maanantai 28. syyskuuta 2015

Kauppasaarron porsaanreiät

Yhdysvaltain kauppasaarto on ollut arkipäivää Sudanissa jo parisenkymmentä vuotta. En ole aivan vakuuttunut kauppasaartojen tehokkuudesta ylipäänsä. Ainakin täällä Sudanissa vaikuttaa siltä, että ne joita kauppasaarron olisi tarkoitus ennen kaikkea koskettaa ovat niin rikkaita ja vaikutusvaltaisia, että kykenevät toimimaan ongelmitta rajoitteista huolimatta tai suorastaan hyötymään saarrosta. Samaan aikaan tavalliset ihmiset kärsivät kauppasaarrosta esimerkiksi siitä syystä, että kauppasaarron vuoksi Sudaniin on hyvin vaikea lähettää maan ulkopuolelta rahaa. 

Näitä amerikkalaisia mikropopcorneja löytyy aika lailla kaikista
isommista kaupoista täältä.
Omassa elämässäni kauppasaarto tuntuu täällä esimerkiksi siinä, ettei luottokortteja ole lainkaan käytössä koska kauppasaarto vaikuttaa niin laajamittaisesti pankkitoimintaan ja raha-asioihin. Joka kauppareissulla täytyy mukana olla paksu nippu rahaa, semminkin kun suurin seteli täällä vastaa viittä euroa. Kassalla kuluu kevyesti kymmenen minuuttia kun ensin itse lasken rahat ja sitten rahapinon plärää pariin kertaan läpi vielä myyjäkin.

Kauppasaarto koskettaa meidän perheemme arkea myös esimerkiksi sillä tavoin, ettemme voi päivittää Apple-yhtiön laitteita emmekä tehdä Amazonille tilausta vaikka tilaus olisi osoitettu Suomen osoitteeseemme. Täältä kotoa ei myöskään ole mahdollista kirjautua sellaisiin palveluihin kuin vaikkapa Airbnb. 

Mutta vaikka kauppasaarto rajoittaa omaakin elämääni, mitenkään täydellinen tai erityisen toimiva se ei todellakaan ole. 

Amerikkalaisia Red Delicious -omenoita Sudanissa.
Monia amerikkalaisia tuotteita pääsee Sudaniin muitten maitten kautta. Osin on kyse alunperin amerikkalaisista tuotteista joita tuotetaan lisenssillä eri puolilla maailmaa. Lisenssillä valmistettujen tuotteiden pitäisi varmaankin periaatteessa kyllä kuulua kauppasaarron piiriin, mutta kukaan ei tunnu niitä kovin tarkasti vahtivan. Täältä saa kaupoista laajasti muun muassa Heinzin ketsuppia ja muita lisukkeita, ja myös esimerkiksi Kraft-yhtiön sulatejuustoa, jotka on kaikki valmistettu lisenssillä jossainpäin Lähi-itää. 

Täältä löytyy myös tuotteita jotka on valmistettu Yhdysvalloissa mutta jotka ovat silti jonkun mutkan kautta päätyneet Khartumiin kaupan hyllylle. Kaupoissa on aika ajoin myynnissä omenoita joihin liimatuissa tarroissa lukee USA. Mikropopcornit on nekin tuotettu ja pakattu Yhdysvalloissa Lähi-idän markkinoille. Ja jonkun kerran olen löytänyt täältä kaupasta Starbucksin pullotettuja frappuccinoja. Ei taida olla juuri mitään sen amerikkalaisempaa kuin Starbucks? Nämä Yhdysvalloissa valmistetut amerikkalaiset tuotteet on nekin arvatenkin alkujaan tarkoitettu Lähi-idän markkinoille, mutta ovat jotenkin löytäneet tiensä tänne kauppasaarron tälle puolen. 

Yhdysvallat myös varta vasten katsoo läpi sormien amerikkalaisten kolajuomien valmistusta ja myyntiä Sudanissa. Sudanissa pullotetaan sekä Pepsiä että Coca-Colaa edelleen; kaikkialla on myynnissä tuttuja tölkkejä ja pulloja, kadunvarsilla on suuria kolamainoksia ja liikenteessä kulkee Coca-Cola-rekkoja. 

Ei tarkoitettu myyntiin Sudanin ulkopuolella, mutta ihan aitoa
tavaraa ovat muutoin nämä dieetticolat. 
Mutta ei siinäkään vielä kaikki. Virallinen poikkeus kauppasaartoon ovat maataloustuotteet. Sudanista viedään maataloustuotteita eniten juurikin Yhdysvaltoihin. Sudan on yksi maailman suurimmista arabikumin tuottajista ja kauppasaarrosta huolimatta Yhdysvallat ostaa edelleen Sudanista erityisesti arabikumia, mitä tarvitaan erilaisten ruoka-aineiden valmistamiseen. On selvä, ettei Yhdysvallat itse halua kärsiä kauppasaarrosta, mutta toisaalta tuntuu jotenkin kaksinaamaiselta yhtäältä pitää yllä saartoa ja toisaalta tehdä siihen omaa etua ajavia poikkeuksia. Virallinen syy maataloustuotteiden poikkeukselle on se, ettei Yhdysvallat halua satuttaa paikallisia maanviljelijöitä. Mutta käytännössä poikkeuksella varmistetaan se, että Yhdysvaltoihin saadaan halpoja maataloustuotteita Sudanista kauppasaarrosta huolimatta.

Toiveissa on, niin paikallisten kuin minunkin, että Sudanin kauppasaarto ennen pitkää
päättyisi. Mielenkiintoista olisi nähdä mitkä amerikkalaiset firmat tänne ensimmäisenä palaisivat, mitkä tuotteet täyttäisivät kauppojen hyllyt, miltä näyttäisi Khartum ilman saartoa.

9 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus, kiitos! Rahan valtaa ja ihmisten kulutustottumuksia on vaikea nykyajan maailmassa politiikallakaan ohjailla. Tai juuri niinpäin se taitaa ollakin että rahahan sitä politiikkaakin ohjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe ja aika vahvasti mielen- ja kielenpäällä täällä. Etukäteen ajattelin, ettei kauppasaarto minua häiritsisi, ja alkuun se tuntuikin lopulta aika vaatimattomalta haasteelta. Mutta koko ajan tulee vastaan uusia saartoon liittyviä rajoitteita ja niitten myötä ymmärrän koko ajan yhä paremmin kuinka vaikeaksi saarto tavallisten ihmisten elämän tekeekään.

      Poista
  2. Olipa kiinnostavaa lukemista jälleen kerran! Tuntuu olevan, että usein moni tuollainen asia häiritsee eniten just tavalisia ihmisiä, tosirikkailla on aina keinonsa lennättää ruokaa tai mitä tahansa muuta mistä vain. Tuo käteisellä maksaminen on täälläkin joskus rasittavaa samasta syystä, aina pitää pelata tuhansien kanssa, joten tuntuu, että seteleitä pursuaa joka paikasta, vaikka loppujen lopuksi ei olisi kyse isoista summista Suomen mittakaavassa - mutta kahisevaa siis riittää. Vähitellen alan päästä jyvälle siitä, minkä sävyinen seteli on mikäkin, mutta etenkin ihan alussa oli kaupassa aina avuton olo, kun piti tutkia setelipinkastaan, mitkä nyt ovat tuhansia ja mitkä viisisatasia jne., antaako ehkä vahingossa viisisatasen kun piti antaa viiskymppinen, jne. Lasku kun voi äkkiä olla kymmenen tuhatta ja tutkimista riittää (teillä ilmeisesti vielä isommista summista kyse, nostan hattua). Monesti pitäisi myös olla mukana aika pieniä seteleitä, koska katukauppiailla ei aina ole vaihtorahaa, ja pieniä summia tarvitaan parkkivahdeille, tippaukseen ravintolassa yms. Kotona taas täytyy pitää isompia summia erilaisen kodin väen palkanmaksua ja ruokaostoksia varten - vanha kunnon talousrahapurkki-systeemi ei ole maailmasta kuollut, vaikka Suomessa kaikki maksavatkin kakken korteilla... Ai niin, ja kun olet kaupassa selviytynyt ja lähdet helpottuneena ulos, ovella pysäyttää vielä vahti joka tarkistaa kuitin ja ostokset - eli taas kuittia kaivamaan jos olet suomalaistyyppisesti jo tunkenut sen takaisin lompakkoon tai taskuun -, mutta eiköhän tähänkin kohta jo totu ja opi pitämään kuittia valmiina ulko-ovelle asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raha-asiat ovat uudessa maassa aina aikamoinen oppimisen paikka. Kolikot ja setelit ja vaihtokurssi... Täällä ei itse asiassa kurssi ole kovin paha: yksi euro vastaa noin 10 Sudanin puntaa. Mutta silti kun isommat ruokaostokset saattavat maksaa yli sata euroa on seteleissä laskemista silloinkin kun mukana on pino suurimpia seteleitä eli viisikymppisiä. Ja aika tuskaista on laskea kaksikymppisellä yli tuhanteen... Alkuun me emme täällä saaneet mistään viisikymppisiä ja tuskanhiki kohosi joka kauppareissulla kaksikymppisiä plärätessä.

      Jamaikalla oli isommissa kaupoissa tuo sama kuitinnäyttämissysteemi. Oli kyllä tosiaan alkuun vaikea muistaa pitää kuittia kädessä kaupan ovelle asti!

      Poista
  3. Kävimme äsken turistina Iranissa ja törmäsimme mm. nettiliikenteen rajoituksiin: Facebookiin ja Twitteriin pääsi vain VPN-ohjelmiston avulla ja emme saaneet VPN-ohjelmaamme toimimaan Applen laitteilla, joten yhteydet onnistuivat näissä järjestelmissä vaan kannettavalla (Windows) tietokoneella.

    Ei nyt ehkä ihan aiheesta, mutta eniten minua nyppi naisten pukeutumiskoodi Iranissa.
    Se taitaa olla Sudanissakin tiukka - vai olenko ihan väärässä!
    Kerro joskus lisää siitä, olisi mielenkiintoista lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me juuri tänään juttelimme, että olisipa mielenkiintoista lähteä Iraniin lomalle - saapa nähdä missä vaiheessa se meiltä onnistuu.

      Täällä ei Twitterin- ja Facebookintyyppisten internetsivujen käyttöä lainkaan rajoiteta. Joillekin internetsivuille ei täältä kuulemma pääse mutta itselleni ei ole vielä tullut yhtään sellaista sivustoa yli vuoden aikana vastaan eli kovin monia ei rajoitettuja sivuja täällä tuntuisi olevan.

      Täällä Sudanissa naisille on pukeutumissäännöt mutta ne eivät koske ulkomaalaisia, eivätkä käsittääkseni periaatteessa edes paikallisia kristittyjä vaan vain muslimeja. Minun ei joka tapauksessa tarvitse täällä pukeutua mitenkään erityisen ajatuksella, esimerkiksi peittää päätäni tai käsivarsia. Käytännössä pukeudun täällä tavallisesti paitoihin joissa on hihat noin kyynerpäihin asti ja pitkiin housuihin tai pitkään hameeseen. Vieläkin rennommin voisin ulkomaalaisena pukeutua mutta haluan itse pukeutumisellani osoittaa kunnioitusta paikallisia kohtaan. Tällaiselle keski-ikäiselle naisihmiselle kuin minä sopii ihan hyvin pukeutua vähän peittävämmin ;)

      Olen näihin paikallisiin pukeutumisasioihin täällä blogissa jonkun kerran jo viitannutkin mutta täytyy katsoa jos saisin niistä jonkun kattavamman tekstin vielä aikaiseksi.

      Poista
    2. Niin, tosiaan, selvennyksenä, pääsemme täällä kyllä esimerkiksi Amazonin ja Airbnb:n sivuille mutta emme voi kotoa tehdä tilauksia tai varauksia. Sivuja itsejään ei siis ole suljettu mutta kauppasaarron vuoksi amerikkalaiset palvelimet eivät suostu hyväksymään sudanilaista asiakkaaksi. Iranissa netin käyttöä rajoittaa Facebookin yms osalta varmaankin valtio, niin kuin täälläkin tosiaan mitä tulee joihinkin valittuihin mutta suhteellisen harvoihin sivustoihin. Molemmissa maissa tasapainotellaan siis sekä paikallisten että ulkoisten rajoitteiden kanssa.

      Poista
  4. Onpas hankalaa tuo ettei voi käyttää luottokorttia;täällä ainakin olisi todella vaikeaa olla ilman kun lähes kaikki hoituu sellaisella. Venezuelassa asuessani en voinut käyttää luottokorttia koska se oli niin turvatonta. Ja kun menimme käymään Colombiassa niin kuvittelin että meille suositellussa hyvässä hotellissa sitä uskaltaisi käyttää mutta hepäs kopsasivatkin luottokorttini ja menivät ostosmatkalle,,,,,,

    VastaaPoista
  5. Tosi mielenkiintoinen juttu ja tuli heti mieleen tasta muutama paiva sitten lukemani juttu miten nurinkurinen tama maailma on: http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2015/09/24/yhdet-vievat-aseet-toiset-ottavat-pakolaiset/201512357/12

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!