti viimeistään muutaman viikon päästä päästään muuttamaan. Siihen asti viihdymme kyllä ihan hyvin myös täällä huoneistossa, tässäkin on omat hyvät puolensa. Mutta unelmoin kyllä jo siitä, että saan muuttokuormasta lempikahvikuppini ja suodattimen ja saan pikakahvin sijaan juoda kupillisen oikeaa kahvia oman kodin pöydän ääressä koirat jaloissani :)

      Poista
    2. Hassua, että mainitsit kahvikupin. Kun asuimme vuoden Kaliforniassa vieraissa huonekaluissa huomasin saman: ei ollut ikävä design-lamppua tai omaa sänkyä vaan sitä omaa kahvikuppia. Kiitos mielenkiintoisesta blogista ja onnea uuteen alkuun!

      Poista
    3. Mikäköhän siinä on, että se oma kahvikuppi on niin tärkeä? Se nousee nyt päällimmäisenä mieleen kun ajattelen konttia kaikkinensa.

      Mukava kuulla, että viihdyt lukemassa!

      Poista
  7. Hienoa, että olette jo noin pitkällä. Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa kun elätte kaikki hengessä mukana! Jännittävää huomenna nähdä ensimmäistä kertaa tuo tuleva koti. Olen nähnyt talosta jonkun verran kuvia ja pohjapiirrustukset, ja tänään mies yritti epämääräisen piirustuksen avulla selittää minulle miten etu- ja takapiha talon ympärille asettuvat, mutta en silti osaa oikein kuvitella minkälainen talo todellisuudessa onkaan. Mielenkiintoista käydä myös taas uudessa kaupunginosassa - paljon kaupungista on vielä näkemättä.

      Poista
  8. Onnea uuteen kotiin! Elämäsi on niin erilaista omaani verrattuna, että siitä on hauska lukea. No siinä mielessä samaa, että minullakin on vauva (8kk). Ja 2 isompaa lasta. Itse kuitenkin lähden pian töihin ja samalle paikkakunnalle missä olen syntynyt :). Se vähän hirvittää vaikka työ on haastava ja mieluinen. Miltähän sinun viettämäsi elämä tuntuisikaan. Olisi hauska kokeilla. Sellaiset kokeilut onnistuvat valitettavasti vain kirjoissa.

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna kommentista! Kiva että viihdyt lukemassa.

      Onhan tässä meidän menossa paljon outoa ja ihmeellistä mutta lopulta se tavallinen arki ei ehkä kuitenkaan ole kaikilta osin niin erilaista kuin siellä synnyinpaikkakunnalla? Tänään eniten mietityttää lasten ensimmäinen koulupäivä ensi viikolla, vauvan kasvuun ja kehitykseen liittyvät asiat ja se mitäköhän huomenna keksin laittaa ruuaksi. Tätä suurempaa kuviota ei jaksa koko ajan ajatella vaan aika paljon ajatukset liikkuvat ihan tavallisissa arjen asioissa. Juuri nyt kyllä läheisestä minareetista kaikuva rukouskutsu muistuttaa siitä missä tätä arkea tällä hetkellä pyöritetään.

      Poista
  9. Löysin blogisi sattumalta pari päivää sitten ja pääsen ilokseni juuri sopivasti mukaan seuraamaan asettumistanne. Varmasti tässä muutamana päivänä selailen tekstejäsi myös pitkälle taaksepäin.

    Jotain samaa kaikissa kv-muutoissa kai on, vaikka maat ovat omanlaisiaan. Kuulostelen kokeneemman ajatuksia mielelläni, kun oma perheeni ensi kertaa totuttelee uuteen arkeen toisella puolella maapalloa. Kaikkea hyvää teille uuden alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Kiva että löysit perille!

      Kyllä minustakin näissä suurissa muutoissa toistuvat monet samat elementit ja tunnelmat oli maa sitten mikä hyvänsä. Kun muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille oli minulle iltahämärä se kaikkein vaikein hetki, silloin heräsi koti-ikävä väkevimpänä mieleen, ja niin se on ollut myös siitä eteenpäin joka muutossa, maasta riippumatta. Ei ole niin väliä mistä on tulossa ja minne menossa, kansainväliset muutot ovat aina suuria myllerryksiä. Auttaa kyllä kovasti täällä Sudanin pimenevässä illassa, että muuttoja on alla jo useampi. Tietää, että asiat kyllä järjestyvät ja ihan vieraasta paikasta tulee ennen pitkää kyllä oma koti, niin hullulta kuin se tässä alun kaaoksessa tuntuukin.

      Tsemppiä teille koko perheelle muuton myllerrykseen!

      Poista
  10. Kiva lukea ensivaikutelmia! Toi on kyllä varmasti totta, että valmiiseen yhteisöön ja tehtävään on paljon helpompi asettua kuin luoda se itselleen tyhjästä. Toivottavasti lasten koulu on siinäkin mielessä kiva, että sen kautta voit löytää myös aikuisseuraa - täällä Helsingissä ranskalainen koulu ainakin kerää ympärilleen aika paljon myös aikuisten sosiaalista elämää, mikä on kiva näin suomalaisenkin kotivanhemman näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että koulun kautta löytyy tosiaan hissukseen minullekin sosiaalista ympäristöä kuin myös mahdollisesti miehen töiden kautta. Toisaalta tässä on alkuun niin paljon totuttelemista ylipäänsä, että ajatus ystävyyssuhteiden solmimisesta lähes väsyttää!

      Poista
  11. Onpa hienoa että koulu vaikuttaa hyvältä!!! Se varmasti vaikuttaa moneen asiaan... lapset viihtyvät, sulla on rauhallinen fiilis kun lapset ovat koulussa ja taatusti Cosimonkin on helpompaa keskittyä töihin kun tietää että kotona (ja koulussa) kaikki on hyvin. Ja kiva kuulla myös että Cosimon työhommat loksahtivat kohdalleen :)
    Tuo raha homma kuulostaa kieltämättä haastavalta, mutta toivottavasti se on asia mihin jossain vaiheessa tottuu -vaikea kyllä ajatella minkälaista se oikeasti on. Aikoinaan sitä lomalle otti kasan käteistä mukaan (kun ei ollut vielä luottokortteja samallatavalla kuin nyt) ja silloinkin se rahan määrän arvioiminen oli hankalaa -ja kyse silloin oli kuitenkin maksimissaan parista viikosta!

    Peetua kiinnostaa Mikon koulu (puhuttiin tuossa yksi päivä koulusta ja eskarista ja että teillä molemmat isot on jo koulussa) -täytyy pistää Mikolle postia tulemaan tässä jossain kohtaa :)

    Haasteita on varmasti vielä edessä, mutta eiköhän iloisia yllätyksiäkin ole kulman takana :) Hyvin te vedätte siellä :)

    Terveisiä kaikille!!! <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kouluhomma on kyllä tärkeä juttu ja auttaa varmasti tosiaan meitä kaikkia osaltamme asettumaan. Vähän jännittää nyt se, että pikapuoliin alkavat lapset kulkea koulubussilla kouluun - tuntuu oudolta lähettää pienet vieraan kaupungin poikki matkaan! Mutta hyvä sinänsä, että tuo koulubussi on olemassa koska meidän tuleva koti on suhteellisen kaukana koulusta.

      Kiva jos Peetu ehtii kirjoitella sun avustuksella. Täällä varmasti mielenkiinnolla luetaan posteja. Terveisiä sinne!

      Poista
  12. Ihanaa etta olette paasseet turvallisesti sinne ja koko perhe on yhdessa! Varmasti uskomattoman ihana asia parin kuukauden eron jalkeen. Ja kylla ne kotiaidinkin asiat pikkuhiljaa alkavat loksahtelemaan paikoileen. Tuon saman kun on kokenut niin ymmartaa sen ongelmallisuuden. Toivottavasti paasette pian omaan asuntoon ja saatte tavaratkin perille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna alkaa kouluarki ja muutaman viikon sisään näillä näkymin pääsemme muuttamaan omaan kotiin. Kaikenlaisia pieniä rutiineja on jo muodostumassa lasten koulun ja iltapäivämenojen ympärille ja niistä kai ennen pitkää muodostuu minullekin täällä oma elämä. Tänään vierailtiin miehen kollegan luona, hän on perheineen asunut Khartumissa vuoden verran ja vaikutti siltä kuin olisi ollut täällä aina. Toivottavasti mekin olemme vuoden päästä yhtä kiinni elämässä täällä!

      Poista
  13. Mistä muuten löysitte kotiapulaisen? Ja tuleeko hän myös pysyvään kotiinne?
    Minä olen iloinen puolestaan, te olette varmasti loistavat työnantajat.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Perimme" kotiapulaisen siltä kollegalta jonka paikalle mieheni tuli tänne töihin. Toivon, että olemme hänelle hyvät työnantajat (kiitos kauniista sanoistasi!) - meitä nimittäin todella potkaisi onni kun saimme niin hyvän apulaisen. Kotiapulainen siirtyy kanssamme uuteen kotiinkin, hän ei siis asu meillä vaan käy töissä meidän kotonamme arkipäivisin.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta :)

      Poista
  14. Onnea uuteen kotiin ja tsemppiä sopeutumiseen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Napsu! Molempia kyllä tarvitaan, niin onnea kuin tsemppejäkin, tässä sopeutumisen ja asettumisen henkisessä vuoristoradassa! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!