sunnuntai 16. elokuuta 2015

Tänä aamuna

Tänään lapset lähtivät takaisin kouluun pitkän kesäloman jälkeen. Sudanissahan arkiviikko on sunnuntaista torstaihin. Poika, seitsenvuotias, aloittaa nyt kolmannen luokan. Tyttö, joka täytti kesällä viisi, meni ensimmäiselle luokalle. Ensimmäinen luokka ei näissä kuvioissa ole niin suuri juttu kuin vaikkapa Suomessa; tyttöhän on oikeastaan ollut koulussa jo siitä asti kun oli kolme. Nyt ensimmäisellä luokalla koulu kyllä muuttuu selkeästi koulumaisemmaksi ja tytön päivä pitenee viime vuodesta puolitoista tuntia. Molempien koululaisten päivä alkaa viisitoista vaille kahdeksan ja kestää puoli kolmeen. Jos he haluavat harrastaa koululla koulun jälkeen päivä pitenee vielä tunnilla.

Tänä aamuna veimme lapset autolla kouluun, saattelimme molemmat uusien luokkahuoneittensa ovelle. Lasten koulussa joka vuosi opettaja ja luokkahuone vaihtuvat ja lapset järjestetään uudestaan kahdelle rinnakkaisluokalle. Molemmilla on siis tänä vuonna uusi opettaja ja osin uudet luokkakaverit. Osa viime vuoden luokkakavereista on tänä vuonna rinnakkaisluokalla. Vaikka olisi tietysti omalla tavallaan mukavaa, että lapset saavat jatkaa tarkalleen saman luokan kanssa, on mielestäni toisaalta hyvä, että luokat joka vuosi sekoittuvat. Kouluun ei sillä tavoin ehkä niin helposti kehity klikkejä. Joka vuosi kouluun tulee myös runsaasti ihan uusia oppilaita ja heidän voisi olla vaikeampaa löytää paikkansa luokasta joka on jatkanut samassa kokoonpanossa jo koulun päiväkotiluokalta asti. Ilokseni pojan luokalla näyttää tänä vuonna olevan useampi viime vuodelta tutuista kivoista kavereista. Useampi tyttären läheisimmistä ystävistä muutti valitettavasti Sudanista kesän aikana, mutta hänenkin uudella luokallaan on silti onneksi muutama viime vuodelta tuttu kiva kaveri. 

Molemmilla lapsilla on tänä vuonna uusi opettaja, ihan uusi koulussa, molemmat ovat vasta tänä syksynä saapuneet Khartumiin. Lasten uudet opettajat vaikuttavat oikein kivoilta. Huomaan jokaisen uuden kivan tulokkaan kohdalla täällä toivovani, ettei alku olisi heille kovin raskas, että kulttuurishokki ei lamaannuttaisi heitä, että kaikki uudet mukavat ihmiset jaksaisivat läpi ensimmäisten raskaiden kuukausien ja asettuisivat tänne aloilleen hyväksi aikaa. Toivon sitä myös lasten uusien opettajien kohdalla. 

Huomenna tulee koulubussi tavalliseen tapaan hakemaan lapset kotiportilta vähän yli seitsemältä. Viime vuonna bussi myös useimmiten toi lapset koulupäivän päätteeksi kotiin, mutta tänä vuonna aion hakea heidät joka päivä itse koulusta autonkuljettajan ja pikkusiskon kanssa. Viisivuotiaalle olisi päivä mielestäni muuten ollut ihan liian pitkä, jos koulupäivän ja mahdollisten harrastusten päälle olisi tullut vielä yli puolen tunnin bussimatka. Omat arki-iltapäiväni rytmittyvät siis tästä lähtien yli tunnin reissulla koululle ja takaisin. Ei varmasti aina tule olemaan niin kovin mukavaa kulkea helteessä koululle ja takaisin, mutta teen sen silti oikein mielelläni. Tuntuu tärkeältä saada olla yhdessä lasten kanssa sekin puolituntinen joka viime vuonna kului bussimatkalla, ja uskon, että on myös ihan hyvä päästä päivittäin kasvokkain lasten opettajien kanssa, helpompi sillä tavoin pysyä perillä siitä mitä koululla tapahtuu. 

Perheen pienin, alle kaksivuotias, on kanssani kotona ainakin vielä tämän vuoden. Se tuntuu meistä kaikin puolin oikealta ratkaisulta, vaikka sitä tässä ympäristössä paljon ihmetelläänkin. Taaperomme osaa leikkiä itsenäisesti ja on kaikin puolin mukavaa seuraa. Hän kulkee kanssani päivän puuhissa ja oppii siinä sivussa ja kuin huomaamattaan koko ajan uutta, ja isosisarusten kanssa hän saa päivittäin harjoitusta siitä kuinka toisten kanssa leikitään. Kun koulun aika ennen pitkää koittaa uskon pienimmän pärjäävän oikein mainiosti. Mutta vielä ei ole kiire. Minä istun juuri nyt lasten leikkihuoneessa pienen pöydän ääressä, pienimmäinen keittelee leikkikeittiössään minulle ja nukelleen kahvia. Kunhan autonkuljettaja saapuu lähdemme yhdessä kauppareissulle. 

Tästä se alkaa. Ilmoitin lapset ja itseni juuri ratsastustunneille, ja kahdelle seuraavalle viikonlopulle on meillä jo menoja suunnitteilla - kyläilyä viime vuodelta tuttujen ihmisten luona. Alan varovasti uskoa siihen, että tästä vuodesta tulee kuin tuleekin hyvä vuosi. 

13 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta käytäntö, että opettajat ja oppilaat vaihtuvat joka vuosi. Ensi ajatuksella tuntuu, että ehtivätkö opettajat tutustua oppilaisiin kunnolla ja kuinka suuri haaste se heille on, että joka vuosi on uusi luokka. Jos lapset kiintyvät opettajaan, onko heille muutos vaikea. Se, että luokassa on joka vuosi uusia oppilaita, auttaa varmasti monia uusia tulokkaita sopeutumaan helpommin. Olisi kokeilun arvoinen käytäntö täällä Suomessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hyvää kuin huonoakin on varmasti opettajien ja luokkakavereiden vaihtumisessa vuosittain. Lapset varmasti kiintyvät kivoihin opettajiin ja opettajat lapsiin, mutta toisaalta jos opettajan kanssa ei kemiat olekaan ihan menneet yhteen on ehkä helpotus voida aloittaa seuraavana lukuvuonna ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Uskon myös, että on tosiaan helpompi aloittaa uutena luokalla joka on kokoonpanoltaan uusi. Ja ajattelen niin, että elämässä täytyy oppia tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja tekemään yhteistyötä monenlaisissa porukoissa, ja siihen tällainen vaihtuvuus valmistaa mielestäni lapsia suhteellisen lempeästi.

      Meidän lasten koulu ei ole onneksi ole ihan valtava, muutama sata oppilasta, ja koulussa tehdään myös yhteistyötä yli luokkatasojen eli oppilaat ja opettajat kyllä ovat toistensa kanssa tekemisissä vaikka eivät samalla luokalla enää olisikaan. Toivon, että se auttaa osaltaan meidän lapsia jotka molemmat kiintyivät kovasti viimevuotisiin opettajiinsa ja joiden viimevuotisista läheisistä luokkakavereista osa onkin tänä vuonna eri luokalla.

      Poista
  2. Meillä on kansainvälisessä koulussamme sama systeemi! Minä arvostan sitä että lapset oppivat tällä tavoin ystävystymään ja muodostamaan omaa identiteettiäänkin tarkemmin. Itse olen kulkenut samojen ihmisten kanssa kouluni pitkälti luokka-asteesta toiseen ja se rooli, jonka on ottanut ja tai johon on laitettu voi olla rajoittava sen jälkeen oman päänkin sisällä.
    Systeemi ei aina tosin ole helppo - esikoiseni kiintyi kovasti ekaluokan opettajaansa ja kevään koulunloppuminen oli kova pala. Mutta en ylläty yhtään jos tänä vuonna käy ihan sama juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pääasiassa pidän tästä systeemistä, se sopii mielestäni meidän lapsillemme tässä elämäntilanteessa hyvin. Sen lisäksi, että on mielestäni hyvä oppia olemaan osa erilaisia porukoita on tosiaan myös hyvä, että lapset saavat vuosien varrella tilaisuuden olla muutakin kuin jo heti elaluokalla määritelty itsensä! Näiden monien muuttojen vuoksi se kyllä onnistuisi muutenkin näiltä kiertolaislapsilta... Mutta niille jotka pysyvät paikoillaan voi tosiaan olla helpotus saada tilaisuus määritellä itseään uudestaan uudessa kokoonpanossa.

      Meilläkin lapset kiintyi kovasti opettajiinsa mutta heitä onneksi rauhoittaa se, että opettajia näkee kyllä myös luokan ulkopuolella. Ja tosiaan kiintymys uusiin opettajiin on jo nyt tokana päivänä hyvällä mallilla!

      Poista
  3. Meillä alkaa koulu huomenna ja Tirppa menee tokalle. Luokka on sekotettu kaikkina edellisinä kolmena vuotena (nursery, reception, year 1), mutta tällä kertaa luokka pysyi koossa- eikä yksikään oppilas lähtenyt. Jännitysmomenttina onkin tällä kertaa opettaja. Ope on meidän kaveri, mutta opettajana aika surkea... Saa nähdä miten käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, ettei luokkaa yhtäkkiä sekoitettukaan. Siinä on varmasti kyllä puolensakin.

      Katselin eilen lasten koululla tämän vuoden tokaluokkalaisia: näyttävät jotenkin niin pieniltä vielä! Ja niinhän ovatkin, suomalaisittain olisivat vasta esikoulussa. Mutta jännästi viime vuonna tokaluokkalaiset vaikuttivat jotenkin isommilta kun joukossa oli oma esikoinen, joka pikkusisariin verrattuna on tietysti aina isomman oloinen. Yritän nyt pitää tänä vuonna mielessä, että myös tuo kolmasluokkalainen on itse asiassa aika pieni vielä, vaikka onkin jo kolmannella.

      Onnea teillekin koulutielle. Toivotaan, että ope yllättää iloisesti!

      Poista
  4. Moikka Kata! Olin innoissani kun huomasin että uusia postauksia tullut sinä aikana kun olen ollut nettipimennossa. Ihana huomata että olet alkanut kotiutua. Saan itsekkin näihin postauksiin uuden "ulottovuuden" kun tietää nyt millainen Khartom on. Istun tällä hetkellä itseasiassa kahvilassa täällä isossa ostoskeskuksessa. Huomenna matka jatkuu pohjoista kohti. Olen matkalla Suomalaisella autollani joten jos näkyy tuttu rekkari ajelemassa kaupungissa, hihkaise:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, mitä?? Jos olisit ilmoitellut aiemmin, että olet tulossa Khartumiin olisin kutsunut meille syömään! Hampurilaisia on tänään ruokalistalla :) Vinkkinä muillekin jotka ehkä tännepäin joskus eksyvät: ottakaa ihmeessä yhteyttä.

      Turvallista matkaa kohti pohjoista!

      Poista
    2. Voi ei, kyllähän olitkin ilmoitellut itsestäsi. Nyt vasta huomasin sun sähköpostin... :(

      Poista
  5. Kyllä tästä tulee hyvä vuosi!
    Senkin kunniaksi sulle ja upealle blogillesi Starlight Blogger Award, kiitos ihanasta blogista!
    https://eikaitaas.wordpress.com/2015/08/24/blogipalkinto/
    Terkuin Genevestä ihan kohta toista vuotta,
    Yks Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta tunnustuksesta! Olen oikeasti ihan otettu. Kirjoitit tästä blogistani omassa blogissasi niin mainion kuvauksen, että jos tämä blogi olisi kirja lainaisin sua heti kirjan kannessa suurin kirjaimin. Kiitos!

      Yritän jakaa tunnustusta eteenpäin kun vaan jostain löytyisi kunnollinen siivu aikaa blogille... Oon saanut arjen pyörimään oikein mukavasti paitsi että oma aika on tällä hetkellä vähän kortilla. Mutta kyllä se tästä taas...

      Onnea Geneveen tokalle vuodelle! Toka on niin paljon parempi kuin eka. Jos olisikin joku tapa hypätä suoraan toiseen vuoteen... Mutta sitten jäisi kyllä ehkä paitsi tätä upeaa voittajatunnelmaa kun vihdoin tajuaa oikeasti asettuneensa!

      Poista
  6. Eipä kestä! :) Ja ei paineita vastailla tuohon Mä tiedän että nämä haaste- ja palkintojutut eivät sovi monen tyyliin, ja itseltäkin on jäänyt joku haaste joskus vastaamatta kun ei vain tuntunut omalta jutulta. Eli ei paineita mutta jos ehdit olisi kiva tietää onko kummituksia! :)

    Ja joo, toka vuosi on kyllä tosi jees! Varsinkin kun näkee noita uusia tuolla ihan sekaisin pyörimässä, ja huomaa että olen mä sittenkin jo vähän kotiutunut... Mä perustin keväällä tänne kulmille yhden Facebook-ryhmän, ja yritän toivottaa kaikki uudet tulijat tervetulleiksi ja tutustuttaa muihin, etteivät jäisi yksin kuten mulle vähän kävi. Täällä on nimittäin aika tyly meininki muuten! Kuten vissiin teilläkin...

    Kiitos sulle vielä ihanasta blogista, ja onnea lastesi koulunaloitukseen!:)
    Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä!! Mulla on täällä vähän sama meininki päällä. Äiti/isä-lapsi-ryhmä jonka keväällä aloitin on vihdoin saanut vähän tulta alleen ja mä yritän olla valppaana, että kaikki uudet yksinäiset löytäisi mukaan. Viime aikoina olen yrittänyt vetää mukaan myös niitä joilla ei ole lapsia, jos ovat muuten vain tylsistyneinä päivät yksin kotona. Täällä on todellakin ulkomaalaispiireissä aika tyly meininki... Sun tavoin mäkään en halua laittaa vahinkoa kiertämään vaan päinvastoin.

      Palkintojutut on mun mielestä kivoja vaikken saakaan niitä aina jatkettua asiallisen ajan sisään. Saa nähdä kuinka tässä nyt käy...

      Kiitos itsellesi ja kaikkea hyvää teidän syksyyn!

      Poista

Kiitos kommentistasi!