keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tiilimuuri


Lasten koulun ratsastuskoulu sijaitsee vähän Khartumin ulkopuolella, noin viidentoista minuutin matkan päässä koululta. Kun ensimmäistä kertaa ajoimme ratsastuskoululle ihmettelin loputonta ruskeaa tiilimuuria, joka nousee molemmin puolin ruskeaa hiekkatietä. Katselin ratsastuskoulun lähettämää karttaa ja ihmettelin missä ihmeessä ovat ne maamerkit joista kartta mainitsi: minä en nähnyt ympärilläni muuta kuin ruskeaa tiiltä. Nyt kun ratsastuskoululle on ajeltu jo aika monesti olen kuin olenkin alkanut huomata ruskeassa aidassa yksityiskohtia. Tiiliaita katkeaa yhtäällä pikkukauppaan, toisaalla tienhaaraan. Senkin olen huomannut, että ruskea tiili näyttää kauniilta taivaan sinistä ja palmujen vihreää vasten. Ja turkoosit portit ruskeaa tiiltä vasten ovat mielestäni niin herkullisia, että voisin käyttää jonkun viikon vain kuvaamalla niitä. 

Toistaiseksi otan kuitenkin edelleen kuvia ainoastaan puhelimen kameralla. Kunnollista kameraa meillä ei täällä juuri nyt olekaan, se tuntui elokuussa aika turhalta matkatavaralta, kun minulla ei siinä vaiheessa vielä ollut valokuvauslupaakaan. Nyt kun olemme olleet täällä jo pian kolmisen kuukautta kaipaan kyllä jo välillä kameraani. Toisaalta en tiedä voinko ja viitsinkö täällä koskaan ottaa kovin huomiotaherättävästi kunnollisia valokuvia oikealla kameralla, vaikka diplomaattikortti onkin nyt taskussa ja sitä kautta lupa valokuvaamiseen onkin.

Paikalliset eivät taitaisi kuvaamisesta pahastua sen perusteella kuinka hanakasti he itse pyytävät meidän perhettämme esiintymään omissa kuvissaan. Meidät on useamman kerran pysäytetty ruokakaupassa valokuvausta varten. Etenkin taaperon kanssa halutaan ottaa kuvia, mutta ihan koko perheemme tuntuu olevan verrattain suosittu valokuvauskohde. Autonkuljettaja haluaa puolestaan mielellään ottaa itsestään kuvia koiriemme kanssa. Puhelimen kameralla räpsityt omat kuvat ovat siis täälläkin iso juttu. Mutta itse en osaa enkä halua vaivata tuntemattomia, ja oikeastaan minua kiinnostaisi muutenkin juuri nyt ennen kaikkea kuvata ympäristöä. Täällä tunnutaan kuitenkin ottavan kuvia itsestä ja kavereista, tai tuntemattomista ulkomaalaisista perheistä ruokakaupassa, ei niinkään arkkitehtonisista yksityiskohdista tai edes komeista palmuista. Eikä kuvaaminen ole täällä mikään ihan yksinkertainen asia, kun siihen kuitenkin tarvitaan periaatteessa ihan lupa. Oli miten oli, en halua toistaiseksi kiinnittää huomiota itseeni joten räpsin puhelimen kameralla mitä ehdin.

Sen pitemmittä puheitta tässä kuvia sunnuntailta.


Tämä kauppa on jostain syystä ollut kiinni jo jonkin aikaa. Tien varrella on useampi vastaavanlainen pikkuruokakauppa - kaikkiin ei ehkä riitä asiakkaita?
Minkäköhänlaisia maailmoja muurien takaa löytyy?

6 kommenttia:

  1. Täällä Etelä-Suomessa haikaillen katselen ottamiasi värikkäitä kuvia. Kesän loppuminen ja värien ja äänien katoaminen tuntui taas tapahtuneen niin yllättäen, Tänä syksynä olikin poikkeuksellisen kaunis ruska, joka on nyt muuttunut jotenkin harmaanruskeaksi värittömyydeksi. Hienoa, että jaksat kirjoittaa elämästäsi siellä. Se tuo lämpöä ja tietoa toisenlaisesta kulttuurista, mikä on kehittävää ja virkistävää meille lukijoillesi.
    Kirjoitatko myös päiväkirjaa vai printtaatko kirjoituksesi paperillekin?
    Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos jutut ja kuvat piristävät syksyn hämärässä! Näissä oloissa missä ei koskaan tule talvi on aina jotenkin vaikea muistaa ja uskoa, että toisaalla vuodenajat vaihtuvat. Täälläkin on ihanasti sää viilentynyt nyt niin, ettei enää ole niin tuskaisen kuuma koko ajan mutta hellelukemissahan täällä silti toki mennään.

      Tämä blogi on ihan kirjaimellisesti päiväkirjani (vaikken ihan kirjaimellisesti edustusrouva olekaan, varsinkaan nyt enää täällä Sudanissa), yritän muistaa aina ajoittain kopioida jutut myös toisaalle talteen. Jonkun verran kirjoittelen kyllä myös sellaista mikä ei blogiin asti ole ainakaan vielä ehtinyt vaikken siis mitenkään varsinaisesti päiväkirjamuotoon. Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa jäsentää ja järjestää ajatuksiani. Tämä blogi on siitä mainio väline ajatusten kokoamiseen ja järjestelyyn, että täältä saa teiltä lukijoilta uusia näkökulmia ja uusia ajatuksia. Blogin pitäminen antaa siis minulle vähintäänkin yhtä paljon kuin lukijoille - suuri kiitos siis kommentista!

      Poista
  2. Viehättävä tuo kuva suljetusta kaupasta. Valokuvauksesta kiinnostuneena ja sitä harrastavana en ymmärrä tätä vallalla olevaa selfie-kulttuuria, taitaa olla yleistä joka maailmakolkassa nykyään, missä vain kännyköitä on.

    Tulit äsken mieleeni, kun luin erästä leivontablogia http://suklaapossu.blogspot.fi/2014/10/kostea-suklaapiirakka-gluteeniton.html Siellä on ohje gluteenittomaan suklaapiirakkaan. Muistan sinun joskus tuskailleen noiden gluteenittomien leivonnaisten kanssa, joten jollei blogi ole tuttu, niin vilkaisepa tuota herkullisen oloista piirakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän kyllä puhelimella otetuista omistakuvistakin jos niissä on jokin juju tai juttu, mutta sitä en oikein ymmärrä, että ihan tuntemattomien kanssa halutaan samaan kuvaan!

      Ihanalta näyttää ohje tosiaan. En vain tiedä löytyykö täältä mistään ranskankermaa tai sen vastiketta. Mantelijauhojakaan meillä ei harmi vaan ole... Ilokseni olen kuitenkin viime viikkojen aikana oppinut vihdoin tekemään hyvää gluteenitonta pizzaa ja näkkileipääkin. Tänä viikonloppuna on tarkoitus vihdoin koittaa kikhernesuklaakakun tekemistä. Kikherneitä täältä näyttää löytyvän aina eli se olisi aika mahtava juttu jos kakku onnistuisi.

      Poista
  3. Ranskankerman voi korvata jogurtilla! Mantelijauhoista en harmi vaan tiedä...

    Mutta sitten asiaan: kaksi juttua tässä kirjoituksessa muistutti Intiasta. Ensinnäkin siellä oli myös tapana, että ihmiset halusivat minun kanssani kuvaan, toiset myös kuvasivat mua salaa esim ravintolassa. Ja toinen juttu: kuljetteko sen kaupan ohi joka päivä? Intiassa kauppojen ja torien aukioloajat oli mielestäni ihan mahdotonta muistaa kun toiset oli aina kiinni vaikkapa tiistaisin (ja totta kai tuli aina tehtyä hukkareissuja juuri sinä päivänä!). Tarkoitan siis vaan, että kauppa voi olla auki vain tiettyinä päivinä - jos kaipaat tekemistä niin voit alkaa tarkkailemaan asiaa. :) Hyvää jatkoa Khartumiin!
    nimetön lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä ei onneksi kai sentään ole vielä kuvattu salaa... Aika reippaasti meitä tullaan pyytämään yhteiskuvaan eli salailuun ei näytä olevan tarvetta :)

      Tuo kauppa on matkalla ratsastuskoululle ja oli mielestäni vielä ensimmäisinä viikkoina auki kun ajelimme ohi, mutta ei enää nyt pitempään aikaan. Eipä kyllä sillä niin väliä: olen parissa tuon tienpätkän pikkukaupassa pysähtynyt ostamaan vettä tai jotain muuta pientä ja kaupat ovat olleet niin äärimmäisen pölyisiä, että mitään suurempaa niistä en haluaisi ostaakaan. Aavikkopöly pääsee tietysti hiekkatien varrella pöllyämään nopeasti sisälle asti.

      Hyvä tietää, että jugurtilla voi tarvittaessa korvata ranskankerman. Tuo jauhoasia on täällä kaikin puolin haastava... Muuta en ole vielä keksinyt kuin tuoda gluteenittomia jauhoja lomilta mukana tänne.

      Kaikkea hyvää myös sinulle nimetön!

      Poista

Kiitos kommentistasi!