sunnuntai 2. elokuuta 2015

Vuotta viisaampi

Melkein kaksi kuukautta Suomessa, lyhyt pyrähdys ruotsinlaivalla Tukholmaan, jokunen päivä Istanbulissa; siinä meidän lomamme pääpiirteittäin. Lomaan kuului muun muassa mustikoita, vadelmia, pyöräilyä, jäätelöä, leikkipuistoja, bussi- ja junamatkoja. Näimme sukulaisia ja ystäviä, vietimme aikaa belizeläisten vieraiden kanssa, nautimme viileämmästä säästä ja sateestakin. Lapset ja minä vietimme ihanat viisi viikkoa lasten suomalaisessa mummolassa.

Paluu Sudaniin sanalla sanoen hirvitti. Mieleen palasivat pakostakin vuodentakaiset tunnelmat: matka kohti tuntematonta yksin kolmen lapsen ja matkatavarakasan kanssa; Helsingistä Istanbuliin, Istanbulista Khartumiin; saapuminen keskellä yötä kaoottiselle lentokentälle, jossa rajavirkailija käytti pitkän tovin passejamme syynäten. Hyttyset, tukahduttava kuumuus, kaupungin lohduton harmaus.

Viime vuodesta eroten me olimme kuitenkin onneksi tällä kertaa matkalla koko perhe ja mukana Helsingistä Istanbuliin olivat myös belizeläiset vieraamme. Pysähdyimme koko porukka yhdessä Istanbuliin neljäksi päiväksi. Asuimme suuressa huoneistossa Galata-tornin juurella ja nautimme Istanbulista tarmokkaasti, kovista helteistä huolimatta. Pääsimme tällä kertaa Hagia Sofiaan sisälle asti, kävimme risteilemässä jonkun tunnin verran Bosporinsalmella, kuulimme Sinisen moskeijan mahtavan rukouskutsun, teimme ostoksia niin Suuressa bazaarissa kuin pienillä sivukaduillakin. 

Vieraamme lähtivät Istanbulin lentokentälle muutamaa tuntia meitä ennen. Kun omaan lähtöömme oli enää pari tuntia aikaa minulle kehittyi yhtäkkiä kova korvakipu ja pian sen perään kuume. Nappasin särkylääkkeen ja yritin levätä sen minkä saatoin. Hyvissä ajoin siirryimme kadulle odottamaan tilataksia. Taksi oli viitisentoista minuuttia myöhässä, mutta meillä oli onneksi vielä hyvin aikaa. Ikävä kyllä taksikuski lähti pääteiden sijaan seikkailemaan pienille kujille ja jäi jumiin ruuhkaan. Jouduimme kääntymään takaisin. Kuski eksyi pienille sivukaduille ja joutui kysymään moneen kertaan tietä. Pikkukaduilla seikkailuun meni aikaa melkein tunnin verran ja alkoi olla lähellä, että myöhästyisimme lennoltamme. Mies huomasi myös, että taksista oli loppumassa bensa. Se selitti sen, että lähes 40 asteen helteessä taksikuski ei ollut laittanut ilmastointia päälle vaan ajoi ikkunat auki. Perheen pienin oli ehtinyt jo juoda aikaa sitten vesipullonsa loppuun ja itki punaposkisena ja kuumissaan lisää vettä. Onneksi ruuhkan keskellä seisoi mies myymässä vesipulloja, onneksi meillä sattui olemaan taskussa viiden liiran seteli. Harvoin on vesi maistunut niin hyvältä kuin hikisessä taksissa keskellä istanbulilaista valtatietä. 

Bensaa riitti ja ennen pitkää pääsimme kentälle asti. Taksimatkaan jonka olisi tavallisissa oloissa pitänyt kestää alle tunnin meni lopulta kaksi tuntia. Mihinkään ylimääräiseen ei kentällä jäänyt aikaa, mutta ehdimme kuin ehdimmekin koneeseen. Lentoja Istanbulista Khartumiin kulkee vain kerran päivässä, joten myöhästyminen lennolta olisi tarkoittanut ylimääräistä vuorokautta Istanbulissa. Tuntui sinänsä vähän nurinkuriselta kiirehtiä kohti Sudania mutta toisaalta lennolta myöhästyminen olisi ollut aikamoinen hässäkkä. Ja vaikkei paluu Sudaniin muuten niin innostanutkaan meillä oli kuitenkin kaikilla kiire takaisin koirien luo. 

Hämmästyksekseni kun laskeuduimme Khartumiin minua ei vallannutkaan se tyhjyyden tunne mikä tavallisesti vaan tiesin minne olin tulossa. Ja kuinka ollakaan mikään täällä perillä ei tunnukaan niin kovin kurjalta. Itse asiassa on tuntunut ihan hyvältä olla taas kotosalla. Olin unohtanut kuinka tilava ja valoisa kotimme on, miten turvalliselta tuntuvat omat tutut rutiinit. Lapset ovat lomalla vielä kaksi viikkoa, mieskin viikon verran. Olemme hiljakseen purkaneet laukkuja ja laittaneet tavaroita paikoilleen, järjestelleet huonekaluja jonkin verran uuteen järjestykseen, asettuneet taloksi.

Kuluneiden päivien aikana olen todella ymmärtänyt, että tämä vuosi ei ole ollenkaan niin kuin edellinen, koska nyt olemme kuin olemmekin Khartumissa kuin kotonamme. Olemme tuttujen seinien sisällä tutussa kaupungissa. Vaikkei Khartumista ole tullut minulle samalla tavalla rakasta kuin Belmopanista, vuodessa olen kuitenkin oppinut kuinka tässä kaupungissa ollaan ja liikutaan. Huomaan, että nykyään rohkenen ottaa kaupunkiin ja ihmisiin täällä ihan eri tavalla kontaktia kuin vuosi sitten. Itsevarmuuteni, joka viime syksynä oli kerta kaikkiaan hukassa, on palannut kaikkinensa. Tuntuu, että sen myötä minulla on taas voimaa miettiä muutakin kuin tätä uutta kotimaata; aikaa ja energiaa taas todella keskittyä niihin asioihin jotka ovat minulle merkityksellisiä.

Viikkailen lasten koulupukuja valmiiksi kaappiin, mietin ensimmäisen kouluviikon lounaita, ja odotan alkavaa kouluvuotta, toista vuottamme Sudanissa, innokkaana ja uteliaana kuin itse olisin pieni koululainen uusien tervetulleiden haasteiden edessä.

18 kommenttia:

  1. Olipa mukava kuulla sinusta taas! Loma teki selvästi tehtävänsä, ja olen ilahtunut siitä, ettei paluu ahdistanut. Toinen vuosi varmasti on erilainen, koska kuten kirjoitit, kaupunki on nyt tuttu ja energiaa riittää muuhunkin kuin jokapäiväiseen selviytymiseen ja rutiineihin.

    Olen tuntenut samoja tuntemuksia palattuani omalta Suomen-lomaltani uuteen kotimaahan, jossa olin asunut vuoden. Loma oli aivan ihana ja hieman pelkäsin etukäteen paluuta ei aina niin ongelmattomaan arkeen. Kuitenkin tuntui kuin palaisi kotiin. Paluun jälkeen on tapahtunut hienoja asioita, joista osasin aiemmin vain haaveilla, ja kaikki siksi, että itsetunto on vahvistunut ja olen alkanut suuntautua ulospäin. Kyllä me selvitään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, että elämä on päässyt yllättämään sinut iloisesti lomaltapaluun jälkeen! Toistaiseksi olen itse ehtinyt vasta nauttimaan suuresta helpotuksesta siitä, että tämä syksy tuntuu toistaiseksi niin ratkaisevasti paremmalta kuin edellinen. Nautin hiljaiselosta johon olen täällä nyt jo tottunut. Mutta huimaa olisi tietysti jos elämä lähtisi tästä vielä entistäkin reippaammin käyntiin. Saa nähdä. Oli miten oli totta on mitä sanoit: kyllä me selvitään!

      Poista
  2. Löysin tänään blogisi ja olen aivan mykistynyt kaikesta, mitä olen lukenut. Kaikkea hyvää elämäänne Sudanissa. itse aloitan elämäni ulkosuomalaisena kolmen viikon päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että olet löytänyt perille. Tervetuloa. Toivottavasti olet hyvällä tavalla mykistynyt!

      Paljon onnea tulevaan. Alku on kai melkein aina ainakin vähän hankalaa, mutta asteittain uudesta tulee vanhaa ja tuttua ja niin sitä huomaa saaneensa hallintaansa ihan uudenlaisen todellisuuden. Se tuntuu hyvältä ja antaa voimaa.

      Poista
    2. Kiitos! Ja kyllä, juurikin hyvällä tavalla mykistynyt. Terveisin Aino

      Poista
  3. Olipa ihana lukea taas kuulumisianne pitkästä aikaa! Ja hienoa, että paluu Sudaniin on sujunut ongelmitta. Kaikkea hyvää jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! On tosi kiva olla taas täällä. Jotenkin lomalla en tunne samanlaista tarvetta tai innostusta kirjoittaa blogia kuin täällä kotona. Nyt täytyy taas vain yrittää löytää kirjoittamiseen sopivia hetkiä.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
  4. Onpa kiva kuulla etta uusi vuosi Sudanissa nayttaa ihan toiselta kun ensimmainen, maa on varmasti haastava paikka asua mutta taatusti sielta tarttuu mukaan paljon tarkeita muistoja ja asioita. Meilla on Suomen loma viela edessa, sinne siis viilentymaan silla tama kesa on ollut hikinen Turkissa. Mukavaa viikkoa Sudaniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mieienkiintoista miten erilaiselta viime syksystä tutut jutut tänä vuonna tuntuvat! Omat silloiset tunnelmat ja ajatukset palaavat pakostakin mieleen kun järjestelen niin kuin viime vuonna näihin aikoihin isompien lasten koulupukuja tai nautin mangoista - tähän aikaan vuodesta ne ovat täällä parhaimmillaan.

      Mielenkiintoista on sekin miten etäältä tämä maa tuntuu vaikeammalta paikalta kuin lopulta käytännössä. Suomestakäsin tuntui raskaalta ajatella paluuta mutta täällä paikanpäällä tuntuukin ihan neutraalilta ja tavalliselta! Ja todellakin täältä tarttuu ja on jo tartttunutkin mukaan paljon tärkeää ja hienoakin.

      Toivotaan teille Turkkiin vähän viileämpää säätä - ja oikein hyvää lomaa Suomeen!

      Poista
  5. Mukava kuulla, etta paasitte kotiin hyvin ja tunnette tosiaan olevanne kotona :) Mekin saavuimme takaisin "kotiin" toissapaivana. Ulkona on +34, joten Suomen ihanan viilean ja raikkaan kesan jalkeen ulkoilu taalla on kylla aika raskasta. Siella varmaan viela raskaampaa. Mukavaa elokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellettä pitää teilläkin! Me mennään täällä tällä hetkellä ihan neljänkymmenen asteen tuntumassa (klo kuudelta aamulla näyttäisi täällä olevan noin 34 astetta) mutta vaikka tuntuu toki tosi kuumalta nämä elokuiset lämpötilat ei kuitenkaan vaikuta ihan kestämättömän kauheilta kun ei sentään olla toukokuun lähes 50 asteessa.

      Ulkoilu ei kyllä näilläkään säillä oikein onnistu. Tänään kävin siistimässä vähän puutarhaa ja kymmenessä minuutissa olin jo hyvässä hiessä. Tuli mieleen, että täällä olisi helppo järjestää sellaista kuumassa salissa pidettävää joogaa, ikkunat vaan auki ja ilmastointi pois päältä ;)

      Toivottavasti teilläkin on paluu sujunut hyvin, helteitä lukuunottamatta!

      Poista
  6. Ihanan seesteinen teksti. Kesän lepo näkyy! Olen tosi iloinen puolestasi. Mukavia lomapäiviä teille vielä Khartumissa koulunalkua odotellessa ja siihen valmistautuessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos s! Lepo ja aika ihan toisenlaisissa kuvioissa teki todellakin hyvää. Juurikin seesteiseltä pääosin tuntuu, vaikka tänä aamuna kyllä jostain syystä heräsin vähän suremaan sitä, ettei kaupungista varmaankaan koskaan tule juurikaan tämän omempi. Belizessä oli huimaa se miten suhde maahan kehittyi koko ajan syvemmäksi - täällä on kuitenkin vastassa kulttuuri- ja etenkin kieliraja, kuten myös monet muut näkymättömät rajat. En tiedä onko Sudaniin ylipäänsä mahdollista ihastua niin kuin Belizeen?

      Mutta nämä nyt on vain tämän aamun tunnelmia - eilen illalla ihastelin täkäläistä elämäämme täysin sydämin: mies osti kollegaltaan projektorin ja katselimme koko perheen voimin yläkerran olohuoneen seinälle heijastuvaa lastenelokuvaa. Tuntui hyvältä ja ylelliseltä! Tiuhaan vaihtuvat tunnelmat kuulunevat paluuseen ja arvatenkin ennen pitkää tasaantuvat.

      Kaikkea hyvää teidän elokuuhun ja uuden koulusyksyn alkuun!

      Poista
  7. Tervetuloa takaisin! Olen kaivannut sujuvaa tekstiäsi ja aitoa tyyliäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna ihanasta kommentista! On mukavaa olla takaisin.

      Poista
  8. Tervetuloa takaisin! Oli ikävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia! Lämmittää sydäntä :) <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!