perjantai 29. elokuuta 2014

Tilannekuvia

Torstaiaamupäivällä olin tutussa hommassa: seisoin uuden kotimme pääovella pakkauslista kädessäni ja ohjasin muuttomiehiä kantamaan pahviin pakattuja huonekaluja ja muuttolaatikoita eri kerroksiin ja huoneisiin. Osassa paketeista luki selvästi mitä ne sisältävät: sohva, leluja, vaatteita, kirjoja, kuntopyörä. Osan kylkeen tai päälle kirjoitetusta tekstistä en millään saanut selvää. Silloin piti katsoa paketin numero pakkauslistasta ja tarkistaa sitä vasten mitä paketti mahtaa pitää sisällään. Aina ei listastakaan ollut apua. Ihmettelimme muun muassa miten meillä oli listan mukaan yhtäkkiä niin paljon vauvansänkyjä, kunnes myöhemmin paljastui, että myös keskimmäisen sänkyä olivat pakkaajat Belizen päässä jostain syystä kutsuneet vauvansängyksi ja vauvansängyn nimellä kulkivat myös yhdistelmärattaiden osat.

*****

Lasten koulu tarjoaa kaikille oppilaille viisivuotiaasta eteenpäin erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Esikoinen aloittanee lähiviikkoina pianotunnit ja nyt sunnuntaina koulun jälkeen on ensimmäinen ratsastustunti. Torstaina vein pojan tallille tutustumaan ja näyttämään ratsastuksenopettajalle miten ratsastus tässä vaiheessa sujuu. Mehän kävimme koko porukka ratsastustunneilla Belizessä, mutta siitä on jo aikaa, eivätkä lapset tietysti kovin itsenäisesti oppineet ratsastamaan kun olivat molemmat vielä niin pieniä. Sillä aikaa kun poika jutteli ratsastuksenopettajan kanssa minä tervehdin yhtä tallin ratsuista. Oli suloista saada koskea pehmeään turpaan pitkästä aikaa, ja hauskaa saada esitellä vauvalle hevonen ensimmäistä kertaa. 

*****

Torstai-iltana pitkän päivän päätteeksi oli lasten koululla vanhempainilta, jonne lapsetkin olivat tervetulleita. Vanhempainillan virallisen osuuden päälle oli koulun kauniilla urheilukentällä järjestetty piknik koko kouluyhteisölle. Meillä ei ollut hektisen päivän vuoksi ollut mahdollisuutta pakata piknik-eväitä joten menimme kentälle vain hetkeksi mukaan nauttimaan tunnelmasta. Ja mikä tunnelma: oli kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt kaikkien päivän kiireiden jälkeen. Urheilukentän kaiuttimista kaikui hyvää musiikkia, ilma oli lämmin ja lempeä kuin kylpyvesi, täydellinen nurmikenttä kutitteli vauvan varpaita. Hetken verran oli tilaa ja happea hengähtää.

*****

Tänään purimme koko päivän uudella kodilla huonekaluja pahvipakkauksistaan. Oli upeaa saada istua pitkästä aikaa omalle tutulle sohvalle ja kaivaa esiin niin aarteita kuin sekalaisia romppeitakin, kaikki omia. Oli myös hyvä huomata, että kun joka huoneen nurkassa on pahvivuori, ei talo tunnukaan enää niin valtavan suurelta. Saa nähdä miten käy kun pakkausmateriaalista päästään kokonaan eroon ja asetutaan todella taloksi. 

*****

Viiden jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin väliaikaiselle asunnolle, jossa asumme nyt vielä siihen asti, että uusi koti saadaan järjestykseen. Liikennevaloissa keskellä vilkkaasti liikennöityä pääkatua automme luo tuli pieni tyttö, ehkä poikamme ikäinen. Annoin hänelle autonikkunasta kahden punnan setelin. Kaksi puntaa on noin 25 eurosenttiä, täällä sillä saa esimerkiksi tarpeeksi leipää yhden perheen päivätarpeiksi. Olin saanut kahden punnan setelin aikaisemmin vaihtorahana hienon ravintolan jäätelötiskillä lähellä uutta kotiamme. Jäätelötiskin myyjä pahoitteli, että joutui antamaan minulle setelin, joka oli todella parhaat päivänsä nähnyt; osa pienemmistä seteleistä täällä on niin kuluneita ja revenneitä, että mieheni vitsailee niiden olevan kamelin pureskelemia. Otin rahan tietysti vastaan mutta vähän mielessäni harmittelin, kun olin juuri ravintolan puolella onnistunut antamaan juomarahana pois edelliset kuluneet kahden punnan setelini. Revenneitä, ryppyisiä ja likaisia seteleitä on hankala käsitellä koska ne tuntuvat siltä, että pian hajoavat käsiin. Mutta kun ojensin liikennevaloissa pienelle tytölle ryppyisen setelini hän katsoi minua suoraan silmiin ja hänen kasvoilleen nousi pieni hymy. Valot vaihtuivat ja me lähdimme taas liikkeelle ja minä itkin.

*****

Khartum alkaa tuntua tutummalta enkä enää ole alkupäivien erikoisessa tilassa. Ruoka maistuu taas ja kahtena aamuna olen tehnyt itselleni pieneen kulhoon pikakahvista kunnon aamukahvin - niin kunnon kuin pikakahvi nyt voi olla. Alan taas muistaa miksi me olemme täällä, niin ajatuksen konkreettisessa kuin eksistentiaalisemmassakin mielessä. 

18 kommenttia:

  1. Täällä Ghanassakin erityisesti 1cedin (20 eurosenttiä) setelit on aina niin ryppyisiä, kuluneita ja hauraita. Kerran julkisessa kulkuvälineessä rahastaja ei suostunut ottamaan tosi huonokuntoista seteliä vastaan ja kysyin, että mitä itse tekisit jos seteli olisi sinun.. heittäisitkö sen pois..? Onhan tämäkin rahaa. Hetken tätä mietittyään setelini kelpasikin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahaa ovat tosiaan kaikki ryppyisimmät ja likaisimmatkin setelit! Niitten tärkeyden ymmärtää kyllä kertalaakista itsekin kun näkee miten hauraan onnelliseksi ne voivat tehdä lapsen, joka jo ihan pienenä ymmärtää rahan arvosta enemmän kuin moni.

      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Kiva, että olette saaneet omat tavaranne ja pääsetta laittamaan niitä paikalleen. Niin se elämä asettuu taas uomaansa. en soaa sanoa minkälaisia Sudanin rahat ovat, mutta olemme käyneet usein Egyptissä sukeltamassa ja siellä yhden punnan setelit ovat aika kamalia. Minä en suostu siellä koskemaan rahaan, vaan kaiken missä tarvitsee käsitellä rahaa hoitaa mieheni. Ja hän valittaa aina, että kädet ovat järkyttävän likaiset ja tuntuvat rasvaislta ja tahmeilta kun on käsitellyt rahaa. Egyptissä niitä punnan seteleitä pitää olla aina saatavilla, jotta saa annettua juomarahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole huomannut, että noista paikallisista rahoista jäisi mitään tahmeutta käsiin, ovat vain yksinkertaisesti vanhoja ja likaisia. Yritän itse vain aina muistaa pestä kädet sen jälkeen kun olen käsitellyt rahaa, ja se taitaisi olla hyvä ohje ihan kaikkialle - kyllähän ne monet maailman puhtaammat ja sileämmätkin setelit, yhtä lailla eurot kuin Sudanin punnatkin, ovat kiertäneet kädestä käteen.

      Minä en ihan alkuun oikein rohjennut käyttää täällä rahaa kun en hahmottanut paikallisen rahan arvoa mutta nyt lasken kyllä yhtä sujuvasti setelipinkkoja kuin miehenikin.

      On mahtavaa, että tavarat vihdoin tulivat. Toisaalta siinä on oma stressinsäkin: nyt ne on saatava paikoilleen, että oikea elämä voisi vihdoin alkaa. Tänä aamuna heräsin jo neljän maissa miettimään mitä kaikkea on tulevan päivän aikana ehdittävä talolla tehdä. Kun nyt päästäisiin vaikka kuukauden verran eteenpäin niin elämä alkaisi varmaan tuntua jo omalta! Onneksi aika aina kuluu vaikka mitä tekisi.

      Poista
  3. Vaikeuksia kommentoida, vaikka kovasti yrittelen...Tämä on koe. Ja jos menee läpi, niin kerrassaan ihania tunnelmakuvauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, mikäköhän kommentoinnissa tökki? Minulla oli itselläni illalla kovasti vaikeuksia päästä tänne sivulle, mutta toisaalta netti toimi hyvin heikosti kaikin puolin. Liekö omilla nettiongelmillani täällä yhteyttä kommentointiin, en tiedä. Onneksi testiviestisi kuitenkin löysi perille. Kiitos kivasta kommentista!

      Poista
  4. Onpa kiva että tavarat tulivat perille! Kotiutuminen helpottuu varmasti niiden myötä. Kivoja "kuvia", kuulostaa siltä että alku on jo lähtenyt hyvin käyntiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä ollaan tosiaan päästy nyt sopeutumisen alkuun. Ja kunhan saadaan tavarat järjestykseen niin elämä alkaa varmasti tuntua täällä aikaisempaakin omemmalta. Siihen menee kyllä aikaa, 236 laatikkoa/huonekalua oli meillä yhteensä paketissa pakkauslistan mukaan. Siinä on aika paljon purkamista! Eilen päästiin hyvään alkuun mutta hommaa riittää kyllä koko tulevaksi viikoksi uskoisin.

      Poista
  5. Hienoa etta tavarat ovat tulleet, arki palautuu asteittain. Elintasoerojen keskella elaminen on vaikeaa, jollakin asteella siihen turtuu vaikka se harmittaakin, vaikein asia tassa maassa kun se tulee esiin niin monissa asioissa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen elänyt viimeiset kahdeksan vuotta suurten elintasoerojen maissa ja nähnyt niin käsittämätöntä köyhyyttä kuin hämmentävää rikkauttakin. Pakko on ollut tosiaan jonkun verran turtua, jokaista vastaantulijaa ei voi surra. Mutta jokin eilisessä tytössä kosketti valtavasti. Ehkä se, että hän vaikutti suurinpiirtein oman pojan ikäiseltä? Ihan itsekin yllätyin kyllä omaa reaktiotani.

      Oli ihanaa istua eilen omalla sohvalla! Ja mielenkiintoista katsella tutulta istuimelta ihan uudenlaista näkymää. Ilokseni myös huomasin, että vaikka talo on suuri voin alakerran olohuoneesta kuitenkin komentaa yläkerran olohuoneessa leikkiviä lapsia niin, että he kuulevat :)

      Poista
  6. Minäkin nyt sitten kyynelehdin kaunista kohtaamistanne tyttösen kanssa.

    Ihana, että tavarat ovat nyt teillä ja kotiutuminen näyttää alkaneen. On myös hienoa, että koulu tarjoaa harrastusmahdollisuudet. Täällä minä juuri parhaillaan itse istun odottamassa lapsen pelin ja oman toimitsijavuoron alkua jäähallilla.

    Joko olette tottuneet erilailla menevään viikkoon.sunnuntaista torstaihinko se arki oli? Ja onko siihen joku syy.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oudolta tuntuu edelleen se, että arki alkaa sunnuntaina. En meinaa muistaa, että tiistai on täällä keskellä viikkoa. Melkein neljäkymmentä vuotta takana yhdenmallista viikkoa - kai tähän toisenlaiseen elämänmalliin pakostakin kestää hetken tottua. Sudan on muslimimaa ja siksi viikko täällä seuraa erilaista ajatusta kuin meikäläisten kristinuskoon pohjaava viikko.

      On tosiaan mahtavaa, että koulun kautta löytyy harrastusmahdollisuuksia! Yritän vielä tuosta ratsastuksesta joskus kirjoittaa enemmänkin. Muitakin harrastuksia olisi tarjolla, pianonsoiton poika kai aloittaakin (onneksi koulupäivän aikana eli ei vaadi kuljetuksia), mutta se saa kyllä hänen osaltaan riittää tähän saumaan. Keskimmäiselle yritän myös vielä järjestää ratsastusmahdollisuutta ja ehkä itsellenikin ennen pitkää. Vauva saa käydä kerhossaan omaksi ja minunkin ilokseni. Mutta juuri nyt ihan vain tämä sopeutuminen ja muuton järjestely vie niin paljon aikaa ja energiaa, etten paljon muuta jaksa.

      Poista
  7. Kuulostaa ihanalta, omien muuttolaatikoiden purkaminen:)

    Me valitsimme tällä kertaa lähes muuttolaatikottoman muuton eli kalusteet ostamme kaikki täältä, vaatteet tulivat mukana viidessä matkalaukussa ja lasten tavarat pyörineen sekä astiat vain tulevat jälkeenpäin rahtina.

    Meillä on pianon hankinta edessä sillä tytöt saivat valita pianon ja viulun välillä ja he valitsivat kumpikin yksimielisesti pianon. Tosi ihanaa että teille on vauvan kanssa järjestynyt myös omaa ohjelmaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli alkuun ihana avata laatikoita ja kaivaa huonekaluja esiin pahvin sisältä mutta nyt kun on jäljellä purettavaksi oikeastaan enää laatikkokaupalla kirjoja, samoin kuin astioita ja vaatteita, en olekaan enää yhtä innostunut. Nyt saisivat mieluusti tavarat vain kauniisti asettua itse paikoilleen :)

      Minulle on tärkeää saada muuttaa kaikkien kampsujemme kanssa, mutta varmasti on puolensa myös tuollaisessa kevyemmässä siirtymässä ja siinä, että perillä saa valita koko kaluston kerralla. Meillä on täällä nyt sen verran edellistä taloamme isompi koti, että itse asiassa joudumme mekin huonekaluostoksille vaikka lähes täyden kaluston kanssa muutimmekin. Huomenna olisi tarkoitus aloittaa huonekalujen metsästys.

      Vauvakerhossa käytiin tänään toista kertaa ja oli tosi mukavaa. Pääsin edellistä kertaa paremmin juttuun myös lastenhoitajien kanssa ja se oli mukavaa; pieni ryhmämme on varsin kansainvälinen ja mielenkiintoinen porukka.

      Onnea teille asettumiseen! Ja hauskoja huonekaluostoksia!

      Poista
  8. Hieno uusi kansikuva blogillasi! Asettuminen kuulostaa hiljalleen etenevän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S :) Kuva on otettu väliaikaisen asunnon ikkunasta - tuosta kuvakulmasta tuli otettua muutamakin kuva. Harmi vain ettei niissä oikein näy kuinka vaikuttavalta auringonlaskut täällä usein näyttävät ja kuvat ovat muutenkin vähän epätarkkoja kun käytössä on nyt toistaiseksi ollut vain puhelimen kamera.

      Asettuminen edistyy! Viime yö nukuttiin vihdoin ensimmäistä kertaa omassa kodissa. Kunnon internetyhteys on täällä vielä työn alla mutta kunhan se saadaan toimimaan niin kerron taas kuulumisia.

      Toivottavasti sielläpäin sujuu myös hyvin!

      Poista
    2. Tiedän, mitä tarkoitat! Luonnon suuria ilmiöitä on haastavaa vangita kuvaan puhelimella, vaikka kamera olisi hyväkin. Koetin viime viikolla tallentaa huikeita vuoristomaisemia, joiden halki ajelimme, mutta kyllä ne kuvissa aika pliisuilta näyttävät.

      Jos haluat käydä kurkkaamassa, jokin niistä kuvista löytyy blogistani aurinkolaaksoon.blogspot.com.

      Kiva, että olette päässeet jo unillekin uuteen kotiin! Minä ja varmasti myös monet muut lukijasi toivomme, että hyvä internet-yhteyskin järjestyy pian. :)

      Poista
    3. Tänään saatiin vihdoin toimimaan kotona internet - ja hella. En tiedä kummasta olen enemmän innoissani :) Toistaiseksi ehkä hellasta, koska siitä ehdin jo illallista laittaessani nauttia. Internettiä en ole ehtinyt vielä kunnolla testata, mutta ihan toimivalta vaikuttaa.

      Mahtavaa, että sinullakin on blogi! Lähdenkin sinne heti tutustumiskäynnille.

      Poista

Kiitos kommentistasi!