sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Yksinhuoltajaviikon ensimmäinen päivä

Mies lähtee kotoa kentälle yöllä kello 2.15. Jostain syystä koneet lähtevät täältä usein keskellä yötä. Nämä yölähdöt jotka täällä ovat niin tavallisia tuntuvat jotenkin tarpeettoman dramaattisilta. Olisi paljon helpompaa asennoitua yksinhuoltajaviikon alkuun päiväsaikaan. Valvon yöllä sängyssä tunnin verran miehen lähdön jälkeen ja mietin tulevaa viikkoa. 

Aamulla lähetän isommat lapset kouluun koulubussilla hassuissa vaatteissa. Koululla vietetään tämän viikon ajan Spirit-viikkoa, jonka aikana kehitetään koulun yhteishenkeä pukeutumalla tavallisten koulupukujen sijaan erilaisten teemojen mukaan. Viikon ensimmäisen koulupäivän teema on hullut vaatteet. Lapset eivät halua pukeutua kovin hullusti kumpikaan: eripariset sukat, kirkkaat värit ja paita nurinpäin ovat heille riittävä repäisy. 

Kun autonkuljettaja yhdeksältä tulee lähden taaperon kanssa kiireen vilkkaa lähikauppaan, joka ainoana Khartumissa myy myös gluteenittomia tuotteita. Löydän tahranpoistoainetta mikä on iloinen yllätys, mutta gluteenittomien tuotteiden hylly on sen sijaan pettymys: vain vähän pastaa ja keksejä. Olisin kaivannut ennen kaikkea gluteenitonta näkkileipää ja pretzeleitä tytön koululounaita varten. Puolet gluteenittomien tuotteiden hyllystä on itse asiassa täynnä liemikuutioita, jotka kaiken huipuksi sisältävät vehnää. Kerään ostoskoriin juotavia jugurtteja, maitoa, juustoa ja kananmunia tahranpoistoaineen lisäksi. Taapero nostaa lisäksi koriin muutaman gluteenittoman keksipaketin.

Käyn heittämässä ruuat kotiin jääkaappiin ja pyyhällän lähiravintolaan taaperokerhon tapaamiseen. Viime keväänä kyllästyin viettämään suuren osan vapaa-ajastani lastenhoitajien kanssa ja aloitin taaperokerhon joka on tarkoitettu kotivanhemmille. Kerho ei alkuun oikein ottanut tulta alleen, meitä kotiäitejä ja -isiä on täällä niin vähän, mutta tänä syksynä kerho on kuin onkin kasvanut vähitellen ihan mukavankokoiseksi porukaksi. Tänä aamuna meitä on tosin vain kaksi äitiä lapsinemme, mutta on toisaalta ihan mukavakin saada rauhassa jutella uuden tuttavuuden kanssa, joka on asunut täällä Khartumissa vasta pari kuukautta mutta on toisaalta ehtinyt löytää täältä muun muassa kalakaupan josta en ole ennen kuullutkaan.

Ravintolasta menen kotiin laittamaan taaperoa päiväunille. Siellä odottaakin ikävä yllätys: vesi on taas kerran talosta lopussa. Hanoista ei tule mitään ja vesisäiliöt ammottavat tyhjyyttään. Automaattinen vesipumppumme on taas kerran prakannut. Käyn talon edessä painamassa päävesipumpun sähkönappia muutaman kerran ja kas kummaa, pumppu alkaa kuin alkaakin hurraamaan. SIsällä kuulen helpotuksekseni tutun sirinän: yläkerran vesisäiliö täyttyy. Kun saan taaperon nukkumaan tiedän vielä käydä valuttamassa yhdessä kellarikerroksen kylpyhuoneista vettä. Olemme huomanneet, että silloin kun vesisäiliöt täyttyvät ihan tyhjästä täysiksi putkiin kerääntyy paljon ilmakuplia. Jos ilmakuplia ei käy kellarissa valuttamassa putkistosta pois, ei vedenpaine jaksa nostaa vettä kunnolla keittiöön asti. Jostain syystä vesi nimittäin kulkee yläkerrasta kellarikerroksen kautta keittiöön. Onpa onni, että alamme ola aika hyvin selvillä talomme kummallisesta putkistosta ja sen erikoisista ongelmista.

Kun vesi taas juoksee normaalisti, kerään kasaan lasten ratsastuskamppeet ja pakkaan kassiin vettä ja juotavia jugurtteja. Sen jälkeen ehdin ihan hetken verran istua ja ihmetellä, ja sitten onkin jo aika herättää taapero ja lähteä hakemaan isompia lapsia koulusta. Automatkalla kotoa koululle yritän taas kerran kuvailla autonkuljettajalle tavallista eurooppalaista elämää johon eivät kuulu kotiapulaiset ja autonkuljettajat. Autonkuljettaja haluaa harjoitella englantia ja on siksi innostunut juttelemaan kaikesta auringon alla, ja minusta taas tuntuu jotenkin tärkeältä, että hän ymmärtäisi, ettemme ole ihan avuttomia vaan olosuhteiden vuoksi meillä on täällä jos jonkinlaista apua.

Koululta ajamme kiireen vilkkaa koulun tallille lasten ratsastustunnille. On hyvin kuuma, 43-44 astetta, eikä tallilla ole katettua areenaa. Lapset saavat valita haluavatko ratsastustunnillansa ratsastaa auringonpaisteessa vai mieluummin hoitaa sen ajan hevosia varjossa. Tyttäremme ja neljä muuta jäävät harjaamaan hevosia, mutta poika haluaa ratsastaa. Ei hullumpaa: pojan yksityistunti sujuu kuulemma oikein hyvin paahteesta huolimatta. 

Kotimatka kestää kolme varttia. Reilusti neljän jälkeen kotiudumme tallilta ja autonkuljettaja lähtee kotiin. Tytöt leikkivät, minä autan poikaa matematiikanläksyissä. Välissä pyörähdän keittiössä valmistamassa gluteenittoman pizzan. Taikinan pitää nousta yllättävän pitkään ja syömme turhan myöhään. Vaikka pidämmekin iltarutiinien kanssa kiirettä, eivät lapset kuitenkaan ehdi nukahtaa ennen puoli yhdeksää. Saapa nähdä miten herääminen huomisaamuna kuudelta luonnistuu.

10 kommenttia:

  1. Hei Kata,

    Haluan kiittää todella mielenkiintoisesta blogistasi! Olen lueskellut kirjoituksiasi vuoden verran ja aina vain ihastelen tapaasi kuvata olosuhteita ja perheesi elämää siellä Khartumissa.
    Hyvin usein huomaan jääneeni pohtimaan pidemmäksikin aikaa esille nostamiasi asioita.
    Voimia ja iloa yksinhuoltajaviikkoosi!
    Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena ihanasta kommentistasi! Tosi kiva kuulla, että blogi kiinnostaa.

      Ja kiitos myös tsempeistä! Yksinhuoltajaviikon toinen päivä on hyvässä vauhdissa. Ajattelin, että jospa tämän vähän haastavamman viikon kautta saisin kuvattua arkea täällä vähän enemmänkin - nyt täytyy vain toivoa, että aikaa ja nettiyhteyttä riittää.

      Poista
  2. Hei, kiitos mielenkiintoisesta postauksestasi! On mukava lukea ihan arkipäiväisiä tapahtumia, ja mitä siellä rytmittää elämää. Sellainen kysymys heräsi mieleen, että miten lapset pukeutuvat tuollaisessa kuumuudessa? Onko lasten pukeutuminen siellä miten tarkkaan määriteltyä? Ja miten siellä hoidetaan terveydenhuolto/rokotukset/korvatulehdukset ja flunssat? Oletan terveydenhuollon tulevan koko perheelle miehen työn kautta? Mukavaa päästä lukemaan näitä erilaisia arkikuvauksia :) Tsemppiä yksinhuoltajaviikkoon!

    Bella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset saavat täällä pukeutua vapaasti, niin ulkomaalaisetkin kuin paikallisetkin. Vasta isompien lasten kohdalla alkaa pukeutumissäännöillä olla väliä, mutta ulkomaalaisina meidän lapsemme saavat varmasti vielä pitkään olla pukeutumisen osalta ihan rauhassa.

      Koulupuku meidän lapsilla on poolopaita ja polvipituiset shortsit tai hame. Vapaa-ajalla lapset kulkevat samanlaisissa vaatteissa kuin Jamaikalla ja Belizessäkin aikoinaan eli poika t-paidassa ja shortseissa ja tytöt milloin missäkin kesävaatteissa.

      Miehen työpaikka maksaa perheemme sairausvakuutuksen koska emme miehen liikkuvan työn vuoksi kuulu minkään maan julkisen terveydenhuollon piiriin. Mutta terveydenhuolto itsessään on ihan sen varassa mitä missäkin tarjolla on. Tässä meidän lähellä Khartumissa on yksityisen lääkärin vastaanotto jonne olen jonkun kerran vienyt lapset, ja kerran vein taaperon paikalliselle yksityiselle klinikalle; mitään paljon flunssaa pahempaa emme kuitenkaan ole onneksi täällä muistaakseni sairastaneet eli kovin paljon emme ole joutuneet sairaudenhuoltoon täällä turvautumaan. Rokotukset hoidamme pääasiassa Suomessa (yksityisellä, koska emme kuulu julkisen terveydenhuollon piiriin). Vauva-ajan rokotuksia otimme kyllä aikoinaan myös Jamaikalla ja Belizessä, mutta nyt kun lapset ovat isompia ja käymme Suomessa parikin kertaa vuodessa on rokotukset aika helppo ajoittaa lomiin. Lomilla hoidamme parhaamme mukaan myös terveyttä kaikin puolin eli käymme koko perhe erinäisissä rutiinilääkärintarkastuksissa pyrkimyksenä ennaltaehkäistä mahdollisia sairauksia. Ajatus on, että on kivempi ja helpompi hoitaa terveyttä Suomessa kuin sairautta täällä Sudanissa.

      Kiitos kommentista ja tsempeistä!

      Poista
  3. Meillakin koulussa noita spirit viikkoja on valilla. Ihan hauskoja mutta valilla tuottavat aideille paanvaivaa jos teemat on erikoisia. Ja niinhan se on etta jokaisessa huushollissa on omat jekkunsa. Meilla esim alakerrassa on sellainen alytermostaatti mutta jos sen ohi ei kulje niin se luulee ettei kukaan ole kotona ja lammitys/ilmastointi ei lahde paalle. Ja tietty tama termostaatti on sellaisessa paikassa ettei siita tule ohi hirveasti kaveltya. Tai no lapset kavelee mutta termostaatti on sen verran ylhaalla ettei se reagoi lapsiin. Eli valilla pitaa kayda kaantymassa siina edessa etta ollaan kotona. :) Tsemppia YH viikkoon. Halit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kaikki koulun ylimääräiset tempaukset lähtökohtaisesti väsyttävät - tavallisissa touhuissakin olisi monesti ihan tarpeeksi. Mutta mukavan reippaasti lapset ovat itse asiassa asujansa itse ideoineet. Että tämäntyyppiset viikot tulevatkin ehkä joka vuoksi helpommiksi!

      Ja niinhän se on, että kaikissa taloissa on omat erikoisuutensa. Nyt tuntuu oikeastaan vielä enemmän kodilta täällä kun alkaa ymmärtää ja osata hallita näitä yksityiskohtia.

      Kiitos tsempeistä. Haleja takaisinpäin!

      Poista
  4. On sinulla valtavasti energiaa! Tuossa päivässä oli niin paljon menoa ja tekemistä, että ihan hengästytti lukea. Toisaalta viimeisimmät omista kotiäitivuosistani tulivat elävästi mieleen - vaikka ne vietettiin Etelä-Suomessa. Jokin osa arjesta taitaa olla samanlaista puitteista huolimatta.

    Lueskelin yltä kommentteja ja jäin pohtimaan, kuinka hankalaa on, että koulupukuun kuuluu pienellä tytöllä hame. Vasta sitten huomasin ajattelevani täkäläisittäin ja oivalsin, ettei se siellä ehkä olekaan hankalaa. Meidän pienimmäinen prinsessamme pitää hametta mielellään, mutta kouluun sen on joko oltava shortsi-hameyhdistelmä tai hameen alle on puettava kuumanakin päivänä shortsit tai legginssit, soveliaisuuden vuoksi.

    Toivottavasti vesipumppu lakkaa oikuttelemasta eikä talo keksi muitakaan temppuja miehesi työmatkan aikana. Nyt menen katsomaan, mitä seuraavana päivänä tapahtui. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmaisin itseäni vähän huonosti: kyllä tyttökin saa pitää koulussa halutessaan myös shortseja. Meidän tyttö ei vain koskaan halua :) Pitkät housutkin sallitaan mutta ne ovat turhan kuumat muutoin kuin ihan talvella jolloin jonkun viikon verran tarvitaan myös huppareita aikaisia aamuja lämmittämään.

      Täällä ei tosiaan vaadita hameen alle legginsejä tms mutta olen huomannut, että monet vanhemmat tytöt koulussa niitä juurikin sillä tapaa käyttävät joka tapauksessa. Lukioikäiset eivät muuten käytä meidän lasten koulussa koulupukua, huomasin vasta tänä vuonna, mutta heihin melkein täysikasvuisiksi vaikuttavat varmasti jo ihan eri tavalla paikalliset pukeutumissäännöt.

      Sunnuntait ovat jostain syystä usein hyvällä tavalla kiireisiä. Niitä seuraavat maanantait toisaalta monesti sekavampia ja ärsyttävämpiä päiviä. Saapa nähdä minkälainen tästä tiistaista puolestaan kehittyy...

      Poista
  5. Jos tahranpoistoainetta ei joskus löydy, niin käsitiskiaine toimii myös tosi hyvin :). Itse en ole enää ostanut tahranpoistoaineita, kun kuulin tuon vinkin; olen saanut tiskiaineella pois sellaisiakin tahroja, joita en olisi enää uskonut irti saavani; vähän tiskiainetta vain hierotaan tahraan ja sitten vaate normaalisti koneeseen.

    Tulitte muuten mieleeni kauppakeskusreissulla runsaan gluteenittomien tuotteiden hyllyn äärellä; minähän mietin erään tuttavaperheen, jossa myös sairastetaan keliakiaa, äidin kanssa ennen Algeriaan tuloamme, miten gluteenittoman ruokavalion noudattaminen täällä onnistuisi. Epäilimme, että vaikeaksi menisi, mutta tuotteita näyttää kyllä olevan ainakin kauppakeskuksessa runsaasti tarjolla. Luulen kyllä, että ravintoloissa olisi vaikea saada tilattua mitään varmasti gluteenitonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy koittaa tuota tiskiainetta jos ja kun tahranpoistoainetta ei enää jossain vaiheessa löydykään.

      Kiva kuulla, että sinnekin asti ovat gluteenittomat tuotteet löytäneet vahvasti tiensä. Ne alkavat kai yleistyä kaikkialla maailmassa mutta tosiaan varmaan kestää vielä aikansa ennen kuin ravintoloissa on selvillä se kuinka gluteenitonta ruokaa turvallisesti valmistetaan. Silti on hienoa jo sekin, että kauppojen valikoimat kasvavat ympäri maailman!

      Poista

Kiitos kommentistasi!