keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Neljäs päivä

Ajattelin, että tänään teen vain kevyen kuvakatsauksen ihan tavallisesta keskiviikkopäivästä. Nyt suorastaan melkein naurattaa ajatus siitä miten leppoisasti kuvittelin tämän keskiviikkopäivän soljuvan. 

Aamu alkoi sinänsä ihan hyvin. Saattelin lapset koulubussille, tänään pukeutuneena mieheksi ja minuksi - Spirit-viikon teemana kun olivat tänään omat vanhemmat. Tytöllä oli päällään raitapaita niin kuin minulla aika usein, ja poika oli shortseissa ja t-paidassa ikäänkuin isänsä vapaa-ajan asussa. Hänen tarkoituksensa oli ollut pukeutua miehen työvaatteita vastaaviin asusteisiin mutta huomasimme vasta viime hetkellä ettei pojalla itse asiassa ole yhtään sopivaa paitapuseroa.

Bussia odotellessa vartija kertoi minulle, että vartijankopista oli yöllä mennyt sähkö poikki. Huomasin, että vartijankoppiin johtanut pistoke oli tosiaan yön aikana rämähtänyt oikein voimalla irti seinämuurista; pistokkeen piikit olivat taittuneet rikki. Lupasin hankkia paikalle sähkömiehen mitä pikimmin. Pistoke oli alunperin kiinnitetty huonosti ja oli jo aikakin laittaa se turvallisesti seinään. Laitoin taaperokerhon tämänaamuiselle emännälle viestin, että tulisimme kerhoon myöhässä ja jäin odottamaan sähkömiestä.

Kovin paljon tätä pitemmälle en päässyt päivääni kuvaavan kuvasarjan kanssa. Tässä näkyy tuo kehnosti kiinnitetty vartijoidenkopin sähköjohto, ja pistoke jota oli käytetty painamaan sähköjohto paikoilleen. En tiedä minkälainen oikosulku on pistokkeen pistokerasiasta lennättänyt, mutta oli tosiaan jo aikakin laittaa paikalle kunnon pistokerasia ja asiallinen pistoke!


Kun seisoskelin portilla odottamassa huomasin, että aggregaattimme haisi hyvin vahvasti dieseliltä. Pyysin vartijaa heti ilmoittamaan toimistolle, että tarvitsimme pikaisesti jonkun katsomaan mikä ihme aggregaatissa oli vialla. Ehdin jo huolestua, että jotain hämärää oli tapahtunut yön aikana, sillä aggregaatin ovet olivat raollaan kun tavallisesti ne ovat kiinni ja tuntui hyvin hämmentävältä, että yön yli aggregaatti olisi alkanut omia aikojaan vuotaa. 

Sähkömies korjasi sukkelasti ja hyvin sekä pistokkeen että pistorasian joka sekin oli aika kärsineen näköinen. Osat maksoivat noin 6,5 euroa ja työ toisen mokoman. 
Kun sähköasiat oli hoidettu, en viitsinyt jäädä enää odottamaan aggregaatinkorjaajaa vaan jätin vartijalle varalta portin avaimet ja lähdin taaperon kanssa taaperokerhon tapaamiseen uuden ystävän luo. Olimme ehtineet juuri asettua aloillemme kun sähköt katkesivat. Ystävälläni ei ole aggregaattia lainkaan joten kaikin puolin lämpimissä tunnelmissa sujui parituntinen lasten kanssa. Meitä oli tällä kertaa koossa yhteensä neljä äitiä lapsineen ja helteestä huolimatta oli oikein mukavaa. Taaperokerhosta on kehittynyt juuri sellainen valopilkku mitä toivoinkin. 

Oli myös kaikin puolin hyvä, etten ollut jäänyt kotiin odottelemaan aggregaatin korjaajaa. En nimittäin ollut lainkaan yllättynyt kun kuulin, ettei toimistolta ollut puoleenpäivään mennessä tullut ketään katsomaan aggregaattia, joka haisi edelleen hyvin vahvasti dieseliltä. Meidän kaupunginosastamme eivät sentään onneksi olleet sähköt aamulla katkenneet niin kuin ystäväni kaupunginosasta, mutta dieselinhaju oli levinnyt aika lailla koko kadun pituudelle ja levyydelle ja tuntui suorastaan meillä sisällä asti. Se vaikutti huolestuttavalta. Pähkäilin hetken mitä tehdä, yritin turhaan saada mieheen Malawissa yhteyttä, ja kutsuin sitten reippaasti itse paikalle aggregaatinasentajan. Toimiston olisi hänet pitänyt toimittaa meitä auttamaan mutta milloin? Asentaja ilmaantui paikalle hetkessä ja alkoi heti tutkia mikä aggregaatissa oli vikana. 

Minä lähdin välissä hakemaan koululaisia koulusta. Keskiviikkoisin pojalla on koulun jälkeen uintia, mutta tytön päivä päättyy tavalliseen aikaan. Tunnin verran tytöt ja minä siis pyörimme keskiviikkoisin koulun kampuksella ja tapamme aikaa. Niin kuin tavallista, tänäänkin kävimme koulun kahvilassa josta minä ostin itselleni rauhoittavan ja viilentävän jääkahvin ja tytöille hedelmiä. Vähän aikaa leikimme yhdellä koulun monista pihoista, mutta aika nopeasti tuli liian kuuma.

Kun tulimme vihdoin neljän jälkeen koululta kotiin vartija kertoi, että aggregaatissa oli tosiaan ollut vuoto joka oli nyt korjattu. Vaikutti onneksi siltä, ettei mistään sen kummemmasta ollut kyse. Ongelma oli nyt kuitenkin se, että aggregaatin tankki oli vuodon myötä niin tyhjä, että sitä ei voisi ennen täydentämistä käyttää. Vartija oli jo soittanut toimistolle ja pyytänyt heitä lähettämään toimiston apumiehen täyttämään tankin. Vartija, autonkuljettaja ja minä emme kukaan kuitenkaan oikein uskoneet, että homma hoituisi vielä tänään.

Ja sitten totta kai, kuin tilauksesta, menivät sähköt… Kävin pyytämässä vartijaa soittamaan uudestaan toimistolle vaikken tiennyt mitä hyötyä siitä oikein olisi. Ilman sähköjä sisällä oli hetkessä tosi kuuma. Olin väsynyt ja ärtyinen ja teki mieleni luovuttaa.

Olin jo aika lailla menettänyt toivoni, että kukaan tulisi aggregaattia hoitamaan kun vartija koputti oveen. Vartijoiden esimiehet olivat kertomansa mukaan käyneet hakemassa toimiston apumiehen kaukaa torilta ja tuoneet hänet meille hoitamaan aggregaattiin dieseliä vaikka mies oli vastustellut, että hänen työpäivänsä oli jo ohi. On sinänsä ikävää, että apumiehen vapaailta katkesi meidän vuoksemme kesken, mutta toisaalta olin kyllä odottanut häntä talolle jo tuntikausia aikaisemmin.

Olin tänään useamman kerran kyynelissä turhautumisen ja väsymyksen vuoksi, mutta kaikkein eniten liikutuin kuitenkin lopulta siitä kun huomasin kuinka vahvasti monet toimiston paikalliset työntekijät ovatkaan meidän puolellamme ja apuna hädässä. Minusta tuntuu aika usein, että monet miehen eurooppalaiset kollegat jättävät minut täällä huoletta yksin pulaan. Sitäkin enemmän arvostan sitä miten monet hänen paikalliset työkaverinsa näkevät puolestamme vaivaa ja yrittävät parhaansa mukaan auttaa.

Näiltä tiimoilta kävin muuten tänään autonkuljettajan kanssa mielenkiintoisen keskustelun, jossa yritin korostaa, etteivät eurooppalaiset suinkaan ole lähtökohtaisesti mitenkään hyviä ihmisiä, sen enempää kuin minkään muunkaan maanosan ihmiset. Kaikista ihmisryhmistä löytyy kaikenlaista porukkaa, hyvää, huonoa ja siltä väliltä. Mutta jostain syystä hän uskoo hyvää eurooppalaisista, kaikesta huolimatta. Jokunen viikko sitten, kun olin kovin masentunut eurooppalaisista reaktioista pakolaiskriisiin, kerroin autonkuljettajalle kuinka monet eurooppalaiset työntäisivät mielellään pakolaisten veneet takaisin Välimerelle. Hän purskahti nauruun, koska luuli minun pilailevan. Kunpa se olisikin ollut vain erittäin huono vitsi. 

Unohdin kaikessa kiireessä käydä ostamassa tänään lisää lihaa koirien ruokaa varten, joten laitoin meille ihmisille illalliseksi paistettua kananmunaa ja papuja ja säästin kananlihan ja aikaisemmin tekemäni jauhelihakastikkeen koiria varten täksi illaksi ja huomisaamuksi. Kyllä hätä keinot keksii!

Yksinhuoltajaviikko on nyt aavistuksen verran yli puolenvälin. On jotenkin vaikea kuvitella mikä vielä voisi mennä vikaan, kun sähköjen, veden ja aggregaatin kanssa on ollut jo tällä viikolla häikkää. Mutta saapa nähdä mikä huomenna yllättää.

12 kommenttia:

  1. Voi agregaatti. Muistan meidän Mombasan ajoilta kuinka meillä oli takapihalla pieni rikkimennyt generaattori. Mies sai sen korjattua, se ei jaksanut pyörittää ilmastointia ja sammui uunin käytöstäkin. Jääkaapin ja tuulettimet sillä sai onneksi pidettyä päällä. Se genu oli myös laitettava aina erikseen päälle, sammutettava pääkatkaisimesta virta ja käännettävä taas päälle. Se piti myös muistaa sammuttaa kun sähkö palasi. Siinä oli sitten aina kyttääminen että koska sähköt palasivat, koska lähes kaikilla naapureilla oli automaattisesti toimivat genut. Meidän genu oli myös niin äänekäs, että piti aina yöllä arpoa jaksaako nukkua hien peitossa vai melussa.

    Tsemppiä sinne loppuviikkoon! Mahtava idea tuo taaperokerho, minäkin kaipaan jotain samanlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, että pitää olla aika valppaana, että tietää laittaa aggregaatin pois ja sähköt päälle jos aggregaatti ei sitä itse tiedä tehdä. Ja meillä täytyy tosiaan käydä sekä portin ulkopuolella että talon alla sähkökaapissa, että saisimme aggregaatin päälle ja pois jos automaatio ei toimi.

      Aggregaatit pitävät kyllä tosiaan kamalaa ääntä! Täällä kone on onneksi portin toisella puolen (suuressa lukitussa häkissä) eli ei häiritse täällä sisällä, mutta Belizessä en aina jaksanut kuunnella kovaäänistä murinaa vaan laitoin mieluummin laitteen pois päältä. Meilläkin on tosiaan Jamaikan loppuvuosista eteenpäin jos jonkinlaisia aggregaattitarinoita kerrottavana - tosin ehkä vielä mielenkiintoisempia juttuja niiltä ajoilta kun meillä ei vielä Jamaikalla ollut varasähkönlähdettä ja kohdalle osui tuhoisa hurrikaani joka katkaisi sähköt melkein viikoksi.

      Sitä elää täällä maailmalla monessa paikassa hyvin tietoisena siitä lahjasta mikä sähkö ylipäänsä on!

      Taaperokerhosta on tosiaan kehittynyt sellainen kiva pieni piiri niin kuin toivoinkin. Eilen teki hyvää vertailla kokemuksia eri talojen ongelmista kuin myös esimerkiksi niistä monista typeristä kommenteista joita olemme täällä kotiäitiyden vuoksi saaneet kuulla. Sähkö- ja vesiongelmien kanssa emme ole todellakaan täällä yksin vaan ne ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Se on omalla tavallaan helpottava ajatus, että aika lailla kaikki muutkin kamppailevat täällä samanlaisten haasteiden kanssa. Mietimme eilen, että täysin toimivan asumuksen löytääkseen täytyy varmaankin muuttaa johonkin toiseen maahan :)

      Poista
  2. Sinulla ei paivista ratkaisukeskeisia hetkia puutu, tata viikkotarinaasi lukiessa tajuaa miten paljon vaivaa tuottaa kun ne itsestaanselvina pidetyt asiat (sahkö ja vesi) eivat aina toimi ja niiden vuoksi joutuu nakemaan vaivaa, tekisi hyvaa monelle joutua naiden asioiden aarelle. Kiva kun taaperokerhosi on ottanut tuulta talleen. Puhuvatko vartijanne muuten englantia? Miten on muuten paikallisten kielitaidon kanssa, parjaakö siella kaupoissa jne. auttavasti englannilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella paljon aikaa on tosiaan tällä viikolla mennyt ihan perusasioiden hoitamiseen. Mutta mitenkään ihan tavaton viikko tämä ei siltä osin ole silti ollut, mikä on oikeastaan aika pysäyttävä ajatus... Ja todellakin melkein kaikki kamppailevat täällä epäsäännöllisen säännöllisesti samantyyppisen ongelmien kanssa. Tässä oppii kyllä kaikkien vaikeuksien keskellä todellakin arvostamaan niitä ihan tavallisia ja sinänsä huomaamattomia hetkiä kun kaikki toimii!

      Vartijamme puhuvat kaikki englantia, enemmän tai vähemmän, mutta kaikki ihan riittävästi. Se on yksi työpaikan ehdoista. Yleensäottaen täällä vanhemmat sukupolvet hallitsevat englannin nuorempia paremmin; ennen islamisaatiota kouluissa opetettiin englantia laajasti mutta viime vuosikymmeninä ei enää. Joidenkin alojen nuoremmillakin työntekijöillä on kuitenkin enemmän kielitaitoa, esimerkiksi apteekkien henkilökunta hallitsee tavallisesti englannin oikein hyvin. Ruokakaupoissa kuitenkin vain aika harvat työntekijät osaavat englantia alkeita enempää.

      Poista
  3. Meillä ei ollut ekana vuonna Ugandassa ollenkaan generaattoria, kun emme tajunneet, että sellaisen olisimme toimiston puolesta saaneet, eikä kukaan tullut kysyneeksi tai kertoneeksi generaattorin mahdollisuudesta. Siellä ei ollut kuuma, mutta sähkökatkoja oli tuon tuosta, joten siellä sitten istuimme pilkkopimeässä vauva sylissä ja otsalamput päässä kynttilöitä sytytellen. Nyt naurattaa, mutta muistan että se oli ärsyttävää ja kurjaa silloin-varsinkin kun olisimme sen generaattorin saaneet, jos vain olisimme tienneet asiasta heti. Hienoa, että sait asiat hoidettua! Tsemppiä loppuviikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin naurattaa eikä vähiten siksi, että meille kävin ihan samalla tavoin Jamaikalla. Otsalamput ja kynttilät oli kovassa käytössä kunnes tajusimme vaatia toimistolta aggregaattia, juuri parahiksi kun olimme palaamassa Suomesta vastasyntyneen kanssa.

      Aggregaattia ikävämpi juttu oli se, että meille ei toimistolta kerrottu, että heidän kuulu varmistaa, että meikäläisten taloissa on hyttysverkot ikkunoissa. Ei ollut, kukaan ei tarkistanut, ei tullut itse mieleen kysyä ja sairastimmekin sitten molemmat denguekuumeen. Jamaikalla ei kovin kuuluteta denguekuumeen yleisyydestä maassa koska pelätään sen vaikuttavan turismiin, joten emme ollenkaan tienneet kuinka suuri riski se olikaan. Heti kun asia tuli puheeksi vuokraisäntämme järjesti meille hyttysverkot. Kunpa olisimme osanneet niitä heti pyytää!

      Yritänkin täällä korostaa miehen paikallisille kollegoille, etteivät lainkaan kaikki ongelmat liity isäntämaahan tai täkäläisilin tapoihin hoitaa asioita vaan että myös työnantajassa on omat puutteensa jotka osin ovat seuranneet meitä maasta toiseen.

      Kiitos tsempeistä!

      Poista
  4. Hei pitkästä aikaa, oli hauska lukea päivästäsi, vaikka ei tuo päivän kulku niin hauskaa ollutkaan. Tosiaan sitä oppii arvostamaan sellaisia itsestäänselvyyksiä kuin sähkö ja vesi, kun asuu maassa, jossa ne eivät aivan niin itsestäänselvyyksiä olekaan. Tosin Suomessakin ovat viime vuosina monet joutuneet myrskyjen takia kokemaan sähköttömyyden. Aivan sattumalta muuten aloitin juuri itsekin viikkopäiväkirjan kirjoittamisen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla sinusta tälläkin puolella pitkästä aikaa! Ja kiva kuulla, että sinullakin on viikkopäiväkirja työn alla. Mielenkiinnolla luen viikosta sielläpäin!

      Poista
  5. Kylläpä taas osasit laittaa asioita järjestykseen. Lukiessa tulee mietittyä monia asioita. Jaksamista arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin jälkikäteen kun katson ja kerron päivän tapahtumia asiat tuntuvat järjestyvän jokseenkin hallitusti mutta aikamoisen hikistä säheltämistä tämä viikko on ennen kaikkea ollut. Näin viikonlopun kynnyksellä mielessä on ennen kaikkea viikon monet heikot hetket ja olen jotenkin pyörällä päästäni; mitä tällä viikolla oikein tapahtui? Pää ei pysy mukana.

      Olen tosiaan selvinnyt tämän viikon arkipäivistä! Nyt vietetään vielä kaksi päivää hiljaiseloa kotosalla ja sitten mies palaa muutaman tunnin ennen uuden viikon alkua.

      Pitkälti pyöritän arkea itsekseni silloinkin kun hän on kaupungissa mutta on siinä suuri ero silti, että porukka on koossa.

      Hyvää viikonjatkoa sinne!

      Poista
  6. Kylläpä oli haasteellinen päivä! Toivottavasti olet tänään päässyt vähän helpommalla :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli tosiaan aika kamala päivä. Ei paljon vaadittu, että tästä päivästä tulisi eilistä parempi :) Vähän varovasti lähdin uuteen päivään tänään ja poikakin aamulla mietti, että mikäköhän tänään menee rikki, mutta niin vain sähköt ja vesi toimivat koko päivän. Lisää tästä päivästä on tuolla seuraavassa tekstissä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!