keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ensimmäisen luokan loma

Vietimme pitkän viikonlopun Dubaissa ja Abu Dhabissa. Neljä yötä, vain kolme kokonaista päivää, mutta ajateltavaa lyhyt loma tarjosi muutaman kuukauden edestä. Olin ensimmäistä kertaa Lähi-idässä, ensimmäistä kertaa Arabiemiraateissa, ensimmäistä kertaa lomalla Sudanista. Ja olosuhteet olivat mitä mainioimmat: Lensimme ykkösluokassa koska Qatar Airwaysin ykkösluokan liput välilaskulla Dohassa olivat Emirates-lentoyhtiön suorien lentojen normaaleja lippuja halvemmat. Vanha ystävä johon tutustuin aikoinaan yliopistossa Lontoossa ja joka on tätä nykyä hotellialalla järjesti meille hienosta huoneistohotellista kohtuuhintaan suuren huoneiston johon kuului kaksi makuuhuonetta kylpyhuoneineen, suuri olohuone ja täysi keittiö - kahdenkymmenen kerroksen korkeudesta ihmettelimme ikkunasta aukeavaa näkymää, Dubaita joka minun silmiini näytti tulevaisuuteen sijoittuvan tieteiselokuvan lavasteilta.

Ajelimme takseilla pitkin ja poikin Dubaita. Kävimme useammassa ostoskeskuksessa näkemässä omin silmin, että Dubaista löytyy kaikki mitä ihminen voi ikinä keksiä haluavansa. Ja enemmänkin. Yhden ostoskeskuksen sisällä oli talvimaailma lumileikkeineen ja laskettelurinteineen; toisessa ostoskeskuksessa puolestaan luistinrata ja suuri vedenalainen eläintarha. Kauppoja Dubaista löytyy halpaketjuista aina kaikkein kalleimpiin liikkeisiin asti, lähes kaikki Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta tutut liikkeet ja monta muuta lisäksi. Me ostimme kotiintuomisiksi useamman kymmenen kilon painosta gluteenitonta ruokaa jota löytyi hyvin ja helposti. Jonkun verran ostin myös lapsille vaatteita, itselleni parit farkut ja ihanan syystakin jolle minulla ei tietysti näissä oloissa ole mitään tarvetta. Pidän kuitenkin kaikkein eniten syys- ja kevätvaatteista ja halusin raskaiden kuukauden jälkeen antaa itselleni jotain kaunista sillä ajatuksella, että joskus takille tulee taatusti vielä käyttöä. Lapset saivat puolestaan valita Dubain mahtavista lelukaupoista itselleen muutaman uuden lelun.

Vietimme pikkulomamme aikana Dubain lisäksi puolisen päivää myös Abu Dhabissa. Abu Dhabi on noin tunnin ajomatkan päässä Dubaista ja sieltä on kotoisin Bristolin yliopiston aikainen ystäväni, jonka kanssa satuimme aikoinaan asumaan myös New Yorkissa jonkun kuukauden samaan aikaan. Viimeksi tapasimme ystävää minun ja mieheni häissä kahdeksan vuotta sitten. Oli mahtavaa nähdä häntä pitkästä aikaa, tutustua hänen kasvaneeseen perheeseensä ja saada vähän kuvaa abudhabilaisesta elämästä. Ystäväni perheineen vei meidät paikalliseen lasten leikkipaikkaan, ostoksille biokauppaan josta löytyi ihania gluteenittomia herkkuja, ja illalliselle ravintolaan josta oli näköala merelle ja jossa sain juodakseni maailman parasta juomaa: minttu ja limetti -mehua.

Antoi paljon perspektiiviä ja ajattelemisen aihetta nähdä minkälaiseksi ystävän arki on muotoutunut nyt kun hän on ulkomaanvuosien jälkeen palannut omaan kotimaahansa elämään aikuiselämäänsä. Ystävälläni oli kahden lapsensa hoitoapuna kolme kokopäiväistä lastenhoitajaa joista yksi toimi lisäksi muun muassa myös autonkuljettajana. Edelleenkään en itse halua kuin puolipäiväisen kotiapulaisen, mutta alan vähitellen todella ymmärtää ja hyväksyä kuinka monin tavoin elämää voi lähestyä ja elää. Minulle kirkastui taas vähän enemmän kuinka tärkeää on kuunnella omia vaistojaan ja tunnelmiaan välittämättä ympäristön odotuksista tai normeista, ja kuinka turhaa on tuntea syyllisyyttä omista valinnoista tai lähteä niitä kenellekään selittelemään. Omat valinnat ovat hyviä ja oikeita jos ne tuntuvat itsestä hyviltä eivätkä satuta ketään muuta. 

Loma herätti näiden ajatuksien lisäksi myös toiveen nähdä lisää Abu Dhabia ja mielihalun pysähtyä seuraavalla kerralla lentokoneen vaihtoa pidemmäksi aikaa myös Qatariin. Mielelläni tutustuisin muutenkin paremmin Lähi-itään nyt kun siihen on maantieteellisesti ajatellen mainio tilaisuus. 

Dubaita näin kyllä toisaalta ihan riittämiin ainakin vähäksi aikaa. Dubain häpeilemätön yltäkylläisyys on minulle liikaa, varsinkin kun se yhdistyy taksikuskien, tarjoilijoiden ja hotellityöntekijöiden surullisiin tarinoihin. Dubai on täynnä ulkomaalaista työvoimaa, satojatuhansia ellei miljoonia työntekijöitä joiden tehtävä on luoda toisille luksuskokemuksia. Työntekijät elävät erossa perheistään ja lähettävät osan palkastaan kauas muihin maihin puolisoille, lapsille ja vanhemmille joita parhaimmillaan näkevät jonkun vuoden välein, huonoimmillaan eivät koskaan. Siinä valossa, ja muutenkin, on mielestäni suorastaan noloa miten hyvin kaikki toimii Dubaissa, miten matkatavaramme kiidätettiin auton takakontista hotellihuoneeseen kuin huomaamatta, ostoskeskuksen ovella kauppakassit katosivat taksiin ja ilmaantuivat taas kuin tyhjästä hotellihuoneen eteiseen.

On tietysti tavallaan ihan mainiota elää ykkösluokan elämää, ja juuri nyt teki totisesti hyvää saada viettää stressitön loma. Mutta jo Khartumissa minua hermostuttaa se miten vähän saan itse tehdä, miten valkoinen ihoni ja osoitteeni hyvässä kaupunginosassa tuntuvat automaattisesti merkitsevän sitä, etten osaa enkä halua hoitaa itse omia asioitani - Dubaissa saimme tehdä vielä vähemmän. Asunkin kyllä mieluummin Khartumissa kuin Dubaissa. Sovin paljon paremmin tänne rönttyisempiin oloihin, täällä tuntuu kaikesta huolimatta olevan enemmän tilaa olla oma itseni. Täällä en myöskään joudu tuntemaan jatkuvaa syyllisyyttä suhteessa esimerkiksi autonkuljettajaamme. Me maksamme autonkuljettajalle hyvää palkkaa, kohtelemme häntä kunnioituksella ja hän on vapaa vaihtamaan työpaikkaa milloin hyvänsä - hänen asuinpaikkansa tai elinolosuhteensa yleensä eivät ole riippuvaisia hänen työstään juuri meidän alaisuudessamme. 

Loma herätti minussa yleensä ottaen myönteisiä ajatuksia Sudania kohtaan. Toisena iltana Dubaissa huomasin yhtäkkiä, että minulla oli ikävä sitä aavikkopölyn hajua jolta ei Khartumissa pääse oikein missään pakoon. Dubaissakin ollaan aavikon keskellä, mutta jotenkin pöly on siellä ihan eri tavalla hallinnassa kuin täällä. Aavikkopölystä on kuitenkin tullut kotoisa tuoksu joka merkkaa minulle minne tällä hetkellä kuulun, missä on minun perheeni, missä oma koiralaumamme.

Koirista oli loman alkuun huoli, mutta se kääntyi pian suureksi helpotukseksi. Autonkuljettajamme asui meillä loman ajan ja hoiti koiria. Jo ensimmäisen päivän iltana hän lähetti minulle viestin, että kaikki sujui mainiosti. Kuukausien tai oikeastaan vuosien huoli suli siinä samassa harteiltani. Koirien muuttaminen maasta toiseen on hyvin stressaavaa itse muuttomatkan vuoksi: kuinka koirat selviävät matkasta, miten paperisota hoituu? Mutta ehkä vielä suurempi stressinaihe on se mistä uudessa kotipaikassa järjestyy koirille lomahoitaja. Ilman hoitajaa ei ole lomiin mahdollisuutta ja ilman lomia tuntuu, että seinät kaatuvat hiljakseen päälle. Nyt kun tiedämme koirien tulevan autonkuljettajan kanssa hyvin juttuun ja päinvastoin, tuntuu kuin elämäämme Khartumissa olisi avautunut ihan uusi ulottuvuus. Voin tästä eteenpäin hyvillä mielin suunnitella joululomaa ja muita tulevia vapaita kun tiedän, että koirilla on täällä poissaollessamme kaikki hyvin. 

Miehen työnantaja edellyttää, että poistumme tasaisin väliajoin Sudanista hengähtämään - ja nostamaan pankista rahaa sellaisissa oloissa joitten pankkitoimintaa ei kauppasaarto radikaalisti rajoita. Näissä merkeissä teimme viikonloppumatkamme Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin. Ajatuksen tasolla minua ärsyttää se, että joku muu määrittää lomantarpeeni, mutta käytännössä sain huomata, että työnantaja on kuin onkin oikeassa hengähdystauon suhteen. Palasin pikalomalta rentoutuneena ja täynnä energiaa, kirkkaammin aivoin ja hyvillä mielin. Nyt riittää taas voimaa ja intoa arkeen. Kaikin puolin onnistunut loma siis.

25 kommenttia:

  1. Hienoa, että olitte nauttineet lomasta. uskon, että miehesi työnantaja on oikeassa "pakottaessa" teidät välillä lomalle. Ja hyvä, että koiranne ovat saaneet hyvän lomahoitajan.
    Itse olen käynyt kerran reilut kymmenen vuotta sitten viikon lomalla Abu Dhabissa ja silloin kävimme päivän reissun Dubaissa. Silloinkin siellä oli jo aivan uskomattomia rakennuksia ja ostoskeskuksia, mutta nyt kun olen seurannut, mittä sinne on rakennttu, niin kaikki on potensiin sata. Muistan kuinka olin loma jälkeen hieman hämmentynyt, kun en tiedä olisiko pitänyt hehkuttaa vai paheksua. Toisaalta hotellit ja matkailijoiden kohtelu on upeaa, mutta kun sitten ihan oikasti mietti kuinka kaikki on rakennttu ja kuinka maahanmuuttajat rakentavat ja hoitavat sen kaiken, eikä heidän kohtelunsa paikallisten taholta aina ollut parasta mahdollista, niin hieman tuli epäröintiä. Monta kertaa törmäsi tilanteeseen, jossa jäi haukkomaan henkeä esim. rakentajien turvallisuuden puolesta. Ei minkäänlaisia turvavarusteita tai vastaavia. Hitsauksia tehtiin ilman suojalaseja, rakentajat kulkivat sandaalit jalassa, ei kypäröitä, ei mitään. Ajoittain mietin, onko todellakin oikein, että käytetään hyväksi ihmisten hädänalaisuutta ja tarjotaan työtä, jota he tarvitsevat, huonoin työolosuhtein eikä se palkkakaan kai aina niin kehuttava ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dubai on erittäin vaikuttava paikka kun ajattelee, että pilvenpiirtäjät ja monikaistaiset tiet ovat nousseet aavikonhiekasta. Mutta kun näitten kehitysmaavuosien jälkeen jo suomalaisen ruokakaupan leikkelehylly hämmentää minua loputtomalla valikoimallaan niin Dubai tietysti hiljentää... Ja todellakin tuntuu vaikealta nauttia täysin sydämin tilanteesta jossa joittenkin ihmisten elämä on laskettu selkeästi arvokkaammaksi kuin toisten. Se ei ole oikein, ja siinä kärjistyy aika hyvin se mikä maailmassa on laajamittaisesti pielessä ja vinksallaan.

      Mutta loma oli hyvä vaikka herättikin näin monenlaisia ajatuksia - tai ehkä juuri siksi.

      Poista
  2. Ensimmäistä kertaa taidan kommentoida. Tuli vain tunne, että voisin muutaman rivin kirjoittaa :)
    Olipa kiva lukea ajatuksiasi Arabiemiraateista :) Olemme asuneet Abu Dhabissa nyt vuoden verran ja vain vierailleet Dubaissa. Ja täytyy sanoa, että asun täällä paljon mieluummin. Dubai tuntuu ihan erilaiselta tunnelmaltaan. Abu Dhabi tuntuu jopa kotoiselta ja pieneltä Dubain jälkeen, vaikka onhan tämäkin valtavan suuri verrattuna kotikaupunkiimme Suomessa :)
    Meillä ei kotiapua ole, enkä voisi oikeastaan sellaista edes ajatella ottavani. Minulla on paljon samanlaisia ajatuksia heidän olemisesta kodissani kuin sinullakin… En tiedä, kuinka rennosti osaisin olla, jos joku koko ajan olisi selkäni takana. Mutta tilanteet ja perheet ovat erilaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Minuunkin teki Abu Dhabi myönteisen vaikutuksen, olihan sekin tosiaan valtava ja hieno, mutta jotenkin kaikin puolin inhimillisemmän oloinen. Siellä olisimme mekin voineet kuvitella asuvamme - vaikka tilaisuutta tuskin tulee! :)

      Sikäläinen ystäväni on monesti elänyt toisaalta samannäköistä elämää kuin minäkin mutta toisaalta vähän toisessa sfäärissä kuitenkin. Ymmärrän hyvin, että hänellä on paljon apua ja toisaalta ymmärrän myös meitä suomalaisia joille samanlainen järjestely olisi outo. Hyvä että voimme kukin toimia kuten parhaaksi näemme! Suomessa tulee usein sellainen kuva, että on yksi oikea tapa toimia mutta oikeastihan niitä on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Teki hyvää nähdä niin läheltä niin toisenlainen järjestely ilman, että se kosketti omaa elämääni. Oli helpompi oivaltaa, että toisten ratkaisuilla ei ole mitään tekemistä minun kanssani, ja päinvastoin.

      Poista
    2. Piti vielä lisätä, että toivottavasti kommentoit toistekin! Mielenkiintoista kuulla ajatuksia niin eri puolilta maailmaa kuin koti-Suomestakin.

      Poista
  3. Minun 15-vuotiaallani pojalkani on varmaan ykköstoivekohteenaan matkustaa Dubaihin. On tutkinut siitä kaikenlaista netin kautta ja viehättynyt varmaan juuri siihen luksukseen, jota on huomannut sen puitteillaan tarjoavan.

    Minä seurasin blogia, jonka pitäjä oli Dubaissa matkaoppana ja hänen kertomastaan luin samantyylisiä ajatuksia kuin sinullakin kuinka toiset ovat tosi rikkaita ja toiset taas köyhiä.

    Hienoa, että pääsitte matkalle, kuulostaa hyvältä, että työnantajakin näkee tällaisenkin asian työntekijöidensä ja heidän perheiden jaksamisessa.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Dubai oli myös meidän lasten makuun. Vanhempi tytär haltioitui jo automatkalla kentältä hotellille kaupungin valoista, ja molemmat isommat lapset oli innostuneita kaikesta siitä mitä kaupungilla oli tarjota. Pienin kulki tyytyväisenä joukon jatkeena niin kuin aina muutenkin. Dubai on mielestäni vähän kuin Disney World tai ruotsinlaivat, pakoa todellisuudesta niille joilla pakoiluun on varaa, joten eipä ihme, että se kiehtoo itse kutakin!

      Suhtaudun vähän kyynisesti työnantajan tarjoamiin etuihin noin yleensä - monesti niissä on kyse muusta(kin) kuin hyvästä tahdosta. Mutta eipä sillä tietysti niin väliä mitä ajatuksia loman takana on kun se käytännössä kuitenkin toimii näin hyvin.

      Tuli mieleeni tuolla lomaillessa, että varmasti ihan jokaiselle tekisi hyvää saada viikon loma omasta arjestaan neljä kertaa vuodessa varsinaisten vuosilomien päälle, ja juurikin joutua viettämään loma jossain muualla kuin kotona. Maisemanvaihdos tekee melkein aina hyvää ja on helpompi nähdä lähelle kun saa käydä hakemassa perspektiiviä vähän kauempaa. Mutta kieltämättä tällaisista vähän haastavammista olosuhteista tekee erityisen hyvää käydä ottamassa pieni hengähdystauko. Olen siis kyllä kiitollinen työnantajalle, että siihen on tilaisuus.

      Poista
  4. Dubai on kyllä mielikuvituksellisuudessaan omaa luokkaansa. Ehkä se voi voittaa puolelleen jos sinne uskaltautuu asumaan, mutta itse tykkään siitä pikalomapaikkana. En osaisi ajatella asuvani siellä. Tulkaahan jollain viikonloppureissulla Bahrainiinkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dubai on mielenkiintoinen paikka mutta en osaisi minäkään siellä asua. Ehkä jossain vaiheessa menemme sinne uudestaan pikalomalle mutta enemmän kiinnostaa oikeastaan nyt Abu Dhabi.

      Ja täytyypä lisätä myös Bahrain meidän mahdollisten viikonloppukohteiden listalle! :)

      Poista
  5. Tosi ihanaa kuulla että olet päässyt hieman arjen ulkopuolelle hengähtämään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna kun elät hengessä mukana! Oli kyllä tosi virkistävää käydä ihan muissa maisemissa. Vähän oudolta tuntui palata takaisin tänne omaan kotiin mutta onneksi hyvältä kuitenkin ennen kaikkea. Melkein naurattaa kuinka matkailu totisesti avartaa - tällä kertaa matkailu Sudanista Arabiemiirikuntiin :)

      Poista
  6. Minä olen viettänyt Dubaissa pari päivää, kun pysähdyimme siellä kerran stopoverilla matkalla Intiaan, ja täytyy sanoa, että ei ollut oikein minun mieleiseni paikka. Rakennukset olivat toki hienoja, mutta ehkä liiankin prameita minun makuuni, ja ostoskeskuksetkin olivat minusta jotenkin aivan liiallisia. Tunsin itseni Dubaissa köyhäksi ja nuhjuiseksi. Dubai oli minun makuuni myös jotenkin liian eksoottinen, vaikka joku toinen voisi pitää Intiaa paljon eksoottisempana kuin Dubaita. :-) Tuskin siis menisin toista kertaa.

    Mukava että nautitte lomastanne ja kiva, että kotiinpaluukin oli miellyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua Dubain eksotiikka kyllä kiehtoo ja korkeanpaikankammosta huolimatta ihailin kyllä suuria komeita rakennuksia. Mutta nuhjuiseksi tunsin kyllä minäkin itseni ja nuhjuinen olenkin verrattuna laitettuihin ja hyvinpukeutuneisiin dubailaisiin. Toisaalta ykkösluokassa matkustaminen ja hieno hotelli tasoittivat tilannetta! Ennen pitkää tekee varmaan mieli lähteä katsastamaan Dubaita uudestaan mutta sitä ennen tutustuisin mielelläni paremmin Abu Dhabiin.

      Poista
  7. Loma ja maisemanvaihdos teki varmasti hyvaa, sen jalkeen tuntui jo ehka kuin palaisi kotiin? Tuo aarettömien rikkauksien ja siirtotyövoiman valinen ero vetaa kylla varmasti hiljaiseksi, maailmassa on aika paljon pielessa. Kaikessa kummallisuudessaan, loma Dubaissa kylla tekisi varmasti teraa itse kullekin, juuri silloin kun tuntuu, etta arki on vahan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teki tosi hyvää käydä muissa maisemissa mutta kotiinpaluukin tuntui hyvältä, kuin olisi kirjaimellisesti tultu kotiin. Eka kotiinpaluu uuteen ympäristöön on aika kriittinen hetki asettumisessa oman kokemukseni mukaan. Kertaalleen siksi siirsinkin tätä reissua koska aiemmin en ollut vielä valmis lähtemään - tai oikeastaan palaamaan. Halusin tuntea meidän palaavan kotiin, ja siltä onneksi tuntuikin!

      Poista
  8. Upeaa, että nautit lomastasi, olette varmasti sen ansainneet. Äläkä turhaan tunne syyllisyyttä siitä, että työnantaja "pakottaa" teidät lomalle. Jos ei ole ilmaisia lounaita, ei varmasti ole ilmaisia matkojakaan. Jos työnantaja näillä järjestelyillä pystyy estämään yhdenkin työpestin katkeamisen kesken kauden, matkat ovat maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin. Eipä kuulostaisi pahalta sekään, että täältä Suomesta pääsi näin kaamosaikaan "valohoitoa" saamaan Etelään, edes osittain työnantajan tuella, se motivoisi varmasti ja edistäisi työssäjaksamista, mutta vielä eivät työnantajat tai Kela ole asiaan havahtuneet :) Ja tuskinpa näillä talousnäkymillä siihen olisikaan varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun minua ärsytti ajatus siitä, että joku muu määrittää milloin meidän on lähdettävä lomalle - lomailu kolmen pienen lapsen kanssa ei välttämättä aina ole niin rentouttavaa eikä varsinkaan kun uudessa paikassa täytyy ennen lomalle lähtöä löytää koirille luotettava hoitaja. Syyllisyys ei siis vaivannut - uskon meidän kyllä lomamme ansaitsevan :) - mutta minua hermostutti ajatus siitä, että joku muu määritti meidän perheemme lomien ajoituksen. Mutta iloksihan se onneksi muuttui kun koirat asettuivat niin hyvin hoitajansa huomaan ja matkalle löytyi meille sopiva ajankohta.

      Näillä lomilla on tosiaan varmasti tarkoitus varmistaa työntekijöiden ja perheidenkin jaksaminen ja ne tulevat kyllä selkeästi tarpeeseen. Tiedän kuitenkin myös kuinka paljon näistä eduista kinataan suuntaan ja toiseen ja siksi suhtaudun niihin lähtökohtaisesti vähän kyynisesti. Mutta itse kukin kaipaisi varmaan tosiaan valohoitoa ja maisemanvaihdosta tasaisin väliajoin. Tällaisesta tilaisuudesta täytyy siis tosiaan olla ennen kaikkea iloinen.

      Poista
  9. Voi kuinka hienosti kirjoitit tuosta omien vaistojen kuuntelemisesta. Ranskassa olen potenut huonoa omaatuntoa jo siitä, että lapsi käy joka päivä koulussa, vaikka on vasta kolmevuotias. Siis vaikka kaikkien muidenkin lapset siellä käyvät. Mutta minuun on iskostettu ne suomalaisten neuvolantätien ohjeet ja ne suomalaiset tavat kasvattaa lasta. On kamala tarve selittää kaikille (ja itselle), että teen näin koska ollaan Ranskassa. Edelleenkin opettelen olemaan tyytyväinen tähän omaan äitiyteeni. Onko minulla näin hyvä ? Kenelle oikein yritän päteä? Hitsin vaikeaa tämä kaikki on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsin vaikeaa on äitiys tosiaan! Se ainakin on universaali tuntemus vaikka itse äitiyttä voi toteuttaa niin monin eri tavoin.

      Suomessa mennään hyvällä tavalla lapsen tahdissa, mutta jotenkin muuallakin maailmassa onnistutaan kasvattamaan ihan täyspäisiä mukavia aikuisia eli kai samaan lopputulokseen pääsee monin eri keinoin? Itseäni vähän naurattaa nykyään kuinka olen yrittänyt järjestää lapsilleni suomalaista lapsuutta Karibialla, Väli-Amerikassa ja nyt Afrikassa. Eihän siitä oikeasti tule mitään. Mutta vähitellen olen tajunnut, että heidän lapsuudessaan on omat upeat puolensa - ei tullut suomalaista lapsuutta mutta tuli jotain omalla tavallaan ihan yhtä kaunista ja hienoa. Ja sama pätee ihan varmasti myös teidän lapsiin.

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus, olen samaa mieltä Dubai on yltäkylläinen! Oma "tämä nyt vaan on liikaa"- kokemukseni Dubaista on, kun tarjoilija ravintolassa asetteli lautasliinan syliini ja pyysi kovasti anteeksi, että ilma oli niin kostea...-Satu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit Satu! Tosi mielenkiintoista kuulla muidenkin Dubai-kokemuksia.

      Minä sain vähän sellaisen kuvan, että Dubaissa monet työntekijät pelkäävät valituksia ja toisaalta niitä varmaan aika herkästi kuitenkin satelee täydellisyyttä odottavilta asiakkailta. Hermostuttavaa kaikin puolin! On ihan vakavasti puhuen helpompaa olla täällä Khartumissa missä kukaan ei odota asioiden sujuvan liian jouhevasti. Näissä kuvioissa ei itsekään tarvitse olla ihan viimeisen päälle missään suhteessa. Hyvä niin.

      Poista
  11. Pitkasta aikaa kommentoimassa... Kuinka usein R&R-lomia (tai milla nimella niita EU:lla kutsutaankaan) kahrtoumissa tulee? Hassua, meilla se on samassa hardship-luokassa Kampalan kanssa (eli siis B, mika mua vahan hammastyttaa kuulemani perusteella) eika R&R ole siella kaytossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä näitä lomia on neljä vuodessa tällä hetkellä ja ovat siis pituudeltaan viisi työpäivää, eli reilun viikon voisi viikonloput mukaan laskien olla aina kerrallaan poissa. Me haluttiin ottaa ensimmäinen loma vähän kevyemmin, että koirat eivät joutuisi kovin kauan olemaan ekaa kertaa uuden hoitajan kanssa.

      Nämä lomat on varmasti aina aikamoisen kädenväännön tuloksia, ei niillä tai haastavan maan lisillä ole välttämättä mun näkemykseni ja kokemukseni mukaan ole aina niin kovin vahvaa yhteyttä maan oloihin vaan ennemminkin siihen kuinka tehokkaasti asiasta on osattu neuvotella milloin minkäkin instituution ja maan kohdalla. Itse en siis päättelisi maan vaikeudesta tai helppoudesta prosenttien tai lomien perusteella vielä paljon mitään - yhden haastava on toisen paratiisi...

      Ja siitä muuten puheenollen, mies kävi Kampalassa työmatkalla ja piti sitä monessa mielessä paljon vaikeampana paikkana kuin Khartumia. Liikenne teillä on kuulemma ihan hullua ja monissa ravintoloissa metallinpaljastimet, kaikkialla paljon poliiseja - ainakin siis verrattuna Khartumiin jossa näkee lähinnä liikennepoliiseja risteyksissä ruuhka-aikaan. Me asumme siis kaikesta päätellen aika lintukodossa täällä verrattuna Kampalaan :)

      Poista
  12. Eheheheh, kuinka vitsikasta :D Joo, liikenne on taalla aivan p**seesta, mutta Nairobiin verrattuna viela ruuhkat on siedettavia (toisaalta taalla epajarjestysta on enemman). Turvallisuustilanne on ollut aika heikko Westgaten jalkeen ja isompia varoituksia Al-Shabaab iskuista tulee saannollisen epasaannollisesti, mutta itse sita on niin tottunut niihin ja jatkuvaan sotilaiden ja poloiisien parveiluun, ettei siihen enaa osaa oikein edes kiinnitaa huomiota.

    VastaaPoista
  13. En itse asiassa oikeastaan vitsaillut - meillä täällä on hyvinkin turvallista, rikokset ovat suurimmaksi osin tyyliä "apua ruuhkassa varastettiin olalta laukku" - ja liikenne pahimmillaankin kulkee lopulta aika sujuvasti. Mulle tämä sopeutuminen on ollut haastavaa ennen kaikkea siksi, että tulimme tänne rakkaasta paikasta missä elämä oli niin tuttua ja helppoa. Ja siksi ettei täällä ole munlaiselle kotiäidille oikein kunnollista vertaisryhmää. Niin kuin blogistakin on varmaan ilmennyt, mun suurimmat ongelmat on siis toistaiseksi olleet yksinäisyys ja stressi siitä mistä koirille löytyy lomahoitaja, ei niinkään tämä uusi kotikaupunki tai -maa itsessään.

    Nyt kun koira-asia on hoidossa ja olen vähitellen alkanut oivaltaa, että onhan mulla täällä oikeasti muutamia melkein-ystäviäkin, tuntuu elämä oikeastaan ihan hyvältä. Mieshän asettui tänne alusta lähtien hyvin. Hän on nyt käynyt työmatkoilla niin Kampalassa kuin Addisissakin ja kokemansa ja kertomansa perusteella olemme kyllä vilpittömästi mieluusti ja mieluummin täällä. Hyvä tietää, koska molemmat on tähän asti olleet meidän "ehkä"-listalla mutta näillä näkymin tuskin kumpaakaan seuraavassa muutossa havittelemme. Ja kuten sanottu valitsisin kyllä Khartumin myös ennen Dubaita. Hyvä niin, kun täällä kerran ollaan :) Alkuperäinen suunnitelma mahdollisimman pitkästä pestistä täällä on alkanut taas tuntua ihan mahdolliselta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!