maanantai 23. helmikuuta 2015

Verhon takaa

Sain viime viikolla kutsun lounaalle ulkomaalaisen tuttavan luo. Mieheni oli sattumalta ottanut samaisen päivän töistä vapaata jotta voisi tulla lasten koululle avoimien ovien päivään. Vietimme aamun yhdessä koululla, sitten mies heitti minut tuttavani kotiin ja meni vielä taaperon kanssa takaisin koululle. Kuljen tavallisesti kaikkialle pienen seuralaiseni kanssa ja tuntui mukavalta ajatukselta viettää pari tuntia ihan vain aikuisseurassa. 

Lounasvieraat olivat sekä ulkomaalaisia että paikallisia naisia. Osa porukasta tuli lounalle runsaasti myöhässä joten aika pitkään vain joimme kahvia ja teetä ja odottelimme loppuseuruetta. Juttelimme niitä näitä ja vähän vakavampiakin: oli mielenkiintoista keskustella Charlie Hebdosta fiksujen musliminaisten kanssa. Ennen pitkää pääsimme syömään.

Erään ulkomaalaisen tuttavani äiti otti lounaan aikana kuumissaan huivin päästään joten laitoin miehelle viestin, että varoittaa ennen tuloaan: naisporukassa voi huivitettu musliminainen paljastaa päänsä, mutta on sopimatonta, että tuntematon mies näkisi paljaan pään. Tuttavani äiteineen ehti kuitenkin lähteä ennen kuin mieheni tuli minua hakemaan, ja kaikki muut huivitetut naiset olivat pitäneet huivit päässään, joten en tehnyt suurta numeroa siitä kun mies ilmoitti olevansa portilla. Mieheni koputti oveen ja astui sisälle tyttäriemme kanssa; vanhempi tyttökin oli jo ehtinyt päästä koulusta. Minä esittelin lounasseurueelle pikaisesti mieheni mutta keskityin lähinnä somiin tyttöihini. Hetken kuluttua talon emäntä kutsui minut keittiöön. Yksi lounasvieraista oli huomaamattani hypännyt verhon taakse piiloon kun mieheni oli tullut sisälle, ja mieheni oli vähin äänin siirtynyt keittiön puolelle. Mieheni poistui talosta keittiön oven kautta, minä tyttöineni pikaisien hyvästien jälkeen etuovesta. 

Harmitti ja tunsin oloni tosi typeräksi. Olisi pitänyt ymmärtää, että yksi lounasvieraista, hyvin laitettu ja verrattain vähäpukeinen turkkilainen nainen olikin harras muslimi, joka ulkona veti pikkumustansa päälle abayan, pitkän peittävän takin, ja peitti hiuksensa.

Mutta mistä olisin sen voinut tietää? Täältä Khartumista löytyy paikallisten ja ulkomaalaisten keskuudesta uskontojen koko kirjo: muslimeja jotka eivät käytä huivia, muslimeja jotka käyttävät huivia mutteivät välitä jos se tipahtaa ja tukka hetken aikaa näkyykin, muslimeja jotka käyttävät huivia ja pitävät päänsä tarkasti piilossa, ja on täällä jonkun verran myös naisia joista ei ulkona näy juuri muuta kuin silmät. Khartumissa asuu myös erilaisia kristittyjä ja lisäksi monien muiden uskontojen edustajia. Osa naisista pukeutuu täällä verrattain paljastavasti huolimatta paikallisista pukeutumissäännöistä, toiset pukeutuvat paljastavasti naisporukassa mutta peittävät itsensä liikkuessaan ulkona, monet minä mukaanlukien pukeutuvat verrattain konservatiivisesti koko ajan. Kyseinen turkkilainen nainen ei ollut millään tavalla antanut ymmärtää olevansa harras muslimi, ei siltikään vaikka olimme aikaisemmin porukalla käyneet pitkän keskustelun islamin uskosta. 

Nolostus vaihtuikin ennen pitkää ärsytykseen. Lounaalla oli paikalla useampi musliminainen, jotka olivat pukeutuneet konservatiivisesti ja peittäneet huivilla päänsä. Heidän ei tarvinnut mieheni nähdessään poistua paikalta tai piiloutua verhoon. Lounas olisi voinut päättyä kaikkien vieraiden osalta mukavasti. Tämän ei tarvitsisi olla näin vaikeaa! Eikä se muuten suurimman osan ajasta olekaan. Ei tainnut olla ihan sattumaa, että verhon taakse poukannut nainen oli hänkin itse asiassa ulkomaalainen. Paikalliset suhtautuvat yleensä ottaen minun kokemukseni mukaan välittömämmin ja rennommin uskontoonsa vaikka se heille tärkeä asia olisikin. Sudanilaisille on myös äärimmäisen tärkeää se, että ulkomaalainen vierailija tuntee olonsa täällä heidän kotimaassaan mahdollisimman kotoisaksi. Ihmiset pahoittelevat meille yhtenään sitä, että heidän maanmiehensä ja -naisensa ovat niin usein myöhässä, että asiat eivät toimi, ja pyrkivät toisaalta hyvällä tavalla tuomaan omaa elämäntapaansa lähelle ja tykö. 

Sudanilainen naapurini kutsui minut jokunen viikko sitten luokseen kyläilemään. Hän ja hänen perheensä olivat hyvin vieraanvaraisia ja ystävällisiä; rouva kertoi minulle sudanilaisista häistä ja näytti komeaa hääkuvaansakin, ja pyrki kaikin tavoin selittämään paikallista kulttuuria minulle, niin hyviä kuin vähän vähemmän myönteisiäkin puolia. Viime viikonloppuna kävimme puolestaan autonkuljettajamme luona kylässä. Autonkuljettajan perhe pyrki tekemään olomme niin kotoisaksi, että esimerkiksi kun otimme kunnioituksen osoituksena sisääntullessamme kengät pois, hekin kaikki riisuivat ovella kenkänsä vaikkei se selvästi heidän tapanaan ollutkaan. Arkisin vartijat syövät aamiaisensa yhdessä autonkuljettajan kanssa vartijankopin edustalla. Aina jos astun ulos portista aamiaisaikaan, vartija ja autonkuljettaja kertovat minulle mitä paikallista ruokaa ovat syömässä ja kutsuvat minua jakamaan ruuan kanssaan. Joudun aina kauniisti kieltäytymään, koska minun täytyy terveyssyistä välttää niin monia eri ruoka-aineita, mutta suuresti arvostan sitä miten monet paikalliset pyrkivät tekemään sudanilaista elämäntapaa tutummaksi meille muukalaisille. 

Uskon, että kun viime viikolla lähdin nolostuneena tuttavani kotoa osa lounasvieraista paheksui sitä kuinka vähän ymmärrän islamilaisista tavoista. Onkin ihan totta, että on paljon mitä en tiedä tai ymmärrä. Verhojen taakse piiloutuminen ja paheksuminen eivät kuitenkaan mitenkään ole omiaan avaamaan islamilaista elämäntapaa minulle. Jos verhon taakse piiloutunut nainen olisi halunnut minun oppivan ja ymmärtävän jotain nolosta tilanteesta hän olisi voinut hyvästellä minut - mieheni oli siinä vaiheessa jo poistunut takaovesta ja nainen tullut esiin verhon takaa - ja selittää kuinka ei ole sopivaa, että vieras mies näkee hänet ilman abayaa. Minä olisin saanut tilaisuuden pahoitella tilannetta ja selittää, etten ollut ymmärtänyt hänen olevan harras muslimi. Olisimme molemmat saaneet pitää kasvomme. 

Meidän pitäisi itse kunkin rohkeasti mutta kunnioittavasti osata ja haluta tehdä omaa kulttuuriamme ja arvojamme toinen toisillemme tutummiksi. Kuvainnollisen tai kirjaimellisen verhon takaa emme tule toisillemme tutuiksi. 

9 kommenttia:

  1. Voi ei, onpa hankalaa! Ja harmillista, koska kuitenkin yritit etukäteenkin toimia "tapojen" mukaisesti aiheuttamatta mitään hankaluutta muille. Mielestäni on kohteliasta ottaa muut huomioon, mutta kyllähän tuo vähän outoa on, että kaikille muille asia oli ok, ja vain tämä yksi teki asiasta niin vaikeaa.
    Mielestäni molemmin puolin tulisi ymmärtää, että jos tulemme eri kulttuurin ja uskonnon piiristä, emme voi aina osata ottaa ihan kaikkea koko ajan huomioon. Pääasia, ettei tahallisesti loukkaa ketään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että jotkut muutkaan lounasvieraat eivät ilahtuneet siitä, että mieheni tuli paikalle, mutta he eivät mitenkään erityisesti sitä kuitenkaan osoittaneet. Ihan hyvä niin. Kunnioitan kaikkien oikeutta omaan elämäntapaansa mutta antaisin monesti itse mieluummin vähän myötä omista arviostani ennemmin kuin nolaisin toisen ihmisen.

      Suurimmaksi osaksi minusta onneksi tuntuu täällä siltä, että ihmiset arvostavat yritystä tutustua uuteen kulttuuriin ja elämäntapaan, ja mahdolliset mokat annetaan nopeasti anteeksi. Toivon mukaan tämä oli kaikin puolin outo tapaus!

      Poista
  2. Yritit hienosti ottaa toisten vakaumuksen huomioon varoittamalla miestä etukäteen huivin riisuneesta naisesta! Ethän olisi voinut mitenkään arvata kyseisen verhon taakse piiloutuneen naisen vakaumusta, varsinkin, jos olitte juuri keskustelleet islamin uskosta eikä hän tuonut omaa uskoaan esiin. Ehkä tapaatte vielä uudelleen ja saat tilaisuuden jutella tilanteesta.

    Täällä Algeriassa on muuten myös naisia, jotka naisseurassa saattavat pukeutua yllättävänkin pieniin vaatteisiin (minihameisiin jne.) ja olla korostuneen meikattuja, mutta käyttävät ulkona peittäviä vaatteita ja huivia ja sitten taas naisia, jotka eivät naisseurassakaan ota huivia pois päästä ja sitten sellaisia, jotka ottavat naisseurassa huivin pois päästä, mutta pukeutuvat muutoin konservatiivisesti. Jonkinverran katukuvassa näkee myös huivittomia naisia ja toisaalta taas kasvonsakin peittäviä. Mutta älä turhaan murehdi tilannetta; et tahallisesti loukannut ketään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta!

      Täälläkin on tosiaan kaikenlaista pukeutumista ja erilaisia tapoja peittää pää vähän sinnepäin tai tukka kokonaan tai sitten pyrkiä olemaan ihan täysin peitettynä. Hyvin vähän olen toistaiseksi kohdannut niitä naisia joilla abayan alla onkin hyvin näyttävät vaatteet päällä. Vähän kyllä ihmettelin kuinka laitettu kyseinen nainen olikaan, mutten ymmärtänyt yhdistää sitä abayan käyttöön vaan ajattelin, että kyseessä on vain tyylikäs turkkilainen!

      En usko, että kohtaamme toiste. Arvaan, ettei tuttavani toiste kutsu minua lounaalle luokseen emmekä tunnu muuten liikkuvan kyseisen naisen kanssa samoissa piireissä; minä kuljen lähinnä vain lasteni menoissa ja naisen lapset olivat jo vanhempia. Se on ihan ok. Elän tällä hetkellä oikein mielelläni pääasiassa täällä lasteni maailmassa, seurapiirikuviot jääköön toistaiseksi muille, etenkin jos niistä jää minulle vain typerä olo.

      Poista
  3. Huh, onpa vaikeaa. Sinä todellakin kuitenkin yritit, mikä on hienoa. Minä huomaan jopa omissa ranskalaisissa ympyröissäni joskus olevani liian töksähtelevä, liian suorapuheinen, liian suomalainen. Ei minun mielestäni ulkopuoliselta voi vaatia täydellistä kulttuurin tuntemusta - kunnioituksen ja ymmärryksen on oltava molemminpuolista. Toivottavasti sieltä nyt kuitenkin löytyy mukavia tyyppejä, joiden kanssa viettää aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös perimmiltäni töksäyttelevä suomalainen mutta osaan tarvittaessa aika hyvin laittaa ärhäkämmän puolen itsestäni sivuun, esimerkiksi edustustilaisuuksissa ja vähemmän rennoissa sosiaalisissa tilanteissa kuten nyt tuo lounas. Siksi minua niin harmittikin ja edelleenkin vähän harmittaa, että jouduin noloon tilanteeseen - kun yritän oikeasti olla niin kuin pitää ja kunnioittaa tasapuolisesti kaikkien elämänkutsumuksia.

      Mutta joo, olen onneksi löytänyt täältä omanhenkistäkin seuraa. Elämä tuntuu täällä jo aika omalta mutta sitä enemmän harmittaa kun tulee sellainen olo, että en osaakaan olla niin kuin pitää. Mutta onneksi päivät ovat täällä sen verran kiireisiä, etten ehdi jäädä kovin vellomaan huonoihin tunnelmiin. Pääasiassa tuntuu kiireen keskellä hyvältä!

      Poista
    2. Tuossa yllä pitäisi tietysti olla elämänkatsomuksia eikä -kutsumuksia... Tällä kertaa en voi edes syyttää tekstinkorjausta vaan ihan vaan omaa väsynyttä päätä :)

      Poista
  4. No olipahan outo tilanne, minulle tilanne tuntuu viela oudommalta kun kyseessa oli turkkilainen nainen. En ole naiden vuosien aikana tavannut yhtaan niin uskonnollisesti vakaumuksellista joka piiloutuu miehen saapuessa paikalle ellei nyt puolialasti ole paikalla, ihan tuli mieleen etta halusi tehda itsestaan, tilanteesta tms. huomion. Toisaalta en liiku todella uskonnollisissa piireissa taalla ja tietamys niista on minulle todella vahainen joten ehka tallaista tapahtuu taallakin. Harmi etta kiva tapaaminen paattyi nain, jotenkin ajattelisin etta olisi myös emannan asia hoitaa tallaisia tilanteita ja asioita, ei vieraan kuulu lahtea harmistuneena tallaisen tilanteen takia? Ei kaikkea voi tietaa toisista kulttuureista eika varsinkaan yksilöiden ajatuksia ellei niita kerrota. Tsemppia Kata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä oli kaikin puolin outo tilanne, eikä varmasti edustanut Turkkia kokonaisuudessaan vaan kertoo enemmän ihan tämän yhden naisen elämästä. Hän on kertomansa mukaan asunut täällä Sudanissa jo lähemmäs kymmenen vuotta, eli on varmasti vieraantunut Turkista aika lailla. Mies arveli, että myös suuri osa sudanilaisista pitäisi naisen käytöstä vähintäänkin outona. Vaikka tämä onkin islamistinen maa ei uskonto tosiaan täälläkään oman kokemukseni mukaan ole tavallisesti näin ihmisiä kirjaimellisesti erottava asia!

      Ihan samaa mieltä olen, että emännän tulisi ennen kaikkea jotenkin onnistua järjestämään tilanne parhainpäin, mutta emäntäparkakin taisi hämmentyä ja nolostua. Hän ei itse ole muslimi ja hänellekin tilanne taisi tulla yllätyksenä. Emme tunne emännän kanssa vielä toisiamme hyvin ja se teki tilanteesta sitäkin hankalamman.

      Kiitos tsempeistä! Alkuun nolotti ja sitten ärsytti mutta nyt välillä rupeaa suorastaan naurattamaan kun ajattelen tilannetta. Olihan siinä paljon älyttömiäkin aspekteja, kuten se, etten itse edes huomannut naisen kadonneen verhon taakse. Juttelin tyttöjeni kanssa ja joku lounasvieras laimeasti sanoi, että ovatpa he somia, ja minä kiittelin niin kuin ei mitään. Samaan aikaan vieressäni seisoi nainen piilossa verhon takana! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!