perjantai 12. syyskuuta 2014

Viikonloppu kotona

Olen lasten kanssa tämän viikonlopun yksin kotona. Mies lähti varhain torstaiaamuna Suomeen muutamaksi päiväksi toimittamaan koiria vihdoin matkaan kohti Sudania. Koko porukalla emme halunneet Suomeen lähteä, ettei lasten tarvitsisi koko ajan mennä ja tulla. Tämä alku on ihan tarpeeksi herkkää aikaa ilman pikaisia pyrähdyksiä tuttuun ja rakkaaseen äidinmaahan. Minua vähän jännitti jäädä lasten kanssa yksin kotiin. Muutama viikko sitten olin pari yötä väliaikaisasunnossa lasten kanssa nelisin kun mies teki työmatkan eteläisempään Sudaniin. Kaikki sujui silloin ihan mainiosti, mutta kyse oli arkipäivistä eli minulla oli apuna päivisin niin kotiapulainen kuin autonkuljettajakin.

Olisin voinut pyytää autonkuljettajan hollille tietysti myös nyt viikonlopuksi, mutta lopulta tuntui kuitenkin paremmalta ajatukselta velloa vain täällä kotona muutaman päivän verran ihan omalla porukalla. Varauduin hankkimalla jääkaapin täyteen ruokaa ja tarkistamalla, että meillä on riittävä varasto mikropopcornia. Eilen kävin vielä ostamassa kilon verran hyvää jäätelöä lasten iloksi. Kontista puretut lelut ja vanhat DVD:t ovat kuukausien eron jälkeen kuin uusia, ja lapsilla on koulun kirjastosta lainassa muutama paksu hyvä kirja. Eiköhän näillä aineksilla pari päivää pärjätä. 

Viikonloppu alkoi eilen illalla. Lapset saivat valvoa aavistuksen myöhempään kuin tavallista koska aamulla ei ollut kiirettä herätä kouluun. Poika oli tänä aamuna kuitenkin valmis päivään jo ennen kuutta. Tytöt sen sijaan nauttivat viikonloppuaamusta ja nukkuivat yli seitsemään. Se on aika hyvin, koska seitsemältä meillä on tavallisesti jo aamu pitkällä, kun viittä yli seitsemän on koulubussi jo portilla.

Vaikka etukäteen jännitin tätä muutaman päivän yksinhuoltajuutta, ei ainakaan nyt vielä toistaiseksi tunnu oikein miltään. Tunnen oloni turvalliseksi täällä kodissamme ja Khartumissa yleensäkin. Ihmisillä tuntuu täällä yleisesti ottaen olevan paljon hyvää tahtoa toisiaan kohtaan; suurin osa paikallisista suhtautuu minuun ja perheeseeni lämpimästi ja ystävällisesti. Ne ihmiset joille olen näkymätön ovat kaikessa ärsyttävyydessään onneksi kuitenkin vain pieni vähemmistö. Ja sitä porukkaa jotka eivät toisia tervehdi löytyy arvatenkin myös Suomesta ihan kantasuomalaisten joukosta - heitä ei vain niin huomaa kun Suomessa ei ole lainkaan tapana tervehtiä vieraita, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Totta on sekin, että Helsingissä kulkiessani tunnen itseni usein näkymättömäksi - monet ihmiset eivät pidä ovia toisilleen auki tai yleensäkään ota muita kanssaihmisiä juuri huomioon. Täällä tuntemattomat käyttäytyvät yleensä ottaen paljon kohteliaammin ja lämpimämmin toisiaan kohtaan. Mielenkiintoista muuten, että se vartijoistamme joka ei halunnut minua kätellä on osoittautunut vartijoistamme toistaiseksi kaikkein ystävällisimmäksi. 

Sain vihdoin diplomaattikorttini. Vähitellen rohkenen siis ottaa enemmän valokuvia. Toistaiseksi kuvat ovat lähinnä ihan kodin piiristä. 

Meillä ei edelleenkään ole vaatekaappeja. Mutta voihan vaatteet tietysti näinkin säilyttää.
Näkymä portiltamme kotikadulle. Huomaa piikkilangan varjo ja kissa pensaan juurella. Kyseinen kissa asustaa itse asiassa takapihallamme pentuineen. Aiomme antaa niille rauhan muuttaa toisaalle ennen kuin päästämme koirat tutustumaan takapihaan.
Keittiö alkaa olla käyttökunnossa. Hellaan on liimattu ärsyttäviä mainostarroja joita vähän kerrallaan rapsuttelen vapaahetkinä irti. Ikäänkuin ei olisi mitään parempaa tekemistä.

Tavarat ovat muutenkin ruvenneet löytämään paikkansa. Tosin kirjoja on kyllä vielä parin kirjahyllyllisen verran edelleen pinoissa pitkin lattioita.



11 kommenttia:

  1. Turvallisuuden tunne on tarkea asia kotona, oli sitten missa maassa tahansa. Hyva etta se sinulta loytyy! Tuo teidan vaatekaappinne on kylla mainio muokkaus ja hyvinhan vaatteet noinkin nakojaan sailyy :) Teidan kirjahyllynne ja keittionne ottaisin kylla mieluusti tanne, sisaltoineen. Meilla on kaikkea muuta kuin luksusasunto, joten keittio on sita Intialaista perushuttua, eli tyotaso ja pari hyllya, ei mitaan kodinkoneita. Ei edes tiskiallasta vaan tiskit pestaan ulkona. Aiti totesi visiitillaan etta tamahan on melkein kuin mokilla asuisi ja pyoritteli silmiaan.

    Meille on myos kulkukissa tehnyt pitstopin, pentunsa pyorayttaa kylla jonnekin muuanne. Pennuttomana aikana se makoilee osan paivasta meidan kaytavassa ja kay valilla nurisemassa jos emme ole laittaneet mitaan syomista. Jaisi muuten varmaan pysyvasti, mutta ei oikein arvosta meidan koirien kissantappoyrityksia. En kylla arvosta minakaan. Kiva sita on silitella ja rapsutella, on yllattavan ystavallinen kulkukissaksi! Ja kissojen tapaan kovin taitava jalkojen ympari kiehnaamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tosiaan aika luksusasunto ainakin koon puolesta, ja miehen kollegalta saimme halvalla ostettua ihan hulluja kodinkoneita, kun kollega lähti täältä muille maille: kollegan peruja ovat muun muassa jäätelökone ja tuo kuvassakin näkyvä hieno kahvinkeitin. Niitä opettelen käyttämään ja toisaalta opettelen myös asumaan tällaista valtavaa taloa ensimmäistä kertaa elämässäni. Kaikki on hyvin silloin kun olemme koko perhe samassa kerroksessa, mutta hankalaa on keittiöstä tulla yläkerran lastenhuoneeseen kiireenvilkkaa kesken kaiken, tai päinvastoin. Yksi kolmesta kerroksesta riittäisi meille ihan mainiosti.

      Mutta kyllä täälläkin välillä kaikesta huolimatta tuntuu kuin asuisi mökillä. Vedenpaine on niin heikko, että suihkussa tuntuu kuin saunassa viruttaisi hiljalleen vettä päälleen ämpäristä - ja koska kylpyhuoneissa ei ole kunnon ilmanvaihtoa myös niiden lämpötila on saunanomainen. Samaisen vedenpaineen vuoksi ei myöskään pesukone toistaiseksi toimi. Käsipyykkiä pitäisi siis viikonlopun aikana jossain vaiheessa ehtiä pesemään, että ensi viikoksikin riittäisi päällepantavaa.

      Minä ihailen tuota takapihan kissaäitiä, se on niin hyvä ja viisas äiti, että osaa houkutella kutsumattomat vieraat pois pentunsa luota ja toisaalta on osannut opettaa pennun pysymään pitkän päivän piilossa aloillaan. Äitikissan ruokapuolestakaan ei tarvitse huolehtia, eilen se söi saalistamansa linnun niin kokonaisuudessaan, että jäljelle jäi vain muutama höyhen. Pentu puolestaan näytti meille kuinka raivokas osaa olla, kun äkkäsi meidät tarkkailemassa toimiaan ikkunan läpi. Olen iloinen kun saan kissojen toimia hetken tarkkailla. Uskon, että ne koirien saapumisen myötä pian löytävät paremman piilopaikan.

      Poista
    2. Tuosta vedenpaineesta tuli mieleen, että onhan teidän talossa sypressori (=vedennopeutin tms.)?! Meillä ainakin Algeriassa vettä tuli tosi hitaasti ilman tuota laitetta eikä astianpesukone ja pyykinpesukone tahtoneet toimia kunnolla. Kone oli helppo asentaa ja sen voi myös laittaa pois päältä. Nyt toimivat molemmat koneet ja suihkustakin tulee vettä kunnolla.

      Poista
    3. Minulle on ihan mysteeri mitä talosta löytyy ja mistä täältä... Täytyy kysyä tuosta systeemistä. Yksi ongelma tuntuu ainakin olevan, että suodatin joka puhdistaa hanavettä, ei jotenkin päästä vettä kunnolla eteenpäin... Tätä ruvetaan nyt tällä tulevalla viikolla sumplimaan. Kiitos siis vinkistä, kysyn tuosta nopeuttimesta!

      Poista
  2. Valtavan oloinen keittiö teillä. Me puuhaamme viiden hengen ruokia läpikulkukäytävässä, jossa aamuisin on väisteltävä toista aikuista ja pyydettävä lapsia kiertämään pöytään olohuoneen kautta. :)

    Kirjat kun ovat paikallaan, alkaa jo tuntuakin kodilta. Me odottelemme vielä, että kirjahyllymme jostakin pihakirppikseltä löytyy. Pitäisi ehkä käydä niissä, mahdollisuudet paranisivat. :D

    Hyvää, rentoa viikonloppua lasten kanssa! Suunnitelmat kuulostivat hyviltä, varmasti teillä on kivaa yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä talossa on kaikki valtavaa... Siinä on tietysti puolensa. On ihan hullua valittaa siitä, että on liian avaraa, mutta on tässäkin tottumista.

      Kirjat ovat iso juttu tosiaan. Tänään käytin jonkun hetken siirtämällä kirjapinoja yhden huoneen lattialta toiseen huoneeseen siinä toiveissa, että pian ne saadaan hyllyynkin. Meiltä puuttuu myös kirjahyllyjä ja jos jotakin muita huonekaluja, mutta yritän saada jonkinlaista järjestystä aikaan kuitenkin kun en jaksaisi enää elää kaaoksessa.

      Viikonloppu on toistaiseksi sujunut erinomaisesti - sehän on täällä meillä nyt jo puoliksi ohi. On ehditty nauttia leluista ja DVD:istä, pelata Kimbleä, syödä popcornia ja jäätelöä ja vähän oikeaa ruokaakin, ja nyt koko seurue on sammunut sänkyyni ja hyvät unet odottavat toivottavasti meitä kaikkia. Hyvää viikonloppua myös sinnepäin!

      Poista
  3. Ihana tuo vaatekaappi :) Niin sitä keksii kikkakolmosia kun on pakko! Meillä Peetu aikoinaan kylpi muuttolaatikossa kun amme oli missä lie :)
    Ihanaa ja mielenkiintoista muutenkin nähdä kuvia teidän uudesta kodista. Kirjahylly näyttää niin kotoiselta ja eiköhän ne muutkin tavarat pikkuhiljaa löydä paikkansa uudesta kodista. On varmasti kivaa kun koti rupeaa näyttämään kodilta kun saa omat tavarat paikalleen.

    Kirjoista puheenollen, mulla olisi tuo kassi kirjoja sulle ja olin jossain kohtaa ajatellut että jahka Cosimo pyörähtää suomessa olisin jollain tapaa koittanut lykätä kassin hänelle sinulle tuotavaksi. Mutta säilyy se täälläkin siihen asti jahka seuraavan kerran tänne taas tulette :)

    Ja mä luulen että oli tosi järkevä ratkaisu että jäitte lasten kanssa Sudaniin. Olisi ollut aikamoinen myllerrys lapsille käydä Suomessa tässä kohtaa. Mukavaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin kokonaan vastata sulle kirja-asiassa! Cosimolla on laukku ihan täynnä, sen verran on pakollisia tuomisia Suomesta. Mutta toisella kertaa sitten jos maltat pitää kirjakassia vielä mulle jemmassa.

      Olen viime päivät keskittynyt järkkäilemään alakertaa mikä on ihan hullua siinä mielessä, että se on se "edustuskerros" kun tämä toinen kerros on enemmän "koti". Näitä varsinaisia oleskelutiloja kannattasi tietysti ensin laittaa kun täällä enemmän vietetään aikaa. Täällä tokassa kerroksessa on vaan niin paljon hommaa ja sotkua, ja liikaa puuttuvia huonekaluja, etten jaksa täällä toistaiseksi kovin huhkia. Huone ja päivä kerrallaan kun jaksaisi edetä...

      Hyvät viikonloput teille!

      Poista
  4. Näkeekö kaupungilla paljon koiria? Liekö tietoni vanhentunutta tai väärää, mutta jonkinlainen muistikuva minulla on, että islamilaisen kulttuurin mukaan koirienpito on hyväksyttävää vain maaseudulla vartiointi- ja paimentolaistehtävissä, mutta lemmikkeinä niitä ei yleensä pidetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä on tullut vastaan useampi paikallinen, joka on sanonut, että perheellään on lemmikkikoira. Kulkukoiria näkee liikenteessä, yhden koiranulkoiluttajan olen toistaiseksi nähnyt. Mutta ulkoilutus ei kyllä lemmikkien määrästä kertonut Belizessäkään - se ei ole samalla tavalla tapana kaikkialla maailmassa vaan koirat ulkoilevat pääasiassa omalla pihalla. Me aiomme koiria ulkoiluttaa, mielenkiintoista nähdä mitä ne ympäristöstään ajattelevat - ja ympäristö heistä!

      Ihmiset suhtautuvat täällä mielestäni kivasti eläimiin siltä osin mitä olen ehtinyt nähdä; paljon myönteisemmin kuin Belizessä tai etenkin Ja amaikalla. Jamaikallahan koululapset heittivät kiviä kohti Poppy-koiraamme kun olin sen kanssa lenkillä :( Täällä Khartumissa kulkukoiria ja -kissoja ei kukaan hätyytä ja ne ovat yleensä ottaen paljon parempivointisen oloisia kuin esimerkiksi Belizessä. Kukaan ei ole myöskään vielä nyrpistänyt nenäänsä koirastamme kuullessaan. Autonkuljettajamme oli suorastaan vilpittömän ihastunut kun kuuli meillä olevan koiria ja kyselee niistä joka päivä.

      Luulen, että islamilaisuudesta elää maailmalla monenlaisia uskomuksia jotka eivät ole ollenkaan niin tosia kuin luullaan. Sudanhan on tosiaan hyvinkin islamilainen valtio Sharia-lakeineen mutta täällä on lopulta hyvin paljon hyväksyvämpää ja rennompaa kuin mitä voisi siltä pohjalta odottaa.

      Poista
    2. Kiitokset vastauksestasi, näin arvelinkin asian olevan. Kyllähän suurkaupunki jo asettaa tiettyjä rajoituksia koiranulkoilutukselle kaikkialla. Mukavaa, että saatte koiranne kotiin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!