maanantai 15. syyskuuta 2014

Monikulttuurista sisustamista

Joku viikko sitten ostimme niin hellan kuin jääkaapinkin. Lisäksi päätimme samalla reissulla hankkia mikron ja toisen juomavesiautomaatin. Yksi vesiautomaatti meillä jo on entisestään, mutta koska hanasta ei täällä voi juoda vettä ja tämä uusi talomme on aika suuri halusimme molempiin asuinkerroksiin erilliset laitteet, ettei keskellä yötä tarvitse lähteä alhaalta keittiöstä asti hakemaan juotavaa. 

Ostimme kaikki kodinkoneet japanilaisen Sharp-yhtiön myymälästä. Hauskaa kyllä kaupassa myytiin aitojen Sharpien lisäksi myös kiinalaisia Sharb-kopioita. Uusi juomavesilaitteemme onkin siis itse asiassa Sharb. Eikä hellakaan oikeastaan ole Sharp vaan egyptiläistä alkuperää, vaikka Sharpin liikkeestä onkin kotoisin. Jääkaappi ja mikro sentään ovat ihan ehtoja Sharpeja.

Tällaisen rahapinon kanssa lähdimme kodinkoneostoksille. Lompakolla ei juuri ole täällä virkaa, kuten kuvasta näkyy.


Olemme ehtineet nyt piirtää ensimmäiset kartat uuteen kotiimme. Kodinkoneliikkeeseen jätimme yhden kartan; kodinkoneet tuotiin kotiinkuljetuksella ostopäivää seuraavana päivänä. Toisen kartan piirsimme koulubussia varten. Muutaman viikon on koulubussi nyt hakenut lapset täältä uudesta osoitteesta vähän seitsemän jälkeen aamuisin ja toimittanut takaisin kotiin iltapäivällä.

On ollut pääosin mukavaa päästä vihdoin omaan kotiin. Alkuun tuntui kyllä vähän turvattomalta siirtyä väliaikaisen kodin rutiineista ja ympäristöstä taas ihan uusiin kuvioihin, mutta nyt alan oman ympäristön myötä löytää taas vähän paremmin oman itsenikin. 

Uudessa kodissa on edelleen useampi muuttolaatikko purkamatta, ja meiltä puuttuu vielä yhtä ja toista: vaatekaapit, yläkerran sohva, ruokailuhuoneen huonekalut ja mitä lie kaikkea muuta. Sohva ja ruokapöytä ovat sentään enää tilausta vailla. Yläkerran sohvaksi olemme päättäneet hankkia perinteisen sudanilaisen päiväpedin. Se on esineenä yksinkertaisen kaunis ja mielenkiintoinen, ja toisaalta aivan erinomaisen mukavan ja käytännöllisen oloinen käyttötavara. Ruokapöytä jonka myös teetämme tilaustyönä on sekin paikallista tekoa, toivottavasti yhtä kaunis käytännössä kuin kuvissa. Vaatekaappeja sen sijaan haemme edelleen. Paikalliset huonekalut ovat monet turhan koristeellisia ja kirjavia meidän makuumme, ja sopivanhintaista pelkistetympää kaappia ei ole vielä löytynyt.

Jokaisen muuton kohdalla huomaan vaativani olosuhteiltani vähän enemmän. En enää halua tyytyä mihinkään vain siksi, että pysymme paikallamme vain joitakin vuosia, vaan juuri väliaikaisuuden vuoksi haluan elää joka hetki mahdollisimman täyttä ja hyvää elämää. Toki silti joudun myös tyytymään: asuinolosuhteissa on minun kokemukseni mukaan aina parantamisen varaa kun on kyse kehitysmaasta. Tässä uudessa kodissamme onneksi sentään suurin ongelma on toistaiseksi talon valtava koko ja se, ettei vedenpaine tunnu riittävän ihan kaikkialle. Kokoon en voi juuri vaikuttaa, mutta vedenpaineasia on onneksi sentään työn alla. Ja yksityiskohtien osalta haluan yrittää tehdä kodistamme mahdollisimman kodikkaan ja hyvän paikan elää. Se tarkoittaa sitä, että valmista ei tule ihan heti vaan vähän kerrallaan.  

 
Ihana guatemalalainen sängynpeittoni ja vauvan mennoniittatilkkutäkki muuttolaatikoista esiin kaivettuina. Nuo olivat kaksi asiaa, joitten vuoksi huolehdin kontin selviämisestä perille. Peittojen alta pilkottaa miehen isäpuolelta peritty nojatuoli, jonka belizeläisen kotiapulaisemme mies korjasi ja verhoili kauniisti uudestaan.
Kotimme esineet heijastavat tätä monikulttuurista elämäämme. Makuuhuoneen sänky on belizeläistä puuta, yöpöydät Jamaikalta. Meidän sänkymme päällä on guatemalalainen sängynpeitto, vauvan sänkyä koristaa mennoniittatilkkutäkki, jonka ystäväni äiti teki vauvalle syntymälahjaksi. Yölamput ovat italialaista suunnittelua kuten myös tuoli, jonka mahtava au pairimme aikoinaan maalasi kauniin punaiseksi. Koriste-esineet ovat vielä toistaiseksi paketissa, ja taulut odottamassa tahollaan, mutta ne ovat niin eri puolilta Afrikkaa kuin muun muassa Australiasta ja Aasiastakin. Sama tyylien ja kulttuurien moninaisuus jatkuu läpi talon, eri maista kotoisin olevat huonekalut ja esineet sopivasti sikin sokin. Lähes jokaisella huonekalulla ja esineellä on oma tarinansa, ne ovat osa perheemme historiaa. Tuntuu hyvältä lisätä tähän kokoelmaan paikallisia aineksia, niin huonekaluja kuin muitakin esineitä. Jonain päivänä, kun olemme taas jo kaukana toisaalla, täkäläiset esineet muistuttavat meitä näistä vuosista.

10 kommenttia:

  1. Mukava lukea uuteen ympäristöön kotiutumisestanne ja kulttuurieroista.
    Ihanat nuo täkki ja viltti - tarinan omaavat tavarat ovat itselle tärkeitä ja niiden katoaminen surettaisi kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Luimupupu, kiva että viihdyt!

      On tosiaan ihanaa, että lähes kaikki tavaramme selvisivät matkasta vahingoittumattomina. Yksi kirjahylly, josta en onneksi koskaan oikein pitänyt, kärsi kolhuja, ja muutama koriste-esine näyttäisi menneen rikki mutta saadaan sentään korjattua. Ja päiväpeitto ja tilkkutäkki ovat tässä käden ulottuvilla, se on hyvä juttu.

      Poista
  2. Taitaa Sudanissa tarvita reppua rahoille, kun lähtee ostoksia tekemään :). Paljon on teillä tarinoita kodissanne. Eikö ole ihanaa, että on muistoja, jotka kulkevat konkreettisesti mukana.
    ei kai sen, että tietää, että jossain vaiheessa tulee taas muutto tarvitse tarkoittaa sitä, että kaikki olisi jotenkin väliaikaista. Sopeutuminen uuteen on varmasti helpompaa kun tutut omat tavarat ovat uudesssa kodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tämä väliaikaisuus oli kiertolaiselämän alkuun minulle sellainen juttu jonka hengessä katsoin monia asioita vähän läpi sormien - mutta nyt tosiaan yritän sen vuoksi ja siitä huolimatta elää mahdollisimman täyttä elämää missä olemmekin.

      Uskon minäkin, että sopeutuminen on omien romppeiden keskellä helpompaa. Tuntuu tärkeältä saada kulkea koko kuorman kanssa vaikka tämä tavaroiden purkaminen käykin työstä.

      Poista
  3. Makin tassa mietin etta millainenhan lompakkolaukku siella pitaisi olla :)? Ihanaa kun kotona on tavaroita, jotka muistuttavat eletysta elamasta, ihmisista ja paikoista. Olen ihaillut ennenkin noita teidan kauniita esineita blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin kaukaa viisaana Suomesta ennen lähtöä käsilaukun jossa on monta erillistä lokeroa. Enpä tullut ollenkaan raha-asioita silloin ajatelleeksi mutta laukku toimii kyllä hyvin täällä. Yhdessä lokerossa kulkee lompakko aika lailla tyhjänpanttina ja toisessa rahanippu. Ihan tuollaisen pinon kanssa en onneksi päivittäin kulje, täällä ei voi suuria ostoksia tehdä spontaanisti - ehkä hyvä niin!

      Tavarat hakevat täällä kotona vielä paikkaansa, mutta ihanaa on, että ovat kaikki mukana sitomassa menneisyyttä nykyisyyteen ja ankkuroimassa omalla tavallaan meitä tänne uuteen ympäristöön.

      Poista
  4. Koti kertoo tarinoita ja hejastaa asukkaiden elämää. Persoonallinen koti täynnä muistoja elämäntien varrelta. Ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Meillä on lopulta aika outo kokoelma tavaroita mutta ne ovat niitä elämän kerroksia ja moninaisia muistoja ja siksi kaikki tärkeitä. Tunnen varmasti oloni paljon kotoisammaksi siinä vaiheessa kun kaikki ovat löytäneet oman paikkansa.

      Kiva kuulla sinusta Sofia!

      Poista
  5. Esineet, joilla on tarina tekevät kodin. Sun juttuja on mukava lukea. Kiitos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lyhyen ja ytimekkään mahtavasta kommentista! Tosi kiva, että käyt lukemassa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!