torstai 13. elokuuta 2015

Kaukana ajan hermolta

Kahden kuukauden loma Suomessa antoi lapsille ja minulle tilaisuuden tehdä ihan tavallisia asioita: odotella tihkusateessa bussia, viilettää junalla, harjoitella pyöräilyä. Loma-aika antoi myös monta muistutusta siitä kuinka omalaatuista elämämme maailmalla onkaan. Bussissa pääkaupunkiseudulla neuvoin lapsia: tämä on niin kuin lentokone, istutaan omilla paikoilla siihen asti, että bussi on kokonaan pysähtynyt. Pyöräilyä harjoitellessa totesin: pitää löytää tasapaino niin kuin hevosen selässäkin. Lapsemme olivat viime kouluvuoden aikana matkustaneet enemmän lentokoneella kuin bussilla tai junalla; lentomatkailu on heille muuta julkista liikennettä tutumpaa ja arkipäiväisempää hommaa. Elinolosuhteittemme vuoksi lapsillemme on myös luontevampaa istua hevosen selässä kuin pyöränsatulassa. Tavalliset suomalaiset asiat eivät heille ole niin kovin tavallisia. 

Omalta osaltani ihmettelin kaikenlaisia uusia ilmiöitä ja kaikkea sitä tavaraa mitä en ole osannut koskaan kaivata. Bussissa Helsingissä nuori nainen puhui puhelimeen josta näkyi juttukaverin videokuva; nuoren naisen kuva arvatenkin välittyi puolestaan juttukaverin puhelimeen. Olenhan minä Facetimesta kuullut, on kai se olemassa omassa puhelimessanikin, mutta että siitä on tullut niin arkipäiväistä? Se oli minulle uutta ja ihmeellistä. Uutta ja ihmeellistä osui loman aikana kohdalle paljon muutakin. Komea metalliastia purkkiviinille pysäytti kaupan kuvastossa. Mitä kaikkea ihmiset keksivätkään kehitellä ja myydä - ja ostaa. Hämmästelin myös vanhempieni naapurin pihalla yksikseen surisevaa ruohonleikkuria, joka hoiti nurmikon kuntoon omia aikojaan. (Belizeläiset vieraamme toisaalta ihmettelivät vanhempaa naisihmistä joka leikkasi itse perinteisellä ruohonleikkurilla nurmikkoaan. Belizessä ruohonleikkaaminen on nimittäin selkeästi miesten hommaa. Sitä pidetään kovana fyysisenä työnä, mitä se varmasti kovassa helteessä onkin, ja nurmikkoa leikkaamaan palkataankin usein halvalla työntekijä. Kaikki, myös hämmästys, on suhteellista ja kulttuurisidonnaista.)

Erityisesti minä hämmennyin loman aikana Suomessa lehtijutusta jossa kuvailtiin kuinka Helsingissä ei enää viidentoista vuoden päästä ole tavallista henkilöautoliikennettä lainkaan vaan yhteiskäytössä olevat autot ilman kuljettajia suhaavat pitkin ja poikin. Voiko se olla mahdollista? Vai yritetäänkö nyt vain vähän kerrallaan luoda sellaisia mielikuvia joiden avulla uudesta ilmiöstä tulisi vähitellen arkipäiväinen ja hyväksyttävä? Kumpikin vaihtoehto kuulostaa minusta oudolta ja vieraalta. 

Uusien länsimaisten keksintöjen tarkoitus on varmastikin useimmiten helpottaa elämää, mutta minua ennen kaikkea hermostuttivat monet uudet ilmiöt ja esineet joihin lomalla Suomessa törmäsin. Vastaan tuli niin paljon sellaista mitä en ymmärrä enkä hallitse. Vaikka paluu Sudaniin yhtäältä hirvittikin, tuntuikin toisaalta helpottavalta ajatukselta, että olimme tulossa takaisin tänne missä kehitys ei ole vielä kehittynyt yli minun ymmärrykseni. Täällä autot kulkevat sekavana joukkona kaistoista juuri välittämättä eikä kukaan unelmoi autoista ilman kuljettajia; sähköt, vesi ja internetyhteys katkeilevat tuon tuosta; ajalla ei ole ollenkaan samaa merkitystä kuin länsimaissa. Elämä täällä on omalla tavallaan yksinkertaista ja rehellisen arvaamatonta, ja siinä on mielestäni jotakin lohdullista.

9 kommenttia:

  1. Tunnistan itseni tasta silla olen ihan ulalla monista asioista, olen tiukasti pitanyt kiinni tavallisesta kannykasta ja kieltaytynyt hankkimasta alypuhelinta, mahtavat tulevalla Suomen lomalla taas ihmetella :) Minua helpottaa myös se, etta Turkissa on lupa olla valilla hieman tietamatön kaikista viimeisista ravintosuosituksista ja lapsen kasvatusjutuista, joskus on pakko saada elaa vahan pellossa ja se, etta sahköt, vedet ja nettiyhteys toisinaan katkeilevat tuo arkeen jarkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännä miten katkeilevat sähköt, vesi ja nettiyhteys ovat sinänsä tietysti hetkessä ärsyttäviä ilmiöitä mutta laajemmin ajatellen tuovat tosiaan ikäänkuin järkeä elämään - minua hämmentää enemmän se, että kaikki toimii kuin se, että silloin tällöin tulee mutkia matkaan!

      Minulla on älypuhelin mutta olen autuaan tietämätön siitä kuinka sen monia eri elementtejä käytetään. Puhuminen, tekstiviestit, kameran ja internetin käyttö sujuu - siinä on jo minulle paljon! Mistään sen kummemmista ominaisuuksista en oikein tiedä enkä siis osaa nauttia.

      Turkissa tuntuu omien lyhyiden Istanbulinlomakokemusten perusteella olevan hyvässä suhteessa vanhaa ja uutta, kehitystä mutta myös perinteistä rinnakkain. Se olikin meille taas kerran hyvä välietappi matkalla Suomesta Sudaniin.

      Poista
    2. Turkki on ehka sopivassa suhteessa vanhaa ja uutta vaikka viime ajat ovat saaneet epailemaan taman maan suuntaa, hengitellaan ja keskitytaan arkeen niin ehkapa se siita taas. Tanne sinun blogiin on aina yhta mukava tulla, puet monesti omia tuntemuksiani sanoiksi tai vahintaan taalta saa aina uutta purtavaa mietittavaksi, kiitos siis siita!

      Poista
    3. Kiitos Petra itsellesi kun niin usein jaksat kommentoida ja tunnut saavan aina näistä minun jutuistani kiinni, riveiltä ja rivien väleistä luettua juuri mitä haen!

      Lomalla ei niin huomaa kuin kaiken hyvän ja kivan niin kuin nyt tuon kehityksen ja perinteitten sopusoinnun mutta arvaan, että tilanne siellä paikan päällä hämmentää ja huolestuttaa.

      Poista
  2. Hei!

    Löysin blogisi ehkä puolisen vuotta sitten ja otin tavakseni lueskella vanhoja juttujasi läpi pari kerrallaan esim. töissä ennen hommien aloittamista ja kotona ennen nettipankin avaamista. Nyt pääsin nykyisyyteen ja halusin kiittää mielenkiintoisesta matkasta tähän pisteeseen!

    Itselläni on ollut toinen koti maailmalla, ja sain viettää siellä yhtä elämäni parhaista ajanjaksoista. Kaipaan sinne takaisin lähes päivittäin, vaikka Suomessa onkin vierähtänyt taas jo neljä vuotta. Seikkailuistanne luettuani olen tullut siihen tulokseen, että onneksi on vain yksi toinen kodinomainen maa, jonne kaivata, olisi varmasti huomattavasti raastavampaa tuntea koti-ikävää päivittäin moneen eri kotimaahan. Omanikin on lähes maapallon toisella puolella ja matka sinne on niin pitkä ja kallis, ettei sitä kovin hevillä pääse tekemään. Meillä on mieheni kanssa todennäköisesti tiedossa muutto jonnekin päin maailmaa muutamaksi vuodeksi parin vuoden sisällä ja olen saanut täältä paljon uusia näkökulmia kohdemaan arviointia varten.

    Afrikasta minulla on kokemusta vain lyhyeltä ajanjaksolta Etiopiasta, mutta oli hyvin avartavaa nähdä edes pieni muru siitä valtavasta mantereesta. Ennen maahan tuloa en osannut oikein kuvitellakaan miltä afrikkalaisessa valtiossa edes voisi näyttää. Oli hyvin erikoista laskeutua lentokoneella pimeällä Addis Abeban kentälle ja lähteä autolla kohti täysin tuntematonta. Vasta aamun valjetessa alkoi selvitä mihin oli saapunut. Todellisuus oli niin täysin erilainen länsimaisiin kehittyneisiin maihin verrattuna, että vuosien jälkeenkin tuntuu pökerryttävältä ajatella aikaani siellä. Töitä en Etiopiassa varsinaisesti tehnyt, vaan olin tutustumassa alani todellisuuteen siinä maailmankolkassa. Erityisesti maaseudun hyvin alkeellisten olojen näkeminen ja toisaalta ihmisten vahvan uskon huomiseen kohtaaminen oli hyvin ristiriitaista, mutta herätti myös ajattelemaan ja muutti suhtautumistani maailmaan pikkiriikkisen koko loppuelämäkseni.

    Kiitos siis tunnelmiesi jakamisesta, niitä on ollut erittäin mielenkiintoista seurata! Toivottelen teille erinomaista syksyä sinne kauas!

    t. N-J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos N-J pitkästä kommentista. On mainiota saada vähän kuvaa teidän lukijoiden taustoista ja ajatuksista. Kiva, että löysit perille blogiin ja kunnioitettavaa, että olet jaksanut kahlata sen kokonaisuudessaan läpi!

      Ikävä Belizeen on onneksi ajan myötä laantunut. Muistot elävät sydämessä ja olen säännöllisesti yhteydessä sikäläisiin ystäviin, mutta en enää haikaile maahan koko ajan takaisin niin kuin vielä viime syksynä. Toivon silti kyllä, että tulevan vuoden aikana pääsisimme Belizeen lomailemaan.

      Suomeen on usein vähän ikävä, ja aika ajoin huomaan vähän omaksi hämmästyksekseni ikävöiväni lomalle Floridaan - siitä ehti tulla Jamaikan ja Belizen vuosina tuttu ja mukava lomakohde - mutta onneksi ihan jokainen entinen kotimaa ei sentään päivittäin ole mielessä. Ehkä ikävää yksittäisiä paikkoja kohtaan oikeastaan tavallaan helpottaakin se, että tärkeitä ja omalta tuntuvia paikkoja on niinkin monta maailmassa, että on selvää että teki miten hyvänsä on aina kuitenkin jonnekin vähän ikävä? Ikävästä on tullut erottamaton osa elämää ja ennen kaikkea se ehkä muistuttaa minua siitä, että monessa eri paikassa maailmassa voi elämä tuntua hyvältä.

      Voin hyvin uskoa, että aika Etiopiassa herätti jos jonkinlaisia ajatuksia. Vuodet kehitysmaissa ovat vaikuttaneet paljon omaankin asennoitumiseeni elämään. Juuri tänään itse asiassa puhuimme tästä miehen kanssa: kuinka helppo tässä ympäristössä on laittaa omat huolet perspektiiviin, ja miten näissä vähemmän kehittyneissä oloissa oppii aidosti arvostamaan pieniä ilonaiheita. Ei niin kaipaa suuria elämyksiä kun ilo irtoaa rauhallisesta kahvitauosta tai ihan vain jo siitäkin että kaupasta löytyy kuin löytyykin parsakaalia.

      Oikein hyvää syksyä sinullekin! Toivottavasti kohdataan täällä blogissa toistekin.

      Poista
  3. Hei!

    Löysin blogisi ihan hiljattain etsiessäni Afrikassa asuvien suomalaisten blogeja. Kaikkea en vielä ole ehtinyt läpikahlaamaan, mutta joku päivä (ilta, yö?) lähden ehdottomasti matkalle Belizeen.

    Asuinpaikassani Kapkapungissa on mukavan sopivasti satunnaista suomalaisseuraa, mutta joskus on kiva lukeakin sanoiksi puettuja rehellisiä ja samalla kunnioittavia kuvauksia elämästä Afrikassa. [Joka toki on 54 maata]. Kapkaupunki toki on pinnalta Khartoumia "länsimaisempi", mutta silti ilot ja tuskat tuntuvat kovin tutuilta. Suomi-reissujen kehityksen kehittymisen ihmettelystä puhumattakaan.

    Jos sinulla olisi antaa vinkkejä muista Afrikassa asuvista blogia pitävistä suomalaisista ilolla ottaisin vastaan. Kiitokset sinulle mielenkiintoisesta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet löytänyt perille Siri!

      Mieheni sisarpuoli asuu myös Kapkaupungissa, mutta emme ole sinne asti vielä koskaan itse ehtineet. On varmasti tosiaan länsimaisempi paikka kuin Khartoum! Mutta uskon kyllä, että yhtäläisyyksiä löytyy myös.

      Tuossa sivupalkissa on ainakin yksi suomalaisen kirjoittama blogi Afrikasta, Ugandasta. Ja kyseisen blogin kirjoittajan Empan miehellä taitaa myös olla oma bloginsa? Kun olen seuraavan kerran koneella (kirjoitan tätä puhelimella) yritän katsoa mitä muita blogilinkkejä minulta löytyy koneelta ja palailen asiaan!

      Poista
    2. Näyttää siltä, että ainakin yksi suomalaisen kirjoittama blogi Afrikasta ei päivity enää. Nyt kun blogilista ei enää ole toiminnassa, en oikein tiedä mistä blogeja lähteä teeman perusteella hakemaankaan... Että enpähän osannutkaan nyt antaa tämän enempää vinkkejä tai linkkejä, pahoittelut!

      Poista

Kiitos kommentistasi!