perjantai 13. maaliskuuta 2015

Hyvää tahtoa ja vähän kierrätystäkin #Reilutblogit

Petra Izmiristä haastoi minut kirjoittamaan näkemyksistäni kestävästä ja eettisestä toiminnasta. Haasteen aloittivat matkablogit, jotka halusivat tuoda huomiota sille, että maailmalla liikkuessa tulee muistaa toimia reilusti ja ajatella omien valintojen vaikutuksia paikallisten ihmisten, eläinten ja ympäristön näkökulmasta.

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi:

Kehitysmaissa on kestävä kulutus usein aika haastavaa ellei suorastaan mahdotonta. Yritän ostaa ruokaa ajatuksella ja suosia paikallisia tuotteita yli tuontitavaran. Pyrin siihen, etten heittäisi ruokaa pois, yritän olla ostamatta kerralla liikaa ja koitan käyttää ajatuksella kaiken ostamani ruuan. Juomaveden ostamme kierrätettävissä tonkissa ja jollain tavalla täällä kierrätetään myös erilaisia pienempiä muovi- ja lasipulloja - jätämme ne erillisessä pussissa talon eteen muiden roskien kanssa.

Mutta reaaliteetti on se, että kun asuimme Belgiassa hiilijalanjälkemme oli verrattain pieni ja nykyään se on aika valtava. Kierrätys on tosiaan täällä Sudanissa melko rajallista ja tietoisuus ympäristönsuojelusta yleensä kaikesta päätellen aika vähäistä. Mutta eivät omat valintammekaan tällä hetkellä erityisen ympäristöystävällisiä ole. Meillä on auto jota ei missään määrin voi kehua luonnonsäästäjäksi, ja lennämme lentokenkoneella paljon ja pitkiäkin matkoja. Toisaalta tarvitsemme auton joka jaksaa täkäläisessä maastossa, ja tarkoitus on pitää tämä sama auto nyt mahdollisimman pitkään. Ja lentomatkailua emme tämän sijaintimme vuoksi oikein voi välttää. Aika vähän on niitä paikkoja joihin Khartumista pääsee muutoin kuin lentäen. 

Kirjoituksen kuvat ovat Port Antoniosta, Jamaikalta.


En kuitenkaan tunne valinnoistamme ihan kamalia tunnontuskia. Teen mitä pystyn näissä olosuhteissa ja oman jaksamisen rajoissa. Ja sen minkä perheemme häviää kestävän kehityksen puolella uskon meidän voittavan eettisen elämäntavan osa-alueella. Me olemme täällä Sudanissa hyvällä asialla. Vaikka vain mieheni tietysti konkreettisesti tekee kehitysyhteistyötä, olemme koko perhe kuitenkin täällä kehitysyhteistyön nimissä. Uhraukset niin omien olosuhteiden kuin kestävän kulutuksenkin osalta tuntuvat kestettäviltä koska pidän kehitysyhteistyötä tärkeänä asiana, ja tiedän mieheni tekevän työtään hyvin ja tosissaan. Mieheni työllä on todellista merkitystä paikallisten ihmisten elämässä. 

Ja jos kestävä kulutus ja ympäristönsuojelu on täällä hankalaa, eettisyys yleensä on onneksi mahdollista kaikkialla ja kaikissa olosuhteissa. Pyrimme kohtelemaan ihmisiä niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan, riippumatta siitä onko kyseessä suurlähettiläs vai suurlähettilään autonkuljettaja. Kunnioitamme kaikkialla paikallisia tapoja parhaamme mukaan, mutta toisaalta kohtelemme esimerkiksi eläimiä hyvin vaikka se ei olisikaan ympäristön normi. Meitä on myös syytetty joskus siitä, että sotkemme paikalliset palkkakuviot maksamalla työntekijöillemme liian hyvää palkkaa, mutta ylenmääräinen tinkiminen ja halvalla pääseminen ovat sellaisia asioita joihin emme halua lähteä mukaan vaikka ne olisivat miten maan tapa. Eettisyys maailmalla onkin ajoittain aikamoista tasapainottelua paikallisten tapojen ja omien periaatteiden välillä. Aina kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, mutta uskon, että hyvä tahto ja pyrkimys ymmärtää ja kunnioittaa ympäröivää todellisuutta välittyvät kyllä eteenpäin.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on kestävästä matkailusta.

Emme suunnittele matkoja erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta vaan matkakohteiden valintaan vaikuttavat perheen kiinnostuksenkohteet, lasten iät ja niin edelleen. Mutta pyrimme totta kai olemaan mahdollisimman hyviä ja tietoisia matkalaisia. 

Jamaikalla asuessamme suosimme erityisesti Port Antonion aluetta, joka ei ollut sellainen turistirysä kuin Montego Bayn tai Ocho Riosin kaupungit, joihin valtaosa turisteista Jamaikalla kaiketi päätyvät. Erityisesti pidimme Port Antoniossa Mockingbird Hill -hotellista, joka kaikessa - ravintolan raaka-aineista työntekijöiden palkkaamiseen - suosii paikallista. Hotelli on kunnostautunut kierrätyksessä ja muutenkin sitoutunut kestävän kehityksen periaatteisiin. Kun ensimmäistä kertaa ajoimme hotellille olin menettää uskoni, että ikinä löytäisimme perille. Matka kulki kapeaa ja hiljaista hiekkatietä pitkin yhä ylemmäs mäelle ja olin varma, että olimme ajaneet vikaan. Mutta niin vain löytyi mäen päältä lopulta hotelli ravintoloineen. Ensivisiitin jälkeen palasimme Mockingbird Hilliin uudestaan ja uudestaan. Oli hienoa nähdä miten haastavissakin oloissa on mahdollista toimia reilusti paikallisia ja ympäristöä kunnioittaen, kun vain tahtoa löytyy.



Jätän haasteen nyt omalta osaltani tähän, koska tuntuu siltä, että aika lailla kaikki tutut blogit ovat haasteeseen jo vastanneet. 

6 kommenttia:

  1. Suomen ja Kalifornian jälkeen Ranska tuntuu hirvittävän takapajuiselta kierrätyksen suhteen. Voin vain kuvitella miltä tämä näyttää siellä. Minun mielestäni tuo, että te pyritte kohtelemaan muita, kuten toivoisitte itseänne kohdeltavan on oleellista. Siihen pyrin myös minä kaikilla reissuillani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun muutimme aikoinaan Belgiasta Jamaikalle jouduimme totuttelemaan monella tapaa toisenlaiseen todellisuuteen. Pitkään Kingstonissa keräsimme muun muassa pattereita talteen kunnes oivalsimme, ettei patterinkierrätys ollutkaan niin helppo homma! Sittemmin aloimmekin hankkia pääasiassa sellaisia pattereita joita voi ladata uudestaan. Belize ei ollut juuri Jamaikaa parempi... Siellä keräilinkin puolestaan talteen melkein huomaamattani lasipurkkeja ihan älyttömän kokoelman. Mutta ei niillekään tietysti sitten löytynyt mitään kierrätyspaikkaa. Sinänsä täällä Sudanissa meno ei tältä osin enää kovin yllättänytkään.

      Mutta ehkä vähitellen on näkyvissä kehitystä kehitysmaissakin myös kestävän kehityksen osalta - esim Jamaikan loppuaikoina kuulin huhuja jostain paperinkeräyspisteestä ja Belizestäkin löytyi ihmisiä ja yrityksiä joille kierrätys ja ympäristönsuojelu yleensä olivat isoja juttuja. Ja täällä
      Khartumissa tosiaan jollain tavalla kyllä kierrätetään lasia ja muovia tai ainakin ne noukitaan tuolta roskien seasta erilleen. Täytyy yrittää vielä saada tarkemmin selvää siitä mitä erilaisille roskille täällä oikein tapahtuu.

      Tuo "kultainen sääntö" on sellainen asia jonka ehkä kaikkein eniten kaikista elämänohjeista soisin lapsemme sisäistävän. Juuri tänään oli itse asiassa näiltä tiimoilta puhetta täällä kotona: älä jätä toista leikin ulkopuolelle, mieti miltä itsestäsi tuntuisi toisen asemassa. Mutta esimerkistä lapset kai parhaiten oppii. Eli täytyy yrittää olla esimerkillinen!

      Poista
  2. Kiva kun vastasit, oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi. Tuo toisten huomioiminen on minusta myös tarkeaa, hyva kun otit sen esiin. Monissa isompien elintasoerojen maissa ja kehitysmaissa/kehittyvissa maissa kierratys on vaikeaa tai vasta aluillaan, toisaalta naissa maissa on huomattavasti vahemmin paljon kuluttamaan kykenevaa porukkaa kuin kehittyneissa maissa, mun oma anoppini on viela sita turkkilaista sukupolvea ettei han osta mitaan mita ei oikeasti tarvitse, hanen kotikyla ja lapsuus olivat aika varattomia joten kaikki tavaranpaljous ja kulutus on hanelle taysin kasittamatönta. Mukavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva oli näitä miettiä, kiitos haasteesta. Tämä oli melko kepeä kirjoitus asioista jotka on mielestäni oikeasti aika vaikeita ja monimutkaisia. On mielestäni monesti aika hankalaa lopulta tietää mikä ratkaisu on selkeästi se kestävin ja eettisin kun kaikki liittyy kaikkeen! Sitä luulee Euroopassa vaikka ostavansa jonkun paikallisen valmistajan ruokaa kunnes paljastuu, että toiminta onkin myyty jollekin monikansalliselle yhtiölle, ja niin edelleen. Mutta kovin pahasti ei voi koskaan mennä pieleen siinä, että pyrkii kohtelemaan ihmisiä niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Se ei silti tunnu olevan niin itsestäänselvä tai yleinen juttu kuin voisi toivoa. Esimerkiksi Khartumissa mielestäni hämmentävän monet ulkomaalaiset suhtautuvat ankeasti työntekijöihinsä ja yleensä paikallisiin. Ärsyttää ihan älyttömästi se miten monet ulkomaalaisporukat niin nopeasti ajautuu napisemaan paikallisista oli alunperäinen keskustelunaihe mikä hyvänsä - ja aika usein vielä ihan paikallisten edessä. Arvaan, että samat ihmiset toisaalta suuttuisivat jos heidän omista maanmiehistään ja -naisistaan puhuttaisiin samaan sävyyn ja yhtä lailla yleistäen.

      Poista
  3. Tosi mielenkiintoinen kirjoitus tärkeästä aiheesta. Oma postaukseni on vasta valmisteluvaiheessa ja tämä sinun omasi antoi lisänäkökulmaa aiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottelemaan sinun ajatuksiasi aiheesta!

      Poista

Kiitos kommentistasi!