tiistai 27. lokakuuta 2015

Mysteerihedelmä

Tämännäköinen hedelmä tuoksui jokunen aika sitten ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosastolla niin herkulliselta, että ostin muutaman ihan vain ihanan tuoksun vuoksi. Vieläkään minulle ei ole selvinnyt mistä hedelmästä on kyse eikä siis sekään miten se oikeaoppisesti kuuluisi syödä. Leikkasin nämä yksilöt kahtia ja söin hedelmälihasta sen minkä onnistuin. Se ei kuitenkaan ollut kovin paljon, koska suuri osa sisällöstä oli siemeniä enkä ollut varma onko siemetenkin tarkoitus syödä.
Osaisiko joku kertoa minulle mikä hedelmä on kyseessä, jos näitä vaikka toisenkin kerran osuisi kohdalle?

18 kommenttia:

  1. Nayttaa vahan guavalta, muuta ei tule mieleeni. Jos olisi kuva sisuksestakin, olisi helpompi tietaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kiitos vinkistä, guaviahan nuo tosiaan varmaan ovat! Se selittää sen, että tuoksu oli niin tuttu, mutta hedelmä itsessään ei toisaalta oikein tutunoloinen: guavamehuista yms pidän mutta aika vähän olen itse hedelmää käsitellyt.

      Poista
  2. Akkiseltaan katsoin, etta nayttivat aivan maracuyalta eli amazonilaiselta passionhedelmalta. Ainakin tuo kuvaus siemenista ja tuoksusta sopisi niihin. Ne tosin eivat nayta ihan noin kiinteilta normaalisti, koska ovat ikaan kuin "tyhjaa taynna". Maracuyat syodaan, kun ne ovat reilusti ryppyyntyneita eli kypsia ja riittaa, kun halkaisee ne kahtia ja kauhoo siemenet ulos :) Silean raakana niista ei ole kovin paljon iloa. Hyvaa ruokahalua Buenos Airesista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän alkuun epäilin näitä passionhedelmiksi ja annoin niitten jokusen päivän rauhassa kypsyä. Mutta olivat kyllä hyvin kiinteitä sisältä siemenineen kaikkineen, eivät passionhedelmämäisiä. Kyllä ne guavia taisivat olla vaikkeivät kyllä mitenkään erityisen hyviä sellaisia! Huumaava tuoksu lupasi enemmän kuin mitä hedelmä lopulta tarjosi.

      Tänään oli kuitenkin onneksi menestyksekäs kauppapäivä. Sain muun muassa ostettua kanaa valmiiksi paloiteltuna, joten nyt ihan kohta pääsen lyhyellä kaavalla gluteenittomien kananugettien tekoon illalliseksi. Että sinänsä hyvän ruokahalun toivotukset tulivat ihan hyvään saumaan :)

      Poista
    2. Menestyksekäs kauppapäivä - sellaiseen osaan eläytyä, etenkin siihen helpotukseen ja iloon mikä siitä tulee.
      Minä en ole löytänyt täältä vielä leivinpaperia mistään, hämmästelin sitä eilen. Ehkä sitä vain ei ole tullut kauppoihin viime aikoina, tai sitten se on harvojen kauppojen tuote. Jatkan siis omasta puolestani sen etsimistä.
      Täälläkin monet hedelmät ovat tuontitavaraa, vaikka maa on niin aurinkoinen ja viljelysmaata olisi. Se jaksaa hämmästyttää! Eilen näin yhdessä pikkukaupassa ällistyksekseni kirsikoita, mutta en jaksanut edes katsoa, paljonko se pikkuruinen purkki maksoi. Mansikat, joita kerran ostin, olivat nimittäin kallis pettymys!
      Avokadot ovat täällä hyviä (eivät nekään siis kyllä paikallisia ole, mutta ehkä lyhyempi tuontimatka - kuin Eurooppaan - tuntuu siinä, että ne ovat jotenkin paremman oloisia). Ei niitä kyllä aina saa. Ylipäänsä hedelmissäkin ei aina ole kyse siitä, ett- ostaa, mitä juuri sinä päivänä haluaa, vaan sen mukaan, mitä nyt on ja mikä näyttää hyvältä. Ehkä sielläkin? Ostan myös katukauppiailta, joita on paljon. Heiltä saa yleensä ihan hyvää tavaraa, ongelmana vain se, että hinta vaihtelee. Ulkomaalaiselle sanotaan helposti paljon korkeampi hinta, etenin sellaiselle, joka vähän änkyttää kieltä puhuessaan. EN kuitenkaan jaksa alkaa tinkiä tai vastustella, eivät ne hintaerot niin isoja ole. Täytyyhän helteessä seisovan hedelmämyyjänkin saada palkkansa.

      Poista
    3. Niin tutulta kuulostaa :) Ostan aika lailla kaikkea hedelmistä lihaan sillä meiningillä, että mikä tänään näyttää hyvältä lähtee kaupasta mukaan ja kotona sitten pähkäillään mitä raaka-aineista valmistuu. Jamaikalta asti on ollut tämä sama meno. Siellä ymmärsin, ettei kauppaan kannata lähteä hakemaan tiettyjä ruoka-aineita koska etsimäänsä tuskin löytää - on parempi pitää ostoksilla silmät ja mieli auki.

      Katukauppiaat täälläkin laskuttavat ulkomaalaista kovemmin mutta paljon halvemmalla ei selviä autonkuljettajakaan - iso auto ja diplomaattikilvet viimeistään paljastavat, että on varaa maksaa enemmän. Aika halvalla silti menee: muistaakseni noin 70 eurosentillä saa kilon banaaneja, kokonainen vesimeloni maksaa jokusen euron verran. Tuontituotteet maksavat enemmän. Omenoita ja avokadoja ostan, brokkolia jos sitä löytyy, mutta minäkin olen oppinut jättämään esimerkiksi marjat kauppaan. Syön niitä sitten kaksin käsin kesällä Suomessa.

      Leivinpaperipula on sekin tuttu juttu! Jamaikalle ja Belizeen jouduin tuomaan Suomesta leivinpaperit, koska paikan päältä löysin vain ärsyttävää vahapaperia. Sudan on ensimmäinen maa aika moneen vuoteen mistä leivinpaperia sentään löytyy, ajoittain. Hamstraan sitä täällä talteen. Ylipäänsä minusta on tullut hamstraaja, mutta yhä vain yllätyn siitä mitä kaikkea pitäisikään ymmärtää hamstrata. Kun muutimme tänne joka kaupassa tuntui olevan myynnissä kaasuhellan sytyttimiä; nyt niitä ei löydy mistään. Autonkuljettaja bongasi yhden joka toimii mahtavasti hellan kohdalla mutta ei sytytä uunia... Sellaista haen siis itse täällä viikosta toiseen.

      On tämä kyllä välillä aikamoista. Mutta on oikeasti ihan älyttömän lohduttavaa tietää, että joku käy näitä samoja taistoja ja tunnelmia läpi vähän etelämpänä!

      Poista
  3. Guavat on ihan turhia hedelmia :D En oo ksokaan taalla oppinut syomaan niita, tosin enemman niita olikin Malawissa, missa myoskin karsastin niita. Passionit on sen sijaan ihania ja taalla niita onneksi piisaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guavista tuntuisi tosiaan olevan enemmän vaivaa kuin nautintoa ainakin jos näiden yksilöiden perusteella puhutaan. Tuoksu oli kyllä ihana!

      Meillä ei täällä ole puhettakaan passionhedelmistä - on täällä hedelmissä sentään vähän valikoimaa mutta aika peruslinjalla mennään ja monet hedelmät täällä on siltikin tuontitavaraa.

      Poista
  4. Ah, guavat on ihania! Kun olin Intiassa vapaaehtoistyössä parikymppisenä oikeastaan elin guava-hedelmillä. Mutta ehkä niissäkin on tosiana eroja. Kata muuten: blogissani on sulle haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Guavissa on varmaan tosiaan eroja. Nämä tuoksuivat huumaavan hyviltä mutta maku oli vähän niin ja näin ja aika vähän oli syötävääkin.

      Kiitos haasteesta vielä tätäkin kautta!

      Poista
  5. Intiassa guavia syötiin silleen, että ne halkaistiin, ja puolikkaiden päälle ripoteltiin suolaa ja chilijauhetta (ja olikohan vielä sitruunamehua). Outoa mutta hyvää. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Olisikohan nämäkin maistuneet noilla maustein vähän paremmilta? Ei ole tullut toista kertaa täällä guavia vastaan, mutta pidänpä mielessä siltä varalta, että niitä taas löytyy.

      Poista
  6. Onkohan noita Suomessa koskaan myynnissä. Alkoi kiinnostaa tuo tuoksu. Täytyypä olla silmät tarkkana.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän näitä jostain Suomestakin löydy ainakin ajoittain? En tiedä tuoksuvatko aina yhtä vahvasti ja maku oli tosiaan näiden yksilöiden kohdalla vähän niin ja näin, mutta eilen taaperokerhossa kaveri tarjoili hyvin paljon herkullisempia guavia. Minulla taitaa siis olla guavista aika paljon opittavaa! :)

      Poista
  7. Guavilta tosiaan nuo näyttävät. Guavissa on kyse aika lailla tuurista ja ostajan taidosta. Hyvät ovat aivan todella hyviä ja jotkut taas maistuvat ihan saippualta. Kannattaa ostaa sellaisia pehmeitä. Huonomman makuiset voi surauttaa blenderillä mehuksi. Mukaan maitoa ja sokeria maun mukaan. Siemenet voi joko ottaa pois jo hedelmiä paloitellessa tai sitten laittaa mehu siivilän läpi, mikä kyllä vie enemmän aikaa. Guavien kuori on syötävää. Siemenetkin voi vain nielaista, mutta ei kannata pureskella. Ne ovat sen verran kovia. Varsinkin hyvissä, pehmeissä guavissa on helppo vain syödä siemenet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Guavia ei ole kauppareissuilla sittemmin tullut vastaan, enkä tullut kysyneeksi mistä kaveri oli hyvät guavansa löytänyt, mutta ehkäpä niitä taas jossain vaiheessa on tarjolla. Viime päivinä olemme sen sijaan iloinneet mehukkaista vesimeloneista ja herkullisista sitrushedelmistä. Pakko itse asiassa ehkä mennä näillä puhein syömään vielä yksi verigreippi! :)

      Poista
  8. Guava se on. Itse pidän sen tuoksusta ja mausta. Luulisin että siemenetkin on hyvä syödä,
    ovat varmaan hyväksi ruoansulatukselle tai vatsalle. Kaikki hedelmät ovat kausiluontoisia
    Sudanissa. Vaan mansikat ja omenat tuodaan Egyptistä tai Syyriasta. Vaan nyt en sitten
    tiedä Syyrian tilanteen vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä on tätä nykyä aika paljonkin tuontihedelmiä, lähinnä lähimaista kuten tosiaan Egyptistä, mutta myös ihan ehtoja amerikkalaisia omenoita on tullut muutaman kerran vastaan; jonkun kulman kautta tänne päätyneet, kauppasaarrosta huolimatta.

      Tänään eivät hedelmät kauppareissulla tehneet vaikutusta sen enempää kuin vihanneksetkaan, joten ostin vain banaaneja ja sipuleita. Mutta olisi kaupassa ollut jos jonkinlaisia omenoita ja esimerkiksi kiivejäkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!