keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Sairaan tarkka

Olen tutustunut täällä Khartumissa lyhyen ajan sisällä pariinkin ihmiseen jotka tyttäreni keliakiasta kuultuaan ovat innostuneina ilmoittaneet itsekin olevansa gluteenittomalla ruokavaliolla. Yhden heistä näin sitten kuitenkin toisessa yhteydessä huoletta syövän ihan tavallista kakkua syntymäpäiväkutsuilla, ja toinen kertoi minulle, että itse asiassa voikin kyllä onnekseen syödä kokojyvävehnää - oikeastaan mystisesti vain valkoinen käsitelty vehnäjauho on hänelle ongelma. 

Toisaalta olen myös äskettäin törmännyt hämmästyneisiin katseisiin, kun olen kertonut, että en voi ravintolassa tilata keliaakikkolapselleni annosta, jossa on leipää mukana ja yksinkertaisesti kaapia leipää sivuun. Tuttaville täällä on tullut yleensäkin yllätyksenä se kuinka harvoin käymme ulkona syömässä. Olen yrittänyt kuvailla kuinka stressaavaa on joka aterialla tentata miten ruoka on valmistettu ja kuinka vaikea varsinkin täällä Khartumissa on usein uskoa siihen, että saamme taatusti gluteenitonta ruokaa tarkoista varmisteluista huolimatta. 

Pienikin leivänmurunen voi tehdä keliaakikolle suurta vahinkoa. Keliaakikon ruoka pitäisi mielellään valmistaa kokonaan erillään gluteenillisesta ruuasta, parhaimmillaan erillisessä keittiössä, jossa gluteenia ei käsitellä lainkaan. Vehnäjauhot pöllyävät helposti ympäriinsä, leikkuulaudalle saattaa vahingossa jäädä vehnäleivän murusia, kattilaan kiinni gluteenipastaa - kaikki tämä on ongelma sellaiselle jonka on oltava tiukalla gluteenittomalla ruokavaliolla keliakian vuoksi. 

Keliaakikot eivät kiusallaan ole ehdottomia ruokavaliostaan, eivät turhaan kieltäydy juhlissa jokaisesta tarjotusta kakunpalasta, vaan heidän on pakko olla sairaan tarkkoja ruokavalionsa suhteen. Hoitamaton keliakia tai huolettomuus gluteenittomuuden suhteen voi keliaakikon kohdalla johtaa suuriin ongelmiin. Ei ole kyse laktoosi-intoleranssin omaisesta tilasta, jossa gluteeni toisi satunnaisia mahavaivoja, vaan keliaakikon ohutsuolessa gluteeni saa aikaan autoimmuunireaktion, joka rikkoo suolen pintaa sillä tavoin, etteivät ravintoaineet enää pääse normaalisti imeytymään. Tästä syystä keliaakikot ovat ennen diagnoosia usein aneemisia, ja laihtuvat vaikka söisivät miten paljon. Kyse on aika tavallisesta ja helposti hoidettavasta mutta kuitenkin sinänsä vakavasta sairaudesta. 

On tietysti itsessään hyväkin, että niin monet siirtyvät syömään gluteenitonta ruokaa: valikoimat lisääntyvät ja hinnat toivottavasti vähän kerrallaan laskevat. Ikävä kyllä tietoisuus keliakiasta ei ole kuitenkaan lisääntynyt samaa tahtia kuin gluteenittoman ruuan suosiminen. Kun niin monet syövät nykyään gluteenitonta ruokaa, myös keliaakikkoa epäillään aika helposti trendin perässä juoksemisesta. On tylsää joutua kerta toisensa jälkeen selittämään ruokavalion vakavuus kun viereisessä pöydässä syödään gluteenitonta hampurilaista mutta toisaalta juodaan sen kyytipoikana tavallista olutta. 

Gluteenia on kaikkialla. Sen välttäminen sataprosenttisesti on huomattavasti vaikeampaa kuin se, että jättää pois vehnäleivän, tavallisen pastan ja pullat. Gluteeniahan on vehnän lisäksi myös rukiissa ja ohrassa. Mutta suomalaisista viljoista tehtyjen leipien ja pastojen välttäminenkään ei keliaakikolle vielä riitä. Gluteenia on muun muassa osassa liemikuutioita, monissa kastikkeissa, jopa joissain jäätelöissä ja erittäin monissa karkeissa. Tavallinen olut ei käy keliaakikolle koska siinä on ohraa. Myöskään esimerkiksi maissi- ja riisimurot eivät suurimmaksi osin ole turvallisia koska niissä käytetään usein ohramallasta.

Keliaakikon arkea on se, että on tarkistettava kaikki mitä suuhunsa pistää. Aina ei riitä, että lukee paketin kyljestä mitä valmisruoka sisältää. Monesti käyn lisäksi tarkistamassa netistä mitä valmistaja kertoo ruuan gluteenittomuudesta; ja sen löytyykö ruoka esimerkiksi Suomen keliakialiiton turvallisten tuotteiden listalta. Hyvin paljon minulta jää ruokaa kaupanhyllylle. Täällä Sudanissa en aina edes voi lukea ainesosaluetteloita, silloin kun ne ovat vain arabiaksi. Mutta vaikka ainekset olisivat luettavissa englanniksikin, täälläpäin maailmaa ei ole lakeja jotka määräisivät kertomaan ruuan sisältämät allergeenit, saati sen ovatko ruuat valmistusvaiheessa saattaneet joutua kosketuksiin allergeenien kanssa. Jokaisen valmisruuan kohdalla täytyy miettiä miten todennäköistä on se, että ruoka on todella gluteenitonta eikä ole tullut kosketuksiin gluteenin kanssa. 

Pääasiassa teenkin ruuan täällä alusta loppuun asti itse. Lisäksi tarkkaan valvomme tyttäremme syömisiä myös kodin ulkopuolella: koulussa ja esimerkiksi kavereiden synttärikutsuilla. Emmekä vahdi vain syömisiä; myös muun muassa tavallisessa muovailuvahassa on gluteenia. Vaikkei sitä ihan suoranaisesti söisikään, jää vahaa helposti kynsien alle ja saattaa sieltä joutua vahingossa suuhun. 

Olen aiemminkin kirjoittanut keliaakikon äidin punaisista vaatteista. Noista diagnoosia seuraavista raskaista kuukausista olen edennyt jo kauas. Tätä nykyä tyttäreni keliakia ei enää ole minulle mitenkään erityisen vaikea asia, mutta on lapsen elämänpituisessa sairaudessa tietysti silti aina omat kipupisteensäkin. Edelleenkin minua todella ärsyttää kun joku nyökkäilee hyvin ymmärtävänsä meidän gluteenittoman arkemme haasteita koska itsekin syö gluteenitonta ruokaa - ja seuraavassa hetkessä ottaa vastaan tarjotun kakunpalan.

Toivonkin kaikilta gluteenitonta ruokavaliota kokeilevilta hienotunteisuutta ja ymmärrystä niitä kohtaan joiden on tahtomattaan oltava ehdottomia ruokavalion suhteen vuoden jokaikinen päivä elämänsä loppuun asti. 

18 kommenttia:

  1. Nykyaan taitaa olla niin paljon naita ruuilla huvikseen pelleilijoita (niin kuin tamakin kakunsyojat) etta vakavat sairaudetkin menevat ihmisten mielessa samaan kategoriaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä vähän itse pelkään, ja siltä välillä myös vähän vaikuttaa, että ihmisillä menee muotidieetit ja sairaudet sekaisin. Hämmentävän monille on nykyään gluteenittomuus tuttu juttu, mutta hyvin harva tuntuu toisaalta tietävän tai ymmärtävän miten muruntarkkaa hommaa se keliaakikolle onkaan! Ja se huolestuttaa, että mitä siitä sitten seuraa jos ravintoloissa käy paljon tällaista porukkaa joille gluteenittomuus ei ole niin turhan tarkkaa niin ymmärtääkö ja osaako henkilökunta sitten ottaa ruokavalion keliaakikon kohdalla riittävän vakavasti?

      Poista
  2. Kata - erinomainen kirjoitus! Vastasin sinulle kommenttiisi oman blogini puolella. Se oli hyvä huomautus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena.

      Minä yritän myös omassa elämässäni välttää kaikenlaista absolutismia ja ehdottomuutta eli hyvin ymmärrän sinänsä lähestymistapasi. Kaikkea kohtuudella. Olen periaatteessa aika joustava mitä tulee esimerkiksi ruokaan ja onkin ollut haastavaa opetella siihen, että gluteenittomuudesta ei vain voi yhtään joustaa, ei kenenkään mieliksi eikä missään hankalissakaan tilanteessa. Ruuasta kieltäytyminen on ikävä kyllä saanut monetkin pyörittelemään silmiään ja päivittelemään sitä onko se nyt oikeasti niin tarkkaa... Siihenkin tottuu mutta kyllä se silti aina tuntuu kurjalta. Siksi kommentit ehdottomuudesta kirpaisevat.

      Ja se piti vielä sanomani reseptiasiaan, että olen viimeiset kaksi ja puoli vuotta tehnyt ainoastaan gluteenitonta ruokaa ja oma kokemukseni on se, että melkein kaiken ruuan voi tehdä gluteenittomana ilman suuriakaan muutoksia. Mitä enemmän tekee ruuan itse alusta loppuun sen vähemmän gluteenia tarvitsee miettiä :)

      Poista
    2. Ymmärrän Kata ja olen pahoillani, jos tekstini kirpaisi. Minä olen itse ollut pienestä pitäen allergikko, se ei tietysti ole sama asia kuin esimerkiksi keliakia, mutta joistain ruoka-aineista olen saanut tosi pahoja oireita. Siksi pähkinöitä on vältettävä täysin, myös omenaa ja monia muita hedelmiä. Suomessa ei koskaan tarvinnut niitä selitellä, mutta toisin on Ranskassa. Osaa siis jossain määrin eläytyä noihin kummastelutilanteisiin. Tsempit.

      Poista
    3. Voi, pähkinät on hankala välteltävä - niitäkin on helposti vähän kaikkialla!

      Kirjoituksesi kohdalla kävi niin kuin aika usein tätä nykyä, että se toi mielessäni yhteen monta erilaista tilannetta viime viikoilta ja kun taapero aamulla leikki kaikessa rauhassa itsekseen ja nettikin kerrankin toimi sain kerralla kirjoitettua mieleni tyhjäksi. Vähän samalla tapaa syntyi viime viikon kirjoitus kotiäitiydestä ja sekin oli sellainen mieltä puhdistava kirjoitus. Eli hyvä juttu oli kirjoituksesi kaiken kaikkiaan :)

      Ja kiitos vielä tsempeistä! Aika arkipäiväistähän tästä on onneksi tullut, ja parasta kaikessa on tietysti se miten älyttömän hyvin nelivuotias on itse sopeutunut ruokavalioonsa.

      Poista
  3. Hieno kirjoitus! Minulla ei ole kokemusta keliakista, mutta moniallergikkona tiedan miten rasittavaa se on, kun porukkaa pitaa jotenkin nirsona, kun kyselen esimerkiksi juhlissa mita ruuassa on. Yritan aloittaa mukavasti, etta "nayttaa herkulliselta, mita kaikkea tassa on," johon joku siita vieresta, etta se on tosi hyvaa, maista nyt vaan. No esimerkiksi kalan tai muiden merenelavien syominen saattaa olla hengenvaarallista, joten maistaminen jaa valiin. Ja koska ollaan jonkun muun juhlissa, en kehtaa alkaa tenttaamaan uudestaan. Usein otan omia valipaloja mukaan, jos en ole varma onko siella minulle mitaan syotavaa ja varmaan samalla saan hullun leiman otsaani :) Tsemppia sinnepain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sugar kommentista ja tsempeistä!

      Meilläkin on usein omat eväät mukana ja nykyään en aina edes jaksa puhua meidän perheen ruokavalioasioista mitään ellei ole pakko. Esimerkiksi synttäreillä voi syödä vaikka popcornia ja hedelmiä ja huomiota herättämättä jättää kakun ja muut gluteenitarjoilut väliin kokonaan ilman sen kummempaa selittelyä.

      On kyllä harmi, että kaikki eivät suhtaudu ymmärryksellä kyselyihin ruuan sisällöstä. Ihan tarpeeksi ärsyttävää on kysellä mistä ja miten tarjoilut on tehty ilmankin, että saa nirson tai vaikean vieraan leiman otsaansa. Mutta se on mukavaa tietää, että yksin emme suinkaan tämänkään asian kanssa ole! Keliakiassa on sentään se hyvä puoli, että se ei ole samalla tapaa kerrasta poikki -hengenvaarallinen kuin monet pahat allergiat. Pahojen allergioiden kanssa täytyy elää vähintään yhtä tarkkana kuin keliakian kanssa ja vielä varautua mahdollisiin hengenvaarallisiin reaktioihin. Se ei varnasti ole helppoa. Suurta sympatiaa tunnen siis teitä kaikkia allergikkoja kohtaan!

      Poista
  4. Mieheni painii samojen ongelmien kanssa, mutta vain Suomessa. Ihan uskomaton juttu, että Suomessa viljoista tulee kamalat reaktiot suolistoon, Ranskassa taas ei mitään. Olutta tosin ei pysty juomaan missään, mutta se ei ole suuri vahinko. Suomessa tutkimuksissa todettiin, ei keliakiaa, mutta mitä sitten?? Minulle on joskus jopa sanottu sen olevan psyykkistä, heh. Niin kuin aikuinen mies välttäisi jotain ruoka-ainetta jos ei ole aivan pakko... Mutta sympatiat on sinun puolella, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki mahavaivat eivät tietysti liity gluteeniin tai edes viljoihin yleensä vaikka reaktio tuntuisikin tulevan juuri viljoja syödessä. Omalla kohdallani ainakin tuntuu usein aika vaikealta määrittää mikä milloinkin tekee mahan kipeäksi koska sitä kuitenkin kovin harvoin syö vain yhtä yksittäistä ruoka-ainetta kerralla. Minulla on ongelmia aika monien ruoka-aineiden kanssa mutta osin on aikamoista arvailua mitä kaikkea minun olisi hyvä välttää.

      Eikä mielestäni ole toisaalta mitään häpeää psykosomaattisissakaan oireissa; ihan oikeita ja todellisia oireitahan nekin ovat vaikka olisivatkin lähtöisin esimerkiksi stressistä. Minä pystyn syömään paljon reippaammin ja laajemmin jos elämä on tasaista ja olen terve ja levännyt, kun taas stressaantuneena ja väsyneenä tulen helpommin huonovointiseksi vaikka mistä.

      Mutta itse en yleensä ottaen juuri jaksa omista ruokarajoitteistani ja ruokavaliostani puhuakaan kun omiinkin korviin kuulostaa monesti vähän hullulta mitä kaikkea joudunkaan välttelemään! Syön hissukseen sitä mikä minulle sopii ja yritän mahdollisimman kohteliaasti ja vähin äänin kieltäytyä siitä mitä en voi syödä.

      Poista
  5. Hyvä teksti! Katselet tosiaan eri kantilta näitä ruoka-asioita kuin me vaikka. Haluan jakaa myös oman näkökulmani ja sen, mistä suunnasta me näitä ravintoasioita katsomme. Me aloitimme vuoden alusta gluteenittomamman ruokavalion, johon yksi keliaakikkoystäväni meitä paljon ja pitkään rohkaisi. Olen pidempään jo ollut kiinnostunut aiheesta ja lukenut, että nykyään yhä useampi kärsii erilaisista viljayliherkkyyksistä tietämättään (eivätkä ne tosiaan aina testeissä näy, kuten yltäkin käy ilmi). Meidän perheessä kahdella on toistuvia ylähengitystieinfektioita, atopiaa, astmaa, erilaisia allergioita ynnä muuta, joihin me nyt kokeilemme avuksi eri tavoin syömistä. Ja vaikka vielä on turhan aikaista sanoa, on puolisoni ollut vuodenvaihteen jälkeen terveempi kuin ehkä ikinä aikuisikänsä aikana. Siksi mua vähän harmittaa, jos gluteenia välttelevien sanotaan aina olevan 'ruualla pelleiljöitä' tai vain trendien perässä juoksijoita. Tutkittu tosiasia kuitenkin on, että gluteeniviljojen poisjättäminen on järjestäen vaikuttanut positiivisesti ihmisten terveyteen ja minusta terveyttä pitää kaikkien voida tavoitella ihan tasapuoleisesti. Puolisonikin sietää pieniä määriä gluteenia sairastumatta, kuten nyt vaikka sen oluen, eikä minun näkökulmastani katsottuna siitä kannata tulla surulliseksi. Vaikka tietysti ymmärrän sinun näkökulmasi asiaan, ymmärrän sen ihan täysin. Mutta en silti usko, että gluteenille herkistyneiden ruokavalio olisi keliakiatietoisuudelta pois. Omat keliaakikkoystäväni ainakin täällä Helsingissä ovat sitä mieltä, että ihmiset yleensä sekä ravintolat ja kahvilat tietävät sen suuren eron näiden kahden välillä. Toivon tietysti, että sielläkin tietoisuus liisäntyisi, kuten se on täällä tehnyt. Tsemppiä selittelyihin jatkossakin, se on varmasti ikävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa on totta kai jos gluteeniton ruokavalio auttaa ihan ketä tahansa ja paljon on toki sellaisia terveydentiloja ja sairauksia joihin gluteeniton ruokavalio tuo helpotusta. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että juuri nyt gluteenittomuus on myös trendikästä.

      Niin kuin sanoin, minua itseäni huolestuttaa se, että ihmisten on vaikea ymmärtää kuinka äärimmäisen tarkkaa gluteenittomuus keliaakikoille on kun niin monet nykyään erilaisista syistä syövät gluteenitonta ruokaa mutta eivät ole ruokavaliostaan kuitenkaan kovin tarkkoja. En ole ihan samaa mieltä tuosta, että keliakia olisi ravintola-alalla kaikille tuttu juttu Suomessakaan, enkä vakuuttunut siitä, että gluteenitonta ruokaa syövien määrän lisääntyminen on itsestäänselvän hyvä juttu. Mutta se tosiaan on tietysti mahtavaa kun löytyy sellainen ruokavalio mikä toimii. Kiva, että teillä on vuosi alkanut siinä mielessä hyvään malliin!

      Poista
  6. Joo, voi meillakin kavella omalla asuinalueella, mutta taalla ei ainakaan se avarra mitenkaan erityisesti, kun koko asuinalue on vehrea ja kaikilla on isot talot. Toinen asia, minka kohtaamiseen ainakaan Afrikassa asuminen ei anna erityisen hyvia valmiuksia, ovat erilaiset kehitysvammat. Tai ehka yleistan, mutta ainakaan Itaisessa eika Etelaisesa Afrikassa nae kehitysvammaisia missaan. Suomesa isompi tytoista ihmetteli asiaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään onneksi ole ihan kamalaa kurjuutta täällä aivan oman kodin tuntumassa, se olisi varmasti aika raskasta päivittäistä kohdattavaa. Mutta kyllä me ihan tässä omassa naapurustossamme silti tullaan koko ajan kasvokkain myös ihan tavallisen paikallisen elämän kanssa. Meidän naapurustossa on isojen hulppeiden talojen lisäksi myös kerrostaloja ja pienempiä asumuksia, sekä esimerkiksi tavallinen paikallinen koulu jonka pienet oppilaat kulkee edes ja takaisin kouluun meidän kotikatua pitkin, ja niin edelleen.

      Totta kai tässä elämäntavassa ja elämässä täällä on myös erittäin monet puutteensa. Mutta kun tämä nyt kuitenkin on minun ja perheeni elämä, yritän (nyt kun olen tänne erilaisten vaiheitten jälkeen vihdoin asettunut) ennen kaikkea iloita kaikesta siitä hyvästä mitä tämä elämäntapa tarjoaa puutteisiin keskittymisen sijaan. Joka paikassa ja elämäntavassa on omat hyvät ja huonot puolet, se pätee myös tähän kiertolaisuuteen.

      Poista
  7. Minulla todettiin keliakia noin kaksi vuotta sitten ja kyllä täällä Suomessakin sattuu surkuhupaisia tilanteita. Menin kerran töissä ollessani viereiselle asukastuvalle syömään lounasta. Kyseltyäni lounaan gluteenittomuutta, kokki tuumasi kastikkeessa olevan vehnäjauhoja ja kysyi perään: onko se gluteenitonta? Huoh! Eikä naurattanut silloinkaan, kun menin huoltoasemalle syödäkseni sämpylän, niin minulle kerrottiin että on heillä joskus ollut gluteenitonta pakastimessa mutta ei ole enää. Ei minulla tainnutkaan olla nälkä.. Ystäväni oli mennyt kerran kylään ja emäntä oli kirkkain silmin kertonut hakeneensa Ruotsin puolelta vehnäjauhoja ja tehneensä "gluteenitonta" pullaa, koska sinähän et kestä kotimaisia viljoja. Kuulostaa urbaanilegendalta, mutta kuulemma totta. Kylässä tarjotaan ensin pullaa, sitten korppua seuraavaksi pikkuleipää. Etkö ota edes tätä?! Siinä sitä sitten kiemurrellaan, että en minä voi sitäkään syödä..
    Onneksi arki ei ole aina tätä, mutta aikuinenkin keliaakikko pahoittaa mielensä monesti. Siksi koitankin ajatella, että olen sentään aikuinen. Voi vain kuvitella miten lapsi kokee syntymäpäivät yms. juhlat, jos ei voi syödä juuri mitään. Helpoimmalla selviää, kun kantaa omia eväitä mukanaan hymy huulilla.
    Voimia ja jaksamista gluteenittomaan elämään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa... Näitä tilanteita on tosiaan osunut kohdalle meillekin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Minäkin olen kuullut myös noista tapauksista kun jauhot on haettu Ruotsin puolelta koska "kotimaiset" viljathan vain oli ongelma. Huoh.

      Luulen, ettei tätä sataprosenttisen gluteenitonta arkea voi täysin ymmärtää jos ei sitä itse elä, tai jos ei joudu aktiivisesti välttelemään samalla tapaa jotain muuta yleistä mutta aika vähän ymmärrettyä ruoka-ainetta. Vaikka lapsen keliakia ei enää ole elämää määrittävä asia niin kyllä se silti on jollain tasolla pakko pitää mielessä ihan koko ajan. Olen täysin samaa mieltä, että parasta on kulkea hyvällä mielellä omat eväät mukana kaikkialle. Jos lähtee siitä, että muut ottavat meidän perheen ruokavalion asiakseen tai riittävän tosissaan joutuu pettymään jatkuvasti.

      Yritämme opettaa keliaakikkolasta ajattelemaan, että kylään ja juhliin mennään tapaamaan kavereita eikä syömään. Tosi upeasti tyttö jaksaakin laulaa paljon onnea ja ihailla toisten synttärikakkuja vaikkei niitä saakaan syödä.

      Kiitos kommentista ja toivotuksista! Hyvää vointia myös sinnepäin!

      Poista
  8. Kiva, kun kirjoitit tästä. Mietin ennen tänne lähtöämme erään toisen algerialais-suomalaisen perheen äidin kanssa, miten gluteenittoman ruokavalion noudattaminen mahtaisi onnistua täällä ja tulimme siihen tulokseen, että saattaisi olla aika vaikeaa. Heilläkin siis perheessä tyttö sairastaa keliakiaa. Asia tuli taas mieleeni, kun vähän aikaa sitten näin kauppakeskuksessa ensimmäistä kertaa täällä gluteenittomia tuotteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on aikaa ja innostusta laittaa ruokaa, gluteenittomuus onnistuu mielestäni lopulta kyllä ihan missä vain missä on saatavilla ihan perusruoka-aineita niin kuin vihanneksia ja lihaa, riisiä ja niin edelleen. Ja toisaalta noita gluteenittomia tuotteita alkaa olla tosiaan tarjolla vaikka missä, jopa täällä Khartumissa!

      Jotenkin itseäni vähän ihmetyttää kaikki trenditohina gluteenittomuuden ympärillä osin juuri siksi, että gluteenitonta ruokaa voi syödä hyvin vähin äänin ja helpostikin: monet ihan tavalliset ateriat valmistuvat helposti ilman gluteenia ja aika vähin muutoksin voi melkein mistä tahansa ateriasta tehdä gluteenittoman version. Meille jotka pakon edessä syömme gluteenitonta ruokavalio ei ole hifistelyä vaan ihan arkista ruoanlaittoa :)

      Mutta aikaahan se vaatii enemmän kun joutuu tekemään ruuan alusta loppuun itse. Tänään on ollut kamalan kuuma päivä, viime yönä nukuin huonosti koska taapero huhuili useampaan otteeseen sängystään "hello mammaa"... Ei huvita tehdä mitään pitemmällä kaavalla ja tänään olenkin tosi kiitollinen siitä, että pakastimessa on vielä gluteenitonta pastaa ja jääkaapissa pestoa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!