lauantai 13. syyskuuta 2014

Koulu-asiaa

Lauantai-iltapäivä on täkäläinen sunnuntai. Tuntuu edelleen hullulta, että arki alkaa sunnuntaiaamuna. Mutta niin se vain on. Uusi kouluviikko painaa täällä jo päälle: reppujen sisältö täytyy tarkistaa, eväät pakata, kouluvaatteet etsiä aikaista aamua varten valmiiksi odottamaan. 

Lasten koulu on suurehko kansainvälinen koulu, jonka on perustanut paikallinen perhe. En tiedä perheestä sen enempää kuin että heillä on täällä Sudanissa useampi yritys ja he tekevät maassa myös paljon hyväntekeväisyystyötä. Koulua käyvät monien suurlähetystöjen ja kansainvälisten yritysten työntekijöiden lapset, mutta ainakin puolet koulun oppilaista on paikallisia; minusta vaikuttaa siltä, että itse asiassa huomattavasti enemmän kuin puolet. Se on mielestäni hienoa. Poikani kertoi, että osa hänen luokkakavereistaan oli viime viikolla ihmetellyt hänen vaaleaa ihoaan. Hän toivoi, että olisi edes vähän tummaihoisempi. Monikulttuurisuuskasvatusta kaupan päälle.

Koulubussia odottamassa väliaikaisen asuntomme edessä. Amerikkalaiset hymyt ovat taitaneet tulla jäädäkseen!


Koulussa on koulupuvut: vähintään polvipituiset housut tai hameet ja koulun oma poolopaita. Väreissä on jonkun verran valinnanvaraa, eli lapset eivät suinkaan näytä toistensa kopioilta. Ulkoleikeissä lapsilla on hattupakko, ilman hattua ei pääse ulos leikkimään polttavan auringon vuoksi. Koulussa on muitakin järjellisiä ja tervetulleita sääntöjä, kuten se, että lasten mukaan saa kouluun lähettää juotavaksi vain vettä ja syötäväksi vain terveellisiä ruokia. Isommille lapsille on koulussa ruokala, josta voi myös ostaa terveellistä syötävää, mutta meidän lapsemme ovat sinne vielä toistaiseksi liian nuoria. Niinpä pakkaan heille joka päivä kouluun mukaan eväät. On huomattavasti helpompi saada lapset syömään hyviä terveellisiä välipaloja kun niitä syövät kaikki muutkin. Keitetyt kananmunat, raa'at porkkanat ja kurkut ovat siis tänä vuonna menneet ihan eri tavalla kaupaksi kuin aikaisempina vuosina. 

Koulussa syötävä ateria on nimeltään fatour ja on itse asiassa sudanilainen aamiainen. Täällä aamiainen syödään verrattain myöhään, kymmenen-yhdentoista maissa. En tiedä syövätkö sudanilaiset ennen kotoa lähtemistä yhtään mitään vai onko fatour monille todellakin päivän ensimmäinen ateria. Meidän tapauksessamme lapset syövät ennen kouluunlähtöä kotona aamupalaa. Fatour koulussa yhdentoista paikkeilla on siis heille ennemminkin jonkinlainen välipala. Koulubussi tuo nelivuotiaan kotiin puoli kahden maissa, jolloin tarjoilen hänelle varsinaisen lounaan. Kuusivuotias tulee kotiin vasta kolmen jälkeen ja saa hänkin silloin lounaansa. Kuuden maissa syömme illallisen. Siinä ovatkin lasten ateriat sudanilaisittain. 

Pidän koulusta muutenkin kuin paikallisten oppilaiden ja ruokapolitiikan vuoksi. Koulu suuntaa vaativaan IB-tutkintoon, mutta lapsia ei alkuun kiirehditä liikaa. Nelivuotiaat oppivat kuin huomaamatta mitä oppivatkin, heille ei varsinaisesti opeteta esimerkiksi kirjaimia tai numeroita vaan ne tulevat tutuiksi leikin kautta. Kuusivuotiaitten opetus on jo huomattavasti kunnianhimoisempaa, mutta koulu keskittyy kuitenkin ennen kaikkea tukemaan lasten vahvuuksia. Kuusivuotiaitten luokkatasolla on hyvin eritasoisia oppilaita mutta jotenkin kaikki pysyvät menossa mukana. Poikamme on innostunut koulusta ja on oppinut muutaman viikon aikana valtavasti. Hienointa on se, että hänen itsevarmuutensa tuntuu hyvällä tavalla kasvavan joka koulupäivän myötä.

Huonoja puolia en ole lasten koulusta vielä juuri löytänyt. Koulu on hyvin kallis, mutta toisaalta antaa rahalle myös vastinetta. Minusta ei tunnu, että meitä vanhempia yritettäisi myöskään palvella koko rahan edestä, mikä saattaa joskus olla yksityiskoulujen ongelma, vaan koulun rikkaus on ennen kaikkea se, että sen jokainen osa-alue oppimisesta ulkoiluun ja ateriointiin on loppuun saakka ajateltu ja perusteltu. Koulu ei pyri miellyttämään meitä vanhempia vaan ennen kaikkea olemaan hyvä ja toimiva oppimisympäristö lapsillemme. Eikä koulussa yritetä vain kasvattaa seuraavan sukupolven johtajia, vaan opettajat erityisesti korostavat, että lasten onnellisuus on heille tärkeää. Se kuulostaa minun korviini oikein hyvältä. 

14 kommenttia:

  1. Eri maiden aamiaisjutut ovat kylla tosi kiehtovia, taalla aamiainen on tarkea ateria ja mun mies ei esimerkiksi pysty toimimaan ennenkun on syönyt jotain aamupalaa, appi ja anoppi on elakelaisia ja syövat yleensa aamiaisen vasta 11 maissa mutta lounaaksi heilla ei sitten olekaan muuta kun hedelmia. Lasten koulu kuulostaa tosi hyvalta, ainakin taalla osan yksityiskoulujen ongelma on juuri se, etta rahalla saavat vastinetta vanhemmat, eivat lapset, vanhempia mielistellaan ja saavutuksia parannellaan naiden takia....Onnellisen naköinen parivaljakko matkalla kouluun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi iloinen, että koulu ei yritä miellyttää meitä vanhempia - luulen, että osa vanhemmista kapinoi esimerkiksi tuota terveellistä aamiaista vastaan ja jossain toisaalla siitä olisi jo varmaan alettu lipsua mutta lasten koulu vain joka tiedotteessa muistuttaa, että ei sipsejä ja mehua kouluun kiitos :)

      Aamiainen on tosiaan hyvin kulttuurisidonnainen juttu selvästikin ja paljon on eroja eri maitten välillä. Itse en pärjäisi syömättä klo 10 asti... Heti seitsemältä on jo ihan kamala nälkä! Ja kahvintarve.

      Iloisina lähtevät lapset aamulla kouluun. Se on ihana asia.

      Poista
    2. Minusta kuulostaa myös Petran ja sinun tavoin hyvältä, että koulu palvelee enemmän lapsia kuin vanhempia. Samoin terveellisin ruoan painotus olisi tervetullut monessa paikassa täälläkin, jos minulta kysytään. Ihanat hymyt on teidän lapsilla :)

      Aamianen päivän lempiruokalajinani kiehtoo minua sen eri muodoissa ympäri maailman, mutta siitä ei kyllä täällä Argentiinassa kovin pitkää postausta saisi aikaan. Tuhti illallinen syödään niin myöhään, ettei välttämättä ole edes nälkä ylös noustessa ja vaikka olisikin, niin tavallisin vaihtoehto on mate-hauduketta tai maitokahvia ja voisarvea tai valkoista leipää hillolla. Tässä asiassa en ole sulautunut kulttuuriin ;)

      Poista
    3. Minulle on vielä ihan epäselvää minkälainen on sudanilainen aamiainen, toivottavasti pian saan siihen tutustua. Täälläkin muuten tosiaan varmasti syödään illallinen myöhään ja siksi tuo aamiaisajankohtakin on niin myöhäinen. Me olemme lasten vuoksi oppineet syömään varhaisen illallisen ja siksi olen heti aamulla jo nälkäinen.

      On ollut hauskaa ja mielenkiintoista huomata miten helppoa koululta on edellyttää terveellistä ruokaa: kunhan rupeaa vaan! Terveellistä kouluruokaahan pähkäillään paljon esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, mutta ei se lopulta vaadi työryhmiä tai pitkällisiä keskusteluja vaan ihan vain periaatepäätöksen.

      Poista
  2. Ei yhtään hullumman kuuloista! :) Tiedätkö mitä tuo koulussa tarjottava aamupala sisältää?

    Vaikka meillä tämä kouluasia ei nyt ihan VIELÄ ole ajankohtaista, on sitä tullut kuitenkin mietittyä. Tärkein kriteeri taitaa olla: ei kepittämistä/piiskaamista! Se on meinaan edelleen yleinen rangaistustapa täällä kouluissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastemme koulu on tuossakin suhteessa esimerkillinen. Siellä pidettiin äskettäin iltatapahtuma lastensuojeluaiheesta. Koulu on sitoutunut pitämään lapsista huolta kouluaikana mutta myös tarkkailemaan oppilaiden kotitilannetta ja ymmärtääkseni aika herkästi puuttuu asiaan jos saavat sellaisen kuvan, että oppilaita millään tavalla pahoinpidellään tai rangaistaan fyysisesti.

      Koulun ruokalasta voi käsittääkseni ostaa erilaisia ruokia, en tarkkaan tiedä valikoimaa mutta uskoisin, että tarjolla on enemmän kuin yksi vaihtoehto päivittäin. Mutta ilmaista ei kouluruoka toki ole ja myös isompien oppilaiden vanhemmat monet lähettävät ateriat kotona lasten mukana vaikka heillä on myös tuo mahdollisuus ostaa evästä koulun ruokalasta.

      Poista
  3. Ihanat lapset koulupuvuissaan! Mies näkee niistä suurin piirtein painajaisiakin vielä, minä taas olin äärettömän kateellinen englantilaiselle pikkuserkulleni joka sai käyttää koulupukua. Onneksi teille on osunut mukava koulu, on hurjan tärkeää että lapset viihtyvät. Vaikka suomalaisesta näkökulmasta toki koulun aloitus ja pitkät päivät tuntuvat hurjalta. Oma poika kun viihtyy eskarissa sen neljä tuntia...

    Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu lasten kanssa ja koirat ovat pian turvallisesti hekin matkalla uuteen kotiinsa. Täällä on vietetty viikonloppua kuumeisen vauvan kanssa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua koulupuvut ajatuksena vähän inhottivat, mutta nyt olen jo niihin tottunut. Eipähän tarvitse kovin pohtia mitä kouluun puetaan päälle :) Meillä on käynyt hurjan hyvä onni niin Belizessä kuin täälläkin koulujen suhteen, se on hienoa. Mutta hankalaa on kyllä tosiaan suomalaisesta näkökulmasta lähettää pieniä lapsia pitkiksi päiviksi kouluun. Huomaan, että olen taas näin lauantai-iltana suru puserossa, kun edessä on taas uusi pitkä kouluviikko. Lapset itse onneksi viihtyvät, mutta äidillä on ikävä.

      Meilläkin on vauva vähän nyt viikonloppuna sairastellut, mutta muuten viikonloppu on sujunut ihan mukavasti. Kaksi päivää lukkojen takana kotona on tehnyt ihan hyvää. Koirat lähtevät matkaan vasta maanantaina ja saapuvat tiistaina. Nämä koirien muutot vaativat aikamoista järjestelyä, toivon siis, että ihan heti ei ole uusi muutto edessä! On kyllä ihanaa sitten kun olemme vihdoin koko porukka saman katon alla.

      Poista
  4. Todella hyvänkuuloinen koulu teidän lapsilla ja upeaa, että lapset itse viihtyvät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tosiaan ollut hurjasti onnea siinä, että olemme maailman äärissä löytäneet jo kaksi koulua jotka olisivat ihan mahtavia mihin tahansa kouluun mitaten. Ja lapset tosiaan viihtyvät, se on se tärkein juttu. Että siltä osin elämä on järjestyksessä. Ei mikään pieni asia!

      Poista
  5. On kyllä niin ihana lueskella näitä juttujasi! Kommentoimaan ehdin nykyään harvemmin, mutta lukemaan sentään useammin. :-)

    Suloiset ja kauniit lapset. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu ihanasta kommentista. Ei se määrä vaan laatu - tässä tuli nyt paljon hyvää mieltä yhden kommentin myötä <3

      Minullakin on muiden blogien lukemisen kanssa vähän niin ja näin tällä hetkellä. Netti äksyilee sen verran, että toisinaan onnistun surffailemaan oikein pitemmän kaavan kautta ja toisinaan sitten taas kestää hyvän aikaa päästä edes hyväksymään näitä oman blogin kommentteja ja vastaamaan niihin. Eipähän ehdi tulla tylsää kun internetyhteyskin järjestää jännitystä ;)

      Poista
  6. Hei,

    Tosi kivoja juttuja olet tehnyt tänne blogiin. Mielenkiintoista lukea kaikista uudessa ympäristössä vastaan tulevista jutuista. Kiitti niistä! Miten suloiset lapset ja iloiset ilmeet :D
    Mitä kieliä lapsenne puhuvatkaan ja mikä on kotikielenne? Lapsillehan kielet tarttuvat yleensä helposti ja oppivat usein myös paikallista kieltä, jos kotona on apulaisia, jotka sitä heille puhuvat. Onko sen kanssa onglemia, hauskoja tilanteita, kun vaihtavat lennosta tms. Se aihe kiinnostaa myös. Mukavaa viikko sinne etelään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Onpa kiva kuulla, että viihdyt lukemassa!

      Minä puhun lasten kanssa suomea, mies italiaa, keskenämme puhumme englantia. Isommat lapset puhuvat myös toisilleen englantia suurimman osan ajasta, joskus suomea. Meillä ei siis ole varsinaista yhtä kotikieltä vaan kolme kieltä käytössä koko ajan. Englanti on kuitenkin selkeästi lastemme vahvin kieli ja hyvä niin kun sillä kuitenkin käyvät koulua. Isommat osaavat joka tapauksessa minun näkökulmastani hienosti myös suomea ja pienimmänkin ensimmäinen varsinainen sana on suomea: "kiito" eli kiitos.

      Lapset käyvät koulua englanniksi mutta oppivat koulussa täällä myös arabiaa, kotona he eivät ehdi sitä kovin omaksua koska kotiapulainen on tästä eteenpäin vain aamut paikalla.

      Mutta onhan tässä jo näitä kieliä ihan riittämiin. Lennossa vaihtuu kieli meillä läpi päivän mutta se on jotenkin niin arkipäiväistä etten sitä edes huomaa! En tiedä osaisinko tästä kieliasiasta siis oikein mitään tyhjentävää kertoa kun se on itselleni jotenkin niin normaalia, etten tiedä mistä kulmasta asiaa lähestyä. Mutta katsotaan jos asiasta lähtee mielessä kehittymään jotain kirjoitettavaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!