perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulunodotusta Khartumissa

Niin kuin olen ennenkin tainnut todeta en ole jouluihminen. Minulle sopiikin siis oikein hyvin asua muslimimaassa missä joulua ei laajasti vietetä. Täällä kyllä vähän yllätykseksenikin toivotetaan tähän aikaan vuodesta paljonkin hyvää joulua puolin ja toisin. Se on mielestäni mielenkiintoista kun vertaa esimerkiksi Yhdysvaltoihin mistä muistan kaikenlaiset kiertoilmaisut kuten "happy holidays", hyvää lomaa, myös kristittyjen välillä. Vaikka minua nuo kiertoilmaisut ovat aikoinaan vähän toisaalta ärsyttäneetkin, huomaan itse nykyään toivottavani pääasiassa hyvää lomaa hyvän joulun sijaan. 

Joulu ei täällä Khartumissa näy oikein missään. Tuttu paikallinen kristitty kertoi äskettäin, että hänen lahjatavarakaupassaan on myynnissä joulukoristeita ja lahjaideoita, mutta itse en ole kyseiseen kauppaan ehtinyt enkä ole nähnyt missään muissa kaupoissa yhtään mitään jouluun liittyvää. Saksan suurlähettilään residenssissä oli viime viikonloppuna jonkinlainen joulutapahtuma ja koptikirkon klubilla samoin, mutta me emme menneet kumpaankaan. Sen sijaan kävimme koko perheen voimin Lucian päivänä Ruotsin suurlähettilään residenssissä. Lucian päivästä olen aina pitänyt, se on minun makuuni sopivan vaatimaton juhla. Vilpoisena iltana Ruotsin suurlähettilään puutarhassa glögi lämmitti ihanasti.

Olemme ottaneet jouluvalmistelut hyvin kevyesti, mutta kuusi tuli sentään
jokunen päivä sitten koristeltua lastenhuoneeseen. Kuuseen pääsi koristeeksi
muun muassa amerikkalainen joulusukka.
Lasten monikulttuurisessa koulussa ei vietetty joulujuhlia vaan esitettiin sen sijaan tällä viikolla alaluokkalaisten näytelmä. Tarina sijoittui Sudaniin ja koostui pääasiassa koskettavista lauluista joissa muistutettiin siitä kuinka tärkeää on jakaa omasta vähästäänkin toisille. Lauluesitysten välissä soi taidokkaasti sovitettuna pieniä pätkiä perinteisistä joululauluista, mutta sen enempää ei joulu esityksessä näkynyt tai kuulunut. 

Jonkun verran jouluun on kuitenkin viime viikkojen aikana viitattu koululla ihan suoraankin. Koulupäivän päättymisen merkiksi on joulukuun alusta asti soinut "Kulkuset",  ja alaluokkalaisten rakennukseen on noussut pieni tekokuusi ja sen viereen suuri muovinen lumiukko. Koulu myös järjesti koulun pienimmille viimeisenä kouluaamuna yllätyksen: joulupukki saapui koululle aasin vetämissä rattaissa ja jakoi lahjoja koululapsille päiväkoti-ikäisistä kuusivuotiaisiin tokaluokkalaisiin asti. Kolmasluokkalaisen esikoisemme luokka puolestaan jakoi lahjoja toinen toisilleen: jokainen kolmasluokkalainen hankki yhden käytännöllisen lahjan joka sai maksaa enimmillään 50 Sudanin puntaa eli noin 5 euroa ja antoi sen sitten yhdelle luokkakaverilleen niin että jokainen sai lahjan. Samalla kun toimitimme kolmasluokkalaisten lahjat koululle, toimme pyynnöstä myös lahjan jaettavaksi koulun tukihenkilökunnan edustajille: vartijoille, siivoojille, keittäjille. Olen iloinen, että saimme tilaisuuden muistaa koulun tukihenkilökuntaa. Me emme ole ottaneet tavaksi antaa lasten opettajille joululahjoja, vaan tuomme mieluumminkin opettajille lomamatkalta jonkun pienen tuliaisen, esimerkiksi suklaata. Se tuntuu jotenkin luontevammalta.

Jos joulu ei juuri näy kaupungissa, ei se kyllä näy meillä kotonakaan mitenkään erityisesti. Jonkun kerran olen viime viikkojen aikana muistanut soittaa suomalaista joulumusiikkia, mutta muutamia joulukoristeitamme en ole toisaalta tänä vuonna jaksanut ottaa ollenkaan esille. Muutama päivä sitten kaivoin kuitenkin kellarista esiin pienen muovikuusemme jonka taivuin ostamaan Belizessä jokunen vuosi sitten. Yhdessä lasten ja koirien kanssa koristelimme kuusen sekavalla valikoimalla koristeita. Kuusi ei ole suuri eikä kaunis, mutta minä ja lapset pidämme siitä juuri sellaisena kuin se on. Vaatimaton muovikuusi ei herätä minussa paineita joulunviettoon vaan päinvastoin tuntuu juurikin itsessään antavan luvan ottaa joulu vähän rennommin. 

Poppy tuli avuksi nuolemaan lasten naamoja.


Koululapsillamme on taas kerran Lego-joulukalenterit, jotka ostimme Lontoosta syyslomalla. Tavalliseen tapaan lapset saivat aloittaa avaamaan kalenterin luukkuja jo hyvissä ajoin ennen joulukuun alkua, koska lähdemme Eurooppaan joulunviettoon jo useamman päivän ennen jouluaattoa ja joulukalenterin kanssa tuntuisi vähän hölmöltä matkustaa maasta toiseen. Tänä aamuna aukesivat vihdoin kalenterien 24. luukut ja varhain ylihuomenaamulla lähdemme matkaan. Vietämme tänä vuonna joulua anoppilassa pitkästä aikaa. Joululahjoja on lapsille luvassa maltillisesti, ja jouluateriaa olemme ehtineet jo miettiä ja suunnitella, mutta muutoin toivon joulun sujuvan mahdollisimman kevyesti ja matalalla profiililla. 

Jos en joulusta juuri pidäkään yhdestä elementistä siinä olen oppinut kovasti nauttimaan. Me annamme kaikille työntekijöillemme joulurahaa ja on ollut ihanaa nähdä miten iloinen yllätys ylimääräinen palkkio onkaan. Jamaikalla ja Belizessä minua ennemminkin vähän vaivasi ajatus melkeinpä pakollisesta joulurahasta. Ei ole ollenkaan niin mukavaa muistaa työntekijöitä jos se täytyy ikäänkuin tehdä pakon edessä! Täällä muslimimaassa jouluraha ei kuitenkaan ole samanlainen itsestäänselvyys ja ilahduttaa siksi minua itseänikin kai enemmän. 

13 kommenttia:

  1. Mä olen tytön kasvamisen myötä patistanut itseäni panostamaan jouluun enemmän, mutta varsinkaan aikaisemmin en ollut yhtään jouluihminen. En käsitä sitä tavaramäärää joka on "pakko" hankkia (minimalisti-wanna be tässä hei:) ja minulle ei ole niin tarkkaa tai tärkeää mitä ruokaa syödä jouluna. Jouluvaloista, kynttilöistä ja tietyistä joululauluista tykkään. Ihanaa lomaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kyllä oikeasti vähän kehittänyt joulumieltä lasten iloksi vaikka ei ehkä siltä vaikutakaan :) Toisaalta tuo mainitsemasi jouluun niin helposti liittyvä tavarapaljous ahdistaa minua nykyään juuri äidin näkökulmasta. Pyrimme itse antamaan kaikille lapsille pari lahjaa kullekin, emme sen enempää, ja toivomme myös isovanhemmilta malttia lahjojen suhteen. Omat vanhempani suhtautuvatkin onneksi rennosti ja rauhallisesti jouluun mutta minua vähän huolettaa, että anoppi ei ehkä pysty hillitsemään itseään nyt kun olemme juurikin Italiassa joulun. Olen joululahjavuoria vastaan ihan ylipäänsä mutta jo siksikin, että ne vievät matkatavaroissa hurjasti tilaa... On käynyt ainakin kertaalleen jo niinkin, että olemme joutuneet jättämään valtavat lahjat anoppilaan. Kamalan ikävää on tuottaa pettymys niin lahjat antaneelle anopille kuin toisaalta lahjoista ihastuneille lapsillekin. Mutta toivotaan, että huoleni tällä kertaa osoittautuvat turhiksi.

      Oikein hyvää ja rauhallista lomaa myös teille!

      Poista
  2. En minäkään ole jouluihminen, mutta kyllä se yksi Intiassa vietetty joulu oli aika onneton. :-( Kun ei ollut edes mitään joulureleitä, joita olisi voinut kaivaa kaapista esiin. Tosin vähän vaikea päästä joulutunnelmaan muutenkaan, kun palmut huojuvat parvekkeen alla. :-)

    Oikein hyvää matkaa ja joululomaa teille! Anoppilan joulu kuulostaa oikein kotoisalta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme aika usein tulleet jouluksi Eurooppaan mutta vietimme muistaakseni aikoinaan yhden joulun Jamaikalla ja yhden Belizessä. Palmut ja joululaulut olivat kieltämättä vähän erikoinen yhdistelmä! Mutta niin vaan niihinkin tottui. Joululaulujen reggaeversiot jaksoivat joka vuosi naurattaa.

      Minulla on keittiön kaapissa kokoelma joulukoristeita, mutta en ole tosiaan niitä jaksanut tänä vuonna lainkaan ottaa esille. Kävimme erään eurooppalaisen tutun kotona viime viikonloppuna ja heidän kotinsa oli hienosti koristeltu. Olihan se kaunista mutta jotenkin minua ihan heidänkin puolestaan väsytti ajatus talon koristelusta! Jonkun viikon päästä täytyy koristeet taas nostaa alas ja pakata laatikkoihin. Jostain syystä se on minusta ajatuksena masentavampaa kuin se ettei niitä koristeita ota esille lainkaan :)

      Saapa nähdä mitä tulee joulusta anoppilassa... En oikein tiedä mitä odottaa ja se on varmaankin oikeastaan ihan hyvä asia.

      Oikein hyvää joulua sinulle Satu!

      Poista
  3. moi :) Mä olen lukenut sun blogia nyt koko syksyn :) olen asunut myös nyc ja lontoossa ja muualla europassa. vaikka olen nuorempi, eikä minulla ole lapsia vielä, ulkosuomalaisena on kiva lukea samanlaisia ajatuksia. musta on myös todella hienoa, että käytät suomenkieltä, koska itsellä kieli välillä hakusessa puhuessa, niin sitten kirjoitan/puhun helposti englanniksi. Olen ihan koukuttunut blogiisi. Kiitos kivasta lukukokemuksesta ja hyvää uutta vuotta 2016 ja kaikkea hyvää. terkut europaasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, tosi kiva kuulla, että viihdyt lukemassa!

      Itse ehdin opiskeluaikoina tottua kirjoittamaan englanniksi siinä määrin, että jossain vaiheessa alkoi tuntua vaivalloisemmalta kirjoittaa virallisempaa tekstiä suomeksi kuin englanniksi. Sanat ja rakenteet olivat hukassa. Suomen puhuminen minulta on kyllä aina sujunut ja yritänkin pitää tiukasti kiinni siitä, että silloin kun puhun suomea puhun vain suomea ja toisaalta kun puhun englantia puhun vain englantia. Joskus oikein väsyneenä täytyy tehdä kyllä poikkeuksia :)

      Minäkin olen muuten aikoinaan nuorempana asunut muun muassa sekä Lontoossa että New Yorkissa. Nyt ollaan juuri saavuttu joulunviettoon Torinoon, Italiaan - terkkuja siis tällä erää Euroopasta minultakin!

      Poista
    2. Niin, piti siis sanoa, että osin takkuilevan suomen kirjoittamisen vuoksi aloitin aikoinaan tämän blogin. Suomen kielen harjoittaminen blogin myötä on tehnytkin hyvää ja nyt minusta on taas helppoa ja mukavaa kirjoittaa niin suomeksi kuin englanniksikin.

      Kaikkea hyvää jouluun ja uudelle vuodelle!

      Poista
    3. Hei! Kiva kun jaksoit vastata :)täytyy vaan jaksaa kirjoittaa ja pitää suomea yllä,onneksi se aina muistuu mieleen.Huomasin, että jonkin verran virheitä tekstissä,minkä kirjoitin. Hyvää tätä vuotta!

      Poista
    4. Eipä virheillä väliä! Ajattelen niin, että tässäkin asiassa täytyy muistaa olla armollinen itselleen - kaikkein tärkeintä on kuitenkin kommunikaatio itsessään eikä virheettömyys. Sitä yritän itse pitää mielessä esimerkiksi mitä tulee omalla kohdallani italian puhumiseen.

      Poista
  4. Hei Kata,
    olit siis Lucia juhlissa. Harmi ettet tavannut ystäviäni siellä, Fatima Helene Idris Göteborgista, ja Marie Louise Salim Uppsalasta. He olivat siellä. Ehkä oli paljon väkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon väkeä oli Lucia-juhlassa ja me oltiin myös sen verran väsyneitä, että nautittiin pääasiassa oman perheen seurasta ja vanhojen tuttujen tapaamisesta - ei riittänyt voimat lähteä kovin tutustumaan uusiin ihmisiin.

      Poista
  5. Heippa Kata, tapasin Khartoumin lentokentällä suomalaisen tytön joka oli töissä World Food Programmissa. Ehkä tunnet hänet? Oli matkalla Suomeen kaverin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida olla tuttu ihminen. Aika huonosti tunnen täältä suomalaisia ylipäänsä. Minulla ei oikein koskaan ole ollut tapana erityisesti etsiytyä suomalaisten seuraan, se ei tunnu jotenkin luontevalta. Mutta mielelläni silti tietysti kohtaan muita suomalaisia täällä silloin harvoin kun heitä osuu kohdalle. Täällä on kuulemma ehkä tusinan verran suomalaisia tällä hetkellä oman perheeni lisäksi, näin olen kuullut.

      Poista

Kiitos kommentistasi!