perjantai 27. helmikuuta 2015

Perjantaina keskitiellä

Monilla Khartumin keskeisemmillä kaduilla on useampi käyttönimi. Lentokentän ohitse kulkeva tie on varsinaisesti nimeltään Africa Street, Afrikkakatu, mutta tunnetaan myös nimellä Airport Road, lentokentäntie. Amaratin kaupunginosan läpi kulkeva tie on puolestaan oikealta nimeltään King Abdul Aziz Street (jonka senkin voi kirjoittaa meikäläisillä kirjaimilla kovin monin eri tavoin) mutta joka tunnetaan ulkomaalaisten keskuudessa lähinnä nimellä Middle Road, keskitie. Muutaman korttelin päässä Middle Roadista kulkee hautausmaan ohitse tie nimeltään Mohammed Najeeb Street, jota ulkomaalaiset kutsuvat tietysti Cemetery Roadiksi, hautausmaantieksi. 

Middle Road -tiellä on perjantaina iltapäivällä hiljaista koska on viikon tärkeimpien rukousten, perjantairukousten aika.


Alkuun minua nämä käännökset ärsyttivät - ihmettelin miten me ulkomaalaiset emme jaksa opetella edes oikeita kadunnimiä? Mutta tätä nykyä käytän niitä kyllä itsekin. On mahdollista, että myös arabiaksi kyseisiin katuihin viitataan nimillä jotka paremmin kertovat katujen sijainnista, mutta ainakin meidän autonkuljettajamme puhuu kyseisistä kaduista aina varsinaisilla katukyltteihin painetuilla nimillä.

Arkisin tämä katu on täynnä liikennettä, perjantaina aika tyhjillään.


Meillä on taas viikonloppu. Alan tottua tähän, että perjantai ja lauantai ovat vapaapäiviä. Tätä nykyä tuntuu oikeastaan vähän hullulta ajatella, että sunnuntaisin kun meillä on arki jo kovassa vauhdissa ja liikenne pahimmillaan, muualla heräillään pyhäpäivään. Mainio monimuotoinen maailma. 

Otimme tänä aamuna rauhallisesti, mutta ehdimme hyvin minun ratsastustunnilleni koulun talleille. Yksityistunnilla viilasin opettajan johdolla taas ihan perusjuttuja kuten käsien ja jalkojen asentoa ravatessa, apuna opettajan hyvien neuvojen lisäksi koulun iPad ja mahtava ohjelma jonka avulla tunnin jälkeen saatoin katsoa omaa asentoani hevosen selässä. Olen todella tyytyväinen ratsastustunteihini; mikä mahtava tapa irrottautua arjesta ja harjoittaa niin aivoja kuin ruumistakin. 

Tässä on tavallisesti molemmin puolin katua paljon autoja parkissa, mutta perjantaina ei paikalla ole ketään jalan eikä autolla.


Ratsastustunnin jälkeen päätimme mennä pitkästä aikaa lounaalle libanonilaiseen ravintolaan jota minulle kehui täällä tuttu keliaakikko ja jossa olemme kertaalleen uskaltautuneet jo syömään. Tilasimme runsaan lounaan ja lapset maistelivat kiitettävän reippaasti vähän vieraampiakin herkkuja. Juomana meillä oli uutta suosikkiani mintulla maustettua tuoretta limettimehua. Kotiin ajelimme osan matkaa pitkin Amaratin Middle Road -keskitietä, jonka varrelta nappasin auton kyydistä tämän kirjoituksen kuvat.

Perjantaisin ovat monet kaupat koko päivän kiinni, osa kuitenkin vain rukousten ajan, eli kello 13-15.


Loppupäiväksi ei ole mitään erityistä ohjelmaa; huomenna edessä näillä näkymin vain yhdet lastenkutsut eikä juuri muuta. Ihan hyvä, että viikonloppu kuluu aika lailla levon merkeissä koska ensi viikon olen taas yksinhuoltajana kun mies lähtee työmatkalle toisaalle Sudaniin. Tämä on toinen viikko yksin alle kuukauden sisään ja ajatuskin vetää aika väsyneeksi. Mutta eiköhän tästäkin viikosta taas selvitä voittajana. Ensin vietetään kuitenkin kaikessa rauhassa viikonloppua. 

2 kommenttia:

  1. "Mainio monimuotoinen maailma", sinäpä sen sanoit! Juri 5min sitten oikein kiehhahdin luettuani yhden paikallisen meidän saaren eduskuntavaaliehdokkaan ENSIMMÄISEN vaaliteemalauseen: "Suomi on maailman paras maa", eikä ehdokas ole edes persu! Mä en kertakaikkiiaan kestä tätä omahyväisyyttä ja mukaparemmuutta. Hyvää ja pahaa löytyy ihan joka paikasta. Ihanaa saada kurkisaa Khartumiin, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jotenkin tosi vaikea ymmärtää, että joku tosissaan ajattelisi yhden tai toisen maan olevan kirjaimellisesti maailman paras... Ehkä eduskuntavaaliehdokkaan lausahdus on vain vaalihuminaa? Itselleni on jotenkin niin selvää, että joka maassa on tosiaan hyvät ja huonot puolensa, kaikki voittavat ja toisaalta häviävät jollain osa-alueella. Itseäni harmittaa se miten monet uskovat tietävänsä millaista täällä Sudanissa on; ovat päättäneet, että elämä on täällä kaikkinensa kamalaa vaikka tiedot perustuvat aika heppoisiin tietoihin ja lyhyisiin uutiskatsauksiin. Täällä on totisesti omat haasteensa ja ongelmansa, mutta toisaalta myös paljon sellaista hyvää mitä esimerkiksi Suomesta saa hakea: se miten lämpimästi paikalliset ovat ottaneet meidät vastaan esimerkiksi, ja kuinka paljon meitä ovat auttaneet erilaiset ihmiset ihan vain hyvää hyvyyttään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!