lauantai 6. joulukuuta 2014

Punaiset verhot

Kun muutimme tähän taloomme täällä ei ollut valmiina odottamassa vaatekaappeja, eikä edes hellaa tai jääkaappia, mutta verhot roikkuivat joka ikkunassa. Ne oli ripustettu erikoisella mekanismilla, joka ei alkuun oikein auennut minulle sen enempää kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikaan. Alakerran vaaleankeltaiset verhot olivat alusta asti mielestäni ihan kestettävät, varsinkin kun oivalsin miten ne saa kunnolla auki ja sen että ne näyttävät paremmalta juurikin kokonaan aukinaisina. Makuuhuoneiden ja työhuoneen sinänsä neutraalit keltaiset ja harmahtavat verhot viehättivät nekin ihan riittävästi silmääni, etten juuri miettinyt niitten vaihtamista. 

Verhot on läpi talon ripustettu samalla erikoisella mekanismilla ja jokaiselle verholle on myös kaunis metallinuppi, jonka varaan ne voi kerätä päiväksi auki.

Sen sijaan en alkuun ollenkaan pitänyt yläkerran olohuoneen punaisista verhoista. Ne olivat mielestäni räikeät ja jotenkin kaikinpuolin vääränsävyiset. Suunnittelin yläkerran punaisten verhojen vaihtamista mitä pikimmin. Kun verhomekanismi vihdoin selvisi siinä määrin, että oli yleensä mahdollista harkita verhojen vaihtamista käytännössä, kaivoin esiin kontin mukana tulleet vanhat verhomme: harmaat Ikean verhot, jotka ovat roikkuneet makuuhuoneemme ikkunoissa Belgiassa, Jamaikalla ja Belizessä, ja ruskeat verhot jotka hankimme aikoinaan Belize Citystä Belmopanin olohuonettamme varten. Mallasin näitä vanhoja verhojamme yläkerran olohuoneen huonekaluja vasten ja huomasin hämmästyksekseni, että punaiset verhot toimivat huomattavasti harmaita tai ruskeita paremmin. Kaunis sudanilainen sohvamme näytti harmaan ja ruskean rinnalla jotenkin lattealta ja tylsältä, kun taas punaisia verhoja vasten sama sinänsä aika huomaamaton huonekalu herää jotenkin henkiin. 

Sohva ja edustalla näkyvä rahi ovat täältä Sudanista. Sohvan reunalla on Ikean viltti ja sen päällä miehen Etiopiasta tuoma huivi jonka usein vetäisen suojakseni kun aamulla odotan lasten kanssa koulubussia. Seinällä roikkuu Australiasta ostettu kilpikonnakoriste ja katon rajassa kulkee osa Belizessä keräämäämme vyötiäiskokoelmaamme.


Sisustamista ohjaavat mielestäni vahvasti ympäristön värit ja etenkin valo. Ostin aikoinaan Iso-Britanniassa asuessani itselleni kauniit vihreät lakanat jotka olisivat näyttäneet kauniilta suomalaisessa herkänhaaleassa valossa; jo Iso-Britanniassa oli kuitenkin sen verran kirkkaampaa ja kaikin puolin valoisampaa, että lakanat näyttivät sänkyynpedattuina yksinomaan valjuilta ja ankeilta. Täällä Khartumissa on nyt joulukuussa selkeästi talvi. Aurinko ei ole tähän aikaan vuodesta samalla tavalla vahvan kirkas kuin Jamaikalla tai Belizessä läpi vuoden. Ja saasteiden ja aavikkoympäristön vuoksi täällä Khartumissa on kai aurinko kesälläkin vähän vähemmän terävä kuin siellä missä Karibianmeri heijastaa auringonvalon takaisin kohti taivasta. Khartum on kyllä vihreämpi ja värikkäämpi kuin mitä alkuun ajattelin, mutta on täällä silti ruskeaa ja harmaatakin. Täällä ei siis ruskeita ja harmaita verhoja tarvita vaan päinvastoin kirkkaita värejä - punaiset verhot tuovat väriä ja valoa vähän hailakkaan sudanilaiseen talveen. 

Sohvan takana on belizeläinen keinutuolimme, jonka tyynyt tein itse aikoinaan Jamaikalla Marimekon kankaasta. Koirien vesilautanen on keinutuolin takana piilossa - se on itse asiassa tarjoiluvati mutta toimii hyvin myös tukevana vesiastiana. Koristetyynyt ovat Suomesta, Keniasta ja Ikeasta.


Punaiset verhot kaipaavat kuitenkin vastapainokseen muita värejä ja rohkeutta sisustukseen, etteivät veisi kaikkea huomiota. Sohva pärjää mielestäni verhoille oikein hyvin kun sitä koristaa kokoelma värikkäitä tyynyjä. Yläkerran olohuoneen seinille on viime viikkojen aikana noussut niin guatemalalaisia maskeja kuin muun muassa italialaista taidettakin eivätkä verhot niitten rinnalla enää ollenkaan samalla tapaa pistä silmään kuin alkuun. 

Innostuin ostamaan lapsille paikalliset metalliset tuolit. Jokin niissä viehättää silmääni. Suunnittelen, että ennen pitkää voin päällystää istuinosat jollain neutraalimmalla materiaalilla. Tuolit piippaavat kun niihin istuu, mutta toivon, että mekanismi väsyy vähitellen!


Yksi suosikkitauluistani on päässyt olohuoneessa kunniapaikalle. Possutaulun on mieheni saanut jollain työmatkalla lahjaksi; koululaisen tekemä maalaus liittyy jotenkin Euroopan unioniin. Maalauksella on miehelleni oma tarinansa. Minua se viehättää kuvana mutta myös siksi, että se muistuttaa minua menneistä vuosista. Veimme kuvan kehystettäväksi aikoinaan Kingstonissa kehystämöön, joka oli samassa rakennuksessa kuin sikäläisen synnytyslääkärini vastaanotto. Possutaulu oli Jamaikalla ja Belizessä lastenhuoneen seinällä, mutta täältä sille ei lasten huoneista löytynyt sopivaa paikkaa, joten se löysi tiensä olohuoneeseen. Punaiset verhot sopivat mielestäni hyvin yhteen kuvan lapsekkuuden kanssa. Minua riemastuttaa sekin, että keksin nostaa possun kaveriksi seinälle guatemalalaisen härän, joka nuolee turpaansa. Yhdessä italialaisen taideteoksen kanssa possu ja härkä muodostavat mielestäni tasapainoisen ja kivan yhdistelmän. 

Iloinen seurue. Tai iloiseksi tämä kokoelma tekee ainakin minut.


Vielä on yläkerran olohuoneessa laittamista mutta vähitellen huone alkaa sentään tuntua vähän valmiimmalta, vähän vähemmän varastotilalta. Olen sisustuksessa vetovastuussa koska olen kotona ja ehdin siksi pähkäillä minne mikäkin huonekalu ja taulu sijoitetaan, ja toisaalta siksikin, että sisustaminen on minusta mukavaa. Paljon teemme ratkaisuja ja valintoja kyllä yhdessäkin.

Sohvan vastaiselta seinältä katselee guatemalalaisten maskien seurue.
Pyrin itse sisustuksessa mukavuuteen ja kodikkuuteen, jonkinlaiseen harmoniseen lopputulokseen. Olen sisustusasioissa miestäni huomattavasti minimalistisempi, mutta toisaalta ihailen italialaisia koteja, joissa parhaimmillaan yhdistellään mainiolla tavalla uutta ja vanhaa, antiikkia ja nykytaidetta. Vähitellen olen itsekin rohkaistunut sisustamaan vähän runsaammin, yhdistämään värejä ja erilaisia yksityiskohtia. Nykyään hallitun kaoottinen sisustustyyli oikeastaan viehättää paljonkin silmääni. Olen myös huomannut, että tämän uuden kotimme suuria tiloja voi runsaalla ja värikkäällä sisustuksella ikäänkuin vähän pienentää ja tehdä kodikkaammaksi. Suuriin huoneisiin mahtuu paljon väriä ja erilaisia elementtejä ilman, että ne alkavat liikaa riidellä keskenään. 

Nostin nämä tavarat aikoinaan muuttolaatikosta odottamaan parempaa paikkaa, mutta siihen ne tuntuvat nyt jääneen, epämääräiseksi mutta mukavan värikkääksi kokoelmaksi.


Välillä kaipaan tavanomaisempaa sisustusta ja perinteisempiä ratkaisuja, sellaista vähän hotellinomaisempaa ja huomaamattomampaa sisustusta. Mutta sitten pysähdyn ihastelemaan yhtä tai toista kaunista tai mielenkiintoista esinettämme tai tauluamme ja elämäni monet muistot ja kerrokset nousevat mieleeni. Meidän elämämme ei ole ihan tavanomaista, ei siitä pääse mihinkään. Tuntuu siis oikeastaan ihan hyvältä ja oikealta, ettei kotimmekaan näytä kenen tahansa kodilta vaan on omalla tavallaan persoonallinen ja osin vähän outokin.

Toinen epämääräinen kokoelma jonka elementit odottelevat edelleen omaa paikkaansa sulassa sovussa. Vasemmanpuolinen koriste-esine on muuten tehty virtahevon hampaasta. Norsunluuta meillä ei ole eikä tule.

Iloiset sukkakissat ovat kotoisin Edinburghista. Belizeläisen pallon nostin niitten viereen turvaan koiralta joka luuli sitä omaksi lelukseen.


Liskon lähetti ystävä lapsille muistaakseni Laosista. Liskonkaan paikka ei sinänsä ole sohvalla vaan se on myös nostettu Pongo-koiralta turvaan. Meillä saavat koirat kyllä kiivetä sohville mutta sudanilainen sohva on niille liian korkea, joten siellä on liskon turvallista lepäillä.


Emme kyllä mitenkään erityisesti pyri outouteen: tällä hetkellä suurimpiin haaveisiini kuuluvat Ikean huonekalut ja kyllä meillä niitä useampia onkin. Työn alla on myös saada teetettyä mahdollisimman yksinkertaiset vaatekaapit makuuhuoneisiimme. Sillä vaatekaappeja meillä ei edelleenkään ole, vaan aina vain elämme pahvilaatikoista- ja matkalaukuistakäsin. Sisustuksemme outous tai kerroksellisuus ei siis ole alunperin kovin harkittua vaan on seurausta siitä, että huonekalut jotka ovat kotoisin useammasta eri maasta yhdistyvät meillä erinäisiin rakkaisiin ja tärkeisiin esineitä joita olemme mies ja minä yhdessä ja erikseen keränneet ympäri maailman. Nyt kun elämä on vähän asettunut tuntuu mukavalta haasteelta sommitella tavaroita paikoilleen ja seurata kuinka jokaisen seinälle nostetun taulun myötä talo tuntuu enemmän kodilta.

Perheen pienin kuulostelee lastenhuoneiden ovella.



21 kommenttia:

  1. Hieno kokoelma muistoja vuosien varrelta! Ihastuin erityisesti liskoon ja iloiseen seurueeseen. Vältän kotona suurta koriste-esineiden määrä - esillä olevilla ei-käyttötavaroilla pitää olla oma tarinansa. Sillä, vaikuttavatko tavarat muiden mielestä hölmöiltä, ei ole niin väliä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omakin suhtautumiseni koriste-esineisiin on alunperin ollut se, että liikaa sälää ei saa olla esillä. Mutta niin vain näitä tavaroita joihin liittyy muistoja on kertynyt ihan liiaksi asti... Pienten nopeiden kätösten ja holtittomasti heiluvien häntien vuoksi tavaroille täytyisi vielä kaikille löytää turvallinen paikka. Välillä tämä ns turhan tavaran määrä hermostuttaa mutta toisaalta nämä esineet ovat niin tärkeitä, että ei niistä raaski luopuakaan ja mieluusti niitä katselen ihan näin esillä. Onneksi tässä talossa on riittävästi neliömetrejä vähän enemmillekin romppeille ja seinätilaa tauluille.

      Kiva, että pidät tuosta iloisesta seurueesta! Minuakin se kovasti miellyttää ja ilahduttaa. Ja tuo lisko on herkullisen värikäs! Pidän siitä tosi paljon, ja sitäkin enemmän koska se on lahja hyvältä ystävältä.

      Poista
  2. Onpa kiva nähdä kuvia teidän kodista! Kiitos. Se näyttää oikealta maailmanmatkaajan kodilta. Tuo valo tuo mieleen reissut Afrikkaan - kaikki ne tuoksut ja ne äänet. Siinä ympäristössä värit tosiaan hehkuvat. Saman olen muuten huomannut täällä - esimerkiksi tässä välimerellisessä auringossa valkoiset seinät näyttävät kamalan valjuilta ja tylsiltä. Ja sanonpa vielä tämänkin: tuo sohva on ihan mieletön. Olen kade.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kun tulit blogin välityksellä kyläilemään! Vähän olin kahden vaiheilla, että lähdenkö näitä vähän yksityisempiä huoneitamme blogissa esittelemään, mutta teki juurikin mieleni lopulta ikäänkuin kutsua teidät kaikki kylään. Hassua muuten miten olen jo tässä ajassa omaksunut paikallisen ajatuksen yleisistä ja yksityisistä tiloista, vaikka outoahan se oikeasti mulle on, että meillä on useampi olohuone!

      Toi sohva on oikea aarre, pidän itsekin siitä kamalasti. Tuontyyppiset sohvat ovat nimeltään päiväsänkyjä (daybed) ja ovat täällä aika tavallisia. Niitä on kuitenkin monenlaisia ja toistaiseksi näkemistäni tämä meidän miellyttää silmääni kaikkein eniten. Eikä se ollut edes kamalan kallis. Ehkäpä meille tulee sohvia vielä joskus toinenkin... Katsotaan. Tähän yhteen mahdutaan joka tapauksessa ihan mukavasti koko perhekin yhdessä elokuvia katselemaan.

      Poista
  3. Mielestäni kodin pitää olla omannäköinen ja ainakin minä pidän siitä, että tavarat, jotka muistuttavat eletystä elämästä ovat tärkeitä. Meillä on ostettuja, saatuja ja perittyjä huonekaluja, paljon on pikkuesineitä kerääntynyt matkoilta, muistot ovat tärkeitä. Teillä on mielestäni ihana koti, jossa tavarat kertovat elettyä elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos CurryKaneli!

      Jotenkin sitä aina näitä tavaroita järjestellessä miettii, että onpa niitä hyvänen aika paljon, mutta toisaalta tulee myös muistaneeksi monia sellaisiakin ajatuksia ja asioita jotka eivät välttämättä aktiivisesti edes liity itse esineisiin vaan myös eri aikakausiin ja vanhoihin tunnelmiin. Hyvältä tuntuu joka tapauksessa elää tällä tavalla ikäänkuin koko oman elämän keskellä, etenkin kun elämä on ehtinyt heittää maailman laidalta toiselle jo muutamankin kerran.

      Poista
  4. Kuva pikku neidistä on hellyttävän suloinen. Olet onnellisessa asemassa saadessasi olla nämä
    tärkeät varhaislapsuuden vuodet seuraamassa kasvun ja kehityksen ihmettä.
    Kodikkaan näköistä kodissanne.
    Hyvää joulun odotusta t. Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta!

      Olen todellakin onnekas, että
      olen saanut olla lasten kanssa kotona nämä vuodet. Näitten pienten tyyppien kanssa oleilu on välillä väsyttävää mutta aina kuitenkin ihan parasta mitä tiedän.

      Hyvää joulun odotusta myös sinulle! Täällä on viritelty joulutunnelmia laittamalla pieni belizeläinen muovikuusemme pystyyn ja soittamalla suomalaista joulumusiikkia.

      Poista
  5. Voi tuota teidan pienta tylleröa vikassa kuvassa, aivan ihana! Piippaavat tuolit :) Teidan koti on ihan sen naköinen millaiseksi teidat kuvittelen, tykkaan kovasti teidan esineista ja tuosta sohvasta olkkarissa. Meidan koti on sekamelska, vahan ikeaa, vahan romua, sita sun tata. Kotona pitaa olla kotoistaa ja omistajien naköista. Mukavaa joulunodotusta, me vietettiin jo joulu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla, että meidän koti näyttää siltä kuin olit ajatellut! Uusi koti tuntuukin omalta ja hyvältä, nyt kun olemme saaneet ison tilan jotenkin hallintaan.

      Teilläkö joulut on jo vietetty? :) Me odotellaan vielä muutama päivä mutta maisemat ollaan jo vaihdettu Khartumia jouluisempiin; saavuttiin Suomeen joulunviettoon pari päivää sitten. Hyvää loppuvuotta teille!

      Poista
  6. Kauniilta näyttää kodissanne ja ihania esineitä olette keränneet,joista tulee kauniita yksityiskohtia sisustukseen.Minulla ei ole verhoja lainkaan;välillä olen miettinyt että laittaisin verhotangot koska kaapissa on Suomesta tuomani verhot mutta ne eivät millään sovi näihin huoneisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael.

      Meillä on osa verhoista myös liian lyhyitä - Belizessä oli pienemmät ikkunat ja sinne oli osa meidän verhoista varta vasten tehty. Siksi täytyykin nyt lastenhuoneessa Khartumissa tyytyä vuokraisännän neutraalimpiin verhoihin ihanien omien verhojen sijaan. Ihan ilman verhoja en osaa olla kun meille taitaisi sitten nähdä osin sisään.

      Poista
  7. Hyvää Joulua koko perheelle.
    Ja nautinnollista lomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SatuSanna! Lämpimät jouluntoivotukset myös sinulle!

      Poista
  8. Jouluterveiset sinne ja hyvää vointia koko perheelle. Kiitos, että pidät tätä ihanaa blogiasi.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla jouluntoivotuksista ja siitä, että jaksat käydä lukemassa ja kommentoimassa blogia! Hyvää joulua myös sinulle ja perheellesi!

      Poista
  9. Hei! Sellaista pikkuasiaa täällä pohdin, että onko teillä talvivaatteet täällä Suomessa säilössä? Kun teidän kahden kotimaan välillä on melkoinen ilmastollinen(kin) ero! Mukavia päiviä ja toiveikasta vuotta 2015 kaikille teille! MaijaH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin mietitty Maija :) Talvivaatteet on meillä tavallisesti tosiaan juurikin Suomessa tallessa mutta nyt ollaan paraikaa kyllä talvivarusteiden kanssa liikkeellä kun tarvitaan niitä muuallakin loman aikana. Talviromppeet päätyy nyt siis mukanamme vaihteeksi Sudaniin. Täytyy toivoa, että muistetaan missä talvivaatteet nyt ovat kun niitä seuraavan kerran tarvitaan...

      Oikein onnellista uutta vuotta myös sinulle ja läheisillesi! Omalta osalta tuntuu jotenkin helpottavalta jättää tämä vuoksi pian taakse. Toivon meidän porukalle huomattavasti rauhallisempaa tulevaa vuotta.

      Poista
  10. Eli tuosta edellisestä voisi päätelllä teidän olevan jossain reissussa. Kiva, aloin jo miettiä, onkohan kaikki hyvin, kun ei ole mitään kuulunut pitkään aikaan (vaikka en nyt halunnut painostaa mitenkään :))

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Venla! Kiva, että kävit kurkistamassa hiljaiseen blogiin.

      Nyt ollaan jo ehditty palata Khartumiin mutta tosiaan reissussa oltiin: Suomessa, Italiassa ja jokunen päivä Istanbulissakin. Seuraava blogikirjoitus on jo valmis mutta netti ei jaksanut perheen pienimmän päiväunien aikaan koneella toimia sen vertaa, että olisin saanut tekstin julkaistua (puhelimen nettiyhteydellä voin vastailla kommentteihin mutta kokonaista blogitekstiä en osaa tällä julkaista). Jospa huomenna...

      Hyvää uutta vuotta!

      Poista
    2. Kiitos, sitä samaa. Kuulumisiin siis.

      Poista

Kiitos kommentistasi!