torstai 14. toukokuuta 2015

Hajanaisia helteisiä ajatuksia

Nyt lämpötila on päivittäin reippaasti yli 40 celsiusastetta. Alakerran juomavesilaite meni rikki eikä enää jäähdytä vettä lainkaan. Huoneenlämpöinen vesi on vähintäänkin 30-asteista, ei siis kovin virkistävää. Mutta juotava on kaiken aikaa tai päässä alkaa nopeasti heittää ja tulee huono olo. 

Puutarhassa näyttää pahasti siltä, että olen häviämässä taistelun hellettä vastaan. Useammat pihan pensaista ovat alkaneet kellastua ja nurmikko samoin. Puutarhuriparka yrittää tehdä parhaansa, mutta hänen työnsä taitaa tuntua aika lohduttomalta koska en anna hänelle lupaa uittaa koko pihaa veteen. Se on selkeästi ainut tapa pitää piha vihreänä läpi näiden erittäin kuumien kuukausien, mutta huono ratkaisu mutaisten jalkojen ja tassujen kannalta, niin kuin toki myös vedensäästämistä ajatellen.

Suunnittelemme, että kunhan sadekausi taas alkaa hankimme pihalle muutamia uusia kasveja, jotka kestävät mahdollisimman hyvin kuumaa, ja pyrimme keskittymään ennen kaikkea pitämään nurmikon elossa. Sadekausi on täällä hyvin suhteellinen ilmiö. Sadekauden aikana parin kuukauden ajan sataa edes silloin tällöin, kun nyt kuivana kautena ei ole satanut lainkaan kuukausikaupalla.

Sunnuntaina iltapäivällä mitattiin koulun tallilla yli 45 astetta joten pojan ratsastustunti peruuntui. Tuo 45 astetta on se lämpötila jonka myötä ulkoliikunta uimista lukuunottamatta peruuntuu. On surkuhupaisaa ajatella, että jos ulkona olisi ollut vain 44 astetta, olisivat lapset päässeet ratsastamaan - "vain 44 astetta", mikä ajatus.

Muutama päivä sitten oli niin kuuma, että olin kotona vain t-paidassa ja pitkässä hameessa - ja niin kuuma, etteivät ajatukseni juosseet kovin kirkkaasti. Pyyhälsin siis kertaalleen portille ilman, että muistin vetää huivia t-paidan suojaksi. Tälläkin säällä on tosiaan parasta kulkea pitkähihaisessa ja pitkissa lahkeissa tai hameessa. Ulkomaalaiset eivät toki ole saman syynin alla kuin paikalliset, mutta en halua ottaa sitä riskiä, että päätyisin keskustelemaan asustuksestani paikallisen poliisin kanssa. 

Nelivuotiaan paras khartumlainen ystävä oli meillä koulun jälkeen leikkimässä tällä viikolla ensimmäistä ja ikävä kyllä samalla kertaa viimeistä kertaa. Ystävä jonka kanssa nelivuotias on ollut alusta asti läheinen muuttaa nimittäin muutaman viikon päästä pois Sudanista. Samaan aikaan muuttavat muille maille myös kaksi muuta tytön läheistä luokkakaveria. Pojan luokalta lähtee myös pari lasta ennen seuraavan lukuvuoden alkua. Nämä erot ottavat koville. On raskasta, että tässä elämäntavassa ei voi taata ystävyyssuhteiden jatkumista edes silloin kun itse jää aloilleen; toiset saattavat aina lähteä. 

Onneksi monet muut kuitenkin jäävät, niin tytön kuin pojankin ystävistä. Toivon kovasti, että myös ainut oma täkäläinen ystäväni palaa lomansa jälkeen perheineen takaisin Khartumiin. Kaikki merkit lupaavat niin, mutta olen oppinut olemaan luottamatta täällä merkkeihin. Khartum ei ole ihan helppo paikka asua ja muutaman kuukauden lomalla omassa kotimaassa saattavat ajatukset hyvinkin muuttua täysin. 

Omalta kohdaltani voin kuitenkin sanoa varmasti, että loman jälkeen aloitamme täälla Sudanissa toisen vuoden. Juurihan vasta ehdimme tänne asettua. 

7 kommenttia:

  1. On kyllä niin totta, että muutaman kuukauden loman jälkeen ajatukset saattavat muuttua. Niinhän kävi itsellenikin. Yhtäkkiä Suomi alkoi vain tuntua maailman parhaalta paikalta asua, ja silloinhan sitä löytää vaikka mitä "järki"syitä pysyä aloillaan.

    Tuommoinen kuumuus on kyllä ihan kamalan uuvuttavaa. Intiassakin oli päälle neljänkymmenen asteen lämpötiloja, mutta onneksi sentään ilmanala oli kuiva eikä kostea.

    Surullista, että tyttäresi paras ystävä muuttaa pois. :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvinkin saattavat ajatukset lomalla muuttua. Saa nähdä ketkä muut tänne loman jälkeen todella palailevatkaan meidän lisäksi!

      Tämä helle on juurikin uuvuttavaa. Pitää tankata nesteitä ihan kamalasti vaikkei tekisi juuri mitään. Täälläkin on onneksi kuivaa ja kuumaa - tai onneksi ja onneksi. Tämä kuivuuskin on ihan jotain käsittämätöntä! On todellinen ihme, että Khartum on niinkin vihreä kun ottaa huomioon kuinka kuivaa täällä onkaan.

      Tyttösemme on vähän suru puserossa ystävän lähdön vuoksi, mutta ei onneksi ihan lohduton. Paljon kivoja kavereita jääkin vielä - viimeksi eilen niitä nukkumaanmenoaikaan laskeskelimme. Ja arvatenkin syksyllä saadaan myös ihan uusia luokkakavereita molempien lasten luokalle.

      Poista
  2. Onpa siellä teillä kuuma! Pelkäsin etukäteen, että Algeriassa saattaa olla itselleni liian kuuma kesällä, mutta vaikka tosi lämmintä onkin, niin Välimeren ilmasto on silti mielestäni kuitenkin siedettävä kesälläkin, varsinkin kun pääsee ilmastoituihin sisätiloihin pahinta hellettä karkuun. Valvooko siellä poliisi tosiaankin naisten pukeutumista ulkona?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on tosiaan kuuma! Minä ajattelin, että Jamaikan ja Belizen jälkeen kestäisin hyvinkin kuumaa, mutta tämä on kyllä jotain ihan muuta kuin mihin olen tottunut. Onneksi on ilmastointi. Ja kesäloma viileämmissä olosuhteissa.

      Täällä on periaatteessa laitonta naisten käyttää housuja saati paljastavia vaatteita. Jos olen oikein ymmärtänyt säännöt koskevat oikeastaan vain paikallisia muslimeja, mutta kyllä niitä aika lailla kaikki silti noudattavat. Ja kyllä täällä voi joutua poliisin kanssa vaikeuksiin jos kulkee liian vähissä vaatteissa, ja oikeuteen asti jo ihan siitäkin jos nainen kulkee housuissa pitkän hameen sijaan. Täällähän noudatetaan Sharia-lakia.

      Poista
    2. Länsimaiset naiset voivat kyllä huoletta käyttää housuja hameen sijaan eikä meidän odoteta peittävän päätämme. Mutta en itse lähtisi edes t-paidassa porttia pitemmälle - minulla on aina ulkona päällä paita joka yltää ainakin kyynärpäihin asti, ja pitkät housut tai pitkä hame. Puutarhassa pyörin joskus vähän vähemmissä vaatteissa ja on kyllä tosi paljon helpompi olo kuumassa kun on hihaton toppi päällä ja shortsit jalassa! Mutta maassa maan tavalla ja sillä hyvä.

      Poista
  3. Aikamoista hellettä! Tuo ystävien muuttaminen pois on kyllä raskasta. En edes tiedä kuinka monissa läksiäisissä olen ollutkaan! Onneksi on nämä Skypet ja Facebookit ja muut, että edes vähän pysyy kärryillä poismuuttaneiden kavereiden touhuista, mutta kaikkiin ei vaan pysty pitämään yhteyttä, sääli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me emme ole ehtineet täällä vielä kunnolla tutustua lasten koulukavereiden vanhempiin - minähän kohtaan lähinnä heidän lastenhoitajiaan lasten menoissa. Emme juuri ollenkaan tunne tämän läheisimmänkään ystävän vanhempia, eli pahaa pelkään, että näistä nyt lähtevistä ystävistä ja kavereista jää vain kaunis muisto. Se on kyllä kovaa. Mutta yritämme toisaalta kovasti pitää yhteyttä tiettyihin oikein hyviin kavereihin aikaisemmista elämänvaiheista - yhden ystäväperheen luona kävimme keväällä ja toiset ovat tulossa meidän luokse Suomeen kesällä kyläilemään. Syksyllä täytyy yrittää oikein hakemalla hakea tilaisuuksia kohdata lasten koulukavereiden vanhempia, että tulisivat tutuiksi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!