tiistai 11. elokuuta 2015

Tasapainottelua

Kiertolaisen elämä on tasapainottelua monella eri tasolla. On pyrittävä elämään kussakin maassa maan tavalla, mutta toisaalta on osattava pitää kiinni omista keskeisistä arvoista ja periaatteista yhtenään muuttuvissa olosuhteissa. Yhtäältä on tärkeää mahdollisimman nopeasti asettua aloilleen, kyetä luomaan tyhjästä äkkiä toimiva arki. Ja toisaalta koko ajan on kuitenkin mielen pohjalla tieto siitä, että ennen pitkää taas lähdetään. Liian syvälle ei kannata juuria kasvattaa koska silloin lähteminen ja asettuminen seuraavaan maahan on tavallistakin vaikeampaa. Haluan itse kaikesta huolimatta yrittää elää täydellä sydämellä siellä missä milloinkin olemme. Elämä on tässä ja nyt, tällä hetkellä täällä Sudanissa. Mutta toisaalta myönnettävä on, että ajatus siitä, että kaikki tämä täällä on vain väliaikaista lohduttaa silloin kun ympäröivään todellisuuteen ei tunnu saavan kontaktia ja kaikki tuntuu vieraalta, oudolta ja ärsyttävältäkin. 

On väsyttävää asettua uuteen maahan, ihan vieraaseen ympäristöön ja kulttuuriin. On löydettävä perheelle koti, lapsille koulu, hahmotettava mistä löytyvät ruokakaupat, tori, rautakauppa, putkimies, sähkömies, lääkäri, sairaala, ja niin edelleen. On tuettava lapsia, selvitettävä mitä harrastusmahdollisuuksia heille on tarjolla, autettava lapsia löytämään ystäviä ja oma paikkansa. On tunnusteltava minkälainen arkinen apu on tarpeen uudessa ympäristössä jossa alkuun ei ole minkäänlaista turvaverkkoa. On opittava miten uudessa maassa ollaan, on omaksuttava tapoja ja vierasta kulttuuria ja kieltä silloinkin kun ei millään meinaisi jaksaa ottaa vastaan mitään uutta. On löydettävä omia ystäviä, kahvi- ja lounasseuraa, joku jolle voi soittaa ja pyytää viime hetken apua. On löydettävä iloa elämään. 

Ja siinä vaiheessa kun elämä uudessa ympäristössä alkaa olla valmis ja hyvä, kun kaikki perheenjäsenet ovat löytäneet oman paikkansa ja omat ihmisensä, onkin usein aika pakata koti muuttolaatikkoihin, hyvästellä kaikki se mikä vasta hetken on tuntunut läpikotaisen tutulta, siirtyä uuteen maahan ja aloittaa sopeutuminen taas alusta. 

Sudan on kolmas maani näissä kuvioissa, miehen työn matkassa maailmalla, ja kuudes ulkomaa jossa olen asunut pitemmän aikaa. Vaikka olen jo vuosia luullut hallitsevani nämä ulkomaanmuuttokuviot nyt tuntuu, että alan todella sisäistää miten tätä kiertolaisen elämää eletään.

Tämä ei ole mikään erityisen helppo elämäntapa, eikä tässä kiertolaisuudessa sinänsä mielestäni ole mitään ihailtavaa. Mutta kaikista haasteista huolimatta en silti vaihtaisi tätä elämäämme juuri nyt mihinkään. Jos uusien ystävien löytäminen joskus kestääkin tuskastuttavan kauan, ja uuden maan kuviot eivät aina helposti aukea uudelle tulokkaalle, on tässä elämäntavassa paljon hyvääkin. Olen oppinut maailmasta ja itsestäni mittaamattoman paljon ulkomaanvuosien myötä. Vieraissa ja alati vaihtuvissa olosuhteissa minua eivät myöskään kahlitse minkään yhden maan tavat tai odotukset vaan tunnen itseni vapaaksi olemaan kuka olen ja tekemään mitä haluan. Ja vielä: ikävöin joskus nuoruudestani sitä tunnetta, että maailma oli auki ja kaikki mahdollista; tässä neljänkymmenen ikävuoden tuntumassa olen huomattavasti tietoisempi elämän rajallisuudesta. Kiertolaisen elämässä on kuitenkin vähän jotakin tuttua parikymppisyydestä - maailma on tosiaankin auki, ja jokainen uusi maa on uusi mahdollisuus. 

8 kommenttia:

  1. Mieti sitä, että harva joutuu noin vaikeaan ympäristöön. Kaikki kunnioitus. Itse olen "vain" siirtynyt Euroopassa ja repinyt hiuksia päästäni vähän väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei tosiaan ole ihan helpoimpia maita... Mutta asettuminen on mielestäni monessa mielessä lopulta aika samanlaista oli sitten kyse mistä hyvänsä. Sen helpompaa on jos osaa paikallista kieltä ja tuntee kulttuuria, sen haastavampaa jos kyseessä on vieraampi kieli ja kulttuuri.

      Oma asettumiseni on nyt sellaisessa vaiheessa, että olosuhteet eivät sinänsä vaivaa vaan ennen kaikkea haaste on tällä hetkellä siinä, ettei vertaisryhmäni täällä - muut ulkomaalaiset - tunnu edelleenkään oikein omalta. Täytyy toivoa, että syksyn uusien tulokkaiden joukossa olisi omanhenkisempää porukkaa!

      Ja täytyy vielä sanoa, että ajattelen kyllä ennen kaikkea päässeeni tänne Sudaniin, en joutuneeni. Yhdessähän me asemamaat miehen kanssa valitsemme - ja pidän etuoikeutena sitä, että meillä on tilaisuus asua tässä maassa jonne ihan jokaisella ei ole mahdollisuutta tulla edes kyläilemään.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. :D

      Siinä viestissä mikä sähköpostissani ilmoitti kommentistasi näkyi tuo symboli hienosti - harmi, ettei se tainnut tänne blogiin siirtyä sellaisenaan! Mutta siis viesti tuli perille minulle asti ainakin. Kiitos aplodeista :)

      Poista
  3. Voisin kuvitella etta kiertolaiselamassa omasta perheesta tulee todella tarkea ja toimiva yksikkö. Ei varmasti ole helppoa tuo jatkuva pieni irtolaisuuden tunne mutta toisaalta ihailen tuota fiilista, etta maailma on auki ja joku uusi maa siintaa aina edessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perheen merkitys kyllä tosiaan korostuu tässä kiertolaisuudessa ja on ainakin minun puoleltani myös osaltaan syynä siihen, että meillä on näinkin monta lasta - heillä on toisistaan seuraa ja tukea nyt lapsuudessa ja nuoruudessa ja toivon mukaan aikuisena heitä ilahduttaa se, että sisaruksilla on muistoja ja vaikutteita samoista moninaisista paikoista.

      Ja miehen kanssa olemme tietysti pakostakin varsinkin alkuun uudessa maassa usein toistemme ainoat oikeat aikuiset ystävät. Se ei ole ainostaan hyvä asia vaan välillä vähän turhankin kuormittavaa. Onneksi tilanne kyllä ennen pitkää aina tasoittuu, niin nytkin. Huomaan nimittäin, että vaikkei minulla edelleenkään täällä Khartumissa ole monia ystäviä olen nyt kuitenkin niin asettunut tähän ympäristöön, että
      yksinäisyydestäni huolimatta olen ilokseni taas oma itsevarma ja itsenäinen itseni.

      Poista
  4. Minä luulin jo kirjoittaneeni, kuinka iloinen olen taas saadessani lukea blogiasi. Ja samalla myös kiittäneeni kovasti Alba-vinkistä. Mutta vissiin se oli vain kuvitelmaani. Tässäpä nyt nämä terveiseni kuitenkin viimein.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin miettinyt kuinka teidän reissu sujui ja millaista Albassa oli! Toivottavasti kaikki meni hyvin.

      On tosi kiva olla taas täällä blogimaailmassa tiiviimmin kiinni, vaikka lomailu teki kyllä kaikin puolin hyvää.

      Poista

Kiitos kommentistasi!