maanantai 12. lokakuuta 2015

Uuden viikon alussa

Viikko on alkanut siltä osin hyvin, että sähköt ovat pysyneet päällä ja vettäkin tulee toistaiseksi hanoista. Tosin en tiedä miten kauan vettä riittää, sillä kaupungin putkistossa vesi on niin vähissä, ettei vesipumppu talon edessä ole jaksanut sitä useampaan päivään toimittaa putkia pitkin taloon. Jo kolmisen päivää olemme siis eläneet vesitankeissa olevan veden varassa. Tankeissa on täysinä vettä riittävästi ehkäpä noin viikon varalle. Toivottavasti vettä alkaisi taas kiertää kaupungin putkistossa lisää jossain vaiheessa, että saisimme tankit täytettyä. Meillä on kuitenkin asiat siltä osin hyvin, että vettä kuitenkin toistaiseksi on. Ainakin kahdella tutulla on vesi ollut poikki nyt jo jonkin aikaa.

Pankkiasiat ovat edelleen mielen päällä. Juttelin eilen paikallisen tutun kanssa joka kertoi, että hän on kertaalleen kokonaan menettänyt maksun joka oli tehty amerikandollareissa, koska se yhdistettiin Sudaniin. Rahoja ei koskaan palautettu. Mielessäni heräsi tietysti huoli omien rahojeni vuoksi, joita ei vielä ole palautettu takaisin. Maksumääräykseni kun oli sekin juuri amerikandollareissa. Mutta samalla kertaa heräsi ennen kaikkea myös tuttu ärsytyksentunne tätä koko kauppasaartoa ja siihen liittyviä kommervenkkejä kohtaan. Kauppasaarron ei ole tarkoitus kiusata tavallisia sudanilaisia ihmisiä, mutta heitä se nähdäkseni ennen kaikkea kuitenkin koskettaa. Ihmettelen mitä tällaisilla laajamittaisilla ja vuosikymmeniä kestävillä saarroilla ylipäänsä uskotaan saatavan aikaan. On vaikea kuvitella, että seuraisi mitään hyvää siitä, että köyhiä maita joissa on jos jonkinlaisia ongelmia eristetään ja pakotetaan kauppasaarron myötä entistäkin tiukemmalle. 

Vesi- ja pankkihuolia lukuunottamatta eilen oli kuitenkin melko tavallinen viikon ensimmäinen arkipäivä kauppareissuineen ja lasten ratsastustunteineen. Mies tosin otti työmatkansa jälkeisen aamun vapaata ja ehdimme yhdessä hänen ja taaperon kanssa käydä syömässä rauhallisen aamiaisen lähiravintolassa. Meidän on perheemme ruokarajoitteiden vuoksi aika vaikea syödä täällä ulkona - täällä ei ole toivoakaan gluteenittomista annoksista ruokalistalla - mutta lähiravintolan munakas on sentään onneksi osoittautunut turvalliseksi vaihtoehdoksi.  

Kotiapulaisellamme on opiskeluissaan meneillään muutaman viikon pituinen tenttikausi. Kotiapulaisen sukulainen on käynyt sijaisena hoitamassa kotiapulaisen hommat, mutta eilen oli sijainen sairaana eikä päässyt tulemaan töihin. Muitten hommieni ohessa pesin siis viikonlopun tiskit ja siivoilin minkä ehdin. Täällä Khartumissa ei juuri tiskikoneita näe kaupoissa eikä kodeissa, koska kaikilla joilla on varaa tiskikoneeseen on myös varaa palkata joku pesemään astiat. Kukaan ei tunnu välittävän siitä kuinka paljon kotiapulaiseltakin säästyisi aikaa jos kone pesisi edes osan tiskeistä. 

Edelleenkään ei sää ole tuntuvasti täällä viilennyt vaan yli 40 asteen tuntumassa mennään päivittäin. Mutta aavistuksen verran ollaan ehkä kuitenkin menossa kohti talvea. Tänä aamuna emme aamupalalla kaivanneet tuuletinta niin kuin tavallista ja yöksi laitan ilmastoinnin päälle vain makuuhuoneisiin; yläkerran olohuoneen ilmastointilaite saa yön yli pitää taukoa.

Taapero nukkuu tänä aamuna tavallista pidempään. Odottelen autonkuljettajaa ja taaperon heräämistä ja sitten vähitellen kauppareissulle lähtemistä. Eilen minulla olivat aamulla rahat sen verran vähissä, että kävin ostamassa vain pakollisen. Nyt kun rahaa on taas vaihdettu vähän lisää on varaa lähteä kunnon ruokaostoksille. Meiltä puuttuu vähän kaikenlaista. Saapa nähdä mitä kaupoista tänään löytyy. 


2 kommenttia:

  1. Meilläkään ei muuten ole tiskikonetta, koska tiskikoneet ovat usrin kaksikätisiä ja toimivat kymmensormijärjestelmällä. Ei ole jotenkin vielä tuntunut tähdelliseltä hankkia, ne ovat varsim kalliitakin ja valikoima pieni. Huomaan melkein nauttivani tiskaamisesta nyt, kun tiskejä ei ole ylenpalttisen usein ja paljon :-) saanhan varsin usein tulla keittiöön, jossa "kone" on juuri ahertanut ne kiiltäviksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tuttuja tunnelmia. Minä pesin tänä aamuna aika isot tiskit (viikonloppuisin meillä ei käy kotiapulainen) ja suorastaan nautiskelin. Lapset ja koirat olivat isänsä hyvässä huomassa ja minä sain rauhassa pyöriä itsekseni omissa ajatuksissani keittiössä. Kun joka päivä ei tarvitse miettiä tiskejä on tosiaan ihan kivakin tiskata. Sainpa perjantaiaamun huumassa kolme koneellista pyykkiäkin pestyä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!