lauantai 12. joulukuuta 2015

Toivosta ja toivottomuudesta

Yksi inhokkisanonnoistani on "asioilla on tapana järjestyä." Ei nimittäin ole suinkaan totta, että asiat aina järjestyisivät parhainpäin. "Niin kauan kuin on elämää on toivoa" - siinä on sentään totuuden jyvänen. Vielä enemmän kuitenkin ajattelen, että niin kauan kun on toivoa on elämää. Olen miettinyt toivoa paljon viime viikkojen aikana. 

Länsimaissa toivo paremmasta, paremman tulevaisuuden tavoittelu, on monen ihmisen elämän punainen lanka; länsimaalaiset pyrkivät häpeilemättä kohti onnea ja menestystä. Suomesta on lähdetty ja lähdetään edelleen tavoittelemaan parempaa elämää Yhdysvaltoihin, Ruotsiin, minne milloinkin. Suomalaisen on helppo toivoa ja lähteä etsimään onneaan; Suomen passilla pääsee liikkumaan hyvin vapaasti ilman ongelmia. Sama ei todellakaan päde kaikkiin maailman maihin ja passeihin. 

On kuitenkin sattumaa minne kukakin synnymme. Me suomalaiset emme ansaitse rauhallista kotimaatamme tai passejamme jotka avaavat rajat sen enempää kuin vaikkapa syyrialaiset ansaitsevat sotaansa. Ei voi olla niin, että vain meillä länsimaalaisilla on oikeus röyhkeään toivoon paremmasta. Monet kuitenkin huoletta tuomitsisivat pakolaiset syntymäsijoilleen tekemään elämästään mitä voivat. Kun epätoivoiset pyrkivät pois sodan jaloista tai diktatuurin tukehduttavasta otteesta, maahanmuuton ja pakolaisten vastustajat antavat ymmärtää, että pakenemisen sijaan heidän olisi pitänyt jäädä tappelemaan, nousta vastarintaan, voittaa takaisin oma maansa. Siis todellako tavallisten ihmisten pitäisi jotenkin ymmärtää ja osata suosta vallasta ne jotka viljelevät epätoivoa ja kuolemaa ympärilleen? 

Harva meistä todella tietää niistä olosuhteista mistä pakolaiset ovat paenneet, mutta niin vain monella tuntuu olevan mielipide siitä kuinka Somalian tilanne on kohentunut, ettei Eritreassa sodita, että Afganistanissa on rauhallisiakin alueita. En usko, että ne suomalaiset jotka narisevat elintasopakolaisista suostuisivat itse muuttamaan lopuksi elämäänsä Afganistanin maaseudulle, tai Mogadishuun tai Asmaraan, ottamaan vastaan sikäläiset olosuhteet sellaisina kuin ne päivästä toiseen ovat. Kuinka moni meistä jaksaisi elää vuodesta toiseen turvattomassa ja arvaamattomassa maassa; kuinka moni suostuisi menemään armeijaan määräämättömäksi ajaksi, ehkä loppuelämäksi? 

Minusta on myös irvokasta kuulla uhoa siitä, että Välimereltä noukittujen pakolaisten joukossa saisi olla enemmän lapsia tai vanhuksia. Tosiasiahan on se, että pakolaisiksi lähtee monin kerroin enemmän ihmisiä kuin pääsee perille Eurooppaan. Yksi suuri syy siihen, että Etelä-Euroopassa huterista veneistä rantautuu monesti juuri nuoria miehiä on se, että he ovat lähtijöistä vahvimpia, heillä on toivoa selviytyä vaikeasta matkasta perille. Jos heikommat ovat rohjenneet matkaan lähteä ollenkaan he surullisen usein karsiutuvat joukosta jo aiemmin. Kuolema ei kerää satoa vain Välimerellä vaan monet pakolaisiksi lähtevistä kuolevat jo paljon ennen vaarallista laivamatkaa. Osa joukosta nääntyy jo matkalla pois omasta kotimaasta, toiset odottaessaan kyytiä Välimeren yli. 

Enkä muutenkaan oikein ymmärrä hälyä siitä, että turvapaikanhakijoista niin monet ovat miehiä. Nuoret ja vanhemmatkin miehet ovat hekin jonkun lapsia, veljiä, läheisiä. He pakenevat sotaa, nälkää, väkivaltaa, turvattomuutta, toivottomuutta. Harva noin vain hetken mielijohteesta lähtee kodistaan kohti arvaamatonta tulevaisuutta. Lähteminen vaatii suunnittelua ja rahaa: on maksettava salakuljettajille, ja selviydyttävä jotenkin määräämätön aika matkalla kohti tuntematonta. Täkäläisen tutun perheenjäsen hukkui puolisentoista vuotta sitten Välimerellä matkalla kohti Eurooppaa. Kaikki, nuori mies itse mukaanlukien, tiesivät kyllä matkan riskit, mutta jääminen oli muitakin vaihtoehtoja toivottomampi. Yli vuotta myöhemmin koko suku maksaa edelleen niitä velkoja joita ottivat, että nuori mies pääsisi kohtalokkaalle matkalleen. Velkoja maksetaan vielä pitkään, ja ne kasvoivat entisestään siitä, että kuolleen perheenjäsenen ruumiin toimittaminen kotiin haudattavaksi maksoi sekin runsaasti.

Oma hyväosaisuuteni tuntuu täällä Sudanissa vaikealta. Missään muualla ei koskaan ennen ole oma onnekkuuteni tuntunut yhtä kohtuuttomalta kuin täällä. Tuntuu väärältä, että minulla on loputtomiin toivoa paremmasta kun tulen päivittäin kasvokkain epätoivon ja onnettomien elämäntarinoiden kanssa. Toivottomuus on uhannut viime viikkoina viedä minutkin mukanaan, kunnes taas kerran muistin mikä on paras tapa suhtautua ympäröivään toivottomuuteen: uskaltaa tarjota apua sitä tarvitsevalle, yrittää luoda toivoa epätoivon sijaan.

52 kommenttia:

  1. Kiitos taas kirjoituksesta, jolla puit kauniisti sanoiksi minunkin ajatukseni; paljon paremmin kuin itse olisin osannut.

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus Kata, viime vkonloppuna olin tytön kanssa lahella olevassa kauppakeskittymassa, jossa emme olleet kayneet pariin viikkoon, ostoskujan paassa istui syyrialainen perhe kadessaan turkin kielinen lappu, jossa pyysivat rahaa silla tilanne on toivoton, annoin pussista löytyvat kolikot ja jatkoimme eteenpain, samanlaisia perheita istui kymmenittain siella taalla, jokaisella kadessaan samanlainen lappu, tuli aika toivoton olo. Mies tiesi kertoa kotona, etta meista noin 5 km paahan on avattu tilat, joihin on tuotu syyrialaisia pakolaisia talven ajaksi ja todennaköisesti he tulevat paivittain sielta kerjaamaan. Olen jotenkin jarkyttyneena seurannut tata eu:n ja turkin valista kaupankayntia ihmisista, 3 miljardia ja eu-neuvottelujen avaus siita hyvasta etta pakolaiset pidetaan taalla, missa valtio on taysin kaulaa myöten helisemassa 2,5 miljardin pakolaisen kanssa ja lisaa tulee.

    Toisekseen kummastuttaa sekin kuinka huonosti tilanteeseen on valmistauduttu, sota on kestanyt vuosia ja pakolaisia on ollut naissa lahivaltioissa jo lahes viisi vuotta suuria maaria, tulva kohti muita maita oli varmasti odotettavissa jo aiemmin, olisi voitu varmasti tehda paljon jos viisaat paat olisi lyöty yhteen jo silloin eika vasta siina vaiheessa kun rajoilla alkaa olemaan kumman paljon liikehdintaa. Mulla ei ole mitaan ajatusta kuinka tama kriisi voitaisiin ratkaista parhain pain mutta ainakin itsesta tuntuu etta ellei mitaan tehda, on tulevaisuudessa edessa moninkerroin suurempi ongelma, jota ei voi pysayttaa halutessaan muutaman pienen valtion muureilla tai piikkilangoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen hämmentynyt ja järkyttynytkin siitä kuinka paljon pakolaispolitiikassa tuntuu olevan kyse reaktioista ennaltaehkäisevän suunnittelun sijaan. Tämä tilanne ei todella ole voinut tulla yllätyksenä näitä asioita työkseen seuraaville. Todella kummalliselta vaikuttaa EU:n ja Turkin välinen kaupanteko ihmisistä, niin kuin hyvin asian ilmaisit.

      Poista
  3. Tosi hyvin kirjoitettu! Täällähän oli tosiaan eräällä katolilaisella sivustolla juttua siitä, kuinka Algeriaan lähetetään Syyriasta turvaan lähinnä juuri naisia ja lapsia, koska lentomatka Algeriaan on niin kovin paljon turvallisempi kuin kumivenematka Eurooppaan. Tämä näkyy katukuvassa eli täällä tosiaan on paljon naisia ja lapsia kaduilla. Lentolippu Algeriaan on vain tosi kallis eikä läheskään kaikilla Syyriassa ole siihen varaa, varsinkin kun perheet ovat usein suuria, samoin on tietysti tilanne kumivenematkan suhteen. Mielestäni entistä enemmän pitäisikin kiinnittää huomiota myös niihin perheisiin, joilla ei ole lainkaan mahdollisuutta edes yrittää turvaan; miten turvata se, etteivät nämä perheet jää sodan jalkoihin? Nyt tuntuu, että eniten huomiota kiinnitetään juuri niihin perheisiin, jotka ovat joten kuten päässeet turvaan, mutta helposti unohdetaan ne vieläkin huonommassa tilanteessa olevat, jotka eivät tule lähellemme ja ovat ikäänkuin poissa silmistä. Tosi hirvittävä tilanne kyllä kaikenkaikkiaan eikä tähän taida helppoja ratkaisuja löytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyrialaisten tilanne on kaikin puolin lohduton, mutta samaan aikaan myös niin monessa muussa maassa eletään todella vaikeissa ja vaarallisissa oloissa. Tuntuu kestämättömältä, että niin monet ihmiset ovat loukossa omassa elämässään ilman toivoa paremmasta. Järkyttävää on ajatella, että niinkin monen ainoa toivo on ylikuormitetun kumiveneen varassa.

      Poista
  4. Aivan liian subjektiivinen (omasta navasta) näkemys TOSI ISOSTA
    asiasta. En voi allekirjoittaa puoltakaan kirjoituksesta. Sorry

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkähänlainen OBJEKTIIVINEN näkemys tolla ylläolevalla anolla olisi asiasta tarjottavanaan? No, varmuuden vuoksi: meitä ei ehkä kiinnosta kuulla sitä, osataan varmaan jo aika hyvin arvata.

      Poista
    2. Onpa hyvä, etten ole keräämässä allekirjoituksia :)

      Objektiivista ja puolueetonta tekstiä voi (ja tuleekin) odottaa demokraattisten maiden vapaalta lehdistöltä. On toisaalta mielestäni ihan selvää, että blogissa joka nimensä mukaisesti on päiväkirjani en pyrikään objektiivisuuteen vaan rehellisesti kertomaan omista tuntemuksistani. Mutta täytyy sanoa, että tunnen täällä Sudanissa kyllä juurikin olevani vahvasti näiden isojen asioiden äärellä, epätoivon aitiopaikalla.

      Poista
  5. Kiitos tästä, on hyvä kuulla, miltä nämä asiat näyttävät sinun silmissäsi. Uskon, että Sudanin kaltaisessa maassa tuo hyväosaisuus todella tuntuu - kuka tahansa meistä suomalaisista voi hypätä lentokoneeseen ja mennä Suomeen jos ahdistaa tai käy huonosti. Harvoilla semmoista mahdollisuutta on. Noista miesturvapaikanhakijoista muuten kommentoi Tarja Halonenkin vasta - luitko? Hän mielestään perheitä pitäisi yhdistää jo siksi, että "nuoria miehiä rauhoittaa kun vaimot ja anopit tulevat mukana." Hyvä pointti, jota en ollut tullut ajatelleeksi. http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/halonen-kotouttamisesta-nuoria-miehia-rauhoittaa-kun-vaimot-ja-anopit-tulevat-mukana/5605280

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakolaisten vastustajille tuo on varmastikin ihan hyvä argumentti, että perheet tulee yhdistää ihan jo yleisen rauhallisuuden vuoksi. Itse ajattelen, että perheiden yhdistäminen on ensiarvoisen tärkeää, että pakolaiset voisivat elää elämisen arvoisen elämän. Voin kuvitella miten suuri huoli on omaisista puolin ja toisin sekä lähteneillä että kotiinjääneillä. Sitä ei melkein kestä ajatellakaan. Kaikkihan me haluamme elää elämämme läheistemme kanssa, ihan yhtä lailla pakolaiset kuin me joilla on mahdollisuus tehdä vapaasti päätöksiä omasta elämästämme.

      Poista
  6. Loistava kirjoitus ja täyttä asiaa. Minusta on lisäksi vain postiivista, jos ihmiset valitsevat aseiden, tappamisen ja sotimisen sijaan rauhan ja elämän, ja pyrkivät sitä kohti mieluummin kuin tarttuvat aseeseen. Ei sitä rauhaa maailmaan muutoin luoda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samoin minäkin ajattelen ja kunnioitan niitä jotka ovat valinneet sotimisen sijaan toivon paremmasta.

      Poista
  7. En ole aiemmin kommentoinut, vaikka olen seurannut blogiasi jo pitkään. Kaikki kirjoituksesi ovat hyviä, kirjoititpa sitten arjestasi tai laajemmista asioista, mutta tämä teksti on loistava. Juuri samoin ajattelen minäkin: on täysin sattumaa, että olen sattunut syntymään juuri Suomeen, en ole tehnyt mitään ansaitakseni parempaa elämää kuin joku sattumalta Syyriaan syntynyt. On takuulla suuri ja avartava kokemus asua Sudanin kaltaisessa maassa. Kiitos, kun jaat kokemuksiasi ja ajatuksiasi! Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja mainiosta palautteestasi! Kiva, että kommentoit.

      Elämä täällä Khartumissa on monella tapaa vaikeaa ja raskastakin, mutta toisaalta kuukaudet täällä ovat avanneet silmäni joidenkin asioiden suhteen tavalla josta olen äärimmäisen kiitollinen. Olen joutunut täällä vastakkain sellaisten asioiden kanssa joilta olen tähänastisen elämäni pitkälti säästynyt. Tuntuu samaan aikaan yhtäältä aika lohduttomalta ja toisaalta hyvin tärkeältä saada kosketusta tähän kaikkeen.

      Poista
  8. Tosi hyvä kirjoitus. Olen niin samaa mieltä ja ihmeissäni Suomea seuratessani, vaikka tällä hetkellä täällä paikan päällä olenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeissäni olen minäkin ja toivon, ettei Suomi muutu minulle kerta kaikkiaan ihan vieraaksi.

      Poista
  9. Amen! Joskus tuntuu, että länsimaiset ihmiset länsimaissa ovat kaikkein kiittämättömimpiä. Inhimillisyys unohtuu jonnekin omien ongelmien taakse vai mistä on kyse tässä pakolaisten vastustamisessa. Kaikkein vähiten he, tavalliset ihmiset, ovat mihinkään syypäitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin äskettäin mielenkiintoisen artikkelin jonka oli kirjoittanut entinen pakolainen nykyinen amerikkalainen. Hän esitti näkemyksen, että pakolaisten tilanteessa monia pelottaa ajatus, että elämä todellakin on niin haurasta; että heille itselleenkin voisi käydä yhtä onnettomasti. On helpompi ikäänkuin kieltää toisten kärsimys kuin huomioida heidän yhtäläinen inhimillisyytensä. Vähän samanlaisia ajatuksia on käynyt omassakin mielessä. On ihan äärimmäisen raskasta hyväksyä, että se kaikki mikä tapahtuu on todellakin totta, ja että pakolaisista tuntuu samalta kuin meistä kenestä tahansa heidän tilanteessaan. Mutta mielestäni se on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää.

      Poista
    2. Monilla Suomessa asuvilla, jotka vastustavat ainakin mielessään tätä turvapaikanhakijoiden sijoittamista vaikkapa ihan naapuriin on aito huoli lastensa turvallisuudesta. Täällä ei ole vartijoita eikä onneksi muureja talojen suojana. Matkatkin pitää tehdä ilman omaa autonkuljettajaa.
      Tämän maailmassa melko ainutlaatuisen elämäntavan menettäminen on vaikea hyväksyä, etenkin kun täällä joudutaan omien huono-osaisten varattomien ihmisten lisäksi velkarahalla elättämään maahan tulijat. Minä ymmärrän, että ihminen, jolla on taloudellisesti elämä hyvin turvattu suhtautuu myötätuntoisemmin avun tarvitseviin kuin hän, joka joutuu tuntemaan ahdistusta siitä millä saa rahansa riittämään omien lastensa ruokaan ja vaatteisiin. Silloin on vaikeampi hyväksyä tuntemattomat tulijat omaan elinpiiriinsä.
      Jaana

      Poista
    3. En minä turvallisuuden vuoksi kulje täällä autonkuljettajan kyydissä vaan siksi, ettei täällä kehitysmaassa ole yhtä toimivaa julkista liikennettä kuin vaikkapa Suomessa ja kyseessä on valtava miljoonakaupunki. Ajaisin itse mutta en ole hyvä ajamaan autoa. Pihamme ympärillä on kyllä muurit ja portilla vartija mutta toinen on vahvasti paikalliseen kulttuuriin liittyvä ilmiö ja toinen taas kuuluu kansainvälisten organisaatioiden ja suurlähetystöjen kuvioihin täällä Khartumissa. Oli miten oli, emme me täällä muurien sisällä kyyristele vaan kuljemme kyllä päivittäin ihmisten ilmoilla, autolla mutta myös jalan. Ja vielä koskaan ei kukaan ole täällä käyttäytynyt uhkaavasti tai muuten ikävästi minua tai perheenjäseniäni kohtaan. Olen paljon liikkeellä yksin tai lasten kanssa ja toisin kuin paikalliset naiset liikun ihan tavallisissa länsimaisissa vaatteissa enkä käytä huivia pääni suojana, eli ulkomaalaisuuteni ja eriuskoisuuteni näkyy kyllä. Minuun suhtaudutaan enimmillään uteliaisuudella ja lapsille huudellaan mashallah - jumalan siunausta.

      En siis itse kyllä ymmärrä mikä turvapaikanhakijoissa pelottaa. Enkä ymmärrä minne suomalainen elämäntapa olisi pakolaisten vuoksi katoamassa. Rohkaisisin kaikkia ja etenkin huolestuneita tutustumaan henkilökohtaisesti oman lähipiirin pakolaisiin. Turvapaikanhakijat taatusti kaipaavat ystäviä ja yhtymäkohtia ympäröivään uuteen todellisuuteen, ja uskon, että paikalliset saisivat toisaalta omista huolistaan aika nopeasti otteen kun huomaisivat, että ihan tavallisia ihmisiä vastaanottokeskuksissa asuu. Ei turvallisuusriskejä vaan ihmisiä.

      Ihan taatusti on helpompi tuntea sympatiaa kun omat asiat ovat kaikin puolin kohdallaan. Mutta todella köyhä on se jolla ei ole varaa edes myötätuntoon kovia kokeneita kanssaihmisiä kohtaan. Ei vähäosaisuus ole mielestäni mikään oikeutus tai puolustus umpimielisyydelle.

      Poista
  10. Ymmärrän todella hyvin niiden turvapaikanhakijoiden hädän, jotka tulevat esim. sodan jaloista tänne Suomeen. Toistaiseksi Suomeen vaan ei ole tullut Syyrian pakolaisia kuin kourallinen. Suuri osa näistä, jotka nyt ovat tulleet on asunut EU:n tai Venäjän alueella jo vuosia ja tulivat nyt kokeilemaan, olisiko täällä parempi toimeentulo. Sinänsähän siinä ei ole mitään vikaa, mutta Suomessa on vähän työmahdollisuuksia jo suomalaisille. Monet osaavat jo puhua jo ruotsia tai muuta kieltä, josta voi huomata, että suoraan hätäalueelta tänne ei ole tultu.

    Tulijoiden mukana on tullut myös paljon rikollisuutta, naisiin tai nuoriin tyttöihin kajoamisia, keskinäisiä tappeluita on päivittäin vastaanottokeskuksissa, juopottelua jne. Lisäksi useat ovat valittaneet asuinsijasta tai ruoasta, jotka heille on annettu. Tulleista irakilaisista jo 40 % on peruuttanut turvapaikkahakemuksensa ja lähtenyt pois, koska kokevat tulleensa huijatuksi.

    Tulijoiden kulttuuri on niin erilainen, että niistä, jotka ovat täällä asuneet jo vuosikymmeniä vain harva on sopeutunut paikalliseen kulttuuriin. Pikku hiljaa täälläkin on alkanut muodostua esim. Ranskan tapaan etnisiä asuinalueita, joissa suuri joukko etnisiä vähemmistöjä elää työttöminä sosiaalituen varassa ja ongelmat alkavat kasaantua. Aletaan yhä enemmän turvautua uskonnon suomaan apuun ja aletaan vieroksua ja halveksua paikallista väestöä ja heidän elämäntapojaan. Ei muisteta olla kiitollisia enää siitä, että on saatu turvapaikka ja miksi se on saatu, vaan aggressiivisuus kasvaa ja ääri-ilmiöiden suosinta lisääntyy.

    Tämä tulee olemaan Suomessakin enenevässä määrin arkipäivää, mikäli turvapaikan saaneiden määrä kasvaa niin rajusti kuin nyt on hakijoita. Toisaalta sanotaan, että nyt turvapaikkaa hakeneista noin 25 % tulee saamaan turvapaikan.

    Asioilla on kääntöpuolensa. Omat sympatiani ovat hätää kärsivien puolella ja toivon, että ne, jotka oikeasti ovat avun tarpeessa, saavat turvapaikan ja apua. Kannatan myös työperäistä maahanmuuttoa, mikäli työvoimapulaa on niin, että töiden tekijöitä tarvitaan. En kannata sitä, että huvin vuoksi tullaan kokeilemaan, jos vaikka saisi ilmaista rahaa tai kivan loman ja ilmaisen kotimatkan. En myöskään kannata sitä, että ei yritetäkään sopeutua elämään Suomessa, vaan ollaan sitä mieltä, että meidän sääntöjämme ja lakejamme ei tarvitse kunnioittaa, koska ne eivät tule uskonnosta.

    Tässä muutamia ajatuksia kolikon kääntöpuolesta, kokemusta on yli neljännesvuosisata näiden asioiden parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakolaiset voi nähdä kauhukuvana ja huolenaiheena tai sitten niinä yksilöinä joita he ovat ihan yhtä lailla kuin sinä ja minäkin. Jotkut asettuvat paremmin ja toiset huonommin; toiset turvaavat enemmän uskontoon, toiset vähemmän, toiset eivät ollenkaan. Elämäntarinoita on yhtä monta kuin tulijoitakin. Esimerkiksi Facebookin Ennen olin pakolainen -ryhmässä voi käydä tutustumassa lukemattomiin tarinoihin Suomeen menestyksellä asettuneista pakolaisista heidän omin sanoinensa.

      Ja toisaalta, jokaisessa maassa jossa maahanmuuttajat vähänkään pakkautuvat omiin lähiöihinsä on kantaväestöllä peiliin katsomisen paikka sen suhteen miten tulokkaat on aikanaan otettu vastaan ja kuinka heihin suhtaudutaan. Hyväksytäänkö heitä ikinä todellisiksi täysiksi kansalaisiksi vai pitääkö jonkinlaista ulkopuolisen kiitollisuutta osoittaa vielä sukupolvienkin päähän?

      Totta kai tarkoituksenmukaista on se, että juuri ne jotka turvapaikkaa tarvitsevat sen saavat. Syyrialaisten tilanteen tuntuvat kaikki ymmärtävän kauhistuttavaksi, mutta niin kuin tässä kirjoituksessani sanoin, hyvin vaikeissa oloissa eletään valitettavasti myös monessa muussakin maassa. Soisin kaikille maailman ihmisille toivoa paremmasta ja olen surullinen, että toivoa tuntuu olevan jaossa vain rajallinen määrä.

      Poista
    2. Vaikeissa oloissa eletään monessa maassa, mutta ratkaisu ei voi olla se että kaikki muuttavat länsimaihin. Suomessa kotoutus on puutteellista, emmekä mitenkään kykene kotouttamaan tehokkaasti yli 30 000 ihmistä/vuosi vauhtia.

      Mielestäni tulisi miettiä ratkaisuja lähempää, esimerkiksi rauhallisesta muslimimaasta, jossa ainakin lähtökohtaisesti kulttuuri ja tavat, ehkä kielikin on ennestään tuttuja. Tulisi myös länsimaille edullisemmaksi antaa rahallista apua pakolaisten ylläpitämiseen alemman hintatason maassa, kuin esimerkiksi Suomessa.

      Suomessa voi lukea monia juttuja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista kuten joku kirjoitti. En tiedä ovatko kaikki jutut todenperäisiä, mutta tiedän sen etteivät kaikki heidän tekemät rikokset ole edes päätyneet julkisuuteen.

      Mielestäni myös toisessa kommentissasi kirjoittama asia muiden kulttuurien läheisemmästä suhtautumisesta lapsiin on puhututtava asia. Ymmärrän sen että tämän suhteen on kulttuurieroja. Joissakin kulttuureissa/perinteissä on kuitenkin yhä hyväksyttävää ja yleistä naida alaikäinen tyttö, joten mielestäni meidän tulee rajata meille vierasta käytöstä selkeästi. Maahanmuuttajille on pidetty laaja-alaisesti infoja siitä millainen kanssakäyminen on kulttuurissamme hyväksyttävää. Nuoriin tyttöihin kohdistuvaa koskettelua ja seksuaalista häirintää on esiintynyt lisääntyvissä määrin Suomessa maahanmuuttajien myötä.

      Iso-Britannia on esimerkki yhdestä Euroopan maasta, jossa on paljon maahanmuuttajia. Siellä on valitettavasti tullut julki todella laaja-alaista alaikäisten tyttöjen systemaattista hyväksikäyttöä ja prostituutiota pääasiassa pakistanilaisten aikuisten miesten (muslimien) toimesta. Poliisit ja sosiaalityöntekijät olivat vuosien ajan peitelleet tapahtunutta siinä pelossa että heidät leimataan rasisteiksi. Mielestäni meidän on juuri tällaisten ennakkotapausten vuoksi ehdottoman tärkeää pitää kiinni suomalaisista tavoista, eikä joustaa sen mukaan mikä on hyväksyttävää missäkin maassa.

      Poista
    3. Siitä, että me suomalaiset pyrkisimme ymmärtämään ja hyväksymään, että monissa muissa kulttuurissa lapsiin ja ylipäänsä muihin ihmisiin suhtaudutaan lämpimämmin kuin mitä on tapana Suomessa, on aikamoinen harppaus siihen, että Suomessa hyväksyttäisiin esimerkiksi lasten avioliitot. Valtava harppaus on myös Iso-Britanniassa mahdollisesti tehdyistä rikoksista Suomen pakolaistilanteeseen.

      Kukaan ei ole sanonut, että Suomen lakeja tai toimintatapoja tulisi alkaa pakolaistilanteen myötä muuttamaan. Tämä on yksi pakolaistilanteeseen liittyvistä epärationaalisista peloista jotka voitaisiin huoletta haudata.

      Eikä tietenkään ole ratkaisu maailman moniin ongelmiin, että haastavammista maista kaikki muuttaisivat länsimaihin. Mutta senkään varaan emme voi laskea, että joku toinen ottaisi huolehtiakseen maailmasta meidän puolestamme. Jos Suomessa ei kotouttaminen suju hyvin, se on nyt pantava sujumaan! Omalta osaltamme voimme kaikki auttaa siinä prosessissa pitämällä mielemme ja sydämemme avoinna.

      Poista
  11. Tunnen monia tarinoita, menestyksekkäitä sekä ei niin menestyksekkäitä, joten minun ei tarvitse tutustua niihin facebook-sivuston kautta.

    Suomi on pieni valtio, joka jo nyt velkaantuu huimaa tahtia. Totuus on, että meillä on varaa elättää vain rajattu määrä turvapaikan saaneita niin kauan kuin se tapahtuu valtion varoilla. Vaikka kuinka haluaisimme toivottaa kaikki tänne tervetulleeksi, ei Suomi pysty vastaanottamaan kovinkaan suuria määriä. Esim. Kanada, iso valtio väkiluvultaan sekä pinta-alaltaan, on lupautunut ottamaan 2500 Syyrian pakolaista. Suomeen on tänä vuonna tullut jo yli 30 000 turvapaikan hakijaa. Täällä aletaan olla jo äärirajoilla, koska Suomessa kuitenkin pyritään järjestämään majoitus ja muu tarpeellinen kaikille. Jotkut maat kuten esim. Egypti vastaanottavat kyllä pakolaisia, mutta jokaisen on tultava itse toimeen omillaan.

    Itsekin toivon kaikille maailman ihmisille hyvää elämää ja toivoisin voivani puolestani sitä jakaa kaikille, mutta tunnistan myös realiteetit samaan aikaan. Hyvää jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Realiteetit realiteetteina ja omat tuntemukset tuntemuksina: Tietystikään kaikkia maailman ihmisiä ei pystytä auttamaan, sen enempää Suomessa kuin missään muuallakaan. Mielestäni Suomella on kuitenkin varaa enempäänkin. On kyse prioriteeteista. Minun näkökulmastani nykyhallituksen johtaman Suomen prioriteetit ovat monella tapaa erikoiset ja yleinen ilmapiiri ainakin täältä Sudanin kulmasta katsellen monessakin mielessä vinksallaan.

      Hyvää jatkoa myös sinulle!

      Poista
    2. P.s. Sinulla on tipahtanut nolla tuosta Kanadan luvusta. Kanada on lupautunut ottamaan helmikuun loppuun mennessä 25 000 syyrialaisia turvapaikanhakijaa.

      Poista
    3. Sehän on hienoa! Luin juuri viime viikolla parista lähteestä 2500:sta, mutta tuohan kuulostaa jo hyvältä.

      Poista
    4. Esimerkiksi täältä löytyy tietoa Kanadan pakolaistilanteesta: http://mobile.abc.net.au/news/2015-12-12/justin-trudeau-welcomes-first-of-25000-syrian-refugees-to-canada/7022974

      Poista
  12. Me ollaan asuttu parinsadan metrin päässä pakolaiskeskuksesta. Monet kauempana asuvat puhuivat ja ennustivat ongelmia pakolaisista. Meidän silmiin ei niitä kantautunut. Ensimmäinen asia joka Suitian pakolaisista tulee mieleen ovat ihanat vanha pariskunta, joka kävivät yhdessä kävelyllä. Ja mies kävi ongella läheisessä ojassa. Mietin monesti saiko hän kalaa? En ainakaan ikinä nähnyt saalista.
    Kun entiselle kotipaikkakunnalle Espooseen alkoi tulemaan maahanmuuttajia alku ajatukset olivat että taas puhuu suomalaisten ennakkoluulot, eihän meilläkään Suitiassa haittaa niistä ollut. Nyt siellä (sinällään pakolaisista johtumaton) ympäristörikos, mutta myös perusturvallisuuden tunne on menetetty. Vanhemmat joutuvat viemään lapset kouluun ja jopa ovelta - ovelle. Busseissa nipistellään alakoululaisia ja huudellaan "I love youta" tokaluokkalaisille. Rakennuksiin murtaudutaan, irtaimisto viedään, sisälle ja pihamaalle ulostetaan ja kaikesta ladataan todisteita someen.
    Jos näistä asioista uskaltaa sanoa on rasisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä huhuja ja juttuja kiertää nyt jos jostakin rikoksista mutta niistä ei toisaalta kuitenkaan näy valtamediassa juuri uutisia. Siitä esimerkiksi toisaalta on todisteita ja raportteja, että vastaanottokeskuksia on kantaväestön puolesta käyty sytyttämässä tuleen. En ihmettelisi jos sama kantasuomalainen porukka haluaisi tehdä myös pienempää harmia sotkemalla lähiympäristöä ja syyttämällä siitä turvapaikanhakijoita. En tarkoita itse syyttää ketään vaan antaa vain toisen näkökulman: kaikki ei aina ole sitä miltä sen halutaan näyttävän.

      Mitä tulee kanssakäymiseen turvapaikanhakijoiden ja paikallisten lasten välillä ainakin tähän sudanilaiseen kulttuuriin kuuluu hyvin vahvasti se, että lapsiin suhtaudutaan erittäin lämpimästi. Se on kieltämättä välillä ärsyttävääkin suomalaisesta näkökulmasta, kun olemme tottuneet pitämään itsemme etäämpänä toisistamme. Mutta ei kyllä missään määrin täytä rikoksen määritelmää, että lapsille sanotaan että he ovat rakkaita. On mielestäni vahvasti kuulijan korvissa jos se kuulostaa uhkaavalta. Suomen kieli on turvapaikanhakijoille varmasti vielä hakusessa eikä englantiakaan välttämättä osata kuin muutama fraasi. Voin hyvin kuvitella noita tilanteita koska samalla tapaa suhtaudutaan minun lapsiini täällä Khartumissa - haetaan herkästi katsekontaktia, kursitaan kasaan ne muutamat englannin kielen sanat jotka tunnetaan, toivotetaan arabiaksi jumalan siunausta, silitetään tukkaa, painetaan jopa pusuja poskelle. Viimeksi eilen kaupassa myyjä tuli juustotiskin takaa lähemmäs lähettämään lentosuukkoja taaperolle ja olisi varmasti ottanut syliinkin mutta selitin elekielellä, että se ei käy koska tyttöä ujostuttaa.

      Toivoisin jokaiselle tilaisuutta saada tutustua tavalliseen elämään eri puolilla maailmaa, mutta koska se ei tietysti ole kaikille mahdollista olisi mielestäni hyvin tärkeää, että ihmiset rohkenisivat ottaa kontaktia turvapaikanhakijoihin ja oppisivat sitä kautta ymmärtämään heitä ja erilaisia toimintatapoja, ja toisaalta auttaisivat turvapaikanhakijoita ymmärtämään suomalaista elämänmenoa. Minun elämäni on jo vuosia ollut tällaista kulttuurien kohtaamista joka hankalimmillaankin on hyvin antoisaa. Olen ihan sanomattoman kiitollinen siitä, että perheeni on saanut tilaisuuden elää näissä erilaisissa kulttuureissa eikä meitä siksi pelota erilaisuus.

      Poista
    2. Kiitos Kata mahtavasta blogistasi, annat aina ajattelemisen aihetta! Tämä vastaus on mielestäni erityisen hyvä. Olen vastaavaa jo jonkin aikaa itsekin miettinyt. siis sitä, että varmaan osa suomalaisten kokemasta "ahdistelusta" selittyy ihan kulttuurieroilla. Muissa kulttuureissa kun on ihan arkipäiväistä ja tavallista, että vastaantulijoita katsotaan silmiin, hymyillään ja tervehditäänkin. Ja etenkin lapsia huomioidaan. Jopa täällä "pohjoisessa ja etäisten ihmisten" Saksassa saan päivittäin keskustella tuntemattomien kanssa ja lapsiani kehutaan ja heille saatetaan tarjota karkkia. Suomessa tuntuu, että mikä tahansa katsekontakti koetaan ahdistavana ja pelottavana. Ja media ja tietyt piirit vain lietsovat tätä pelontunnetta!

      Poista
    3. Kiitos ihanasta palautteesta Jujukas!

      Melkein missä tahansa muualla maailmassa on tosiaan normaalia ottaa enemmän kontaktia vastaantulijoihin ja tuntemattomiin kuin Suomessa, ja suomalainen tapa pitää etäisyyttä ja välttää katsekontaktia onkin monelle muunmaalaiselle ihan käsittämätöntä. Italialainen mieheni saa Suomessa osakseen paheksuvia katseita harva se kerta kun hymyilee tai vilkuttaa vieraille lapsille - Italiassa lasten huomioiminen on enemmän kuin normaalia, mutta Suomessa jotenkin epäilyttävää.

      Täkäläinen tapa antaa vieraille lapsille suukkoja tuntuu välillä vähän liialliselta, mutta ei minusta missään määrin uhkaavalta. Ja toisaalta pidän kyllä huomattavasti enemmän siitä, että otetaan kontaktia kuin että kyräillään tai ollaan kuin ei huomattaisikaan. Suomessa olisi siis oppimista puolin ja toisin siinä miten kohdata ihminen toisesta kulttuurista! Meikäläiset tavat eivät totisesti välttämättä ole ne ainoat oikeat tai kaikkien mielestä parhaat.

      Poista
  13. Hei täältä Espoosta, jonka tilanteesta edellinen kirjoittaja Tia oli huolissaan. Lapset menevät täällä kouluun entiseen tyyliin, elämä jatkuu aivan rauhallisesti pihoilla ja kaduilla, enkä ole muutenkaan vielä tavannut yhtään pakolaisista kauhistunutta espoolaista. Sen sijaan minä ja naapurit ja tuttavat viemme vaatteita SPR:ään ja tarjoamme vapaaehtoisapua. Kirjastossa pakolaisten kielenopetusryhmässä on vapaaehtoisia suomen opettajia runsaasti. Ja kirjaston uudessa opintopiirissä pakolaiset opettavat arabian alkeita suomalaisille, kiinnostuneita opiskelijoita riittää. Kauppakeskuksessa liikkuu pakolaisten näköisiä ihmisiä, busseissa samoin, minä toivon heille kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kuulostaa siltä Espoolta jonka minäkin perheenjäsenten ja ystävien kautta tunnen. Onpa mahtavaa kuulla, että kieliä opetetaan puolin ja toisin!

      Poista
  14. Jälleen hieno kirjoitus sinulta, KAta. Kommentoin enemmän, kun ehdin, nyt Oma kuskini (!!) odottaa - mutta piti vain sanoa äkkiä, että olen löytänyt yhdessä asiassa sukulaissielun: minunkin inhokkisanontanion tuo "asioilla on tapana järjestyä". Eiväthän ne todellakaan aina järjesty. Ja joskus jopa tuntuu, että tuon sanonnan viljeleminen vähättelee ihmisten aitoa huolta ja hätää tilanteessa, jossa näyttää ilmeiseltä, että syytä huoleen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tuo lausahdus kuulostaa ontolta myös sinun korviisi. On paljon sellaisia asioita joilla ei lainkaan ole tapana järjestyä, ja todellakin muun väittäminen tuntuu minusta vähättelevän hätää tilanteessa jonka selviäminen näyttää epäselvältä tai suorastaan mahdottomalta.

      On vaikea nähdä miten ihmeessä järjestyvät muun muassa kaikkien niiden pakolaisten asiat, jotka ovat päätyneet tänne Sudaniin lähialueen maista. Valtiolla ei ole millä heitä tukea, työt ovat hyvin vähissä ja vielä vähemmän kuin töitä on toivoa paremmasta. Mitä kohti heidän on tarkoitus elämässään ponnistaa? Miten he ylipäänsä pärjäävät? Moskeijat onneksi tarjoavat nälkäisille ruokaa ja pyrkivät muutenkin auttamaan, ja pieniä määriä rahaa voi saada tekemällä pieniä töitä tai kerjäämällä. Monen täkäläisen niin paikallisen kuin pakolaisenkin elämä on vain selviytymistä päivästä toiseen. Toivon kaikesta sydämestäni, ettei kukaan koskaan lähtisi koettamaan onneaan Välimeren yli, mutta niin kauan kuin mitään muuta toivoa paremmasta ei ole, on mielestäni ihan selvää, että matkaan käydään.

      Poista
  15. Mä olen miettinyt samoja asioita - ja sitä varsinkin, että en kyllä olisi valmis itse luopumaan kaikesta siitä, mitä olen ihan ansiotta saanut. Se saa maailman tuntumaan ehkä vielä hitusen epäoikeudenmukaisemmalta. Vaikeita asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on kyllä surkean epäoikeudenmukainen.

      Mä tiedän, että pärjäisin paljon vähemmällä ja olisin kyllä monesta saavutetusta edusta valmis luopumaankin. Sitä olen kuitenkin yrittänyt lapsillekin opettaa, että se, että hyväosainen luopuu jostakin itselleen tärkeästä ei itsessään välttämättä auta yhtään ketään. Ajattelen, että on tärkeää tiedostaa kuinka äärettömän onnekkaassa asemassa on, ja toisaalta tiedostaa myös se etteivät vähemmän onnekkaat ole yhtään huonompia ihmisiä. Elämä on yhtä sattumaa. Ja sitten on jaettava omasta hyvästä onnesta eteenpäin niin paljon kuin mahdollista.

      Poista
  16. Espoosta vielä: Unohdin kertoa että pakolaisten majoituskeskukseen tänne Espooseen on tullut espoolaisilta niin paljon aputarjouksia, että paikan työntekijät ovat pienessä pulassa, kun he eivät muitten töittensä vuoksi ehdi vastata kaikille avun tarjoajille.

    Tilanne täällä Espoossa tai yleensäkään Suomessa ei siis ole ihan sellainen kuin iltapäivälehtien nettisivuja lukemalla tai somessa pyörimällä voisi luulla. Iltapäivälehdet kun saavat elantonsa nettiklikkausten perusteella, niin mitä räväkämpi otsikko, sitä enemmän rahaa lehdelle, kilpailu lehtipuolella on nyt kovaa, ja pakolaisjutuilla myydään. Somessa puolestaan ahkeroi tietynlainen mielipiteen muokkaajien sakki ihan ammattimaisesti.

    Mutta siis kaikenkaikkiaan nykyaikaa tämäkin: Espoosta Sudanin kautta muualle Suomeen kerron huojentavan tiedon: Espoossa elämä hallinnassa, vaikka tähän Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin on tullut muutama sata tai ehkä muutama tuhat ihmistä kaukaa vieraista maista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos voin toimia tiedonvälityskanavana!

      Itse olen jättänyt iltalehdet kokonaan lukematta jo monen kuukauden ajan koska otsikot ja uutisointi ylipäänsä muuttuivat syksyn aikana mielestäni vielä entistäkin surkeamman tasoisiksi. En myöskään seuraa linkkejä iltalehtiin jos niitä joku vaikkapa Facebookissa jakaa, olipa otsikko sitten miten iskevä hyvänsä. Mutta sen olen minäkin huomannut, että mielipiteitä tunnutaan yrittävän tosiaan ihan tarkoituksellisesti johdattaa tiettyyn suuntaan. Medianlukutaidolle on nyt käyttöä.

      Poista
  17. Hyviä pohdintoja, Kata! Sellaisia, joita meidän jokaisen tulisi aina välillä miettiä. Sitä vaan niin helposti unohtuu omaan kuplaansa ja melkein kuin tarkoituksella unohtaa maailman epäreiluuden ja tilanteiden toivottomuuden jossakin muualla päin maailmaa. Ja sitten kuitenkin on niin helppo toisaalta olla tietävinään, millaista elämä jossakin muualla on ja tuomita ihmiset todella heppoisin perustein. Kiitos, että annoit taas ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä on kuplat minne vetäytyä välillä miettimään muutakin kuin elämän raadollisuutta! Siitäkään kun ei varmasti kukaan mitään hyödy jos kaikki hyväosaiset - joita me länsimaalaiset maailman mittakaavassa olemme aika lailla kaikki - lamaantuvat suremaan vähempiosaisten kohtaloa. Joku tasapaino tähän hommaan olisi löydettävä. Täällä Khartumissa se on vaikeampaa koska kirjaimellisesti joka päivä maailman epäoikeudenmukaisuus on täällä vastassa.

      Maailman epäreiluudessa ei siis varmastikaan kannatakaan jäädä loputtomiin vellomaan mutta sitä toivoisin, että kaikki tiedostaisivat ja ymmärtäisivät kuinka onni ei tässä maailmassa todellakaan käy tasan. Toivoisin, että kaikki siltä pohjalta pyrkisivät luomaan ympärilleen hyvää tahtoa pahan sijaan. Ei maksa mitään suhtautua ihmisiin ystävyydellä ja uteliaisuudella epäluulon ja pelon sijaan, ja siitä tulee sitä paitsi itsellekin paljon parempi mieli! Arvaan, että sinä Satu kyllä hyvin tämän kaiken hallitsetkin :)

      Poista
  18. Hieno kirjoitus taas, Kata. Aina luen sun jutut, vaikka en kommentoikaan. Pitää yrittää useammin kommentoida. Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino! Onpa kiva tietää, että olet siellä linjoilla!

      Poista
  19. Ongelmallisinta tässä maahanmuutajien saapumisessa on Isisin soluttautuminen todellisten pakolaisten joukkoon sekä ne kulttuurierot. On karu todellisuus, että nuoret naiset ovat isommassa vaarassa kuin ennen. Ja se on vääryys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elän itse täällä muslimimaassa enkä näe kulttuurieroja minään ylitsepääsemättömänä ongelmana; en ymmärrä miten kummassa ne olisivat sitä Suomessa. Ei myöskään ole mitään totuuspohjaa tuossa väitteessä, että maahanmuuttajien myötä naisten turvallisuus jotenkin vähenisi. Ja jos Isis haluaa Suomeen tulla heillä on siihen huomattavasti parempiakin keinoja kuin soluttautua pakolaisten joukkoon.

      Ihmettelen teitä jotka väenvängällä haluatte nähdä maahanmuuttajat ongelmana.

      Poista
  20. Aika jännä nähdä, että Suomen "kriittiset" ilmeisesti oikein googlaamalla etsivät maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvia juttuja netistä ja hyökkäävät niitä kommentoimaan, kun näinkin monta "anonyymiä kriitikkoa" oli tähänkin tiensä löytänyt, vaikkei blogin muihin juttuihin tällaista anonyymien tunkua olekaan. Täytyy alkaa ajatella, että kyseessä on ilmeisesti ammattimainen (ja ilmeisesti maksettu, mutta kenen taholta?) kokopäivätyö... T: Maria Belgiasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tulee kyllä mieleen, että ihan sattumalta eivät kriitikot ole yhtäkkiä eksyneet tänne blogiini ja intoutuneet vielä kommentoimaankin.

      Ei voi oikein muuta sanoa kuin että enpä keksi paljon masentavampaa hommaa: pyrkiä levittämään pahaa mieltä ja epäluuloa! Onneksi mun omat päiväni kuluu huomattavasti mukavammissa merkeissä :)

      Poista
  21. Kirjoituksesi ensimmäiseen kappaleeseen viitaten meillä taitaa taas olla telepatiaa. Luin joulun (jollei koko viime vuoden) parhaan ajatuksen jouluaattoaamuna Hesarista: "Mikään ei koskaan järjesty lopullisesti. Elämä on kestävyyslaji. Pitää pystyä oppia olemaan tässä ja nyt sen sijaan, että odotamme jotain tulevaa, jolloin kaikki yhtäkkiä järjestyy."
    Tämä kolahti itselle tässä muuttohässäkässä, jossa mikään ei ole kohdallaan ja ainakin vähän aikaa eletään ihmeellisessä välitilassa tavarat matkalaukuissa ilman kotia tai muutakaan arjen ankkuria. Ehkä ajatus toimii isompiinkin kuvioihin: Täytyy osata toimia ja auttaa tässä hetkessä, muutenhan se ei ole mahdollistakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä olen miettinyt, että mitä se ylipäänsä tarkoittaa, että asioilla on tapana järjestyä, kun ennen pitkää varmasti meitä kaikkia kohtaa paljonkin sellaista mikä ei mitenkään järjesty. Asiat järjestyvät enimmilläänkin vain siihen asti kun eivät enää järjestykään. Ja valmista ei tosiaan kannata odottaa oman tai muiden elämän kohdalla! Mutta toivottavasti teidän elämä pian taas tasoittuu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!