lauantai 23. elokuuta 2014

Ruokaostoksilla

Parina perjantaina olemme nyt ajelleet ruokaostoksille Afra-ostoskeskuksen ruokakauppaan. Afra on Khartumin ainut ostoskeskus, turkkilaisten rakennuttama ja omistama ymmärtääkseni. Ostoskeskuksessa on ainakin perjantaisin hiljaista ja avaraa, ruokakaupassa sentään vähän kuhisee. 

Ostoskeskuksen ruokakauppa on niin ulkomuodoltaan kuin tarjonnaltaan aika tavanomaisen oloinen ruokakauppa: sieltä löytyy ihan kattava kokoelma elintarvikkeita, niin kuin itse asiassa ruokakaupoista täältä yleensäkin. Joitain tuotteita niin kuin riisiä, linssejä ja nenäliinoja on ostoskeskuksen kaupassa ihan valtava valikoima. Erilaisia mehuja ja alkoholittomia oluita on myös tarjolla kunnioitettavan paljon. Sudanissa on alkoholin myynti ja nauttiminen kielletty, ja jotenkin en odottanut näkeväni myynnissä alkoholittomiakaan oluita, en ainakaan niin laajaa ja monipuolista valikoimaa. Alkoholittoman oluen lisäksi kaupan hyllyistä löytyy muitakin vähän yllättäviä tuotteita, esimerkiksi minttukastiketta. Mutta täällä syödään paljon lammasta ja minttukastike maistuu lampaan kanssa. Se selittänee siis pienet vihreät purkit jotka vähän orpoina seisovat ketsuppirivien välissä.

Sudanista löytyy erinomaisia tuoreita maitotuotteita: maitoa ja jugurttia. Niitä tuottaa sattumoisin sama paikallinen perhe, joka käsittääkseni omistaa myös koulun jota lapsemme täällä käyvät. Maitoa saa ihan sellaisenaan ja lisäksi löytyy ainakin suklaamaitoa, banaanimaitoa, mansikkamaitoa ja vaniljamaitoa. Jugurttia on tarjolla niin maustettua kuin maustamatontakin. Maustamatonta jugurttia saa juoksevana tai paksumpana, en vielä osaa sanoa kumpi on parempaa - molemmat ovat joka tapauksessa parhaita jugurtteja joita olen elämässäni syönyt.

Ostoskeskuksen ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosasto näytti eilen parhaat puolensa. Kaikki hyllyt olivat täynnä. Paikalliset mangot ovat erityisen hyviä, parempia jopa kuin mangot omasta puustamme Belmopanissa. Greipit ovat myös erinomaisia, samoin appelsiinit. Omenoita löytyy montaa eri lajiketta, arvaan, että ne on tuotu tänne jostain, ehkä Turkista? Perunat ovat myös täällä hyviä - Belizessä emme perunoita juuri käyttäneet kun niistä puuttui niin makua kuin rakennettakin. Tomaatit ja kurkut maistuvat myös ja niitä löytyy aina. Eilen löytyi kaupasta lisäksi muun muassa pinaattia ja korianteria, ja tuoretta minttuakin. Ajattelin hemmotella itseäni tulevat päivät minttuteellä.

Eilen lähdimme kauppaan isomman rahanipun kanssa kuin tavallista, joten rohkenin katsella kaupan hyllyjä vähän aikaisempaa tarkemmin. Ilokseni löysin maissitärkkelystä ja riisijauhoja. En ole varma onnistunko ihan vain niillä vielä leipomaan mitään - olisi hyvä voida yhdistää riisijauhot johonkin toiseen gluteenittomaan jauhoon maissitärkkelyksen lisäksi - mutta tämä on ihan hyvä alku kuitenkin. Sudanissa itse asiassa viljellään kahta gluteenitonta viljaa, durraa ja hirssiä. Toivon mukaan saan siis gluteenittomia jauhoja ennen pitkää täältä paikan päältä. Ongelma on se, että täällä on tapana lisätä vehnäjauhoja näihin halvempiin, vähemmänarvostettuihin jauhoihin, durraan ja hirssiin, niiden arvon lisäämiseksi. Meidän täytyy siis löytää joko joku sellainen paikka mistä voimme ostaa viljat ennen kuin niitä on vielä pussitettu, tai sitten joku firma, joka pakkaa gluteenittomat jauhot sellaisenaan, ilman lisättyä vehnää. 

Kun ostokset oli tehty, oli aika laskea kassalla valtavasta rahanipusta oikea summa. Suuren käteismäärän kanssa kulkeminen ei hirvitä, mutta se aina vähän jännittää onko rahaa lopulta varmasti mukana tarpeeksi. Meillä on rahaa tällä hetkellä lähinnä kahdenkymmenen punnan seteleinä. Niissä on aika paljon pläräämistä jos ostokset menevät yli tuhannen punnan niin kuin meille eilen kävi. Me laskimme nipun pariin kertaan, myyjä hänkin vielä ainakin kahdesti.

Myynnissä olevissa tuotteissa ei Yhdysvaltain kauppasaarto niin näy eikä tunnu - valittavana on sekä cocacolaa että pepsiä, Pampers-vaippoja, Jif-maapähkinävoita, Heinz-ketsuppia ja niin edelleen - mutta kassalla se tulee minulle auttamatta mieleen kun isoa nippua rahaa lasketaan vuoronperään moneen kertaan. Silti kumman nopeasti sitä tottuu siihen, että käteisellä pelataan ja että käteistä on vain rajattu määrä ennen seuraavaa matkaa jonnekin luottokorttien ja muiden kansainvälisten pankkiyhteyksien ulottuville. Sitä alkaa miettiä tarvitseeko enemmän pakastinta vai astianpesukonetta (pakastinta), ja innostuu valtavasti kaikista sellaisista ostoksista ja maksuista jotka voi maksaa pankkisiirrolla yhdeltä länsimaiselta tililtä toiselle.  

Perjantaisiin ostoksiin tuo oman värinsä se, että perjantaina monet kaupat, Afra-ostoskeskus mukaanlukien, menevät kiinni iltapäivän rukoushetken ajaksi. Perjantai-iltapäivä on siis täkäläisittäin vähän niin kuin meidän sunnuntai-aamumme. Noin yhdestä kolmeen ovat kaupat kiinni ja kaupunki tavallista hiljaisempi. Eilen olimme kassalla laskemassa seteleitä tarkalleen yhdeltä; kauppaa oltiin samaan aikaan laittamassa pariksi tunniksi kiinni. Kun pakkasimme ostoksia autoon ostoskeskuksen parkkipaikalla, kuului jostain läheisestä moskeijasta rukouskutsu. Kotimatkalla tiet olivat verrattain tyhjät ja hiljaiset. 


Ps. Illalla menivät pariksi tunniksi sähköt koko lähialueelta. Onneksi meillä on hyvä jääkaappi ja pakastin täällä väliaikaisessa asunnossamme, etteivät ostokset ehtineet sähkökatkon aikana pilaantua. Oli kyllä aikamoista yrittää mennä nukkumaan kun celsiusasteita oli 37 eikä käytössä ollut sen enempää ilmastointia kuin tuulettimiakaan. Luin lapsille iltasadut taskulampun valossa ja he onnistuivat jotenkin sammumaan kuumasta huolimatta. Juuri kun olin itse nukahtamassa palasivat sähköt. Puin nukkuville lapsille vähän lämpimämmin päälle, etteivät he palelisi ilmastoidussa huoneessa, ja pääsin vihdoin itsekin nukkumaan. 

12 kommenttia:

  1. Musta on hurjan jännä seurata ja myötäelää tätä teidän perheen suurta muutosta <3 Innolla luen aina uudet tekstit, miten voikaan perhe-elämä olla niin erilaista ja jännittävää, vaikka toisaalta sama arkihan se sielläkin pyörii, kovin erilaisessa ympäristössä vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa Turnip, että olet mukana menossa lukemassa ja kommentoimassa!

      Niin se on, että aika samaa arkea sitä lopulta pyöritetään kaikkialla. Hankalaa näissä muutoissa onkin juuri saada se ihan tavallinen arki toimimaan mahdollisimman jouhevasti, uudenlaisissa olosuhteissa. Mutta voi kun päästäisikin siitä ihan oikeasta arjesta jo kiinni - juuri nyt väsyttää ihan kamalasti tämä väliaikaisuus. Huomenna pitäisi kontin vihdoin saapua joten väliaikaisuuden loppu jo häämöttää, mutta toisaalta sekin jännittää: nyt alkaakin olla tosi kyseessä. On asetuttava uuteen kotiin ja saatava sinne mahdollisimman mukavaa ja kotoisaa, ei vain meille ihmisille vaan myös koirille, joitten saapuminen lähestyy.

      Poista
  2. Ruokaostokset kiinnostavat aina! Turkkilaiset ovat tietaakseni rakentaneet ostareita vahan sinne ja tanne ja ottaneet jonkunverran jalansijaa osassa Afrikan maista, varmaan mahdollisten sijoitusten toivossa, viime vuosina turkkilaiset ovat haaranneet ainakin Somaliassa, valilla huonolla menestyksellakin. Islam taitaa nakya siella aikalailla arjessa? Meidan nykyisessa kotikaupungissa se nakyy vahan mutta on tietyllalailla lasna, olen ihan tottunut siihen mutta naapuriasuntolaiset paljaistuivat lahkolaisiksi ja tuli vahan hmmm ikava tunnelma, olen siis varmaan sen verran ennakkoluuloinen kuitenkin etta kaikenlainen kultaiselta keskitielta poikkeva toiminta herattaa epailyksia? Mukavaa viikonlopun jatkoa, nama jutut Khartumista ovat tosi mielenkiintoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että ruokaostoksetkin kiinnostaa! :) Näistä tulee varmaan enemmänkin vielä asiaa, kunhan vähän asetun lisää ja minulle selviää miten ja mistä täältä erilaisia tuotteita oikein ostetaankaan.

      Kyllä Islam täällä tosiaan näkyy ja tuntuu vähän kaikessa, aika lailla sillä tavoin kuin odotinkin. Ulkomaalaisten naisten ei kuitenkaan esimerkiksi tarvitse kulkea huivitettuina ja vaikka pukeudunkin kyllä täällä nyt peittävämmin kuin vaikka Belizessä, ei se tunnu mitenkään kovin suurelta asialta: maassa maan tavalla pätee täällä niin kuin muuallakin.

      Poista
  3. Kauppakeskus kuulosti kivalta ja tarjonta ruhtinaalliselta. Onpa kiva, jos gluteenittomia jauhojakin tosiaan saatte! Itse olen kokeillut maissijauhoja, mutta en riisijauhoja. Valmiiksi ostetuista tuotteista on jäänyt sellainen mielikuva, että (tumman) riisin kanssa saa olla tarkkana, jotta oikea sekoitussuhde löytyy. Kokeilemalla varmasti onnistuu. :)

    Toivottavasti kontti saapuu ajallaan ja tuo sisältönsä teille vahingoittumattomana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään jännätään, että tuleeko kontti varmasti luvattuna päivänä, eli tänään, ja koska se saadaan purettua. Toukokuun alussa kontti pakattiin ja se seisoi sekä Belizen että Sudanin päässä pitemmän aikaa tyhjänpanttina, alkaa olla tosiaan aika päästä sitä tyhjentämään. Eilen käytiin talolla, joka kyllä kipeästi kaipaa huonekaluja ja muitakin meidän juttuja tuntuakseen omalta...

      Saa nähdä mitä näistä leipomisista täällä oikein tulee. Valkoista riisijauhoa näytti olevan tuo täällä myynnissä oleva, se on gluteenittomista jauhoista mun inhokki, kun siinä ei ole oikein minkäänlaista ravintoarvoa, mutta niin se vaan silti ilahdutti kun täältä kaupan hyllystä löytyi. Perspektiivi on iso juttu :)

      Poista
  4. Kiva, kun olet ehtinyt ja jaksanut kuvailla teidän alkua siellä vieraassa maassa heti saapumistunnelmista asti. Seuraan juttujasi mielenkiinnolla. Kaikki jutut ovat mukavia lukea ihan kaupparetkistä, uuteen kotiin ja kaikkiin niitä fiiliksiin joita siellä tunnette.
    Tuo kuumuus vie varmasti voimia, mutta onneksi sinulla on siellä apuja arjen askareissa ja voit keskittyä lapsiin ja omaan olemiseen. Mukavia hetkiä uudessa kodissa omien tärkeiden tavaroiden parissa! Ja kuvat sieltä tulevat olemaan ihana lisä hyvien tarinoidesi lisäksi. Kiitos sinulle maailman avaamisesta meille Suomessa kotia pitäville äideille! Tiina

    P.S. Olin lomalla mökillä ja kun tulin kotiin oikein ahmin näitä uusia juttujasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina kivasta kommentista!

      Vauvan päiväunien aikaan on hyvää aikaa kirjoittaa kun en voi tehdä oikein muutakaan - meillä ei ole täällä väliaikaisessa kodissa vauvansänkyä eli minun on valvottava vauvan unta, ettei pieni tippuisi vahingossa unissaan tai herätessään sängystä. Ja kivahan näitä juttuja on kirjoittaa. Tulee tunne, ettei ole ihan niin yksin täällä vieraassa kaupungissa kun voi jakaa tarinoita vähän isomman joukon kanssa ja saada omille tunnelmille kaikupintaa. Kiitos siis kun käyt lukemassa ja kommentoimassa!

      Poista
  5. Onpa jännä ja mielenkiintoinen kirjoitus, mutta ei ihme jos uuteen hulinaan tottumisessa meinaa välillä voimat loppua! Sivuseikkana tuli hemmottelusta mieleen: En tiedä imetätkö vielä, mutta jos, niin lienee hyvä tietää että (pipar)minttutee saattaa laskea maidon tuotantoa.

    Joka tapauksessa, kiitos mielenkiintoisesta blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Tuulia! Vähän alkaa väsyttää tämä sopeutumisprosessi tosiaan. Mutta kai tällekin vielä loppu tulee...

      Kiitos vinkistä piparmintun suhteen. Imetän kyllä edelleen ja ainakaan nuo parit teekupposet päivässä eivät ole vielä aiheuttaneet mitään ongelmia. Täällä väliaikaisasunnossa onkin kyllä niin pienet kahvi/teekupit, että niillä ei vielä varmaan kummoista haittaa saa aikaan :)

      Poista
    2. Kun tarkemmin muistelen niin taisi olla erityisesti niin että minttu sinänsä ei ole ongelma jos olet käyttänyt jatkuvasti, mutta annoksen äkillinen (huomattava?) nostaminen voi tuoda ongelmia.

      Poista
    3. Hyvä tietää, kiitos Tuulia! Nyt olen parina päivänä suorastaan unohtanut koko mintun kun on ollut kaikenlaista järjesteltävää, mutta eipä nuo määrät nyt muutenkaan kyllä päätä huimaa kun pari kuppia päivässä parhaimmillaan ehkä juon tuota minttuteetä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!