torstai 15. lokakuuta 2015

Neljä vuotta blogielämää #blogisitarina

Aloitin aikoinaan blogin koska ikävöin kirjoittamista, ja erityisesti suomen kielellä kirjoittamista. Marraskuun alussa vuonna 2011 julkaisin ensimmäiset tekstit. Vauvani, vanhempi tyttäremme, oli niihin aikoihin vähän yli vuoden ja minä aloin vähitellen tulla ulos vauvavuoden sumusta. Kohta neljä vuotta on blogi siis ollut olemassa, ja sinä aikana meille on syntynyt toinenkin tytär, joukkoomme on liittynyt kolmas löytökoira, ja olemme vaihtaneet asuinmaata. Olen neljä vuotta vanhempi ja ehkä jopa vähän viisaampi.

Halusin blogissa kuvata elämäämme maailmalla sellaisena kuin se todella on. Minua harmitti ja harmittaa edelleenkin se miten paljon kotiäitiyttä vähätellään, miten kotirouvia pidetään usein vähän höntteinä ja turhanpäiväisinä, ja miten diplomaatteja toisaalta usein ihaillaan ja diplomaattien elämästä maailmalla kuvitellaan jos jonkinlaista. Jotkut tuntuvat suuresti ihannoivan eksoottisia asuinmaitamme kun taas toiset ovat kauhuissaan siitä, että asumme lapsinemme kehitysmaissa. Halusin blogin kautta yrittää näyttää kuinka arkipäiväistä ja tavallista elämä lopulta kaikkialla on. Ettei tässä meidän todellisuudessamme ole mitään kauhisteltavaa muttei toisaalta erityistä ihailtavaakaan. 

Blogin nimi on humoristinen, mutta aikoinaan Belizessä se oli silti ihan tottakin. Mieheni oli Belizessä toimistonsa johtaja ja minä olin muiden touhujeni ohella siis myös edustusrouva. Vietin sen roolini puitteissa aikaa eri valtioiden virkamiesten, suurlähettiläiden ja muiden silmäätekevien kanssa, aluksi vähän huterammin mutta ennen pitkää ihan ammattitaitoisesti. Täällä Sudanissa mieheni rooli on erilainen eikä hänen iloksemme tarvitse lainkaan edustaa. En kaipaa edustusaikoja, sillä nautin edustamista paljon enemmän tästä ihan tavallisesta lapsiperhe-elämästä, mutta edustusvuosien aikaisia ystäviä kyllä ikävöin. Onneksi olemme monen kanssa yhteydessä edelleen, maailman äärestä toiseen. 

Alusta asti olen kertonut blogissani ennen kaikkea itsestäni, en niinkään muusta perheestä enkä lopulta edes kovin kattavasti maista joissa asumme. Esimerkiksi lasteni asioita käsittelen pääasiassa itseni kautta - miltä minusta tuntuu lähettää heidät koulubussilla läpi vieraan kaupungin, kuinka heidän koulupäivänsä rytmittää omaa arkeani. Kerron myös ympäristöstäni ennen kaikkea itseni kautta. Minua itseäni eivät juurikaan kiinnosta matkaoppaanomaiset blogit, vaan olen kiinnostunut ennen kaikkea ihmisistä itsestään, heidän tunnelmistaan, siitä miltä erilaisissa kulttuureissa asuminen tuntuu, mikä riistää sydäntä, minkälaiset asiat ilahduttavat. 

Belizessä kirjoitin blogia maasta joka oli minulle jo aika tuttu. Blogissa käsittelin myös surua siitä, että ennen pitkää joutuisimme lähtemään rakkaasta maasta eteenpäin. Kun muutimme Suomen kautta Sudaniin, muuttui blogin sävy aika tavalla. Yhtäkkiä kirjoitin blogia ikäänkuin tyhjän päältä, jäsensin kirjoituksissani hataria ja ahdistuneita tunnelmiani uudessa maassa. Kun muutimme Sudaniin jouduin myös muuttamaan blogin asetuksia niin, että hallinnoin blogiin tulevia kommentteja. Minun on punnittava sanojani tarkasti kun kirjoitan täältä, enkä hyväksy oman blogini yhteyteen kenenkään muunkaan harkitsemattomia tai loukkaavia kommentteja. Minua sopii arvostella, jos siihen tuntee tarvetta, mutta minkään kansanryhmän, uskonnon, tai elämäntavan halveksuntaa en blogissani hyväksy. Ilokseni olen voinut päästää läpi lähes kaikki kommentit, ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Täällä Sudanissa blogista on kehittynyt minulle entistäkin tärkeämpi linkki muuhun maailmaan ja varsinkin toisista ulkosuomalaisbloggaajista ja myös monista vakkarilukijoista on tullut niin läheisiä, että kertoilen heistä kotona ikäänkuin olisimme tosi elämässäkin tuttuja.

On päiviä jolloin ihmettelen miksi kirjoitan ajatuksiani muiden luettavaksi, mutta suurimman osan ajasta en analysoi bloggaamista sen kummemmin vaan kirjoitan vain. Parhaat tekstit tulevat valmiiksi pakottamatta, melkein kuin itsestään. Kirjoittamisen ja kommenttien vuoropuhelun myötä saan omat ajatukseni järjestykseen ja uusia näkökulmia omieni rinnalle.

Minulle itselleni yksi blogini tärkeimmistä teemoista on ollut eläintensuojelu, josta olen kirjoittanut useampaan otteeseen ja joka omien löytökoiriemme vuoksi on omassa mielessäni yksi blogin niin kuin perhe-elämämmekin punaisista langoista. Eläintensuojeluaiheisia kirjoituksia ovat muun muassa:

Minulla on kirjoitusten joukossa myös muita omia suosikkeja. Tärkeimpiä kirjoituksia itselleni ovat ne joissa olen rohjennut avoimesti käsitellä omia ajatuksiani erilaisista elämääni keskeisesti liittyvistä asioista. Omia suosikkikirjoituksiani ovat muun muassa nämä:


Kirjoitan blogissa milloin mistäkin ja siihen tahtiin kun elämä antaa myöten. En ota lainkaan paineita julkaisutahdista, enkä aktiivisesti hae suurta lukijamäärää, vaan kirjoitan blogiani ihan vain siksi koska se on minusta mukavaa. 


Sain tämän #blogisitarina-haasteen Petralta Izmiristä. Lähetän sen eteenpäin Sannalle Sannan kuplaan, Empalle Minun Afrikkani -blogiin ja Lauralle Lastensilmin-blogiin.

29 kommenttia:

  1. En ole ihan alusta asti lukenut blogiasi enkä nytkään kun luen postuksesi aina kommentoi niitä, mutta olen tykännyt kovasti blogistasi. Minusta on ollt mielenkiintoista "kokea" kauttasi elämää eri kultuurissa. Tiedän, että en koskaan tule matkustamaan Sudaniin, joten en kaipaa mitään "matkaopasta", mutta tyylisi kirjoitaa omista tuntemuksistasi ja mietteistäsi uudessa maassa ja kultuurissa on antanut paljon ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia.
    Lisäsksi ihailen kykyäsi kirjoittaa. Itse ennemmin annan kuvieni "puhua". Pitkää ikää blogillesi edelleen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos CurryKaneli! Tosi kiva kuulla, että viihdyt lukemassa ja aika usein kommentoitkin.

      Nyt juuri tuntuu, että on enemmän kirjoitusideoita kuin aikaa - innolla siis jatkan blogin kirjoittamista sitä tahtia kun ehdin purkaa ajatuksia mielestä koneelle julkaistavaksi.

      Poista
  2. Minäkin lähetin haasteen Sannalle Sannan kuplaan! Olipa kiva lukea sinun blogisi vaiheita, kiitos. Erityisesti pidän tuosta "Puolisona maailmalla"-postauksesta, joka vaivaa omaakin päätä usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kasvaa Sannalla paineet kirjoittaa oman bloginsa tarina :)

      Tämä on kiva haaste, melkein terapeuttista suorastaan käydä omia vaiheita läpi blogin historian kautta, vai mitä?

      Poista
    2. Hei kiitos teille molemmille haasteesta, arvostan! Vastaan tosi mielelläni, mutta tapani mukaan aivosoluni työskentelevät hetken asian parissa ennen kuin mitään syntyy. Paineita en suostu ottamaan kuitenkaan :)
      Hirmu kiva sun blogitarina Kata, niin sun näköinen ja niin mielenkiintoinen muidenkin lukea.

      Poista
    3. Kiitos Sanna. Tätä oli tosi kiva miettiä ja kirjoittaa.

      Hyvä, ettet ota paineita :) En mä oikeasti haluakaan kenenkään paineita lisätä, varsinkaan täällä blogimaailmassa!

      Poista
  3. Tama oli kiva haaste, luin ekaa kertaa lapi muutamia vanhoja tekstejani, en ole aiemmin niihin juuri palannut. Kiva kun kirjoitat sielta, se on jotenkin niin terapeuttista lukea toisen ulkosuomalasen arkisia ajatuksia ja mietteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en ole juuri vanhoihin kirjoituksiin aikaisemmin ajatuksella palannut, vaikka silloin tällöin käyn jotain tiettyä asiaa blogista taaksepäin tarkistamassa. Oli mielenkiintoista ja tosiaan terapeuttistakin miettiä blogin kaarta alusta tähän päivään.

      Sun kommenttisi ja oma blogisi on monet kerrat piristäneet päivääni! Olet yksi niistä ihmisistä joista rupattelen täällä kotona siihen malliin, että alat olla perheellekin jo tuttu :)

      Sieltä teiltäpäin voi ehkä vähän arvailla minkälaista elämä täällä meillä on. On helpottavaa voida jakaa näitä omia kokemuksia ja tietää, että niille saa kaikupintaa.

      Poista
  4. Oho, täällähän oli blogin ulkoasu muuttunut! Kivalta näyttää! (Anteeksi; voi olla, että olet tehnyt muutokset jo kauan sitten, mutta minä huomasin ne vasta nyt.)

    Olen ehkä sanonut tämän joskus aiemminkin, mutta sanonpa sen nyt kerran vielä. Minusta blogisi on ihan helmi - todella harvassa blogissa törmää niin syvälliseen pohdintaan kuin sinun blogissasi. Tuot nykypäivän (ehkä hieman pinnalliseen) blogimaailmaan todella tervetullutta vaihtelua!

    En ole itse koskaan pohtinut, mitkä olisivat blogissani suosikkikirjoituksiani. Mielenkiintoinen ajatus - ehkä varastan idean. :-)

    Hyvää jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Satu ihan sanaton: paljon kiitoksia ihanasta palautteesta!

      Oli kiva miettiä noita omia suosikkeja. Joitain saattoi tuosta jäädä poiskin kun en sentään ihan koko blogia kahlannut läpi.

      Muutin ulkoasua pari päivää sitten, eli ihan ajankohtainen on huomiosi. Tein homman vähän kiireessä, juuri ennen kun oli aika lähteä koululle lapsia hakemaan ja oli tarkoitus palata vielä vähän tekemään pieniä muutoksia mutta nyt olenkin jotenkin ehtinyt tottua tähän kaikkinensa eli saa olla toistaiseksi :)

      Poista
  5. Mulla ei ole omaa blogia, mutta tykkään lukea muiden ulkosuomalaisten blogeja. Sinun blogisi on yksi helmistä ja jos sitä on terapeuttista kirjoittaa, niin niin on myös lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi arvokasta tietää, että nämä pohdintani koskettavat muita ja ovat vielä terapeuttisiakin! Mulle itselleni on ihan korvaamattoman tärkeää vertaistuki mitä olen tämän blogini kautta saan, muun muassa sinulta Ansku. Suuret kiitokset siitä!

      Poista
    2. Ihana kuulla! Ja samoin!

      Poista
  6. Muistan kun silloin neljä vuotta sitten luin ensimmäisen tekstisi :) Onko siitä oikeasti niin kauan??? Muistan myöskin kuinka lapset kerran odottivat tuossa tuulikaapissa ulospääsyä toppatamineissa -olin juuri pukenut heidät ja huomasin että läppäri on jäänyt auki. Menin sammuttamaan sen ja huomasin samalla uuden kirjoituksesi -pakkohan se oli lukaista läpi samantien :D
    Edelleen käyn lukemassa jokaisen tekstin, vaikka harvemmin tulee kommentoitua. Leppoisaa lokakuun jatkoa ja terveisiä meiltä kaikilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan laskea tänään, että miten kauan siitä nyt onkaan kun blogin aloitin, mutta kohta tosiaan neljä vuotta. Tosi kiva tietää, että käyt edelleen blogia lukemassa. Rivien välejä päästään toivottavasti päivittämään vuodenvaihteessa. Paljon terveisiä teille kaikille!

      Poista
  7. Tätä blogia on mukava lukea, useita kertoja viikossa kurkkaan ja aina sitä ilahtuu, kun on jotain uutta luettavaa. Tässä muodossaan blogi toimii hyvin.

    Ulkomailla asuvien blogit ovat mielestäni upeita yleensäkin. Pitäisi etsiä vielä enemmän. Onneksi teidän blogiluettelonne auttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista. On tosi kiva kuulla, että blogi kiinnostaa!

      Minäkin pidän bloggaajien blogilistoista, toisten blogien kautta löytyy ikkuna aina uusiin ja uusiin blogeihin.

      Ulkomailta on siitä helppo kirjoittaa, että ihmeteltävää riittää, ainakin minulla. Niin paljon tulee joka päivä vastaan ajattelemisen aihetta, että kaikki ei harmikseni koskaan edes ehdi blogiin asti. Mutta nyt olen onneksi taas alkanut vähän paremmin löytää sopivia hetkiä kirjoittaa.

      Poista
  8. Kiitos haasteesta! Meilläkin on ollut isoja elämänmuutoksia blogin aloittamisen jälkeen, joten onkin ihan terapeuttista pohtia tätä :). Sinun blogisi tarinaa oli kiva lukea; tykkään myös tästä pohdiskelevasta tyylistäsi tosi paljon! Et tyydy kuvailemaan vain sitä mitä on tapahtunut, vaan pikemminkin sitä miltä nuo tapahtumat ovat tuntuneet ja se on erittäin mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta, ja blogikaveruudesta.

      Olen tällainen pohdiskelija, vähän liikaakin usein pääni sisällä. Siinäkin blogi on itse asiassa hyvä ja tärkeä, että täällä voin pohtia mieltäni vaivaavia juttuja. Aika usein saan ne siinä samalla käsiteltyä ja pois mielestä.

      Kiva päästä lukemaan sunkin blogisi tarinaa.

      Poista
  9. Näitä on ihanaa lukea! Jokaisella meistä on syy ja halu kirjoittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on kyllä mielenkiintoisia juttuja, olen samaa mieltä! On jännä kuulla blogien alkutaipaleista mutta myös motivaatioista blogin pitämiseen.

      Poista
  10. Varmaan tiedätkin, että blogisi on yksi suosikeistani, mutta mielelläni sen kerron teille aina uudestaan, koska tekin ilahdutatte minua mielenkiintoisilla teksteillänne aina uudestaan. Ja meilläkin puhutaan teidän kokemuksistannne ja blogeissa käsitellyistä asioista kuin olisitte melkein tuttuja. Lapseni tietää jos kenestä puhutaan, jos kerron Katasta. Olenkin iloinen, että myös hän on netin kautta tutustunut muualla asuviin, ja saanut sitä kautta henkilökohtaisemman kontaktin muihinkin kulttureihin, esim. Kuwaitiin.

    Minä muistan myös hyvin, kun luin ensimmäistä kertaa blogiasi ja vastauksesi erääseen todella tylsään kommenttiin. Ihailin todella paljon kuinka rauhallisen asiallisesti vastasit tuohon täysin ilkeilymielessä kirjoitettuun kommenttiin.

    Minulle on tullut ihan traditioksi lauantaiaamuisin aamukahvia juodessani lukea nämä lempiblogini. Kiitos siis taas sinulle.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kerran sinulle Venla ihanasta ja kannustavasta kommentista! Sinä tunnut myös kuin tutulta vaikka vain täällä blogimaailmassa tunnetaan!

      Jokusen kerran olen jostain kommentista suutahtanutkin mutta yleensä yritän pitäytyä asiallisella linjalla. Kiva, että olet sen huomannut! Tämä blogi on minulle kotini internetissä ja haluan pitää tämän internetkotini mahdollisimman mukavana ja rauhallisena paikkana niin itselleni kuin kaikille täällä vieraileville. Siksi yritän olla provosoitumatta ärsytysyrityksistä. Ilokseni saankin kyllä blogiin pääasiassa tosi kivoja ja fiksuja kommentteja, niin kuin nämä sinun kommenttisi. On mahtavaa, että viihdyt täällä lukemassa ja jaksat niin usein kommentoida.

      Poista
  11. Lauantai-illan iloksi, nytpä löytyy vastaus haasteeseesi blogistani. Kiitos edelleen että haastoit! Leppoisaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, että otit haasteen vastaan. Näitä blogitarinoita on ollut mielenkiintoista lukea.

      Poista
  12. Kiitos haasteesta! Osallistuin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta ja haasteen välittämisestä eteenpäin :)

      Poista
  13. Sinä olet onnistunut noissa alussa kuvaamissasi tavoitteissa todella hyvin, jatka vain samaan malliin meidän lukijoiden ja kohtalotovereiden iloksi ja lohduksi - päivästä, tilanteesta ja tarinasta riippuen! Erityisesti tuo toinen kappale kosketti minua. Niin monilla on tosiaan ennakkoluuloja ja kuvitelmia. Joko ihannoidaan tai kauhistellaan. Mieheni sanoi kerran hyvin: "älä välitä, sillä ne, jotka tietävät millaista tämä on, tietävät ja ymmärtävät, ja niistä, jotka eivät tiedä, ei ole niin väliä." Niinhän se on, mutta aina välillä kirpaisee. Muistan kerran, kun vastasion jollekulle ent.työkaverille tulleeni juuri kahvilta miehen työkaverin puolison kanssa (asuin silloin Belgiassa), ja hän vastasi "oi miten ihanaa sinun elämäsi on, kadehdin sinua, saat kahvitella kaverien kanssa keskellä päivää, me täällä vain raadetaan töissä". En viitsinyt vastata hänelle, että kahvihetken vaihtoehto EI ole (hohdokas tai hohdoton) työpäivä, kahvihetken vaihtoehto on se, että on yksin kotona. Se oli esimerkki siitä, kun joku ei ymmärrä. Eikä sitä kahviseuraakan ole aina helppo löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen alkanut melkein ilahtua siitä jos joku selkeästi väheksyy minua kotiäitiyden tai -rouvuuden vuoksi tai muuten antaa minun ymmärtää olevani turhanpäiväinen ja tylsä vain siksi etten käy palkkatöissä - tiedän silloin, ettei maksa vaivaa yrittää sen enempää tutustua kyseiseen ihmiseen. En usko voivani tulla juttuun ihmisen kanssa, joka ei sen vertaa kykene asettumaan toisen paikalle, että ymmärtäisi minun arvoni ihmisenä ihan tällaisenani. Kun kerralla on vastassa paljon uusia ihmisiä on sinänsä ihan helpottavaakin, että kaikkiin ei tarvitse yrittää tutustua.

      Arvostelijoita riittää mutta onneksi löytyy myös niitä jotka ymmärtävät! Kiitos Lotta kommentista ja omasta blogistasi joka on vertaistukea parhaimmillaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!