keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Hyvää ja kaunista

Viime päivät ovat kuluneet vaihteeksi vähän aallonpohjalla. Lasten koulu pitää kiireisenä, poskiontelontulehdus uhkaa, koirien lomajärjestelyt stressaavat. Meiltä katkaistiin eilen vesi kun emme olleet tienneet missä ja milloin maksaa lasku; viime viikolla ei roskiamme ei viety talon edestä lainkaan pois koska emme olleet tienneet maksaa roskamaksua.

Tuntuu hölmöltä olla niin tietämätön, ja toisaalta ärsyttää, ettei kukaan ole viitsinyt antaa meille näistä ihan perusasioista hyvissä ajoin tietoa. Paikallisille ja pitkään maassa asuneille roskalaskut ja vesilaskun hoitaminen ovat varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta vasta maahan saapuneena kaikki on outoa eikä kaikista asioista tiedä eikä osaa kysyä. Nyt kun ajattelen asiaa, en ole koskaan nähnyt Khartumissa postinkantajaa. Laskuja on siis kai turha postitse odottaa? Taas kerran toivoisin, että miehen toimisto pitäisi meistä vähän parempaa huolta: antaisi etukäteen kulttuurin- ja kielenopetusta silloin kun ovat kysessä vähän haastavammat olot, tai ihan vähintäänkin ojentaisi uusille tulokkaille jonkinlaisen tervetulopaketin, jossa kerrottaisiin vähän siitä kuinka asiat missäkin maassa hoidetaan. 

Yritän kaikin voimin nousta aallonpohjalta taas kohti pintaa. Kyllähän täältä ärsytyksenaiheiden lisäksi tosiaan löytyy myös kaikenlaista hyvää ja kaunista - toistaiseksi ennen kaikkea ihan kodin piiristä, mutta ihan hyvä niin: täällä kotonahan suurin osa omasta ajastani kuluukin.

Hyviä ja kauniita asioita arjessa:

Gluteeniton mysli, jota on saatavilla lähes joka ruokakaupasta. Yksi harvoista gluteenittomista tuotteista joka täältä löytyy, mutta sen mainiompi: myslillä on kätevä aloittaa päivä.
Kahvikoneemme, jonka kanssa olen vihdoin tullut sinuiksi alun hankaluuksien jälkeen. Ja ystävän yliopistoaikoina antama muki, joka on kulkenut kanssani maasta toiseen.
Kauniit uudet sudanilaiset huonekalumme, kuten tämä tuoli jolla on näin ihana päällinen. 
Lasten leikit ja se, että talossa riittää leikeille neliöitä.
Koirat ja niiden huvittavat toimet, kuten tämä muodostelmassa lepäily.
Haukka sähköpylvään päässä syömässä saalistaan ihan talomme edessä.
Skippy sohvalla. Kesti kauan ennen kuin tämä koira rohkeni sohvilla lepäilemään tai pyytämään rapsutuksia. Nyt se on ihan täysi kotikoira, siinä kuin kaksi kaveriaankin.
Aina yhtä ilahduttava guatemalalainen sängynpeittomme.
Ihanat lapset. Kaikkein parhaimpia ja kauniimpia ihan missä vain ympäristössä tai olosuhteissa. Nimillä merkityn oven takana on lasten valtakunta.
Khartumlainen auringonnousu omalta pihalta katsoen. 

12 kommenttia:

  1. Suomalaisesta kerrostalosta katsottuna vesi- ja roskalaskujen hoito (ja vielä jotenkin muuten kuin postitse) kuulostaa kyllä tosi hankalalta. Mä voin kuvitella, miten kaikki tollaiset sinänsä pienet, mutta välttämättömät jutut, jotka ei vain suju, voi kerääntyä melkoiseksi ärsytykseksi.

    Mutta hei tuolinpäällinen on kyllä ihana. Ja auringonnousu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mieli on valmiiksi vähän kiikunkaakun alakulon ja toiveikkuuden välillä pienetkin vastoinkäymiset kaataa helposti laivan. Valoisampiakin aikoja on ollut tässä välissä mutta kyllä elämä tällä hetkellä on lähinnä selviytymistä parhaimmillaankin. Ja kun sitten tuntuu, etten selviä edes niin keskeisistä asioista kuin juoksevan veden varmistamisesta niin se masentaa ja ärsyttää. Mutta onneksi on hyvää ja kaunistakin, ja yritän totisesti keskittyä niihin niin paljon kuin voin.

      Poista
  2. Todellakin kuvittelisi työpaikan antavan alkuinfoa sekä suullisesti että kirjallisesti. Ehkä olisi hyvä antaa palautetta asiasta, jotta jatkossa muiden tulijoiden ei tarvitsisi opetella kaikkea sen kuuluisan kantapään kautta? Voisit ehkä itsekin jopa osallistua sen kirjoittamiseen?

    Heh, koirat näyttää hassuilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna hetken mietin, että kirjoittaisin Khartumia varten yleisluontoisen tervetulopaketin uusille tulokkaille. Mutta enpä tiedä jaksanko ruveta hommaan josta tuskin saisin edes kiitosta keltään. Jaan kyllä auliisti tietoja uusille sen mitä tiedän ja voin, mutta sen enempään en taida itse venyä.

      Ihan miehen työpaikkaa ajatellen pahaa pelkään, että ellei instituutio kokonaisuudessaan ota tavakseen valmistaa työntekijöitä paremmin uusiin kuvioihin eivät yksittäiset oppaat juuri auta - niitten olemassaolo muistetaan hetken mutta kun porukka vaihtuu muutaman vuoden välein ja olosuhteet ja tavatkin ehkä vähitellen muuttuvat, oppaat unohtuvat ja tiedot vanhentuvat. Mielestäni miehen työpaikalla olisi tarvetta uudistaa monia tähän maasta toiseen muuttamiseen liittyviä kuvioita mutta pahaa pelkään, että kovin kummoisia muutoksia ei ole luvassa. Suuret instituutiot eivät muutu hetkessä, jos muuttuvat ollenkaan :(

      Poista
  3. Hei, pohdintasi ja ärsytyksen aiheesi kuulostavat jokseenkin kotoisan tutuilta ajoilta (2011), kun asetuimme Mombasaan asumaan. Laskut piti tosiaan käydä joko jonottamalla maksamassa eri laitoksissa tai sitten yrityksen edustaja tuli kotoa hakemaan maksun. Tehokasta ja nopeaa toiminta oli aina, jos lasku ei oltu maksettu, samantien tosiaan katkesi joko vesi, sähkö tai roskien haku ja niiden takaisin saaminen oli hankalaa ja hidasta, jos halusi välttyä lahjomasta virkamiehiä. Tuttuja tunteita on myös nuo, jotka nousevat siivoojan ym palkkaamisesta kotiin. Kauan siihen meni, että tottui puutarhuriin, joka asui kanssamme tai vartijaan, joka oli aina yöt päivystämässä. Mutta puutarhuri oli lopulta korvaamaton, hän osasi maksaa laskut, tiesi miten toimia milloinkin ja oli vielä niin hyvä tyyppi, että tajusi koska apua tarvitsemme, tilannetaju loistava. Koirat jäivät aina lomillamme kotiin, koska puutarhuri piti niistä huolen. Se oli kyllä kätevä juttu, koska Mombasassa ei ollut mitään hoitopaikkoja lemmikeillle tai ainakaan sellaisia mihin minä olisin koirani tohtinut jättää. Huih, paljon on asiaa, mutta kun kerrankin saan kommentoitua niin kommentoidaan nyt sitten. Kiitokset blogista ja niin mielenkiintoisista pohdinnoistasi! Löysin tämän ihan muuutama kuukausi sitten vasta. Tsemppiä, hyvin se menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kun kommentoit! Hyvin samanlaiselta kuulostavat vesi- ja roskakuviot paitsi että täällä taitaa Sharia pitää ihmiset aika rehellisinä - mitään lahjontakuvioita ei onneksi ole tullut vastaan. Ja meidän fiksut vartijat järjestivät lopulta roskat pois vaikka maksu olikin myöhässä ja heiltä kuulimme myös, että vesi oli poikki. Ihan heti se ei olisi talossa ilmennyt koska meillä on parikin omaa vesisäiliötä. Toivon mukaan vesi ei siis kokonaan ehdi katketa jos maksuasia selviää tänään... Roskamaksu on nyt ainakin maksettu ja kuitti laitettu talteen.

      Olisipa meilläkin tuollainen ihana puutarhuri! Vaikka voin hyvin kuvitella, että kesti aikansa siihen, että hän asui teillä. Autonkuljettaja taitaa meillä tulla lomiksi koiranvahdiksi mikä ei sinänsä ole hullumpi suunnitelma. Silti jännittää miten hän ja koirat täällä pärjäävät - näillä meidän koirilla on jokaisella omat erikoisuutensa ja tuntuu melkein yhtä vaikealta jättää niitä muiden hoitoon kuin lapsiakin.

      Toivottavasti kommentoit toistekin. Tällainen vertaistuki on ihan mahtavaa!

      Poista
  4. Tsemppiä! Kantapään kautta tulee opittua monet asiat ulkomailla ollessa, mutta onneksi on aina kauniita auringonnousuja ja uusia päiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä Ansku! Vanha ei jaksaisi enää oppia uutta, siitäkin taitaa kenkä puristaa. On vaan niin tylsää olla pöllö ja tietämätön jo niin monennetta kertaa. Aika vastahan sitä käytiin tämä sama prosessi läpi Belizessä mutta tässä sitä nyt taas ollaan...

      Ei kai auta kuin odottaa seuraavaa auringonnousua ja parempaa päivää.

      Poista
  5. Huh. Tuli ihan mieleen omat alkuajat Intiassa, kun kaikki oli uutta ja outoa, ja juuri nuo perusasiat olivat ihan hakusessa. Ja minulla sentään oli paikallinen mies - en osaa edes kuvitella, miltä Intia (tai Sudan) voisi tuntua sellaisesta, jolla ei ole ennestään mitään kontakteja paikallisiin. Kaipasin Hyderabadissa jotain internet-sivustoa uusille tulokkaille, jossa kaikki perusasiat olisi selitetty, mutta eihän sellaista ollut. Hetken jo harkitsin, että teen itse semmoisen, että sitten seuraavilla tulijoilla olisi ainakin vähän helpompaa.

    Voi noita koiria! Muodostelmanukkujat. :-)

    VastaaPoista
  6. Mullakin käy harva se päivä mielessä, että olisipa joku nettisivu tai käytännön asioiden tukipuhelin josta voisin kysyä ihan näistä perusasioista. Googlekaan ei oikein täällä auta kun monetkaan virastot ja toimistot ja asiat eivät taida olla netissä ja jos ovatkin niin arvatenkin vain arabiaksi.

    Belizessä laskut hoituivat vähän Sudania suoraviivaisemmin ja toisaalta meillä oli viimeiset vuodet siellä mahtava tukiryhmä joka auttoi käytännön asioissa puolin ja toisin. On niin ikävä toimiston fiksua autonkuljettajaa, joka ei auttanut vain laskujen hoitamisessa vaan osasi myös hoitaa kuntoon koirien nappaamat linnut ja harvensi ylikasvaneet puut ja pensaat pihalla.

    En tiedä miksi koirat asettuivat muodostelmaan nukkumaan. Hassuja ja somia ovat. Paitsi tietysti silloin kun haukkuvat naapureita/kulkukissoja/korjausmiehiä ja niin edelleen...

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä minunkin puolestani sopeutumiseen uusissa oloissa! Löysin blogisi vasta nyt, ja mielenkiinnolla tulen lukemaan sitä jatkossakin. Kirjoittaminen varmaan auttaa hieman siihen yksinäisyyteenkin, kun on kuitenkin vain "näppäimistön päässä" rohkaisua ja tukea antavista ihmisistä. Meilläkin laskut (sähkö- ja vesi) työnnetään vain oven raosta, koska postilaatikkoja ja postin jakelua ei ole ollenkaan. Koirasi ovat kyllä mainioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Onpa mukavaa, että löysit perille ja minä nyt vastavuoroisesti sinun blogiisi. Kirjoittaminen auttaa todellakin valtavasti ja vuoropuhelu lukijoiden kanssa on minulle tosi tärkeää, nykyisessä tilanteessa varmasti vielä tärkeämpää kuin aikaisemmin. En tiedä mitä tekisin ilman blogia vaikka välillä täytyykin tasapainotella sen suhteen mitä ja miten täällä kerron.

      En tiedä kannetaanko täälläkään postia lainkaan. Sähköä ja vettä varten on omat mittarissa joihin ladataan rahaa - kun mittari lyö tyhjää täytyy lasku käydä maksamassa. Jos nyt näitten viime päivien sotkusta olen saanut oikein selvää! Roskalasku puolestaan haetaan joka talosta erikseen ja pitää kai maksaa nelisen kertaa vuodessa. Nyt kun asiat ovat vähän auenneet ne tuntuvat aika järkeenkäyviltä mutta vielä eilen laskukuviot vaikuttivat kyllä aika mystisiltä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!