perjantai 3. lokakuuta 2014

Alakerran olohuone

Kymmenisen muuttolaatikkoa on edelleen purkamatta. Osan olen itse asiassa jo kertaalleen avannut, myllännyt niitten sisältöä ja sulkenut sitten uudelleen. Meillä ei ole edelleenkään vaatekaappeja saati sitten liinavaatekaappia, joten lakanat, peitot ja tyynyt säilyvät toistaiseksi parhaiten pahvilaatikoissa. Kaikenlainen epämääräinen paperitavara odottaa myös omaa paikkaansa, osin muuttolaatikoissa ja osin työhuoneen lattialla sikinsokin. Edelleen ihmettelen myös minne kaikenlaiset ihonpesuaineet ja kosmetiikan laittaisin. Kylpyhuoneissamme tulee nimittäin päivän aikana niin kuuma, että siellä on iltaisin saunan omaiset tunnelmat. Makuuhuoneessa läpi päivän pyörivä ilmastointi ei viilennä kylpyhuonetta juuri lainkaan. Yksi kylpyhuoneessa käytössä ollut käsisaippua kirjaimellisesti suli käsiini, deodorantti on sekin muuttanut olomuotoaan käyttökelvottomaksi. Muuttolaatikollinen saippuoita ja muita kylpyhuoneen tarvikkeita odottelee siis myös edelleen omaa paikkaansa.

Alakerran olohuone.


Mutta alakerran olohuone on sentään valmis, mitä nyt taulut puuttuvat vielä seiniltä. Taulukokoelmamme seisoo pitkin alahuoneen käytävän seinää, osin kahden-kolmen taulun pinoissa. Miten meillä onkin niin paljon tauluja? Betoniseiniin on työn ja tuskan takana saada nauloja ja koukkuja tauluille, joten taulujen asettaminen paikalleen on ennenkin kestänyt meillä hyvän aikaa. Saa nähdä jospa saisimme osan tauluista seinälle nyt tämän viikon loman aikana.

Toisesta kulmasta.


Taulujen lisäksi toiveissa on myös saada alakerran olohuoneeseen televisio, jonka ääreen voisin istuttaa lapset silloin kun lasten meno lähtee liian kovaksi ja minulla on tekemistä keittiössä. Tällä hetkellä meillä on televisio vain yläkerran perhehuoneessa, eikä siinäkään itse asiassa lainkaan ohjelmia vaan toistaiseksi olemme katselleet vain DVD:itä. Mutta kun yläkerrassa tulee riitaa tai tarvetta DVD:n vaihtamiselle ja olen itse alakerrassa laittamassa ruokaa, tulee väistämättä mieleen, että olisi kätevä jos lapset voisivat tarvittaessa rauhoittua television ääressä vähän lähempänä minua. Aika vähän lapset tätä nykyä kyllä istuvat ruudun ääressä. Koulupäivät vievät oman osansa päivästä ja iltapäivisin isommat lapset itse asiassa haluavat mieluummin leikkiä; varsinkin kuusivuotias esikoinen, jonka päivät koulussa ovat varsin koulumaiset ja sisältävät valitettavan vähän varsinaista leikkiaikaa.

Taapero viihtyy jonkun hetken leikkikehässään kun isosisko viihdyttää.


Alakerran olohuoneessa on talon alkuperäiset verhot niin kuin toistaiseksi muuallakin talossa. Olohuoneen verhot saatan jättääkin paikalleen. Kotiapulainen auttoi minua kiskomaan alas keltaisten verhojen alla roikkuneet pölyiset ja rumat läpinäkyvät verhot ja ilman niitä koko olohuone muuttui raikkaamman oloiseksi. Jotain muutakin tekstiiliä huone mielestäni vielä kaipaa, ja suunnitelmissa onkin etsiä tulevalla Istanbulinreissulla olohuoneeseen sopivaa turkkilaista mattoa. Kävin vuosia sitten Istanbulissa mutta silloin minulla ei ollut kykyä eikä rahaakaan hankkia komeaa mattoa. Saa nähdä mitä tulee matto-ostoksista kolmen levottoman lapsen kanssa mutta toivon, että onnistumme joululomalla tekemään mattokaupat. 

Tästä näkymästä olohuoneesta pihallepäin minä pidän. Ruskealla Khartumilla on totisesti myös vihreä puolensa ja onneksemme saamme kaupungin vihreydestä kotona osamme.


Alakerran olohuonetta käytämme tällä hetkellä verrattain vähän; sille tulee arvatenkin enemmän käyttöä siinä vaiheessa kun saamme aikaiseksi kutsuttua vieraita tänne uuteen kotiin. Aina välillä tulee silti istuttua vanhoissa tutuissa sohvissa ja nojatuoleissa. Ne ovat käytössä kuluneet ja nuhruiset, mutta toisaalta juuri siksi niin mukavat. Ostimme olohuoneen kalusteet aikoinaan Jamaikalta pienehköstä paikallisesta työpajasta, joka oli erikoistunut korituoleihin. Pongo-koira on kahdesti syönyt sohvatyynyt niin palasiksi, että olemme joutuneet teettämään uudet. Viimeisimmät tyynyt teki meille belizeläisen kotiapulaisemme mies, jolla on oma sohvayritys. Termiitit tai muut vastaavat ötökät ovat puolestaan jonkun kerran nakertaneet nojatuolien koriainesta hötöksi. Korjautimme Belizessä viime keväänä tuolit ja sohvapöydän sikäläisessä korituolikaupassa. Toivon mukaan olohuoneen kalusteet kestävät kokonaisuudessaan käytössä vielä ainakin jonkun vuoden.

9 kommenttia:

  1. Kivan avaraa ja valoisaa! Mina tuossa itsekseni mietinkin, etta sinuna jattaisin nuo keltaiset, varsin pirteat, verhot paikoilleen. Ja kun nayttaa olevan oransseja sohvatyynyja, niin ehka kapeampi, oranssi verho keltaisen verhon viereen ulkopuolelle? Hieman olen myos kateellinen noista vaaleista seinista, meilla kun on railakkaan mintunvihreat seinat joka paikassa. Mita nyt olohuoneessa on yksi seina jostain syysta persikan varinen. Vuokralla kun asutaan, niin en ole antanut vaivata moisen, tottuu sita oudompiinkin variyhdistelmiin.

    Mina en nyt muista oletteko etsimassa valmiita vaatekaappeja vai oliko aikomuksena teetattaa kaapit? Pahvilaatikoista elaminen kay pidemman paalle hermoille, joten toivottavasti saatte kaapit pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avaraa on todellakin ja valoisaakin nyt kun tajusin vetää verhot niin auki kuin ne aukeavat. Alkuun piiloteltiin puoliaukinaisten verhojen takana kunnes oivalsin, että osa alakerran olohuoneen suurista ikkunoista on itse asiassa peilitettyä lasia eli ulkopuolelta ei näe sisään vaikka verhot olisivatkin auki.

      Nuo verhotangot ovat siitä hankalat, että joko mennään näillä tai sitten vaihdetaan koko setti ja laitetaan kokonaan uudet verhot tilalle. Noihin rankkoihin on nimittäin tosi vaikea vaihtaa verhoja. Mutta luulen, että saan sopivanvärisellä matolla sidottua verhojen keltaisen ja sohvien ruskean ja oranssin yhteen. Ja verhot ovat itse asiassa luonnossa vähän vähemmän räikeän keltaiset eli eivät onneksi pahasti sodi sohvan kanssa, että pärjätään jos nyt jonkun aikaa meneekin ennen kuin saadaan matto hankittua :)

      Vaaleat seinät ovat kyllä kätevät. Tosin Jamaikalla meillä oli joka huoneessa vähän erisävyiset seinät, oranssista haaleansiniseen eikä sekään ollut lopulta ollenkaan paha. Loi omanlaistansa tunnelmaa!

      Oltiin teettämässä vaatekaappeja mutta hinta oli lopulta niin huima, että luovuttiin siitä suunnitelmasta. Nyt odotetaan toisen mahdollisen tekijän hintoja ja/tai että joku maastalähtijä myy sopivan kaapin - sillä tapaa täällä hankitaan paljon huonekaluja. Lastenhuoneeseen keksittiin vähän toisenlainen ratkaisu mutta senkin toteuttamiseen tarvittaisiin vielä vähän apua. Paljon on siis hommia kesken... Mutta kyllä tämä tästä vähitellen.

      Poista
    2. Niin verhotangoista oli siis tuolla yllä puhe eikä "rankoista". Tekstinkorjaus ei aina ihan ymmärrä mitä ajan takaa... :)

      Poista
  2. Talonne on viihtyisän näköinen jo nyt. Vähitellen siitä varmasti tulee ihana koti, kun huoneet ja nurkat vähitellen täyttyvät omannäköisillä tavaroilla.

    Olen puolestasi innostunut siitä, että pääset Istanbuliin matto-ostoksille. Laitathan siitäkin reissusta kuvia blogiin sitten aikanaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihtyisyys on minulle tosi tärkeää. Tästä turhankin suuresta talosta on vähän haastavampaa saada kotoisaa mutta kovasti sitä kuitenkin yritän! Kotoisuutta kyllä onneksi edesauttavat nuhruiset vanhat huonekalumme :)

      Yritän ottaa Istanbulissa kuvia. Matkaan on vielä aikaa mutta se ei toki estä tekemästä matkan varalle suunnitelmia. Keksin tänään jo toisenkin paikan talossa joka kipeästi kaipaisi turkkilaista mattoa :)

      Poista
  3. Istanbul on tosi ihana paikka ja basaareissa riittää vaikka mitä ostettavaa! Voikun pääsisin pian uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istanbul on kyllä ihana. Ostin viimeksi basaareista laukut täyteen tuomisia. Saa nähdä miten tuolla tulevalla reissulla käy!

      Poista
  4. Nuo teidan keltaiset sivuverhot ovat samantyyliset kun meilla olkkarissa, olen tosi ollut jo puolisen vuotta verhovaihtohommissa mutta valmista ei ole tullut, olen aika uskomattoman laiska ja hidas tallaisissa asioissa....Minusta ne ovat kylla kivan pirteat ja sopivat hyvin kalusteisiinkin. Odotan innolla, etta paasette lomalle Istanbuliin ja sielta ostosparatiisista tarttuu taatusti yhta jos toistakin mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verhot ei meilläkään ole mikään erityinen prioriteetti, kun tätä muutakin hommaa on ihan riittämiin :)

      On ihanaa päästä Istanbuliin ostoksille vuodenvaihteessa vaikka yritän tosiaan pitää mielessä, että lasten kanssa voi olla haastavaa keskittyä ostoksiin ja kaupunkiin yleensäkin eli reissusta tuskin tulee samanlaista kuin edellisellä kerralla kun kävin Istanbulissa ystävän kanssa noin vuonna 2003, kauan ennen lapsia! Mutta jos nyt edes pari mattoa löytyisi... :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!